moro Soroppi

Tässä tämä menee päivä kerrallaan. yrittää vaan jaksaa. Unet on mitä on. Viime yönnäkin menin 8 jälkeen aamusta nukkuu ja nousin sängystä jo joskus vissiin 11 jälkeen. Jaksoin suihkuun mennä.

Labrassa kävin ja yllätyin. Jotenki kummasti arvot on noussu parissa kk kun ei puoleen vuoteen saanut mitenkä nostettuu. Enkä o tämän pariin kk syönyt mitenkä terveellisesti enkä ottanut rautaa. Ihmettelen suuresti. Mut kohtahan mulla on se operaatio. Saa nähä miten sekin sitten menee.

Koiruli on taas yllättänyt meidät totaallisesti. Oli kuulemma päässy poikkiksen vanhempien luonna takapihalta karkuun. Oli kaivanut tiensä jostain läpi. Sitä ei oltu huomattu. Poikkis oli vessassa kuullu sitten koiran haukuntaa ja menny etuoven avaa. Koiruli oli kiltisti tullu heti ku ovi oli avattu. Hän oli ilmeisesti heti karattua mennyt etuoven taakse haukkumaan että haluaa sisälle. Ihmettelemme miksei ollu karkuun lähtenyt tai menny tekee tutkimusretkeilyä. Mut onni oli.

En pahemmin ole tyttöä tai koiruli nähnyt. EN kamalasti ole ees kuullukka heistä. Pitää vaan jotenkin tottua tähän.

Äiti kävi täällä. Mulla on ongelmana noi pikku kärpäset ja äiti ei käsitä mistä niitä tulee ja miksi niitä on. Hän on 2 kertaa pessy etikalla mun keittiön, mut silti kärpäset villitsee.

huomenna olis operaatio. Saa nähä millaseen kuntoon tulen siitä. On taas muutamia päiviä ollu ihme kipuja ja mahan kanssa hiukan ongelmia. Olen vaan yrittänyt pärjätä ja jaksaa. TOivoa että huomenna jokin asia muuttuu.

operaatio meni vissiin ehkä ok. Teki kipeetä. Sen jälkeen kunto ja olo meni huonoksi. Jo kahvilassa kun äitiä odotin niin alko tuntuu heikolta. Taksimatkalla vissiin menetin tajunnan, en tiä, mut äiti sano että olin yhes vaiheessa näyttänyt nukkuvalta. Mulla oli olo että taju voi lähtee. Taksista tulin kotiin niin sai kiittää onnea. Jalat ei oikee tuntunu kantavan ja pää oli ihan sekaisin. En oikee jaksanu puhuu tai muutakaan. SUoraan menin kengät jalassa sänkyyn. TUskahiki päällä mikä ei millään laantunut. Äiti soitti heti, oli vissiin alhaalla. Kysy että pääsinkö kotiin. Sano että soittaa tunnin päästä uudelleen ja kehotti mua alkaa koittaa nukkuu. Nukuin ehkä, en tiä. Olin vaan hiton hikinen. Yhessä vaiheessa oli pakko ottaa johot pois, kun ukkosti niin kovin. Hain samalla jaffapullon ja otin särkylääkkeen. pikku hiljaa alko hiki laskee. Uskalsin jonkin ajan päästä nousta sängystä siirtyen nojatuolille. RUuan tein todella myöhään. Nyt olen yrittänyt istuu, välillä maannu.

omituisen väsynyt olen ollut. EIlenki menin sänkyyn vissiin joskus 00 aikoihin, kun en jaksanut enää olla sohvalla tai katoo telkkaa tai tietokonetta. Menin sänkyyn kattelee puhelimella jotain, mut en sit jaksanut kovin kauan sitäkään. Nukahin ja heräsin vähän ennen 8. Miettisin että yrittäiskö jatkaa unia vai nousisko. Olin aikast pirtee. Päätin hetken kokeilla jos nukahan. Nukahin ja heräsin joskus vissiin 12 maissa ja en millään ois jaksanut nousta tai ees avata silmiä. Oli pakko. Muutenkin on jotenkin väsyttävä olla edelleen.

