Pitäisi siivoilla täällä hiukan, mut pelkään aloittaa kun voi lähtee lapasesta täysin se homma. Perjantaina tyttö ja äiti tuli tänne auttaa vähän. Loppu tulos oli et äiti lähti hommien jälkeen kotiin väsyneenä ja tyttö köllähti sohvalle kerämään voimiaan. Mä sit miettisin että mitähän tässä vielä alkaisi tekee, kun tota energiaa ja jaksamista olisi.

OLen noita langan nötösiä neulonut varsiksi. TOs yks ilta laitoin monivärilangat omiin kasoihin ja sit kattelin jokaiseen oman hiukan sopivan yksivärisen. Se ne laitoin pakastepussiin ja ne pussit yhteen muovipussiin. Nyt on helpompi ottaa uudet langat kun ottaa va pussin ja alkaa puolittaa ja tekee. EI tarvii ettiä uutta lankaa ja jne.

Vanhemmat ovat mökillä tämän viikon. EI isä siellä enää kauan voi käydä ehkä. HUono liikkuu ja hoitaa sisällä asioita, mut se ympäristön vaihto ja ilmasto on välillä ihan hyvä. Isälle jouduttiin lisää morfiinia taas. Sillä on järkyttävät kipulääkitykset menossa, mut silti on kipuja. Ongelmia koko ajan jossain. Haluaisin jo että hän pääsis pois, mut pelkään miten minä ja tyttö siihen suhtaudutaan sitten lopulta. Kamalaa ja ahdistavaa on katella kun ihminen kärsii ja et voi ite auttaa. Yritätä puhuu hänen kanssa ja keksiä jotain hauskaa. Samalla kun katsot hänen siltiä niin ne huutaa vapautta ja kivuttomuutta. Isälläni on vissiin ollu kohta 10 vuotta muistisairaus, se a:lla alkava. En osaa kirjoittaa oikein, ni en kirjoita. Olen tässä miettinyt et kovinkaan monta ihmistä en ole kuullu että olisi 10 vuotta tota sairautta kärsinyt ja osaa vieläkin laskea puuklappien järkevän hinnan ja ihmisten ikiä kun sanoo vuosiluvun. Isälläni siis ei ole moneen vuoteen ollu mitään lääkitystä tohon. SIlloin alussa sai sitä lääkitystä, mut sit se lopetettiin. Isäni on myös kohta ollut vissiin 3 vuotta kotisaattohoidossa. Siis me ei olla tehty elvytyskieltoa, vaan lääkärit on tehnyt sen. Isä on myös nyt joku vuosi sitten tehnyt hoitotahtonsa, sen jälkeen kun toi lääkäreiden päätös tehty. Isää hoidetaan mahdollisimman vähän. Vaan kipulääkettä ja antibiootteja ns. Ja tietenkin peruslääkkeet. Hän on tämän n. 3 vuoden aikana muutamia kertoja käynyt kääntymässä porteilla. Hänen hoitajansa on viimeksi mun kuullen äitilleni sanonut että nyt kannattaa varautua että lähtö tulee. Isä oli taas huonossa kunnossa silloin. Silloin alettiin äitille jo sanoo että meidän pitää perheen kanssa alkaa keskustella tulevaa ja suunnittelee. SIt pitää alkaa miettii että äitin apuna alkaisi käymään useammin joku. Mut kuinka ollakkaan, muutama päivän ku isä oli ihan tiedoton ja eikä siltä ees verta saatu otettuu, niin hän nousi taas. Sen jälkeen tuli itelläni mieleen, et jos isän vaikka puukottais, niin mahtaisiko se siitäkin selvitä parissa päivässä. EIkä toi äijä pääse mitenkään pois täältä. Onko se enää ihminen, vai onko se joku robotti joka on kuolematon. On surullista katella kun isä tiedostaa maailman menoa ympäriltä. Kun hän kuulee että paljon nuorempia pääsee pois ja jotkut nopeestikki. SIt häntä pidetään täällä kynsin ja hampain, vaikka hän ei enää paljoon mitä pysty antamaanka. Mut tällästä tämä elämä on. Huvittavinta tässä on myös se, että maailmalla on jo monta vuotta vellonnu se tauti, isä ei ole tietävästi kertaakaan saanut sitä. Hänellä on tosin rokotukset, mut eihän sekään kuulemma tehoa kaikille. Isä ei ole missään bunkkerissa elänyt, vaan hän on säännöllisesti laitoksessa, käynyt kerhossa missä muita ihmisiä, ollut takseissa ja ns. kaikessa missä voi tartunnan saada. Silloin alussa kun tä tuli, miettisimme että tähän se sit hänen elo päättyy kun sen saa, mut en nyt sitäkään tiä. Olen tullu siihenki tulokseen että kun isot ei kaada, niin sitten voi kaataa joku pieni. Joku ihan pienen pieni saamaton juttu mikä ei pitäis.

