Fysion kanssa eka puhelu vastaanottoihan hyvin se meni.

Mul on taas kurkku hiukan kipee. Soikeet lääkkeet menee poikittain ja ruoka riistää. Saa nähä millainen aamu huomen on.

Olen menossa nukkuu..

saloka kirjoitti:
Kysymys!

Jos sulla on sisar, miten puhuttelet hänen kanssa vanhemmista? Onko ne äiti ja isä, mummi ja ukki, pirjo ja matti jne.

Kysyn vaan siksi, että ekaa kertaa mun muistaakseni, siskoni puhuttelee mulle mummista ja taatasta.

Äiti ja iskä. Näyttää mahdolliselta/todennäköiseltä  ettei kumpikaan meistä koskaan saa lapsia, eli ehkä ei tule tilaisuutta tarkistaa muuttuisivatko ne isovanhempia tarkoittaviksi sanoiksi.

Oon pahoillani soroppi. Musta ei ehkä ikinä tuu isooäitii. Ei olis tullu äitiäkään jollei silloin kerran va tehty.

Tänään pitäis pyykkiä ja astioita pestä. Ja ehkä leipoa jotain. Kylppäri tarvis saada tyhjäksi kukista ja ne tarvivat vettä.

Kyl se tästä...

Huomenta, Saloka! Mulla oli flunssa sairaalassa; ei nostanut kuumetta. Yskin vain kovasti joitain päiviä...

Mua väsyttää. Menin illalla nukkumaan viimeisten kahteen viikkoon verrattuna myöhään. Mua huolestuttaa tytön vointi. Olen nyt niin kaukana hänestä. Jos hän sairastuu... Mitä sitten? En pääse hänen lähelleen. En pääse avuksi! On nämä äidin huolet!

Mikä sun vointisi on tänään.. Onko kurkkukipusi hellittänyt vai pahentunut? Voimia sinulle ja jaksamista tytöllesi!

korona sitä, korona tätä jne, enemmän alkaa ahdistaa kun avaa puhelimen, telkkarin tai tietokoneen. Nyt en saa mennä isän luoksekkaan. Ainut ihmiskontakti on tukari ja ehkä kerran tyttö jossain vaiheessa. Puhelinkontakteja on, kun siirsin fysion puhelimeen. Netis onneks on chatit ja striimit. Aika köyhältä elämä kuulostaa. Nyt kun olisi aikaa, nii ei jaksa tehä mitään. Suunnitelmia on monia, mut toteutus on nolla. Jotain sain aikaan, ennen tätä hullunmyllyä. Oloh. verhot vaihdoin ja sit vaihdoinradion ja kukkien paikkaa, mut siihen jäi. Nyt on pari kukkaa kylppäris oottamassa paikalleen laittoo ja vanhat verhot lattialla ja tikapuut siinä missä ne oli ripustaessa verhoja. Olen kai lamaantunut.

Onneks teen aina 3n pvä ruuat melkein. Joskus joka päivä. Silloin kun teen 3n pvä:n niin on helpotus. Mut aina en jaksa kykkiä keittiössäkään. On mulla kaapissa ja pakkasessa ruokaa ja nyt kun sain vehnäjauhoja, ni en tarvitse mitään.

Tyttö huokasi helpotuksesta, kun koulu suljettiin. Hän kuuluu riskiryhmään ja pelkäsi ja ahdistui tosiaan. Onneks nyt hän saa olla kotona. Parannella itteään ja samalla tehä koulutehtäviä.

Isä kaatui vikko sitten, tai reilu viikko. Luita ei menny poikki, onneks, mut polvet meni hajalle, iho. Nyt on toinen polvi alkanut mätimään, vakka äiti kuinka paljon yrittää hoitaa sitä.

