käytiin su koirulin kanssa vanhemmilla ja käynnin jälkeen tuntu ettei isällä oikee ollu kaikki ok. Hän oli ihmeen vaisu ja ei oikeen tehny muuta ku istu. EI kauhiasti puhellu ja sellai. Koiruliki jätti sen rauhaan aika paljo. Hiukan leikitti ja siihen jäi. EN oikee puhunu isän kans yhtään koko käynnin aikana. Kerroin tytölle ja tutulle tästä heti samana iltana.

Eilen kun puhuin äitin kans puhelimessa, kerto äiti että isä on koko ma päivän nukkunu ja ollu sekava hiukan ja ei o puhe onnistunut. On vissiin saanut taas jonku aivoinfaktin jossain kohin. Isähän niitä saa. EI oo isää tarvinnu viä mihinkään, kun ei niitä voi oikee hoitaa mitenkään.

Miettisin sit oliko toi mun su huomio isästä jotain ennettä ma juttuihin. EN tiä. Hiukan pelottaa...

Tyttö yrittää keksiä keinon että tä mun eläintarha poistuisi tääältä. Olen aika paljo tytölle antanut rahaa ja sanoin että niistä voidaan keskustella sitten, jos hän saa noi eläimet pois jotenki. Nyt hän kuulemma alkaa pähkäilee jne asiaa.

Huomenna yritän jaksaa alkaa siivoilla täällä. Koitan laittaa asioita ruotuu jne. TÄnään en jaksa. Kävin suihkussa tossa ja se hiukan väsytti. Muutenka ei oikee saanut unenpäästä kii yöllä. Onneks nukahin sit jossain vaiheessa.

Aloin tekee tos yks päivä niitä kolmansia sukkia tytön tilaukseen. Olen niitä pähkäilly täällä ja tehny. AIka hyvin on valmistunut, toiset on jo melkein ehkä varret tehty. Sit pitäis viel naisten ja miesten pesukarhulapaset tehä, ilman ohjetta, mut kuvan avulla. TOta tytön peittoa pitäis tehä myös ja sitten noita kastesukkiaki. Plääh... kaipa ne joskus valmistuu sitten. toivotaan.

TÄnään on hiuka semmoinen päivä ettei jaksa alkaa vääntää asioista. SOitin tytölle jo ja sanoin että tehään sopimus ja elkää alkako vääntää asioista tänään. Että on hiukan sauhut päässä ja voi olla että kierrokset alkaa nousta mulla aika äkkiä. Et nyt kannattaa hiukan alkaa hillitä asioita. Kyl tä tässä menee ja mäkin rauhotun. Tyttö tietää sen ja olen sen hänelle aikaisemmin sanonut. Tuli tossa vaan pienen ajan sisään niin monta asiaa kun piti vänkätä ja selvittää ja miettii miten mikäki juttu on. Ei oikee tuntunu meikä ymmärtävän mitä luki ja piti muilta kysyy että mitä tarkoittaa ja jne. Sit mun sanani ymmärretään väärin, vissiin ja joudun korjaamaan. jne jne. Alko hiukan kierrokset käymään päässä. TUli lähelle sellai että nyt on hyvä idea sanoo eteenpäin että antakaa sellai rauhaa ja älkää vänkätkö, muuten mä flippaan ja tulee taas sellainen huutomyrsky ja riidat ja sit taas porukka pelkää että teen itel jotain kun ei saa yhteyttä ja olen niin sekaisin jne. helpommalla he pääsevät kun ei jankkaa tällä hetkellä asioista, joista ei ole hyötyy. Ja jos joku asia ei mun ymmärrykseen mene sellai, niin koittaa sit jotenki toisenlaisesti selittää asiaa jne.

Olen sanonut että mun päässä on jotain omituista. Jos mun selityksiä ei ymmärrä ja olen toivonut että yrittää sit kysyy tarkentavia kysymyksiä ihan rauhassa. Ja jos mä en ymmärrä mitä toinen kysyy tai selittää, ni yrittää kertoo sitten hiukan erinlailla jne.

Mut joo... taidan jatkaa noiden sukkien tekoo....