Kipuja ei ole. Mut operaation jälkeen olen käynyt vaan 2 kertaa vessas, vaikka olen juonut 1,5 litraa jaffaa ja äsken 5 dl teetä. Laitoin jotain nakkipataa tulemaan ja ootan että valmistuu, että saan alkaa syömään sitten.

Onneks jalat kantavat jo. Tä väsy vaan on inhottava. Mut kaipa se korjaantuu sitten jossain vaiheessa. Toivotaan ainakin.

Nyt eletään jänniä päiviä. Siitä ei tiä koska tulee lähtö mennä sairaalaan. EIlen alko omituisen kova ja epämielyttävä kipu alaselässä, kyljissä ja alamahassa. Samalla jatkuu edelleen ihmeen kuuma iho joka näkyy sillä että iho hohkaa paidan läpi. Muutenki olo on välillä ku kännissä olis. Pissaaminen oli eilen hiukan hankalaa vielä. SOitin ekana tk:hon ja kysyin koska pitäisi oireista huolestuu, vai kuinka kauan tämä menee operaation piikkiin. Hoitaja sano että soitan hoitavaan sairaalaan ja kysyy heiltä. SOitin ja esitin saman kysymyksen. Sanoin että ajattelen sitäkin että on tulossa viikonloppu tässä. Hoitaja kuunteli ja sano että ne voi olla operaation jälki kipuja ja jne. Mutta mielenrauhan vuoksi hän voi laittaa mulle lähetteen labraan että otetaan pissakoe ja katotaan ettei mitään olisi. Eilen päivällä aloin huomaamaan että aina kun kävin pissalla oli jälki sellaista kun menkat olis. Housuihin ei tullu mitään. SIis pytyn vesi oli punaista ja näky välillä jopa että tippunut tippoja sinne ja sit ku pyyhki ni oli kokonaan verinen. Aloin enemmän huolestuu. Mut annoin asian olla kun oltiin äitin kanssa sovittu että aamulla menemme aikaisin labraan. No tänään aamulla kävin siellä labrassa. TIetenkin suihkuttelin alueen ym. Otin näytteen. Huomasin vaan että ekan kerran näyte mulla oli punertavaa /vaalean punaista. SIis olen joskus ottanut menkkojen aikana pissanäytteen, ja se ei oo ollu tollasta. SIt ku siinä oli myös sellaista juttua ku olis jotain likaa ollu. En osaa selittää. No koko päivän odotin tulosta, kunnes äiti sitten sanoi että soitan sinne hoitavaan sairaalaan josta sain lähetteen. SOitin ja kysyin tuloksen ja kappas tulos oli posi. Mutta joudun odottaa maanantaihin ennen kun aletaan selvittää mikä bakteeri mulla on ja mikä lääke tappaa sen. Eli nyt olen sit koko vkl:n ilman hoitoa ja toivon ettei kuume nousis ja eikä kivut pahenis tai mitään muutakaan tapahtuisi. Jos näin käy niin sit on soitettava sinne ja kysyttävä neuvoa että lähenkö sairaalaan tai mitä.

TUttu sanoi mulle että aikast hyvin tunnet kropan. Sanoin viikko sitten jo perheelleni ja tutulle että se operaatio ei mee hyvin ja että jotain ongelmia tulee. Kun kysyttiin, ni sanoin että annas olla et joku tulehdus tulee. Nyt sit saa nähä onko mulla pissatulehdus vai munuaistulehdus tai sit joku muu. Saa nähä nyt sitten.