Käsitöitä yritän tehä, mut en ole oikee aina tyytyväinen. Nytkin noi tossukat. Väärä lanka ja väärä kuvio. Mut hammasta  purren teen sukat loppun. Ehkä sittenkin olisi pitänyt tehä yksivärisellä. Enkä tiä sopiiko toi kaaripitsi jalkapöydän päälle, vai kiertääkö se liikaa sukassa sitten valmiina. Toivossa on hyvä elää.

On mulla vanhojen sukkien laputuskin tekemättä. Miten voi olla niin vaikeaa kiejoittaa lappuihin koot ja jne ja sit sais ne pois. Onneks ne on sentään päätelty jo.

Telkkaria en enää iltasella jaksa. Tallennan kaikki ohjelmat mitkä haluan kattoo ja toivon että ne tallentuu. Sit alan päivällä niitä kattella. Ne voi olla 3kk vanhojakin ohjelmia.

Mut nyt menen oottamaan chatin aloittamista...

Jardin Prive kirjoitti:
Huomenta, Saloka! Mulla oli flunssa sairaalassa; ei nostanut kuumetta. Yskin vain kovasti joitain päiviä...

Mua väsyttää. Menin illalla nukkumaan viimeisten kahteen viikkoon verrattuna myöhään. Mua huolestuttaa tytön vointi. Olen nyt niin kaukana hänestä. Jos hän sairastuu... Mitä sitten? En pääse hänen lähelleen. En pääse avuksi! On nämä äidin huolet!

Mikä sun vointisi on tänään.. Onko kurkkukipusi hellittänyt vai pahentunut? Voimia sinulle ja jaksamista tytöllesi!

Mulla sattuu vieläkin päätä. Kurkku ei ole kipee, epäilen että lääkkeet tai eilinen kurkku raapasi kurkkua jonkin pienen nirhaman. EI se sellai ole kipee kun flunssas olisi.

Pyykkejä en pessy kun ei tullu kone täyteen ja voin hyvin pestä viikonloppunakin pyykkiä. Astiat pesin. Nyt on tiskipöytä tyhjänä taas huomiseen, kun tarvii ruokaa tehä.

Olen kai liikaa teetä juonu tai rautalääke saa mahan kipeeksi. Pitää vaan muistaa ettei huomenna juo eikä syö mitään ennen kun tulee kävelyltä kotiin ja on yksin. TOsin eilen tuli syötyy kaikkee oikeastaan.

Tänään täytyy muistaa kukat kastella. Sitten kun tulen kotiin.

Ulkona on onneks ihana auringonpaiste. Kaivoin aurinkolasitkin esiin jo.

Nyt vaan odotetaan tukaria...

Kätiin 45min lenkillä. Kotiin ku tulin, hohkas kasvoni ja oli kuumat. Kyl ne sit pikku hiljaa viileni.

En mä mitään kukkia hoitanu. Oon istunu koneel koko päivän.

Tein hyvää pastakastiketta. Tomaatti-jauheliha-soijarouhe. Piti jatkaa jauhelihaa, kun ei sitä ollu ku 250g ja olis pitäny 3lle päivää riittää.

Saan ttt-tukee peräti 10e. Täytyy huomenna kattoo, onko ne huomioinu kaiken.

Kelatäti soitti mulle tänään. Alko tytöstä kyselee ja sit et mul on liian suuri asunto ja jne. Nyt vähän pelkään et se on huomioinu jotenki tytön siihen hakemukseen, vaikka ei pitäisi. Huomenna se selviää sitten.

Vois alkaa mennä nukkumaan pikku hiljaa, et saa ittensä ylös ajoissa.

Mietin koska menkat tykkää alkaa. Ne on muutamia päiviä myöhässä. Tiän et ne voi olla, mut samalla pelkään et se toukokuinen helvetti alkaa taas. Et ekana niitä ei näy pitkään aikaan ja sit ne tulee ja kestää niin kauan et lääkkeillä lopetettiin, kun lääke loppu, alko taas ja taas lääke ja taas alko. Tätä tapahtu ainakin 3x. Ennen ku ne rauhottui. Mut sit oli jo vahinko tapahtunu ja rauta-arvot laskenu liikaa ja on vieläkin liian matalat. Siksi menkat on mun painajaiset. Toivon va et nyt ku puhun tästä, ni tapahtuis ihme ja ne alkais.

