Mut pysäytti tuo ajatuksesi keskeytyksestä... Oletan, että puhut raskaudenkeskeytyksestä tyttösi osalta...

Mun vanhemmat sai mut lapsettomuushoitojen avulla. Ilman niitä mua ei olisi. Mun isäni oli väkivaltainen alkoholisti. Jos mun äitini olisi toiminut niin kuin toivon häneen toimineen, että hän olisi jättänyt isäni, ei muakaan olisi. Voi olla, että äidilläni olisi lapsi, mutta se en olisi "minä".

Mä menin nukkumaan ennen iltayhdeksää, mutta silti mua väsyttää edelleen.

Anteeksi jos satutin jotai tai joitakin kirjoituksillani. Ei ollut tarkoitus pahoittaa toisten mieltä.

Itse en ole toivottu. Tyttö on tahallinen vahinko. Tyttöä rakastaa moni ihminen, enemmän ku mua.

Näen tyttöä tänään, kun tulee kotona käymään. Nyt ootan isää, et saan hoitaa sen pois alta. Apteekist kävin 3 lääkettä hakemassa. Nyt on omavastuu hoidettu.

Huomenna olis iltap. Kävely tiedossa. Toivon et tukarille sopii että kävellään terkal hoitaa asiat.

Tänään tarvii jaksaa siivota.

Miltä tuntuu olla ei-toivottu? Kuitenkin sulla on nyt paikkasi maailmassa. Ja sinulla on tytär, jota ei olisi, jos sinua ei olisi. Voitko silloin olla vahinko? Minä luulen, ettet! 💗

Jardin Prive kirjoitti:
Miltä tuntuu olla ei-toivottu? Kuitenkin sulla on nyt paikkasi maailmassa. Ja sinulla on tytär, jota ei olisi, jos sinua ei olisi. Voitko silloin olla vahinko? Minä luulen, ettet! 💗

Mut haluttiin poikana, ei tyttönä. Äiti oli kaikille puhunu pojasta. Mut kasvatettiin ku poika. Kävin poikien kouluu yms.  Vasta kun pääsin kummisetäni luokse, tuntu et joku hyväksy mut tälläsenä. Sitä iloa ei kauan kestäny, kun kummi kuoli. Sit alko isä vähän välittää. Olin silti isälle se "remontti-ihminen" joka olen nykyäänki. Äitin kans välit tuntuu pakolta. Linja-autos istumme hiljaa ku vieraat. Meillä ei ole yhtään muuta ku käsityöt yhteistä. Olen enemmän isän lapsi ja sisko on äitin.

Eilen huomasin et isän hälylistalta on sisko poistettu kokonaan.

Pitäis nousta ja alkaa aamutoimille...

Päivänlenkki tehty. Kävelimme tukarin kanssa tk:hon ja takas. Käytiin myös kaupassa.

Sain kuulla että mun kämppä kaipaa siivoamista. Tiedän.

Tytöl on koulus menny hyvin, oli jaksanut olla.

Nyt mä väsysin. Sain syötyy jätskiä ja nyt oon ihan naatti. No lepään hetken ja sit lämmitän viimisen makaronilaatikko annoksen. Huomiseksi teenkin broilerkiusausta. Pitää vaa vuoka pestä ennen.

Huomiseksi on taas pitkä lista tehtävänä. Saa nähä miten onnistun.

Harmittaa, kun en muistanu ajoissa lähettää tytölle hyvän yön toivotukset ym. Tyhmä minä.

Sain taas vihdoin munuaisetkin toimii, kun olivat päivän melkein toimimatta. Jos huomenna sais heti aamusta.

Isä on ollu eilen vihane ja alakuloinen.

Mut nyt mä taijan alkaa nukkuu.. hyvää yötä/ huomenta!

Tuntuu surulliselta kuulla sun lapsuudesta. (Äläkä koe, ettet saisi siitä juuri noin kirjoittaa. Ei se tee munkaan oloa pahaksi siten, että kokisin, ettet saisi noin kirjoittaa, kun koen oloni surulliseksi.) Mun "työnimeni" oli pojan nimi. Olen toisinaan miettinyt, toivottiinko musta poikaa... Tuntuu pahalta jos ei kelpaa sellaisena kuin on... edes omille vanhemmilleen...!

Tällä hetkellä mä soitan äidilleni päivittäin. Tuntuu, ettei hän halua puhua kanssani. Miksen siis taas vetäytyisi suhteesta pois?

Minkälainen sinun tämä päiväsi on?

Taidetaan olla jollain lailla samaa sarjaa.. synnyttyäni äiti ei ollut huolia minua kun en ollutkaan poika. Ongelmia oli hällä itsensä hyväksymisessä. Se ongelma näin vuosikymmenien myötä selvinneenä juonsi hänen ja hänen äitinsä väleistä, ties kuinka monta sukupolvea takaapäin ongelma periytynyt. Itse koin tyttären syntyessä tulevani todella äidiksi, poika oli leikkauksen kautta syntynyt. Näin tyttären parempana vedoksena itsestäni, vaikka hän on 100%sesti hän eikä kukaan muu, ja tuo sama kunnioitus on yhä.

Hienoa, että tytär on niin nainen. Itsestä en voi sanoa samaa. En halunnut korostaa mitä olen, pitkin elämää uhkan varominen hallinnut jollain lailla elämää.