Olen heränny 8.10 klo 11 aikoihin ja nyt ollaan 10.10 klo 3.12. En ole tässä välissä ku ehkä 2 sekunniksi nukahtanu. Saa nähä saanko ensi yönäkään unta vai alkaako päässä huutaa asiat suoraa kurkkua. Enkä saanu niitä hiljaiseks ees sillä että aloin ajattelee koirulii ja sen hauskoja juttuja. Ne jutut päässä huusi läpi. Alko tulee iso itku kun tiedin et aamulla ois aikane herätyd viel. Lopulta 7 aikoihi luovutin ja nousin. Aliin täristä ja oli kylmä. Yritin va kestää ja lämmitin teetä ja koitin sitä jua. Lopulta päivällä huomasin että teetä on menny jotain 2-2. 5 litraa jo. Join hiukan lisää vielä.

Nyt sit ootellaan nukkumattia. Väsy olis, mut on huono olla missään asennossa. Sänky tuntuu inhottavalta, kovalta. Kaikki on huonosti.

alkaa käämit palaa elämiseen. joka asia saa savun nousemaan päästä. Jokainen asia ärsyttää. Ei jaksa enää kuunnella. Pää hiukan niin ku räjähtää kohta. Yritän kestää, mut en tiä jaksanko enää kauan. Ehkä on parempi va olla hiljaa ja ei puhu kenenkään kanssa. On ihan hiljaa va.

Aloin eilen tekee niitä pesukarhulapasiakin. Saa nähä koska mulla menee hermot niihinki. Ehkä sitten ku alan niitä miesten lapasia tekee. Vielä ainakin menee ihan ok noi naisten lapaset. Miljoona sivuu auki yhtä aikaa ja sit on kuvakin lapasista. Niitä yrittää sit katella kun video pyörii taustalla. Mietin miten teen korvat noihin lapasiin. Onko vaan helpompi virkata ne. EN jaksa tutulta alkaa kyselee, kun äskön jo alko vituttaa sen kans puhuu. EN ymmärrä kun ei voida puhua sivistyneesti puhelimessa vaan pitää porsailla (röyhtäillä ja mussuttaa ym. ) ja alkaa puhuu ihan muuta esim. valittaa vessahätää tai jotain miksi paita on likainen. EN jaksa alkaa puhuu 2 minuutin puhelua niin että se kestää hänen ansioista 10 minuuttia ja enkä tiä onko silloina vastausta saanut. On vissiin paljo parempi vaan yrittää ite selvittää asiat.

Pitäis siivoillakki, mut ei oikee fiilistä. Piti eilen ottaa lihaa sulaa, mut unohin. Onneks mulla on pakkasen jotain riisi-vihannes sekoitusta. Lämmitän sitä ja syön. TOivon et täyttää jonkin verran sitten. Pitää yrittää illalla ottaa sulaa lihaa sitten.

Huomenna koiruliki tulee vissiin. EN tiiä sellai päivistä tällä hetkellä ollenkaan. Arvuuttelen vähän sitä et onko tänään lauantai vai perjantai tai torstai.

Mut kaipa mä alan pähkäilee taas tota kudinta...

sovittiin tukarin kanssa että koitan tilata tk:sta ajan lääkärille. Sanoin kyl et se tulee olemaan vaikeeta, mut koitan. Odotan sieltä puhelua. Mun osalta ei ole vaikea, mut heidän osalta voi olla.

En oikee jaksa sellai tällä hetkellä. Käytiin tukarin kanssa kaupassa, kun tarviin asioita kotiin. Nyt oon ihan poikki ja ei oikee jaksa ees hymyillä saati kamalasti puhuakaan. Yritän vaan tappaa aikaani eteenpäin.

EIlen oli jo tuskainen päivä. TOivoin jo aamupäivällä että saisin itteni uneen ja enkä ikinä enää heräisi. Enpä sit nukahtanukaan enkä muutakaan. Onneks olo tuli hiukan siedettäväksi. Jaksoin suihkussa käydä, mut sekin meni reisille. Oli kylmä ja koitin laittaa vettä kuumemmalle, mut lopulta älysin että pakko lopettaa ja sulkee suihku, muuten kohta olen palovammoissa, kun en tunne et vesi on kuumaa vaan on kylmä koko ajan.

Vähän tos äskö siivoilin täällä. Pitäis paljo enemmän siivoilla täällä. Pitää vaan kerätä aina voimia että jaksaa.

HAluaisin vaan nukkuu....