Mut nyt facen kautta nukkumaan..

tänään taas mennään. Mennään ku aropupu kämpässä. En tiä mikä mut pysäyttää, toivon että chatit, jotka on tänään ja jotka pakottavat mut pysyy tässä tuolilla ja kirjoittamaan. Yhtään ei helpota heti aamulla aloitettu lonkeron juominen, juu juon noi loput mitkä jäi uv:sta  .

No mitä oon tehnyt tänään siis jo, jotain poikkeavaako, JUU. Yleensä nukun tähän aikaa ruususen unta, mut nyt mä oon jo leiponut isälle karpalohunajamuffineja ja kello ei oo ees 10:tä . En tiä millaisia muffineista tuli, mut hienon näköisiä ainakin ja kotona valtaa ihana tuoksu. Isäni ei tykkää makeesta, joten korvasin sokerin hunajalla, karpalohunajalla. TOivon suuresti että ne maistuu joltain ja ovat hyviä. Vois samalla ohjeella sitten tehä kuusenkerkkämuffineja, kun vaan tietää miten noi uppoo isään ja mitä marjoja vois kuusenkerkkään laittaa. Nyt en laittanut yhtään marjoja.

Näyttää tämä kirjoittaminenkin sujuvan enemmän kun ajattelee. Tekstii tulee ku mitäkin sontaa. Onneks se ei ole sitä sontaa.

Onneksi tämän päivän ruoka on valmista, tarvii va lämmittää. Se kastike oli tosi hyvää ja kun kypsensin soijarouheen  paseeratussa tomaattimurskassa, ni se maku hävisi vallan ja näkökin. Vierastan vielä soijarouheen makua, en o oikee saanut siitä mitään muuta kun pahaa ruokaa. Nyt ekaa kertaa onnistui jokin, tosin siinä oli lihaakin joukossa, joten se ei ollu vegee.

Mä tosiaan ihmettelen, jos joku jaksaa lukea tämän kirjoituksen alusta loppuun ja ymmärtää ees tästä jotain. Kiitos siitä jo nyt.

Vessast/kylppäristä pitäisi saada kukat pois, että pääsisin suihkuun taas itteäni testaa. Testaamaan lähteekö taju vai ei. Muuten kävisin suihkussa, mutta toi hiuksien pesu on tuottanut tuskaa. Kädet ei oikee kestä ylhäällä kauan, ettei voimat lähtisi. Ja kun kurotan lattialta pesuaineita, ni noustessa pää menee kun vuoristorata ja hengästyn. Juu on tota ylipainoo, mut se ei riitä selitykseksi, vaan raudanpuute. Se tekee salakavalia oireita, vaikka arvot olisikin viitteissä.

EI muuten menkatkaan alkanut vielä, mistä viime yönnä puhuin. Enemmän tressii. Raskaana EN OO, tai sit olen joku Pyhä Maria, joka tulee ilman yhdyntää raskaaksi. No ootellaan tässä sit ihan rauhassa. Mä en halua mitään hormoonikierukkaa, koska en tarvii ehkäsyy ja mitään hormoonihoitoo en halua. Mul on ihan tarpeeksi pillereitä dosetissa jo. Onneks mulla on yks primolut paketti kaapissa, että saan sen otettuu heti ku lääkäri antaa luvan. Yksin EN ala tohtoroimaan, vakka tiedän kuvion.