Nä on vaan näitä mun pähkäilyjä mitä täällä harrastan. Kirjoittelen asioita vihkoon, etsiskelen asioita netistä ja jne. EN kamalasti enää sellai hetken mielijohteessa asioita tee, pohdin niitä ja jne. Jopa ruuantekoonki mulla on monta suunnitelmaa, jos joku asia siinä mättää, niin sit on toinen suunnitelma jo.

Mulla on paljon asioita mitä ajan eteenpäin itessäni. Yritän muistella aina mitä pitää muistella. Kirjoittelen jotain ylös. Sit voin aina palata niihin asioihin ja alkaa selvittää lisää.

Mun pitäisi alkaa aloittaa yhtä projektia. Mennä keittiön kaapit yksitellen ja laittaa koneeseen astiat ja pestä ne, sit pestä se kaappi kunnolla. Sit ku tämä ei riitä niin sain päähäni että mähän voin samalla sit kirjata mitä kaikkea niissä kaapeissa on ylös ja sit alkaa kyselee perheeltä että kelpaisko tai että tämmöstä multa löytyy. Juu tiedän että toi kirjaaminen on sairasta tai älytötä, mut en vaan tiä kun houkuttelee niin paljo. Mun pitäis muualtakin tehä sama projekti, siis kämpän muihin kaappeihin.

Tos ennen myrkytystä, pesin uunin paikan ja uunin ulkopuolelta. Otin sit kuvat siitä ja kysyin tutulta ja äitiltä, että mahtaako kelvata. Äiti tokas että juu, täällä olis kans yks uuni jonka voisit tulla pesee kun sait noin puhtaaksi. tuttu kysy että millä kummassa sait noin puhtaaksi, kun uunia ei ole vissiin 9 vuoteen siirretty. Sanoin että kaapista löyty jotain ihme ainetta vuodelta nakki ja soppa. Päätin kokeilla sitä ja ilmeisesti kannatti. Mulla olis vielä projektina muuten toi jääkaapin siivouskin. Olin ihan unohtanut senkin. Ostin ihan sitä varten kalliin aineenki. JOs tänään koittais syä ton lopun keiton (tein sopan pakastekasviksista ja makkarasta) niin sais hiukan tyhjemmäksi tota jääkaappii ja jos huomenna koittais vaikka siivota sen sitten. ENää ei kamalasti tähän aikaa kannata. Huomenna vois laittaa musiikit korville ja siivoilla täällä hetken.

Mut joo, on tossa kohta 2 tuntii ehkä aamutee kupissa lionnut. Pitäisi varmaan alkaa juomaan sitä jossain vaihteessa. Ruuanki vois lämmittää.

Saloka, kuulostat ihmeellisen energiseltä, kun olet jaksanut siivotakin! Mietin myös, että tuo neulontaharrastuksesi on tosi hyvä. Yritin miettiä, olisiko mullakin jotain vastaavaa, mutten heti keksinyt.

