Jätin takin kotiin.

Toista kertaa isällä. Nyt vien hänet kerhoon.

Mietin iltalääkkeen nostoa. En saa rauhaa ennen nukkumista. Pelkotiloja. Ei niitä muuten ole, jollei linja-autoo lasketa.

Hyvin meni tämä hoito fugi. Ei tullu ongelmia ja jaksoin hyvin.

Olo on ihan ok.

ääni tuuppaa lähtemään, mikäs kumma siihen iski.

EI se päivä loppunut isän hoitoon, vaan lähin äitin kanssa isoon kauppaan. Tultiin hetki sitten, joten oli pitkä päivä mulla.

Huomenna nollaan kaiken. Tykkää siitä sitten kuka tahansa tai sitten ei tykkää.

Isä vähän ärisi äitille, kun äiti tuli. Mun kanssa oli ihan kiltisti.

Ulkona on niin lämmintä että otin takin pois ja olin hupparilla.

syömiset ihan sekaisin. Söin vasta 19 aikoihin ekan kerran vähän leipää. Huomiseksi vois kokeilla paistaa porkkanalettuja, jos niitä saisi syötyy. En tiä. Olen ihan hukassa. Hukassa itteni kanssa.

Isälle ostamani housut eivät menneet. Katotaan jos vaikka menis mulle. Sais muitakin housuja ku jotain lökäreitä ja juoksuhousuja.

Päätä sattuu. olen väsynyt, mut ajattelin valvoo ja kattoo suomen pelin.

Oli ihana herätä 10 aikoihin. Mut yö menikin siinä et tyttö soitti 0.15. Puhuttiin hetken, kun olin tyhmä äiti ja väsy. Tyttö oli laittanu 0.44 viestin, jonka näin vasta aamulla. Mutta hänellä on kaik suht ok. Menossa kaveriaan tapaa toiselle paikkakunnalle.

Mä nollaan omaa pää-setuppiani. Kolmas menossa. Noussu päähän sellai sopivasti. Telkkarista pyörii jokin ohjelma, kun loppuu laitan uuden. En ees tiä mitä siel tapahtuu. En ees selvänä. En jaksa keskittyy.

Kaveri vastas viestiin. Ihme. Toivotin hyvää pääsiäistä.  Faceen laitoin äitin kukon kvaakkumaan ja toivotin hyvää pääsiäistä.

Huomenna krapulapäivä.... jos mul sellast tulee...

Ei onnistunu nollaaminen. En o ees kännis, vaik vissiin 7 join. No vedetään putki päälle ja jatketaan huomenna. En jaksa enää olla hereillä, joten nollaus saa riittää. Sit on hiuka huono ollakki, ku ei o ku porkkanalettuja syöny. En ehdota et joku tekis samaa perässä.

Huomenna pitäis 11. Jälkeen men äitin luo. En tiä miten jaksan. En tiä millainen yö on, ku en saa rauhottavii. Tällä hetkellä en pelkää, mut se voi muuttua. Olen muutenki miettiny noiden pelkotilojen kans ja sitä, että kun en saa unta. Mulla on unilääkkeenä rauhottavat.  Tavalliset tenoxit ym. Ei auta mulle yhtään. Monet purkit kokeilin. Pelkään va, et se unettomuus hiipii salaa mun ovelle ja tulee sisään. Sit oon kuses. En jaksa tähän enää parin tunnin unia. Muutenki kroppa on lujilla.

Miettisin, jos tekis lankatilauksen taas. Löysin facesta hienon liinan ohjeen ja ajattelin kokeilla tehdä sellaisia vaikka myyntiin asti. Mähän en tilaa netistä ku yhestä paikasta ja sielä oli muistaakseni 17 e lankapakkauksia. Niitä ku ostaa muutamat, ni voi taas niiden jälkeen ostaa lisää.

Äiti ei oikee tykkää mun nollaamisesta. Isäki huuteli taustalla. Sillä ei ole varaa. Ex alkkis.