Mut taidan lopettaa tämän jaarituksen ja siirtyy chattiin "kiusaa" toisia tässä olotilassa. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun ja anteeksi.

tein tos ruispannaria, kun leipä loppu eilen. Jotain herkuttelua. Olen tänään syönyt niin paljoo, et toi pannari on hiukan liikaa, mut olkoon. Söin tänään huomisen ruuankin jo. Huomiseksi vois ostaa makkaraa ja tehä siitä jotain, vaikka keittoa tai semmoista. Laittaa osa pakkaseen pahan päivän varalle. koska tiän että hk-sinisestä tulee PALJON keittoa. Tai pitäiskö tehä makkarakastiketta. EN tiä. Tai puolet ja puolet.

Hiukan on olo aamusta väsyneempi ja rauhottunut. Nyt pääkipu alkaa taas. No kohta pääsee onneksi nukkumaan...

Soijanakeista voisin tehdä joko nakkikeiton tai nakkikastikkeen. Miten nakkikastike tehdään?

Nakkikeittoon voisin ostaa keittojuurekset... Mutta toisaalta mulla on perunoita ja porkkanoita ja sipulia kotona... Syntyisi se niistäkin, eikä tarvitsisi käudä kaupassa...

Mua väsyttää! Eikun taas petiin... 🙁

Jp, kastikkeita voi tehä erinlaisia. Mä teen va paseerattua tomaattimurskaa ja maustan ja laimennan sen. Sit on vanhan ajan ruskee kastike, mut se käristää ainakin mun talon.

Tulin just kaupasta ja isän luota. Vein isälle ne muffinit. Äiti oli ostanu mulle 3 pussii leipää. Isä anto keksipaketin. Isä oli hyväntuulinen. Oli ollu suihkussa. Sen polvi oli alkanu vuotaa verta. Muuten kaik ok.

Ulkona sato 5 aikoihin lunta ja kun kävelin tuolla tuulessa, oli sitä lunta vielä.

Mull on armoton hiki kolo ajan. Joutusin 5ltä ottaa särkylääkkeen, kun monen viikon pääsärky paheni sietämättömäksi. Onneks lääke auttoi.

Hei saloka.

Mitä kuuluu? Itse olen ollut kotosalla, en ole paljoa ulkoillut, muuta kuin kaupassa käynyt ja tupakalla, meidän talossa ei saa polttaa sisällä, eikä parvekkeella.

Otin itselleni saunavuoron, kuin lenkkisauna lopetettiin korona-viruksen tähden. Olin lauantaina saunassa, siellä ei vielä toiminut valot, mutta löylyä sain kyllä.

Millään ei jaksanu aamulla nousta eikä ees kelloon vilkaista. Lopulta kun katoin oli jo 11.30 kello. Pakko oli siis alkaa nousemaan.

Ei oikee päivä käynnisty. Otin ja join jo teemukillisen, mut ei se näytä auttavan yhtään. Pitää kohta hakee toinen.

Se mitä tänään teen, on arvoitus. Kasvot pitäis rasvata. Kukat laittaa. Tiskit laittaa. Roskia ja lehtiä kerätä. Kaikkea olisi. Ei aika tulis ainakaan pitkäks.

Ylihuomen pitäis fysion kanssa kokeilla skypee. En tiä siitä yhtään mitään.

Mut kaipa yritän vähän kutoo ja jua teetä....

Hei, Saloka!

Yleisesti kai oletetaan, että kovid-19 muuttaisi ihmisten arkea paljonkin. Kyllä se mullakin vaikuttaa, mutta ei niin paljon kuin voisi ehkä odottaa... Normaalisti viikko-ohjelmassani olisi useampia käyntejä hoidon parissa, mutta, kun vietin kaksi viikkoa sairaalassa siten, että suurin päivän tekeminen syömisen ja lääkkeidenhaun lisäksi oli sen jännääminen, monelta ja kuinka kauan saa keskustella hoitajan kanssa, on tämä kotoilu tuntunut ihan hyvältä... (Mikä lausehirviö! Onkohan siinä kaikki välimerkit kohdallaan ja ymmärtääkö sen lainkaan? 😁)