Mulla ei ole voimia mihinkään. Täällä on tosi pölyistä. En ole nyt jaksanut edes seinän vieriltä imuroida pahimpia pölyjä pois.

Syön koko ajan suklaata, isoja määriä. Ostan tarjouksesta neljä levyä kerralla. Siitä lähtee nälkäkin aika hyvin. En saa aikaiseksi laittaa ruokaa. Enkä millään jaksaisi hakea valmistakaan. Kotiin ei voi tilata, kun se on liian kallista. Pitäisi kaupasta ostaa tai hakea hävikkiruokaa. En millään jaksa.

Koko ajan on hirveästi tekemättömiä asioita, enkä saa niitä tehtyä. Yritän pakottaa itseäni tekemään uudelleen ja uudelleen ja välillä saan jonkin asian hoidettua. Elämä on pelkkää väkisin yli voimien tekemistä. Silti joskus olisi pakko hakea ruokaa tai viedä roskat tai käydä suihkussa tai pestä astioita tai pyykkiä. Joskus on vaan pakko jaksaa vaikkei jaksa.

Sitten hajoaa jotain ja on pakko jaksaa moninkertaisesti. Tai tulee joku kirje tai virheellinen lasku, jota pitää alkaa selvittää. Tai tytön koulusta tulee taas jotain ja on pakko jaksaa.

Haluaisin vaan maata koko päivän, mutten jaksa sitäkään. Mieli ei rauhoitu ja on huono olo koko ajan. Ahdistaa ja tuntuu toivottomalta tämä kaikki. Pitää jaksaa mennä lääkäriin. Pakko jaksaa. Siellä tulee varmaan lisää uusia vaikeuksia. Kaikki asiat vaan pahenee, kun niitä yrittää hoitaa. Tulee uusia ongelmia, jotka on pahempia kuin alkuperäiset. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Elämä on sietämätöntä kidutusta, joka vaan jatkuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

juup, taas meni "tosi" ihanasti yö. 2 h tuli vissiin nukuttuu. Voi jee. SOitin sit aamulla äitille ja hän kysy et mitä hittoa soitan siihen aikaa. Sanoin et olen mä tässä tunnin ollu jo hereillä ja mietin että koska uskaltaa alkaa jotain tekee. EN sit vieläkään ole aloittanut. Olen tässä juonu teetä ja katellu kappaleita että voin alkaa musaa kuuntelee ku koitan jotain tehä. Ehkä kannattaisi pikku hiljaa alkaa jotain tekee, vois sitten samalla kattoo jos jotain ruuan näköistä löytyis pakkasesta. Huomenna vois kattoo jos tekis vaikka lasangee, on jonkun verran noita levyjä kaapissa vielä. Tulis nekin sit käytettyy. Sain muutamaksi päiväksi ruuan sit samalla.

jääkaappi tuli sit siivottuu oikeen kunnolla, vielä on liossa noi hyllyjen päätyosat joissa on sellaisessa kohtaa tahmeeta että en saa millään pois. TOivon että hanastani oleva järkyttävän kuuma vesi liottais ne pois. Samalla sit täytin astiakoneen ja laitoin sen päälle. Mietin tässä kun äskön ettisin netistä yhen juttua, et pitäiskö mikro putsata samalla. ROskia pitäisi kerätä myös. EN vielä alkanut keittiön kaappeja tyhjentää ja siivoo, vaikka sekin pitäisi tehä mahd. pian. ehkä.