En o tänään tehny paljo mitää. 6-7 h selvitin yhtä lankakerää. En tiä miten mun kärsivällisyys riitti. Peliä yritin seurata, mut turhaan. Nyt on sit polvet kipeenä ku intiaaniasennos oon istunu. Onneks voi tässä kohta alkaa nukkuu, jos nyt ees pystyy nukkumaan.

Huomiseksi pitää jotain ruokaa kehittää. Joko tehdä tai sit kaivaa pakastinta. Jollen sit jaksa kauppaan mennä.

Mut mä kuittaan nyt tämän ja alan kokeilee sitä nukkumista.

Ihan ok oon. Ei missään tunnu eilinen, joten päätin tänään jatkaa. Huomenna en enää, sen lupaan.

Miettisin mitä söis tänään. Pitääkö mun munia sit paistella ja syödä niitä.

Pelkään niin lihomista ja petyn jos niin tapahtuu. Haluaisin saada tämän paskan pois, jollei sit ihmiset häpeis mua enää. Tällä hetkellä ainakin sisko ilmeisesti häpee mua.

Yö meni joten kuten sain unesta ki 2 aikoihin ja heräsin 11 aikoihin, eli semihyvin nukuin. Tosin piti äitillä käydä tänään, mut ku ei viitti vastaa puhelimeen ni en mee.

Tänään ois lankalauantai ja lankakaupoissa tarjouksia. Varmaan teen sen puuvillalankatilauksen tänään.

Alko ja yksinäisyys vol. 2.  Ei hyvin mee tämä pääsiäinen. Kaikki vituttaa ja kärsivällisyys ei riitä mihinkään. Yöllä sain ku sainki nukuttuu, mut sit taistelu elämänhalun kanssa alkoi. Mieli ihan ok, pinnalta, syvältä täysin muusia. Haluis puhuu jonkun kans, mut en tiä mitä. Olen puhelin kädes ollu, soittanu tutulle, äitille, isälle ja tytölle. Tiedän et sisimmässäni mulla on paha olla, kun tätäkin kirjoittaessani itken. Haluis vaa käpertyy sängyn pohjalle ja jäädä sinne loppu elämäksi. Mut ku en voi. Luonto ei anna.

Näen ympärillä ku kylvökset kasvaa ja kukat myös. Miksi mulla ei ole sitä elämäniloo kun noilla kasveilla. Miksi silmissäni näen va puukkoja millä voisin vetää ranteeni auki.

Teen järjettömiä ostoksia. Nytki tilasin 71e lankaa. Ajatus niille on jo, mut jaksanko enää toteuttaa niitä.

Olen järjettömän väsynyt, mikä ei nukkumalla parane. Eikä ulkoilulla. En syö oikee mitään. Olen va ja toivon aamusin että päivä päättyisi.

Pitäis hiuka siivoilla ja laittaa tiskikone päälle. Mut en saa va aikaiseksi tehtyy mitään. Suihkussa sentään sain käytyy.

Löysin yhden pakastimen netistä, ja tietenki sillon kun kaikki on kiinni. Mä nii tarviin pakastinta, uutta, ja mulla on varaa hommata se. Laitoin johonkin kaupan asiakaspalveluun kyselyn asiasta. Saa nähä menikö ees oikeeseen paikkaan.

Otin lääkkeet 2 pvä tauon jälkeen. Missään ei tuntunu. En ota lääkkeitä ku juon. Ihmettelin ettei viekkareitakaan tullu.

Nyt pitäis jotenki rakentaa arkee sit. Pala palalta. Sentti sentiltä.

Tsemppiä päivään saloka.

Olen tullu ihan hulluksi, kaheliksi. En pääse eroon päänsisäisistä peloista ja ajatuksista, jotka ei ole mitenkään kivoja.

Myös ystäväni harhat palasivat. Yritän niistä päästä eroon.