taisin pärjätä ihan hyvin tämän vkl, vaikka kroppa on vissiin kovilla. Ihanaa vaan olla vähän välillä paita märkänä kun tuuppaa hikoilee niin paljon. EN ole ees viittinyt paitaa vaihtaa, muuten olis kaikki paidat pesussa. EI mulla kuuma o ollu, hiki vaan vähän välii. Väsyä on myös. Yritän vaan jotenkin jaksaa eteenpäin. Välillä haen voimia sohvalta, mut en jaksa siinäkään maata kauan. Koitan noita sukkia neuloskella, mut ei oikee jaksa sitäkään kun muutamia kerroksia ja sit pitää taukoa. Laitoin tossa pari patonkia uuniin. Pitää kohta hakea. EN ole vielä syönyt mitään, kun ei oikee jaksa syä eikä ole nälkäkään. JOku ihmeen hajujuttuki iski tossa alku illasta pitkästä aikaa. AIka kauan sitä haistelin ja sitten soitin tutulle ja sanoin et eihän täällä voi mikään palaa tai mitään muutakaan, kun olen tota hajua haistellut kohta varmaan 30 min. No se sit loppujen lopuksi hälveni yhtä nopeesti ku tuliki, eli mahtoko pitkästä aikaa olla psykoosikohtausta. Päätäki on sattunut sellai ovelasti vähän. Maha ei oo eilen eikä tänään ollu enää sellai kipeenä. Pissaa olen saanut kulkemaan, kun juon vaan tota teetä ja monta litraa. Pientä vuotoa tulee vielä.

Huomenna ehkä saan tietää mikä bakteeri mussa on ja mikä on sit hoitona.

ihan mielenkiinnolla ootan minkä sopan taas järjestän. On hiukan hermot kireellä tällä hetkellä.

EN ole yli kk vissiin nähnyt tyttöä tai koiraa. Mun viesteihin ei oikee vastata. SOittoihin ei vastata. En ees pidä yhteyttä joka päivä. Voi olla viikko välissä. Välillä kysyn ihan todella tärkeää asiaa, mut en saa mitään vastausta. Välillä ihan huvikseen vaikka että miten menee ja miten koira on pärjännyt. EI vastausta. POikkis ei ole vastannu vieläkään 1. elokuuta lähetettyyn viestiin. Kyl tyttö kuulemma poikkiksen vanhempien tykön on käynyt ja kavereiden luonna ja jne jne. Mitä nyt muutaman kerran tämän yli kk aikana nyt oon kuullu.

Nyt laitoin tänään viestin hänelle, koska hänellä olisi aikaa puhua kasvotusten. Meinaan en tällä hetkellä suostu tätä asiaa puhelimessa puhuu enkä viestein. Haluan kysyy kasvotusten häneltä että missä mennään ja miksi näin. Mikä hänen ajatus tulevaisuudesta on mun ja ehkä isovanhenpien kohdalla. Haluaako hän että olemme vaan hiljaa ja jätetään heidät täysin rauhaa, vai mitä. Olisi meinaan ihan kivaa kuulla hänen mielipide asioihin. Tiedän että en voi vahtii hänen jokaista liikettä enkä vaadi sitä. EIkä hän ole mun holhooja ym. Enkä vaadi sitä. Mut hän on aika sairas ihminen mieleltä. En halua kuulla hänen voinnin romahtamista yhtäkkiä tai sitä että hän yhtäkkiä tekee jonkun täysin järjettömän päähänpiston ja katuu sitä loppu elämän. Olenhan tuntenut hänet koko ikän ja teidän ja olen kokenut hänen noita ihme päähänpistoja. Joitakin olen pystynyt estämään, mut en kaikkia. Siinä on vaan sekin että jos hän saa päähänsä jotain niin hän voi alle viikossa sen toteuttaa. Hänen poikkis ei näköjään yksin pysty estämään. En halua että tyttö on rahallisesti ongelmisssa. Muutenkin olis kivaa tietää miten hänen elämässä sellai menee. Hän on aloittanut koulun. Olisi kivaa tietää millaisen koulun ja miten se sujuu. Olisi myös kivaa kuulla miten tä uusi lääke menee. Onko siitä hyötyy ja onko ongelmia. Sekin ei o mikään kiva lääke, kun joutuu sairaalaan aina menee ottamaan ja sit joutuu odottamaan siellä jonkin aikaa ku pääsee kotiin lähtee. Koirasta olisi kivaa kuulla ja ennen kaikkea nähä. Olen kaikkea ostellu ja tehnyt hänelle.

mut joo. Katotaan miten tämä tässä edistyy sitten. Tuleeko vuosisadan riita tai mikä.