Jääkaapista löyty 10 kpl kermapurkkia, pitäisi niistä kehittää jotain, mihin saa tuhottuu. HUomenna vois tehä sitä lasangee ja laittaa sitä kermaa siihen muutama purkki. Mietin vaan paljonko otan lihaa sulamaan, mulla on uusi vuoka minkä otan ekan kerran huomenna käyttöön. Pitää harjoitella sitä. Ostin uuden lasivuuan, vaikka vanhaki on ehjä. Se on vaan niin monta vuotta ollu astiakoneen ja uunin käsittelyssä että en ota riskii jos menee rikki pienestäkin jutusta. Puhuin siskon kanssa ja hän oli samaa mieltä. Vanha vuoka pääsee sitten vaikka mökille eläkepäiviään viettää. Uudet kattilat pitäis hommata, mut en ole sellaisia sopivia löytänyt vielä. EN tarvii enää 5 litran kattiloita, kun mulla niitä 2 jo on. Mut siitä pienempiä kyllä ja ne pitäisi käydä astiakoneessa. Haluaisin ennemmin sellaisen setin ostaa enkä yksittäin. Mut tarvii tutkia asiaa enemmän. Mulla on noi va niin vanhoja ja huonoja jo.

Laitoin tänään kannuun jotain normi mustaa teetä ja sit pussillinen puna-apilaa jota sain siskolta jouluna. Yllättävän hyvää toi tee on. Juon sen kylmänä. EI tarvii sokeria, vaikka on mustaa teetä. Mitähän sitä huomenna kokeilis. Liian iso valinnan vaikeus noissa teessä, kun on monta kymmentä eri makua tuolla kaapissa vaihtoehtona. Nekin pitäisi kerätä johonki laatikkoon ja sit kattoo mitä kaikkea on ja vaikka listata ja kysyy sitten haluaako joku vaikka jotain.

TUli just mieleen, et mullahan on pakkasessa ite tekemää pitsaaki, vois sitäkin sulattaa ja syä. Se on sellaista hiukan ns. ruokasempaa. Laitoin pohjaan jonkun verran grahamjauhoja ja sit siinä on täytettä todella paljo. AJatus silloin oli ihan se että voi ruokana syä, ei tarvii ku lämmittää pakkasesta silloin ku ei ole muistanut ottaa mitään sulaa tai ideat hukassa tai jotain.

Vessasta tarvis kukat ottaa pois, että pääsis suinkuun jossain vaiheessa. Ehkä ne on sen verta alkaa kuivuu jo että uskaltaa isompia tuhoja välttääkseen siirtää sieltä pois. TOsin en tiä mihin ton peikonlehen laitan kun on niin isossa purkissa. Mahtaako olla tyhmän näköistä laittaa tohon missä oli ennen. Pitää sitäkin miettii sitä taas.

AIka paljon vauhtia mulla taas. Ei paljoo mulla ole kavereita kenelle voisin jotain puhuu tai jotain. Tutulle aina välillä soittelen, mut se hengästyy kun joutuu kuuntelee mua. Se ei pysy mukana. Äiti on mökillä ja tekee omia juttuja siellä. TYttö on kuulemma vissiin kipeeksi tullu, joten en viitti häiritä. TÄytyy siis vaan yksin täällä tehä kaikkea. Sekoilla yksin.

Kunpa minäkin jostain saisin noita voimia niin paljon kuin sulla saloka on.

Aamupäivällä kävin kaupassa ja ostin vähän hedelmiä ja maitoa ja rahkaa. Iltapäivällä kävin vielä hakemassa lounasravintolasta hävikkiruokaa. Sitä oli paljon jäljellä ja ostin isot määrät, moneksi päiväksi. Ei tarvitse jaksaa laittaa ruokaa. Pesin myös koneellisen pyykkiä. Näiden jälkeen olen vaan maannut sohvalla, kun en mitään jaksa tehdä. Tyttökin söi koulussa, niin ei tarvitse heti ruokaa jaksaa lämmittää. Illaksi jotain pitäisi saada pöytään. Kohta alkaa olla ilta.

Iltatoimetkin tuntuu vuorenkorkuiselta urakalta. Pitäisi pestä hiukset. Uuvuttavaa.

Tuntuu kuin olisin tiejyrän alle jäänyt. Voimaton ja uupunut olo. Joka päivä. Välillä on vähäsen helpompaa ja yritän äkkiä hakea ruokaa tai purkaa tiskit koneesta. Edes yhden tason jos jaksaa purkaa, niin loput on helpompi ottaa myöhemmin.