Pikku hiljaa yritän asioita täällä hoitaa. TÄnään irtisanoin vakuutukseni ja vaihdoin firmaa ja tein uuden sopimuksen. TOsin ennen ku hyväksyin, annoin "paperit" siskon luettavaksi. Palvellut virkailija oli suorastaan ihana. Hän kyseli että ymmärränkö mitä kertoo ja selittää ja koitti selittää niin hyvin että ymmärsin. Sain myös kysellä aina ku halusin. Loput asiat hoidettiin sähköpostein. Hän irtisano mun vanhan vakuutuksen, kun se vissiin oli helpompaa niin.

Koirulikin täytti eilen 2v. Mun termiitti.

Pikkunen karvapallo tuli eilen kylään ja hoitoon. NÄytti taas että vaikka on pahemman luokan adhd, niin hänellä on järkee päässä ihan järkyttävästi. Että hän ottaa ympärillä ihmiset huomioon ja suojelee niitä. Eilen hä alko haukkuu ihan järkyttävästi eikä rauhottunut. Päästin sen sit tarkistaa keittiön ja makkarin. SIt sanoin että lopettaa ja menin tuolilleni istuu. HEtken päästä aloin haistaa ihan ihme hajua. EN sellai reagoinut muuta ku sanoin koiralle että nyt tiän mikä hänellä on ongelma, että ei tarvii sellai välittää. HEtken päästä jossain rapussa alko palovaroitin soimaan. Siitä tiesin et ilmeisesti haju ei ollukaan mikään hämy. VAroitin piippas 3-4 kertaa ja sammu. SOitin tytölle ja se sano et jos hetken soi, niin pakosta joku on sen sammuttanut. Että se haju voi olla että joku on polttanut ruuan pohjaan tai uuniin. PAloautoa ei näkyny eikä kuulunut. Mun kämppä alko haisee enemmän ja enemmän. SUljin keittiön oven että täällä pysty olemaan. Myöhemmin kun koiruli haettiin, niin alko keittiössä pystyy suunnilleen olemaan. Yritin laittaa huoltoyhtiölle viestii, mut ei pystynyt. Laitoin ns. vuokranantajalle joka on kaupungin juttu. Kysyin et onko tää ihan normaalian että jos jossain rapussa kämpässä palaa ruoka pohjaan niin hajut tulee mulle ja mun kämppää joutuu tuulettaa jne. On toi meinaan hauskaa että koira reagoi n. 5 min ennen palohälyytysta jossain kämpässä olevaan ongelmaan.

Muuten meni koirulin kanssa ihan hyvin eilen.

Mulla va enemmän leikkaa päässä. Yritän vaan jotenkin kestää tätä kaikkea. Olla rauhallinen ja jne. Mielenkiinnolla haluaisin nähdä sen tekstin, mitä tyttö musta kirjoittaa. Mut en tiä kirjoittaako ees.

toimintaterapeutti soitti aamulla ja kertoi mihin tulokseen viime viikosta tuli. olen kuulemma liian huonossa kunnossa, että olisi järkevää aloittaa toimintaterapia mulle. en nyt sit tiä mitä tästä eteenpäin....

Isä on sänkypotilaana, eikä tiedä selviikö taas tästä. Mitään ennustetta ei anneta. Mennään hetki kerrallaan ja katotaan. Yritetään pitää hänen olonsa hyvänä. Kotoota ei lähe mihinkään, mut hoitajat tulee jos tarvii.

Kävin hiukan auttamassa tänään. Äiti kävi kaupassa ja olin 2 tuntia siellä ja kuuntelin olohuoneessa isän hengitystä. Kun äiti tuli niin hoidettiin isä. Sit lähin kotiin.

Olen taas yön ns. valvonut. EHkä olen horrostanut jonkin aikaa jossain vaiheessa. Saa nähä koska nukahan seuraavan kerran.

Pitäis keksii mitä ruokaa tekis tänään. Mul olis lihapullia jääkaapissa, mut mitä laitan niiden kanssa. Vaihtoehtoja olis kyl, mut mitä niistä jaksaisin laittaa. Miettisin sitäki, jos lämmittäis illemmalla muutama puol valmista munkkia ja koittais syä. Jotain herkkua ns. EI oikee noi karkitkaan enää sellai mee. Vaikka siirryin kirpeisiin, niin ei nekään oikee sellai nappaa. Makeet on liian maikeita ja en tiä mitä seuraavaks kokeilisin. Turkinpippureitaki kokeilin ja on vissiin tossa niitäki viel jokunen jäljellä.

isä sit selvisi vissiin taas. On sitkiä ihminen näköjään, vähän liianki sitkiä.

