olo on kaamee ja epätoivo todella iso. Mielessä pyörii että haluaa pois täältä jonnekki missä ei ole ketään ja jonnekki missä kukaan ei tarvii musta huolehtia tai huolestua. Että en jaksa enää. En yksinkertaisesti jaksa enää.

Viime yö meni taas pelkillä ongelmilla. EN ees tiä miten sain itteni sellai että joskus 10 jälkeen nousin vasta sängystä. Olen joskus 6-7 aikaa laittanu epätoivoisesti tuttavalle viestiä että yö meni päin honkia. Ettei uni tuu millään.

Vähän aikaa sitten laitoin tytölle viestiä, ettei soita eikä tulis. Hän on totellut, tai sit hän ei ole viestiä huomannu vielä. En jaksa tällä hetkellä ihmisiä. En jaksa puhua tai selitellä asioita.

Koko kroppaa sattuu, paikat on raskaat ja ei oikee tunnu toimivan. On kylmä, mut ei o kylmä. ei jaksa tehä yhtikäs mitään. Olis ehkä parempi mennä sohvalle x asentoon ja odottaa siinä, mut ei sekään ole vaihtoehto tällä hetkellä. Pitää va jaksaa jotenki eteenpäin.

Voi saloka, kuulostaa siltä, että sinulla on tosi huonoja öitä nyt. Voimia! 💚

Minulla viime yö meni jostain syystä paremmin. Nukuin melkein yhdeksän tuntia enkä heräillyt kuin pari kertaa. En tiedä, oliko sillä vaikutusta, mutta olen nyt yrittänyt päivällä väsyksiin asti kävellä pitkiä matkoja joka paikkaan. En millään jaksaisi ja kävellessä tulee huono olo, mutta kävelen silti kauppaan ja kirjastoon ja syömään ja joka paikkaan. Kävelen pidemmälle isompaan ruokakauppaan enkä osta lähimmästä. En mene bussilla tai autolla vaan kävelen. Kävelen ja kävelen ja kävelen. Välillä palaan kotiin. Hetken päästä taas lähden. Minulle päivän aikana tällä tavalla kertyvät ehkä kahdeksan kilometriä on valtavan suuri määrä verrattuna normaaliin. Huomasin, että puhelimen sovelluksesta pystyy katsomaan, montako askelta ja kilometriä on tullut käveltyä.

Äsken nukahdin sohvalle, kun olin niin väsyksissä tämän päivän kävelemisestä. Nukuin ehkä tunnin. Toivottavasti se ei vie yöunia. Normaalisti en nukahda päivällä.

Luultavasti en jaksa kovin kauan tätä jatkaa. Kävelemiseen menee hirveästi aikaa. Eikä tahdonvoima riitä. Ja pitää keksiä, minne menee. En pysty motivoimaan itseäni kiertämään lenkkiä ympäri turhan takia. Yritän silti nyt pari päivää jonnekin kävellä ja hoitaa samalla pieniä asioita.

Kun ensin kävelin puolet tai ehkä kolmasosan tästä määrästä ehkä viikon ajan tai pari viikkoa, uni meni entistä huonommaksi. Mitähän siitäkin voi päätellä. Lopulta en nukkunut enää juuri ollenkaan. Jos kävelen vain muutaman kilometrin, uni muuttuu ihan repaleiseksi ja lähes olemattomaksi verrattuna siihen, jos en liiku ollenkaan. Nukun paremmin, jos en liiku ollenkaan! Se menee ihan päinvastoin kuin mitä yleensä sanotaan. Sitten kun ensimmäistä kertaa eilen kävelin päivässä vähintään tuplasti eli noin kahdeksan kilometriä, nukuin paljon. Sitten se menee "oikein päin". Outoa.

Luultavasti kävelemisellä ei ole mitään osuutta nukkumiseen. Eihän se voi sillä tavalla valvottaa vai voiko. En tiedä. Luultavasti sattumalta yöt vain menevät näin. Useimpien asioiden suhteen on sillä tavalla, että mihinkään en voi itse oikein vaikuttaa. Joskus vaan sattuu tulemaan parempi yksi yö.

olen jaksanut olla ja istua koko päivän. Sain hiukan oloanikin paremmaksi ja alko helpottaa toi epätoivokin hiukan. Tyttö varovasti soitti päivällä mulle ja kysy että jaksanko puhua. Kerroin hänelle miksi kirjoitin hänelle sen viestin, että olin silloin tosi pahassa olossa. Onneks hän ymmärsi.