En jaksa pitää yhteyttä oikein kehenkään, eikä sellaisia ihmisiä ole monta, joihin edes voisin yrittää pitää yhteyttä. Tuntuu, ettei ole mitään mukavaa sanottavaa. On vain tätä ankeutta. Kukaan ei jaksa kuunnella tätä. Enkä pysty parempaan. Jos en ota yhteyttä kehenkään, ei ole ketään. En tiedä miksei kukaan halua pitää yhteyttä minuunpäin. Ehkä siksi, kun olen huonoa seuraa ja liian masentunut.

tein suht nopeen lasangen. Ei se erikoista ollu, mut saan ainakin pari päivää syötyy jotain.

Tyttö tuo vissiin illemmalla divaanin mulle ja vie 2 lipastoa kaatikselle.

Nenä tuntuu vuotavan tai jotain edelleen. Niistää saa ja aivastuttaa, mut tukossa ei ole. Silmiäkin vähän vuotaa. Hitto ku ei tiä mitä tämäkin taas on. Mietin va, jos olisin nuhassa, miksi ei kurkku ole ollu kipeenä ja miksi en ole tukkeessa? No tarvii kattella. Jännittää va, ku ensi viikolla olis palaveri.

Tyttö joutu sitten saikulle kesäkuuhun asti. ELi pois koulusta. Nyt häntä mietityttää miten saa aikansa kuluu ja tuntee syyllisyyttä ja jne jne. Yritän sitten hänelle "järkeä" taota.

TÄnää olen yrittänyt olla vähän rauhallisempi mitä eilen. Teen asioita rauhallisemmin ja järkevämmin, ainakin yritän.

Kävin lääkärissä ja yllättäen lääkäri osoittautui hyvin kunnolliseksi ja aikaansaavaksi. Osasi hyvin suomeakin. Katsotaan nyt, eteneekö asiat. Näytti siltä, että hän tekee parhaansa.

Vaihdatin tänään autoon kesärenkaat. Harmittaa, kun rengasasioihin menee rahaa ns. turhaan, mutta itsellä ei ole osaamista eikä voimia vaihtaa. Eikä nostella painavia renkaita. Yritin vuosia sitten säilyttää niitä kotona, mutta selässä naksahti, kun nostelin niitä takaluukkuun, ja sen jälkeen päätin ostaa säilytyksen ja vaihdon, jottei tarvitse nostella. Selkä ei vahingoittunut pysyvästi, joten siltä osin oli onnea.

Joskus mietin koko autosta luopumista, koska siihen menee paljon rahaa, mutta toisaalta tarvitsen sitä koko ajan tytön kuljettamiseen niissä tilanteissa, kun hän ei voi mennä bussilla tai pyörällä. Itse suurimmaksi osaksi kävelen tai käytän julkisia. Halvempaa. Silti autossa on paljon isompiakin kuluja kuin polttoaine. Joskus kun väsyttää oikein paljon, haen ruokaa autolla.

Olen ihan uupunut renkaanvaihdosta, vaikken edes tehnyt itse mitään. Huomenna pitäisi jaksaa miettiä, mitä syödään viikonloppuna. Se tuntuu ylivoimaiselta.

Tein tänään netissä masennustestin ja sain yhtä pistettä vaille maksimin. Aiemmin saamani diagnoosi näyttää oikealta. Silti en itse millään oikein tajua, miten huonossa kunnossa olen. Välillä on ihan lyhyitä hetkiä, jolloin saan jotain tehtyä.

Mutta vaikka olisi kuinka huono olo tahansa, on pakko jaksaa. Kukaan muu ei hoida yhtään asiaa puolestani.