Yritän tässä keksiä miten ensi yön saisin unta. Olen viime yön valvonut. 6 aikaan aamulla havahduin että pitäis vissiin nukkua. Yritin nukahtaa, mut vähän ennen 7 en nukahtanut vielä. päätin sitten että nousen ylös. Hiukan on pitkä päivä ollu eikä kello o menny eteenpäin ollenkaan. TÄhn sitten vielä se, että vähän välii pitää sohvalta ottaa vauhtia ja ladata akkuja. EI siis nukkua, vaan pelkkä lepo riittää.

Tänään piti olla fysiokin, mut jouduin perumaan sen. Olis kumminkaan jaksanut jumppailla ym siellä.

Muutenki olo on ollut viime päivinä ihan ihmeellinen. tos yks päivä tytön poikkis päätti käydä hakee mulle kaupasta ruokaa. TÄnään kysyin siskolta että koska saan kyydin et tarvis jostain hornasta hakee pikkunen paketti. SIsko sitten päätti että hän hakee sen tällä viikolla, joten mun ei tarvii mennä ees mukaan.

12. pvä olis se lääkärin käynti. Saa nähä miten menee sekin. Jännittää.

epätoivo iskee itteni kanssa koko ajan enemmän ja enemmän. Erinlaisia ongelmia tulee vastaan tasaisin väliajoin. Tänään esim. tuskailin kun en ns. osannut kelloa laittaa käteen enää. TUntu jotenki vammaiselta ja et se olis rikki. vartin taisin käännellä ja pähkäillä ja sitten lopulta päättää että mä hitto laitan ton nyt tälläi. Menin maksaa laskut ja istuskelemaan. Sit alko jotenkin miettii mihin hittoa se kello on tippunu. EI ihme että näytti ja tuntu vammaiselta ja jne. Olin koko ajan koittanut väärään käteen laittaa sitä kelloa.

mietin tässä, onko tämäkin kuollu jo. kannattaako enää tännekään kirjoittaa. Olen muutenki kirjoittamistani harventanut, mut ehkä lopetan joksikin aikaa kokonaan. EN tiä. EN oikeastaan tiä mitä oikeastaan teen enää. Olen aika umpisolmussa. Yritän läheisiltäni kysyy apua ja neuvoja, mut ei hekään osaa autaa tai neuvoa. Kukaan ei oikee osaa näköjään. On aika epätoivonen olo. Olen ääneen kysynyt, mitä järkeä tässä enää on. Olen kysynyt lupaa jo luovuttaa. EN vaan jaksa enää olla.

Pe olisi fysio. Mietin mitä siellä sanoa. Tiedän etten kye tekemään enää ees niitä liikkeitä. EN kamalasti pysty enää varpailla seisoo tai kävellä saati yhellä jalalla seisoo. Välillä tuntuu et kahella jalalla sisominenki on vaikeeta. EN sit tiä, menenkö sinne ja sanon et en tiä onko tästä yhtään hyötyy. EN jaksa alkaa jumppaa jokaa päivää, enkä kye jumppaamaan. Mun tarvii energiani mitä mulla on, käyttää muualle. TÄ on vaan karu totuus tällä hetkellä. Ehkä mä lopetan sen fysion ennen ku alkaa ja jään kestämään nilkkani kovistakin säryistä ja kivuista. Mut en voi jumpata sitä kun en jaksa enkä kye. Kiitos siitä kun ei olla 2 vuoteen kuunneltu eikä autettu.

EN tiä mikä hyöty musta enää on tälle maailmalle. KErtokaa. Älkääkä kertoko että tyttö ym läheisten takii.

Tsemppiä sinulle 🌷

Olen 73 v, ja kaikennäköistä - mihin laitoin silmälasit, kännykän tv- kanavanvaihtaja on, jolle monta kertaa oon suunnitellut tekeväni "pussukan" sohvaan, vielä on tekemättä 😊.