Iltaisin ei saa unesta ki. Pitää ehkä lisätä lääkkeitä.

En tiä uskallanko enää mennä minnekkään. Uskallanko ulko-ovee avata, kun pelkään omassa kotonanikin.

Välillä en tiä mikä on totta ja mikä ei. Kun olkapään yli kurkkaa mies, säikähdän melkein puolkuoliaaksi.

Mut tälläst mun elämä on tällä hetkellä....

Voi sua, Saloka. Voi meitä...

En jaksaisi enää rämpiä.

Kiitos pikemiten ❤

Kiitos jp ❤. Ei sitä jaksa rämpii ja nyt kun on pelko vielä päällä. Voimii sulle jp valtavasti.

Tyttö tulossa tännepäin, mut en tiä tuleeko kotiin asti.

Oon virkannu pöytäliinaa ja epäilen et siitä tulee liian iso. Kenel muka noin iso pöytä?

Harhoja ei o ollu. Joku samperin kimee piippaus kävi korvaan. Toivottavasti pääsin harhoista pois. Päänsisäiset ajatukset ja pelot on edelleen. Mun pitäis ne jotenki saada ke mennes pois.

Lääkkeitä kun jaon, lisäsin täksi illaksi iltalääkettä. Katon saanko itteni sellai rauhalliseksi.

Oon kattonu monta ohjelmaa jo, muistamatta mitä oon kattonu tai mitä on tapahtunu. Sisäinen levottomuus on vallannu kehoni. Koko ajan tarvii tehä jotain pientä, ku isoon ei riitä kärsivällisyys eikä keskittyminen.

Lääkenosto auttoi ja sain unesta ki ilman hyörinää ja vääntelyy. Nukuin aamuun asti.

Isän hyvä kausi meni siinä. Nyt ollaan taas huonossa vaiheessa. Saa nähä kuinka kauan tätä on sit taas.

Olen vieläkin väsy ja haluisin nukkuu. Ulkona tehään jotain, joka kuuluu tänne asti.

Koitin soittaa polille, lääkärille soittoaikaa. En saanut ku huomenna saa vasta. Huomenna siis uusi soitto.pelottaa jo nyt se soitto. Mitä silloin tapahtuu ja osaanko kertoo niin että hän ymmärtäis ees vähän.

En o to tai ke jälkeen ollu ulkona. En yhtään. Ei mun o tarvinu. Ja kotona oon turvallisempaa ol. Oon edelleen sitä mieltä että ihmiset tahtoo vahingoittaa mua. Huomenna pitäis mennä siskon ja tytön kans kauppaan. Ostaa tytölle ruukkuja ja multaa. Sit mun pitäis mennä istuttaa ne rontit tytölle ja tulla linja-autolla kotiin. Joten en voi matkalla itelleni ostaa mitään. Olen va maksajana. Saa nyt nähä, pitää tytön kans puhuu ekana.

Vois noi pari, ainakin ton yhen kukan istuttaa tänään multaan. Siinä on hyvät juuret jo.

Kaipa tässä tarvii aĺkaa nousta....

ilmeisesti, näin ei lääkärinä, isällä on jalassa/jaloissa veritulppa. Äiti alkaa huomenna soittelee. Isällä on hyvä olla makuulla, kuulemma.  EI tämä ole ensimmäinen kerta, eikä varmaan viiminen.

Isästä ei tietoo, äiti vei tk jälkeen päivystykseen. Äiti ei vastaa viesteihin, kun on mulle suuttunut. Otin pienen eposodin tk:n pihalla.

Oma lääkäri soitti eikä tehny mitään. Hoitokokousta va. No mennään sinne sit joskus puolen vuoden päästä.

Parin tunnin päästä pitäis lähtee kauppoja kiertää tytön ja siskon kans. Ei yhtään kyl nappais, mut oon luvannu tytölle.

En o saanu tänään mitään aikaiseksi ja nyt loppu puolitoista tuntii oon itkeny silmät päästä.