Olen laittanut kaikki mahdolliset laskut automaattisesti maksettaviksi. Jos joudun sairaalaan, tilille tulee kuntoutustukea ja laskut menevät itsestään maksuun. Tosin kuntoutustukikin loppuu, jos ei kykene varaamaan lääkäriaikaa ajoissa ja käymään lääkärissä pyytämässä uutta lausuntoa ja lähettämään sitä. Aina jää jotain, mikä on pakko jaksaa ja pystyä.

Viherkasvit kuolisivat. Ehkä tyttö voisi käydä niitä kastelemassa. Hän jäisi sitten isälleen.

Olen tässä muutaman päivän yrittänyt pitää rauhallista elämää, mut pää hajoaa. Olenkin sit illalla kiroillut ja esittänyt tutulle kysymyksiä että mitä mä voin tehä ja mitä teen että pää hajoo. Päässä tuntuu että se on pesukoneen linkouksessa. AIka paljon asiat ärsyttää ihan maksimissaan sit en osaa ymmärtää asioita mitä maailmassa tapahtuu. Ja että miksi jotkut uskoo että totuus ei tuu julki ikinä ja voi valehella. Esim. nyt alkoi enemmän kiinnostaa nä vaaliehokkaan (mitkä lie) ja niiden rikostaustat. Nyt ku yksi lehti niitä on julkassu. ENs viikolla vissiin tulee laajemmin tietoo. Miten joku voi olla noin tyhmä ettei kerro totuutta ennen kun joku ulkopuolinen sen löytää ja julkistaa. Sit yrittää selittää että se on väärin että enhän mä oo mitään tehnyt. MÄ en tosiaan enää tiä onko mun päänsisäinen ajatus ja se mitä ymmärrän ja näen, onko se jotain harhaa, vai onko maailmassa tosiaan noin tyhmiä ihmisiä. Alan tosiaan paljon enemmän ja enemmän miettii onko tä mitä elän, onko tämä edes että elän. Onko todellisuudessa niin että makaan sängyssä letkuissa ja tajuttomana ja tä mitä nyt "elän" ni tä on jotain unta.

ENsi viikolla on sossun palaveri. Olen miettinyt mitä voisin ehottaa siellä itteni kannalta, MUt en tiä onko sellainen edes mahdollista. Ettisin netistä, mut en keksi hakusanaa sopivaa. Mut sit suurin osa musta pelkää kertoa ajatuksiani ja sitä mitä mietin. Kirjoittaisin ylös asioita, mut en tiä onko se liian vaarallista kertoa totuus ja ajatuksia julki. Ymmärtääkö niistä sitten mitä tarkoitan.

Olen siis miettinyt (laitan riskillä tänne)... Kun en kerta saa apua tk:sta jne. Onko sossulla jokin mahdollisuus järjestää mulle joku paikka. Menisin vaikka säännöllisesti toistaiseksi jonnekkin ns. valvottuun paikkaan hetkeksi (vaikka pari päivää). Sen tarkoitus olisi että siellä katteltaisiin mua ja karkoitettaisin asioita mihin kyen ja mihin en. Missä tarviin apua ja missä en. Saisin alkaa purkaa pääni sekamelskaa. Saisin rauhottuu. Saisin alkaa pikku hiljaa luottaa ihmisiin. Mulla olisi paikka jossa pidetään huolta että mun oma terveys tulisi huolettuu, eli mulla olisi turvallista hoitaa kaikki (vaikka kotonakin hoitaisin). Tehtäisin pieniä suunnitelmia mitä koittaisin alkaa kotona pikku hiljaa tekee, menisin kotiin ja sitten taas tulisi sellainen jakso että katotaan ja karkotetaan asiat. Jossain vaiheessa vois kattoo että onko joku dg tarpeen ja sitä kautta apu jne. JA tätä olisi niin kauan että asioihin saatais joku tolkku. En siis halua muuttaa kotoota mihinkään pysyvästi. EN kauhiasti tällä hetkellä pysty ehkä olemaan ihmisten seurassa, joten sekin tarvii ottaa huomioon aika paljon. On aika paljo rajotuksia siis tohon ja tarvii miettii muutenkin. Mut en tosiaan tiä miten tollanen onnistuisi edes tai onko se edes mahdollista. Jos jotain intervalli juttuja kattoo, niin ne on vanhuksille aika paljon tai sit ne ei ole mitään muuta ku hoitopaikkoja (eli niissä ei ns. tutkita ym).