Sen suuremoia ongelmia, just nyt, ei ole, mutta aikuisuuteen liittyviä asioita pohdiskelen osiossa - aikuisuus. Kun on seniori-aikuinen, seniori-murrosikäinen 😊, koen taas siihen liittyviä asioita, joita on hyvä pohdiskella  kirjoitella, kuten sinäkin teet. Ajattelen, että asioita voi selkiytyä itsellä kun niitä kirjoittelee, itselle paremmin vielä kuin toisen kanssa keskustelle, itsellä kun on sosiaaliset yhteydet olleet ongelmallisia koko elämän ajan, nyt hiukan asia on hellittänyt.

Kun on pitkästi ongelma-aikaa takana, niin menee aikaa myös asioiden ja tunne-elämän korjaantumiseen, mikä sitten onkaan mahdollista korjaantua, mutta kyllä joitakin asioita voi prosessoitua sisäisesti ja kun on itsellä on ollut oaljon, erilaisia terapioita takana, nekin antavat tukea elämään, joitakin asioita selkiytyy ehkä terapian aikana, tosin mielestäni vain vähän asioita selkiytyy terapian aikana, vaan koen että vaatii elää ja kerätä elämänkokemusta ennenkuin voi katsella asioita uudenlaisesta näkökulmasta ja on mahdollista ajatella asioista toisin ja harjoitella uusia toimintatapoja. 👍, mutta asenteisiin  on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, ainakin jonkin verran jos asia kiinnostaa ja kokee, että itsellä on jonkinmoista asennevammaa, itsellä on ja on ollut aikaisemmin vielä enemmän, eihän sitä täydelliseksi tule, kun kerran elämä on vielä keskeneräinen ja samoin itse. Mutta - loppujen lopuksi, vaikka en uskoisi muksi sanoikseni, niin opettelu ja koulu ovat ollee hyviä juttuja elämässä, tärkeitä, vaikka ne on tullut kahlattua,läpi  vaikka seurustelun lomassa 😊. Niin nyt 73 v, kun elämänkokemusta on tän verran arvostaakin opettelua, jota vieläkin voi tehdä ja kouluja 😊.

Nämä ei ole vastauksia, vaan tämmöisiä ajatuksia virisi lukiessani kirjoitustasi 😊, siis tsemppaan sinua 🌷

Tällä Tiellä 73 kirjoitti:
Tsemppiä sinulle 🌷

Olen 73 v, ja kaikennäköistä - mihin laitoin silmälasit, kännykän tv- kanavanvaihtaja on, jolle monta kertaa oon suunnitellut tekeväni "pussukan" sohvaan, vielä on tekemättä 😊.

Sen suuremoia ongelmia, just nyt, ei ole, mutta aikuisuuteen liittyviä asioita pohdiskelen osiossa - aikuisuus. Kun on seniori-aikuinen, seniori-murrosikäinen 😊, koen taas siihen liittyviä asioita, joita on hyvä pohdiskella  kirjoitella, kuten sinäkin teet. Ajattelen, että asioita voi selkiytyä itsellä kun niitä kirjoittelee, itselle paremmin vielä kuin toisen kanssa keskustelle, itsellä kun on sosiaaliset yhteydet olleet ongelmallisia koko elämän ajan, nyt hiukan asia on hellittänyt.

Kun on pitkästi ongelma-aikaa takana, niin menee aikaa myös asioiden ja tunne-elämän korjaantumiseen, mikä sitten onkaan mahdollista korjaantua, mutta kyllä joitakin asioita voi prosessoitua sisäisesti ja kun on itsellä on ollut oaljon, erilaisia terapioita takana, nekin antavat tukea elämään, joitakin asioita selkiytyy ehkä terapian aikana, tosin mielestäni vain vähän asioita selkiytyy terapian aikana, vaan koen että vaatii elää ja kerätä elämänkokemusta ennenkuin voi katsella asioita uudenlaisesta näkökulmasta ja on mahdollista ajatella asioista toisin ja harjoitella uusia toimintatapoja. 👍, mutta asenteisiin  on mahdollista tehdä korjausliikkeitä, ainakin jonkin verran jos asia kiinnostaa ja kokee, että itsellä on jonkinmoista asennevammaa, itsellä on ja on ollut aikaisemmin vielä enemmän, eihän sitä täydelliseksi tule, kun kerran elämä on vielä keskeneräinen ja samoin itse. Mutta - loppujen lopuksi, vaikka en uskoisi muksi sanoikseni, niin opettelu ja koulu ovat ollee hyviä juttuja elämässä, tärkeitä, vaikka ne on tullut kahlattua,läpi  vaikka seurustelun lomassa 😊. Niin nyt 73 v, kun elämänkokemusta on tän verran arvostaakin opettelua, jota vieläkin voi tehdä ja kouluja 😊.