Jään viikoks taas yksin. Äiti ja isä lähtee maalle, tyttö ei pidä yhteyttä, sisko huinii jossain. Ei ole tukaria. ELi olen vissiin viikon 4 seinän sisällä ja mietin onko yö tai päivä. Pelkään että jotain tapahtuu, kun unohan mikä vuorokauden aika on. EN pahemmin tiä mikä päiväkäään on enää.

Tyttö ei vissiin halua puhua tai tavata. EI kuulemma tiedä koska olis aikaa. Mietin tässä että pitäisikö vaan luovuttaa ja olla ettei hän ole tavoitettavissa. unohtaa hänet. Lopettaa ajatus että joskus tapaisin hänet ja koiran. Kattoo sitten joskus, jos sitten olis pöly laskeutunut ja vois kokeilla uudestaan yhteyden ottoa. Se tosin voi mennä hyvin ensi vuoteenki. Eniten tässä pelkään sitä että tyttö on siksi hiljaa, jos hän on mennyt tekee jotain mitä ei pysty mulle kertoo tai näyttää. Mut kaikki on vaan arvailua. Pitää tässä nyt mietii, mitä tässä nyt tekis.

olen tehnyt päätöksen että tyttö ja koira saa jäädä toistaiseksi. Olen tytölle näköjään aika arvoton ihminen. Hän ei ole tekstareihin vastannut eikä reagoinut mitenkään. Hän ei ole face viestiin reagoinut mitenkään. Hän ei ole kumpaankaan ees koittanut oikaista mitenkään. Hän on pakosti nähny face viesin, sillä näin 2 kertaa että hän oli siellä.

TYttö sai mut itkemään ja voimaan pahoin. EN ehkä ikinä enää näe koiraa enkä tyttöä. Molemmat oli mulle todella tärkeitä. Nyt jouduin molemmista luopumaan. Sattuu. Onko mulla enää mitään väliä missään?

VOi olla että joku päivä otan kassin ja kerään koiran kaikki tavarat siihen ja laitan johonki kaapin perälle. Harmi vaan että menee toista sataa rahaa turhaan kaappiin. En halua niitä nähdä jaloissa. En halua nähdä niitä missään.

Mun piti tota tytön peittoa tehä. Jätän senki tekemättä. En halua siihen koskea. En halua että se valmistuu. Voi olla että piilotan noi tilkutkin johonki kaapin perälle.

Pitäisi alkaa siskolta kyselee, jos se vois alkaa käyttää mua tästä lähtien kaupassa. Pitää vissiin maksaa sille siitä jotain. Pitää kysellä asiaa ekana.

❤

Ehkä voit vaan parhaasi mukaan yrittää ilmaista että olet siellä ja että juttelisit/näkisit häntä oikein mielelläsi sitten kun hänelle tulee jossain vaiheessa enemmän aikaa tai sitten kun hän on siihen valmis. Jos sinulla on ikävä häntä, olisikohan hänestä mukava kuulla siitä?