No nyt sain tonkin ajatuksen tänne kertoo. Odotan sitä lykkäystä sitten tähän.

Pitäis alkaa siivoo täällä. Kukat ottaa vessasta pois, et jos pääsis suihkuun joku päivä. ROskia korjata ja tiskit laittaa koneeseen. Kaikkean pitäisi tehä. Pelkään va aloittaa, ku sitten kaikki voi lähtee lapasesta sillä nytkin jo heilun tässä ku heinämies, kun ei voi paikoillaan olla yhtään. EHkä jos laitan kuulokkeet korville ja koitan vaikka tunnin tehä jotain ja sitten koitan asiat pysäyttää siihen. Onneksi ruoka on suht helppoo tänään. Lämmitän vaan noi lihapullat ja teen pussimuusia. Kaikki sekaisin ja ääntä kohen. Oli eilen ihan hyvää. En jaksa paneutuu ruokaan, kun en tiä mitä laittaisin edes.

Mut jos nyt sulkis hetkeks tietsikan ja telkkarin ja koittais jotain saada aikaan....

... tunnin päästä....

-kukat laitettu vessasta muualle kämppään

-toi yksi pöytä tyhjennetty, pesty etikalla, lääkkeet laitettu laatikkoon / rasiaan, ylimääräiset jutut pistetty pois

-tiskit korjattu keittiöön, vanha lasangevuoka putsattu koneeseen, liossa on likaisia lautasia ja oottaa että veteen voi koskee

Vielä pitäisi....

-kastella kaikki kukat mitä on, eli ehkä yli 20.

-roskia tarvis kerätä hiukan

-ruoka tarvis tehä ja syä

-mihin noi lankalaatikot sais tosta kun niiden paikalle tuli divaani. Vois kokeilla johonki kaappiin saada

-pitäis varmaan lattiaa siivota (imuroida ja pestä)

-suihkussa tarvis käydä

-roskia viä ulos

-pyykit kerätä

- allaskaapin tavarat takasin kaappiin

-vessan lattia putsattava ja muutenkin vois vessaa ajatella siivota kunnolla

sit ne isompia juttuja mitä pitäis tehä pikku hiljaa, mut aloittaminen vaikeaa kun tietää että vie aikaa....

-keittiön kaikki kaapit tarvis tyhjentää ja laittaa astiat pikapesulla koneeseen ja sillä aikaa putsata kunnolla kaappi. Ruuat kattoo vanhat pois ja kerätä teepussit johonki vaikka laatikkoon yhteen paikkaan. kirjata myös mitä on.

-muutenkin kaapit tarvis kaikki kattella mitä omistaa. kirjata myös mitä on.

Mitähän sitä vielä löytäis tekemistä...

Moi pitkästä aikaa!

saloka kirjoitti:
ENsi viikolla on sossun palaveri. Olen miettinyt mitä voisin ehottaa siellä itteni kannalta, MUt en tiä onko sellainen edes mahdollista.

Kuulostaa hyvältä noi sun ajatukset puhua sossulle toiveista ja ajatuksista sen suhteen mikä sulle vois olla hyväksi. Voihan se olla ettei ole tarjota ihan juuri sellaista mitä olit ajatellut, mutta ehkä kuitenkin jotain samantapaista? Tärkeimpien juttujen laittaminen paperille voi kyllä olla hyvä idea, eihän sitä sitten ole pakko näyttää jos viimetingassa tuntuu siltä että ei sittenkään halua.