Äiti soitti ja sano että koiruli tulee kuulemma hoitoon huomenna. Hän oli sopinu tytön kanssa asiasta. Odotin tytöltä soittoa ja lopulta se tuli joskus 22 jälkeen. Hän kysy että saako koiruli tulla. Sanoin että se on kuulemma jo päätetty. Lopulta sovittiin että koiruli tulee.

Tyttö tuo aamulla koirulin. Jättää sen tänne ja lähtee ite asioille samantien. TYttö varoitteli koirulin ehkä outoa käytöstä. Tänään oli lääkäri epäilly että sillä olisi ehkä valeraskaus. Koiruli oli myös saanut vuosi rokotuksenki. Vielä ei ainakaan ole mitään tullu rokotuksesta, mut vielä ehkä huominen tarvii vähän rauhassa ottaa varoiksi. Koiruli on tehnyt jonkun stopin syömisen kanssaki.EI kuulemma ruoka kelpaa. Sanoin tytölle että kyllä se jossain vaiheessa syö.

Sain koirulin paidan valmiiksi. Huomenna pitää muutama langanpätkä vielä päätellä. Saan huomenna kokeilla sitä koirulin päälle. Jännittää niin pirusti se, millainen toi tulee olemaan.

Tyttö sano lopuksi puhelimessa että ei toivota mulle hyviä unia, koska en kumminkaan saa nukuttuu tai nuku. Mä vähän naurahdin siihen...

Viime yö oli taas tosi huono kaikesta kävelemistä ja itsensä väsyttämisestä huolimatta. Valvoin illalla pitkään, ja sitten nukuin katkonaisesti vain muutaman tunnin. Vielä tänään kävelin ulkona pitkät matkat, mutten enää odota sillä olevan mitään vaikutusta uneen. Jälleen yksi keino, joka ei toimi.

Haluaisin nukkua kunnolla, mutta mikään ei auta. Myöskään ahdistukseen eivät mitkään keinot auta. Se vaan on niin kuin on, eikä sille voi mitään.

Olen saanut joten kuten nukuttuu täs muutama yön. En tiä kuinka kauan sekin ihanuus kestää. Olen tosin ollu niin poikkiki etten jaksanut eilen olla ku 19 asti sellai hereillä ja sit nukahin sohvalle vähän yli tunniksi ja sit jaksoin olla jokusen tunnin ylhäällä ja menin nukkuu.

Koirulin paita meni osaksi purkaukseen. Saa nähä onnistuuko nyt. Jollei ni sit mä älähän ja syvään. Hienosti koiruli eilen antoi kokeilla sitä. Alussa hän ei oikee tykänny aloittaaka, mut kyl hän sit anto. Hä on siitä ihana koiruli, että kun aletaan pukee jotain, ni hän on tosiaan paikoillaan ja antaa ihan rauhassa kokeilla ja laittaa ja sit kun otetaan pois ni ihan sama juttu.

Mut eipä tässä tämän ihmeempiä...

Kylse näköjään iltaa kohen alko pääkipu hellittää, mut väsymys ei. Mut nyt ku sais  nukkuu, ni ei nukuta vaikka on väsy.

Tyttö tilas mulle ruokaa. Siinä oli aika paljo maustetta mu  suuhuni, joka tuntu palavan aina ku otti ruokaa suuhu.

Tytöllä on ongelmia avaimen kanssa. Onneks huo.enna tullaan lukkoa kattomaan.