Jp ja keskustelua ❤

Sain vihdoin noi 2 kukkaa juurtumasta multaan. Se vei tosi paljon voimia multa. Vaikka työ olikin pieni.

Mun on myönnettävä, et toivoin poikaa, koska en ollu ikin oikee tytön kans ollu. Siskolla oli poika (halus tyttön) ja hoitomuksuni oli poikia. Pelkäsin tyttöö. Mut sit äiti ja tuttava toivat punaisen samettihameen, tajusin että saan pukee hänet prinseksaksi. Tyttö on lapsuuden viettäny mun vanhemmillani. Joskus ennen yläastetta tuli kotiin vasta pysyvästi, mut yläasteen jälkeen muutti melkein pois jo. Ne kotona olo vuodet oli yhtä helvettiä. Tytöllä oli kaameet kasvukivut yhdistettynä migreeniin. Koulunkäynnistä ei oikee tullu mitään. Mut jotenki hän suoritti peruskoulun. Amiksen eka vuosi meni kans päin mäkeen, yli 200 poissaolo tuntia, mut silti kaikki paitsi ruotsi suoritettiin kesäloman ekalla viikolla. Tä lukuvuosi on taas ollu vaikea. Tuntuu et on  pelkkää rääkkiä hänen koulutyö, mut hyvin saa suoritettuu. Mitään erivapauksia hän ei saa.

Olen koko tytön elinajan sairastanut. Ennen jo syömishäiriöö ja synnytyksen jälkeen kun tyttö alkoi sairastaa, niin mä väsyin ja jouduin polin asiakkaaksi.

Jotenki tuntuu et olen samassa tilanteessa kun silloin. Yhtä väliinpitämätön, väsyny, jaksamaton ym.

Ajatukset katkee, musiikki soi korvissa...

Pesukone ei täyttyny, joten ei ole päällä. Pitäis mennä vuoka pesee. Et saa ruuan tehä tos muutaman tunnin päästä. Voi olla etten jaksa muuta tehä tänään enää. Oon pettyny itteeni jos näin on. Olen va nii penteleen väsyny. Kai se eilinen kävely oli liikaa mulle, tai en tiä.

Haluaisin olla va normaali, enkä tämmöinen. Maha huutaa ruokaa ja mä juon sprite zeroa et se olis hiljaa ja kun juon limua, menee maha sekaisin. Mä en va pysty syömään ees smoothieta.

Olin eilen yhes chatis tääl. Lähdin pois, kun alko ahistamaan. Tuntu pahalle kun yks kirjoitti jotain, mikä satutti mua. Ei hän sitä mulle kirjoittanu, vaan yleisesti. Mut siinä huomasin et ei voi kaikkia yleistää. Ei tyttö rahan takii lähteny. Olisin pystyny ihan hyvin hänet elättää.

Vitsi ku alko ahistaa tä kirjoittamani viesti. Ehkä on parempi et meen tekee jotain muuta, etten ala riehuu täällä luurin toisella puolen.

Kukkienhoito on joillekin terapiaa, ei ehkä mulle, sulle kai on, Saloka. Kotona tapahtuvat hyvää oloa lisäävät asiat on ihan parhaita. Niitä vois itelleenkin miettiä enemmän. Kauempaa haettu on aina kauempaa haettua. Vaatii vaivan lähteä tai vähintään nousta ja ryhtyä. Aina ei jaksa. Ilman hengähdystaukoja menis liian tyhjiin. Noista chateista voi jäädä joskus oma mieli möyrimään liian multaisessa maastossa. Nopeaan ajatuksia sinkoillaan sen minkä ehditään. Nykyään hyvä kun useampia vastuuhenkilöitä, on mahdollisuus yksityisesti vaihtaa ajatuksia kun toiset jatkavat toisten kanssa sitä ajatustenvyöryä. Oletko kokeillut tuota mahdollisuutta?

Keskustelua, en ole yksityisesti chattaillut.  Mut huomasin kuinka arka paikka tytön sijoitus oli ja hänen lähtönsä.

Kuuntelen joululauluja, en tiä miksi. En tiä miksi rääkkään itteäni vaan. Söin ruokaakin liian paljon.

En sit saanut tänään mitään aikaiseksi oikee. Keittiö on eelleen sekainen ja roskat lymyää siellä täällä edelleen. EI oikee huvita tehä asialle yhtään mitään.

Huomenna olis isän haku kirjastosta.

Hei saloka. En minäkään ollut toivottu lapsi, kuin olin tyttö, vanhempani halusivat poikaa. 😁

Maaorkidea kukkii kauniisti. Ekaa kertaa kun on mulla. Tavallinen perhos (?) Orkidea kukkii liilana kans. Muut ei sit kukikaan.

Söin leipää just. Nyt pelkään miten kroppa reagoi siihen. Onneks on reilu tunti lähtöön vielä.

Tein taas tossukoita eteenpäin, kunnes väsysin. Nyt ei jaksa puikkoihin tarttua. Ajattelin ottaa pienen levon, ennen ku lähen.

Eli meitä "poikia" on paljon. Tuntuu kipeältä.

Tänään ollu väsy päivä taas. Isän hain ja vaihdoin yövaatteihin. Muuta en sit ole tehny. Klo 17 nukahin sohvalle ja klo 18 tulin sänkyyn makoilee. Mietin ottaisko iltalääkkeet jo ja menis pikku hiljaa nukkumaan.

Huomen pitäis olla vapaapäivä. Mut en ikin usko sitä ennen ku näen sen.