Nämä ei ole vastauksia, vaan tämmöisiä ajatuksia virisi lukiessani kirjoitustasi 😊, siis tsemppaan sinua 🌷

En tiedä kuinka paljon olet lukenut tätä ketjua mun osalta ja mulla on toinenkin ketju täällä. Nämä ovat pitkiä, joten en ihmettele ettei uudet ihan kaikkia jaksa lukee. Ehkä jaksavat muutaman sivun ja sitten tulevat "kylläiseksi".

Sen verran voin sanoo että vaikka ikää ei ole paljookaa, mut ei vähääkää. Olen monessa sopassa uitettu. Jos alkaisin kertoo kaikkea mitä olen kokenut, niin ehkä ennen puolta välii vastapuoli voi jo alkaa ajattelee että olen seko ja keksin kaiken.

viimiset 2 vuotta olen elänyt ns. helvetissä. Olen yrittänyt saada apua, mutta ei sitä tunnu saavan. Yksityiselle mulla ei ole varaa. Läheisetkin huomaavat että mulla on isoja ongelmia ja he jopa pelkäävät että jotain tapahtuu. Oma tytär varmaan rukoilee ja kiittää että olen jaksanut taas tunnin eteenpäin elää.

EIlen esitin tytölle kysymyksen ja halusin rehellisen vastauksen siihen. Hän ei pystynyt antamaan mitään vastausta. Niin ku ei ketään muukaan. Hän tietää että mietin sitä vastusta ja painin ajatuksieni kanssa vaakakupissa, että kumpaan se kallistuu. Mulla kun ei oikeastaan ole pitkään aikaa ollu elämäniloa tai ees -halua. Olen va surffaillu täällä ja toivoen että joskus kun aina nukahan, ni en sitten herää enää.

Tsemppiä Saloka 🌷

En ole lukenut paljon kirjoituksia ja kun nyt luin, niin tuli mieleen, että olikohan mun tarkoitus vastata, tai kirjoittaa kumminkin - sinulle vai johonkin toiseen kirjoitukseen.

Oma tilanteeni tällä hetkellä ollut jo pitempään hyvä, se miksi olen tällä foorumilla nyt on se, että  vaikka tykkään olla itsekseni ja suurin piirtein sopiva määrä ystäviä, kuten äsken, olin kahvilla ja croisantilla yhden kanssa.

Olen täällä itseni ja ajatusteni vuoksi. Minun on helpompi kirjoittaa ja sillä tavalla asiat paremmin selkiytyy itselle - että mitä asioista ja itsestäni nyt ajattelen, koska tiedostaminen  on ollut hatarassa. En ajattele, jaksaako joku lukea kirjoituksiani vai ei, luen itse 😊, koen tarvetta.

Olen kirjoittanut tänne vasta noin viikon aikana ja koska en tiennyt tästä mitään. Lauseeni että mitenhän tänne saa kirjoittaa, että saako kirjoittaa pitkästi, sai fooruminpitäjän vastaamaan, sain käyttäytymisohjeet ja tiedon, että saa kirjoittaa pitkään. Mutta tosiaan, pyydän anteeksi, jos vastasin nimimerkillesi ja  olisi ollut tarkoitus toiseen kirjoitukseen. Tai sitten olen vaan halunnut tsempata.

Kaikkea hyvää toivon sinulle ja sitä että saat jostain lisää voimavaroja, koska myös itse olen ollut voimattomassa tilanteessa, silloin "hoito- ja turvapaikkani" minulle on ollut sänkylepo ja kun olen asunnut itsekseni, niin olen saanut levätä suht rauhassa kenenkään hoputtamatta urheilemaan, jolloin olisi kyllä ollut semmonen tilanne, että en olisi saanut mitään tehtyä, minulle parasta on ollut "oma seura". Onneksi noin suurinpiirtein yksi ystävä on kestänyt kuunnella ja se oli parasta minkä koin auttavan, kun tulin kuulluksi, ei tullut lisää neuvoja, kun itse oli täynnä ajatuksia, niin että lisääminen olis vaan ahdistanut.