Niin tai näin, toivottavasti löytyy tapa rauhoittua ja saada tilaa ja rauhaa ajatusten ympärille 💚 Että se pään sisäinen rumpukuivaaja rauhoittuisi tai ainakin niin että sen äänenvoimakkuutta sais pikkuisen hiljaisemmalle niin että on tilaa jollekin muullekin.

Moikka Soroppi.

Katoin tossa tota 29. pv listaa mitä laitoin. Enää ei olis ku kukat kastelematta ja noi kaapit kattomatta. Muuten kaikki tehty ja hiukan jotain muutakin ohi listan.

Juttelin tossa tutun kanssa. AIka ikävää on kuunnella kun hän hengästyy pelkästä kuuntelusta mun kanssa. TOtes mulle va, että mulla on liikaa vauhtia taas päällä ja huomaan itekki sen. Olen tässä muutaman tunnin saanut pysymään olee suht rauhassa tuolilla koneen ääressä, mut sit olen tässä tehnyt asioita. Heti herättyäni hoidin kotiasioita täällä, pesin vessanpytyn, kävin suihkus, laitoin astiakoneen päälle ja mahtoko olla muuta vielä. Pitäisi uusia lankoja katella tohon, että sais noita varsia tehä. Viimiset langat siitä pussista on nyt menossa ja ei montaa kerrosta enää noitakaan voi tehä. Äiti eilen vei 7 varret ja nyt on yhet tehty ja tänään tulee toiset kai tehtyy. Jos ettis sopivaa lankaa että sais valepalmikko varsia alkaa tekee.

Pyysin tuttua, jos kirjoittaisi viestillä, jos haluaa jotain sanoo sossulle musta tai ehottaa jotain. Kertoisin viestin eteenpäin. TYttö lähtee kuulemma tänään mökille, joten ei tuu huomenna.

Mut joo, kaipa mä alan tekee taas jotain. EN yhtään tiä mitä ja koska. KOko ajan pitää jotain tehä....

Saloka, oletpa ollut hirmuisen aikaansaava taas!

Mukava kuulla myös sinusta, Soroppi.

Mulla olisi hirveästi kotitöitä tehtävänä, mutten jaksa niitä tehdä. Jaksoin muutama päivä sitten pestä lakanat. Edelliskerrasta oli useampi kuukausi. Vain tytön lakanat olen jaksanut pestä parin käyttöviikon jälkeen. Omat saavat jäädä. Siinä on puolet vähemmän työtä, kun ei pese omia ollenkaan. En vaan saa tehtyä.

Huomenna pitäisi jaksaa käydä hakemassa lisää ruokaa loppuviikoksi.

Hirveästi tulee vaalimainoksia, postilaatikkoon paperilappuina. Kerrankin olen osannut valita ehdokkaan. Menen huomenna äänestämään ennakkoon, jos jaksan. Ja jos löydän passini jostain. Toisaalta mietin, että lopputuloksen kannalta on ihan sama, äänestänkö vai en. Joskus mietin, että mitä järkeä on kehottaa ihmisiä väkisin äänestämään, jos ei edes tiedä, ketä äänestäisi. Eikö silloin ole kaikkien kannalta järkevämpää, ettei äänestä ketään. Niin mietin ja jätin äänestämättä. Nyt kuitenkin olisi ehdokas, jonka ajatuksia kannatan. Sekin lappu tuli postilaatikkoon. Niitä on tullut kymmeniä.

Tuijotan pääsiäismunamainoksia ja mietin, miten turhaa koko pääsiäispyöritys on. Miten turhaa kaikki on. Ehkä se johtuu masennuksesta. Suklaamunat tuntuvat älyttömiltä. Sitten tulee vappukrääsä, joka on vielä älyttömämpää. Ja joulukrääsä. En jaksa mitään niistä.

Haluaisin, ettei päivissä olisi mitään ylimääräistä. Kaikki pysyisi vaan ennallaan. Muttei elämä ole sellaista.