Mulla on yksi masennuksesta kärsivä ystävä, jonka kanssa kommunikoidessa on pitänyt vaan jotenkin hyväksyä se että välillä sairaus vie voimat vastata viesteihin tai ottaa yhteyttä. Mutta toivotaan parasta että tytön kohdalla kyse olisi vaan nyt siitä että kun se aloitti vastikään uuden koulun (jos luin oikein tuosta ylemmästä viestistä), huomio ja aika menee uusiin juttuihin ja ihmisiin tutustuessa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Lisäys

Soroppi, siis kyl hän on muita tavannut. Hän on jopa alkanut viettää aikaa poikkiksen vanhemmilla jonne hän ei ennen kesää vielä mistään hinnasta suostunu menee ei ainakaan koiran kanssa. Nyt hän oli aamulla laittanut viestin. Syytti mua siitä että olen vissiin kk ite ollu hiljaa enkä ole kiinnostunut hänestä ym. Siis HÄH??? Laitoin takas hänelle ja ehotin kattella sitä puhelintaan tarkemmin ja käskee myös poikkiksen katella sitä ja ottaa sitten uudelleen yhteyttä jos on samaa mieltä. Sanoin tutulle ton että nyt on mun vika sitten ja että olen ollu hiljaa ja jne. Tuttuhan otti älläkän ja sano että hän repee kohta ja kovin. Meinaan hän tietää kuinka paljo olen ottanut yhteyttä ja sen että tyttö on ite sanonut että jos otan liikaa yhteyttä niin sekin ahdistaa häntä. Et just joo...

En ole varmaan ehtinyt lukemaan kaikkia viestejäsi matkan varrella, mutta etkös sinä ollut jossain välissä viimeisten kuukausien aikana tosi äkäinen hänelle jostain? Mulla on hämärä mielikuva että täällä joskus puhuit vähän suutahtaneena sellaista ettet aikoisi enää ottaa yhteyttä johonkuhun (mutta en muista oliko se tyttösi vai äitisi) ennen kuin hän laittaa sinulle itse viestiä - olisiko mahdollista, että hän olisi silloin kaivannut sinua kysymään mitä hänelle kuuluu sen sijaan että pyydät kauppa-apua tai kerrot vaan omia kuulumisiasi? Et ole varmasti tarkoittanut loukata häntä (vai oletko? Kuulostat välillä tosi ärsyyntyneeltä läheisiisi mutta ehkä kyse on vain siitä että sinun tarvitsee vuodattaa asia jonnekin että pääset pahimmasta tunnekuohusta yli), mutta joskus ihmissuhteissa on asioita joita ihmiset toisiltaan toivoisivat vaikka eivät niitä suoraan kehtaa pyytääkään.

Voi olla ettei kyse ole mistään sellaisesta tai että spekulointini osuu muuten harhaan mutta niin tai näin, toivon että saatte asian aikanaan selvitettyä.. Riidat läheisten kanssa voi olla tosi raastavia 😒

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: lähetin keskeneräisen viestin vahingossa
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: lisäys

pistin eilen sit välit poikki toistaiseksi kaikkiin perheenjäseniin. Olen heille antanut faceen vihjeitä joiden avulla he voivat saada muhun yhteyttä vielä joskus. Muuten he eivät tällä hetkellä saa. ALko käämit palaa siihen kun yritetään kusettaa, syyttää, valehdellaan. Mut joo. Tällä mennään. Mietin tässä, pitäiskö viikolla kysyy tukarilta että pystyiskö sossu järkkää mulle jotain paikkaa tai jotain. En tiä itekkään. On hiukan vaarallista sellai olla täällä yksin tässä tilassa. Muutenki toi muisti on huono siihen lisäksi se että en paljoo tunne itteäni arvokkaaksi tai että mulla olisi enää ketään ympärillä. Lukittaudun tänne kotiin, kun en uskalla eikä kamalasti ole voimia liikkua. RUokaa en saa, kun en jaksa mennä kauppaan. Onneksi pakkases ja kaapeissa on jotain. Tutun kanssa puhun vielä, mut sanoin sille et ei kannata tällä hetkellä yrittää mua kusettaa eikä valehdella mulle, meinaan se johtaa sit siihen että hänki lähtee mun elämästä.