Olemme yksilöitä ja koemme asioita ihan omasta näkökulmasta ja saamme kokea. Ei ole oikeaa, ei väärää, on vaan erilaista jo se on auttanut minua vähän ymmärtämään, että ei kukaan voi antaa minulle mitään vastauksia omasta näkökulmastaan. Kuulluksi tulemisen koin avuksi.

En sano, että kaikki olisi selkiytynyt, kun koin kuulluksi tulemista, vaan prosessi alkoi, kaikkia ei selvittele itse, koen että asioita prosessoituu myös "ilman" minua, että asiat alkaa menemään oikeaan suuntaan.

Minun hyvä puoli on, että en ole kokenut juurikaan mitään kipuja, se on ollut suurin kipuni, on ollut  identiteettii, olen heikosti tuntenut itseäni ja olen kuin - ajelehtinut ja kyllä siinä on ollut minulle kipua tarpeeksi.

Toivon  parasta sinulle 🙋‍♀️🌷

Tällä Tiellä 73:

Kyllä tänne saa kirjoitella, enkä kiellä sitä. Onhan se kivaa että tässäkin ketjussa on muuta tekstiä ku mun.

Kerroin vaan että tä mun juttuni ei ole ihan ns. viikon vanhaa ja että olen nähnyt iäisekseni aika paljon ja kokenut aikast paljon elämäni aikana. Uudet kun tulevat, niin ei jaksa aina pitkiä ketjuja lukee alusta, vaan lukevat ehkä pari sivua ja tekevät siitä johtopäätöksiä. Olen joskus itsekkin sortunut siihen jossain.

KOhta pitäisi jaksaa lähtee kävelee vanhemmille ja sieltä lähtee taksilla fysioon. Linja-autolla ku en pysty kulkee, en ole pitkään aikaa pystynyt. APua takseihin en saa. EI oo tarpeeksi hyvää syytä kulkee niillä. Maksan siis aina täyden hinnan takseista. Mut joo, antaa olla. En jaksa tapella. Kerran tos kela taksilla pääsin naapuri paikkakunnalle labraan kyselemättä, mut takas en sit sieltä päässy. Sanottiin suoraan et joko soitat normi taksin tai sitten kävelet. Linja-autoa kun sieltä ei saanut. Kivaa kattoo ku ihan normi ihmiset kulkevat kela takseilla, mut sit meikäläinen tällä kunnolla ei. Mut ei auta kiukutella.

Lasken jo nut koska pääsen takas kotiin. Pelkään että kotimatkalla joudun kävelee vanhemmilta kotiin. EI siinä muuta, mut tos on toi hemmetin iso loiva mäki ylös, joka vie loputkin energiat. Voi käydä niin et illalla joko ollaan duracell- pupuina tai "kuoleena". Saa siis nähä nukutaanko ensi yönnä. Paha tapa on tullu kun jos käyn ulkona ja liikun, niin seuraava yö melkein valvon tai valvon. En ymmärrä.

Vois katella jos kotimatkalla kävis tossa kalliissa kaupassa kattoo, jos olis jotain tarjouksella, ehkä. Jos löytyis jotain hyvääki.

Sisko sano et vkl:na pääsisin ehkä kauppaan, mut eilen kuulin et on mökille menossa. EN sit tiä pääsenkö ees kauppaan. Kivaa va. Onneks mulla on aina pelkein jotain että voin syä, jos vaan ain keksin jotain. Mut ilkeesti alkaa loppumaan asiat kaapeista ja pakkasista. Mut en valita.

Mietin täs, pitäisikö sittenki vaihtaa paksumpi paita päälle. On hiukan ns. kylmä tässä, vaikka on melkein pitkähihainen päällä. Mietin va, jos jonku hupparin laitan päälle, niin ettei tuu liian kuuma sitten. Pitää tässä katella vielä. ulkona kumminki tarvii takki laittaa. Tosin voihan sen hupparin aina reppuun pistää, jos onki kuuma, mut ei sitä voi repusta ottaa jos se on kaapissa kotona.

Löysin vanhan bussikorttiniki. Se on ollut kadoksissa kauan. En ees tiä toimiiko se enää. EN oikee tarvii sitä enää tai ainakaan tällä hetkellä.