Haluaisin tytön kanssa selvittää asiat, mut hän ei taho. Voin laittaa sille viestiä, mut voi olla että hän ei ikinä siihen vastaa. En sit tiä kannattaako se sitten enää. Pitäisikö yrittää. Vois kokeilla....

soroppi, olen kysellyt häneltä hänen kuulumisia ja koiran kuulumisia. molempien vointeja. hän ei ole niihin vastannu. hän on aikoja sitten kun oli samanlainen episodi, sanoi mulle että ahdistuu kun soittelen ja viesteilen liikaa. vähensin niitä aika paljo ja muutenki kun aloitin puhelun tai viestin niin melkein pyysin anteeksi kun laitoin. sekin oli vissiin liikaa ja väärin. olen äitiltä kuullu tänään että en ole kuulemma kyselly hänen lääkkeen aloituksesta mitään. hän on alle kk saanut sitä ja olen kysellyt häneltä sitä ihan suoraan puhelimessa. sanoin äitille että tämä ns. hyökkäys tuntuu siltä että olen koiran tappanut.

laitoin päivällä sen viestin tytölle. laitoin siihen että jos hän on valmis sopimaan ja selvittää niin mulle onnistuu, mut se pallo on nyt hänellä. hän ei luonnollisesti ole reagoinut mitenkään siihen viestiin. oliko yllätys? sanoin äitille että haluan vaan tietää mitä pahaa olen tytölle tehnyt.

se mitä kesä-heinäkuussa kävi. he pyysi mua kattomaan asuntoja täältä läheltä. laittelin sopivia heille. he ei mihinkään niistä ottanu yhteyttä. sit yks kaks ilmoittivat että heillä on asunto toisel puolel kaupunkii. sanoin siihen et ok. toivottavasti koiralla on sitten hoitaja kun joutuu alkaa yksin päivisin olee. ja en oikee ole halunnu siitä muutosta puhuu, vaan siksi etten sano mitään pahaa. oli  aika paska fiilis mulla kyl....

ns. hyökkäys jatkuu näköjään. Yritän vaan saada sitten muita ihmisiä kysellä tytöltä miksi ja jne. Mut en tiä. Hiukan alkaa epäilyttää että tähän hyökkäykseen ei oikeastaan ole mitään syytä tai sitten on jotain, mikä ei kestä päivänvaloa mulle. No katotaan, laitoin äitille viestin tossa että hän vois kysellä tytöltä asioita, jos hänelle sanois tai on sanonut. Kun en kuulemma mä ole aikuismainen, ja kuulemma provosoidun kaikesta ja kiroan. Mulle kun ei voi puhua enää. Ni puhukoon jollekki muulle sitten ja se välikäsi saa sitten mulle kertoa. Mut katotaan tuleeko sitäkään. TÄnään kuulin että mun pitäisi kontroloida vissiin kaikkien maailman tekstiviestit. Mun pitäisi tietää mitä kaikki viestejä kirjoittaa kenellekkin jne. JA jos se joku jossain australiassa menee kirjoittamaan pahaa naapuristaan, niin se on mun vika vissiin.

Mulla ei vissiin saa enää olla tunteita eikä mielipiteitä. Mun pitää vissiin ottaa kaikkien ihmisten loat niskaan ja hymyillä vaan ja jatkaa elämää eteenpäin ku ei mitään olis.

Laitoin tossa tukarille viestiä että alkaa tuntuu että hajoan henkisesti kohta ja kovaa. Etten enää luota yhtään kenellekään.

EN tiä tosiaanka kuinka kauan voi olla hengissä enää. Olen 2 yöhön nukkunu yhteensä 5-6 tuntia tai alle. En kauhiasti syö, tai syön niin että ei maha ala sattuu. Juon va että saan nesteen hiukan kulkee. EN oikeastaan kauhiasti enää välitä mistään. En jaksa enää. Olen henkisesti aika loppu jo. Haluaisin vaan rauhaa ja lepoa, en mitään pillereitä. Saa nähä koska huomaan että olen taas jotain vaarallista tehnyt täällä kotona.