Se ei sit ollukaan kiva puhelinsoitto äitille. Oli jotenkin fiilis että soittaisin ja kysyisin vaan kuulumisia. No heillä kuulumiset ei ollu mitenkään iloisia. Isän kunto romahtanut eilen illalla ilmeisesti. Kotisairaanhoito tullu käymään ja koittanut taas verikoetta ottaa, hoitaja soittanut lisäapua kun ei ollu saanut otettuu. En sit tiä onko ollenkaan saanut otettuu. Kumminki jotenkin jollai pätöksellä isä oli laitettu tippaan ja hn on siinä edelleen. Aamulla on käynyt vaihtamassa. Isä on eilen kuulemma päättänyt lopettaa syömisen kokonaan ja en tiä, onko juomisenki. TÄnään äiti on saanut syötettyy jonkin verran pinaattikeittooja ainakin yhen nutridrinkin. Isä kuulemma nukkuu va, mutta äiti saa ilmeisesti välillä hereille että saa sen vessatuoliin ja vaipan vaihettuu. Mut kuulemma todella väsynyt. Taata haluaa kuulemma että radio olis koko ajan päällä, vaikka nukkuiski. Ilmeisesti pelkää että se oli tässä. Ite olen varautunut tähän taas, en tiä olenko henkisesti. Puhusin tossa tytön kanssa. Hänkään ei tienyt mitän. Hän oli päivällä eilen puhunu mummin kans ja silloin oli vissiin kaikki ok, ei ainakaan ollu sanonut mitään. Nyt sit vaan odotetaan mihin tä kehkeytyy...

Ite en oo mitenkään parhaammassa kunnossa taas. Olo on tosi kaamee taas vaihteeksi. Suu on sellainen, että mietin että mitä uskallan laittaa sinne. SIlmät tuntuu omituiselta, iho tuntuu kivuliaalta. Kurkku ja nenä, eli limakalvot sattuvat. Muutenki iho tuntuu tosi kipeeltä. Mietin va mitä kummaa yritän saada syötyy, tiedän ettei kannata ehkä kovaa eikä kuivaa. Harmi va kun mulla ei ole mitää sosekeittoo missään eikä siihen aineksia. Alan tosiaan olla täysin kyllästynyt tähän.

Mut kaipa mä jatkan tässä miettimistä ja toivomista. EHkä mun täytyy mennä hakee jotain juomista ja koittaa kattoo, saanko sitä ees kurkusta alas. Mulla ei siis satu kurkku oikeastaan, va kun saan nielastuu jotain ruokaa ni tuntuu että kurkku repeytyy irti ns.

Ne olis halunnu isän osastolle, mut ei ne ois mitään tehny ennen maanantaita. Eristykseen olis joutunu. Äiti oli kysyny, onko ihan pakko vielä. No olivat sopineet että su äiti ilmoittaa jollei olo oo parantunu.

Laitokn tk:hon viestiä ja kysyin et olisiko mahdollista että jos mulla olisi vaikka yks juttu. Tiedän ettei lääkärit tykkää jos niiden varpaille astutaan, mutta ku ei ne tutki muutenka ja mulla on oikeesti todella paska olo. Nytki suuta sattuu todella paljo ja silmät tuntuu kamalalta. Ym jutut.

Pitäis kukat hoitaa. Pitäis kämppä siivota. Pitäis itteni hoitaa. Pitäis sitä ja tätä ja tota. Katotaan millaine päibä huomenna sit loppujen lopuksi on.

Olen vielä jatkanut ulkona kävelemistä, mutta sillä ei ole vaikutusta uneen. En saa illalla millään unta ja heräilen pitkin yötä. Ehkä luovun nyt tästä keinosta, koska se ei auta.

Tyttö taitaa olla tulossa kipeäksi. Valitteli kurkkukipua.

Pitäisi kohta laittaa jotain ruokaa. Ainakin vielä toistaiseksi itse olen terve siinä mielessä, ettei ole flunssaa. Ahdistunut olo on, enkä oikein jaksa mitään.

Viime yönä kelloja olikin siirretty tunti taaksepäin. Vasta puhelimen kellosta huomasin.

Nukuin enemmän viime yönä. Olo on parempi mutta edelleen uupunut. Tänään ehkä pysyttelen sisällä koko päivän.

Lämmitin eilen entistä keittoa, mutta tänään pitäisi tehdä jotain ruokaa. Jospa laittaisin vaan uuniin ranskanperunat ja jotain niiden kanssa, nakkeja vaikka. Pakastimesta saattaisi löytyä vielä lihapulliakin.

Tein koko päivän käsitöitä. Kivuliasta se oli istua, mut suoriuduin siitä. Ei paljoo enää puutu koirulin toisesta paidasta.

Isä kuulemma voi suht hyvin. Ei ole enää niitä ylimääräisiä ongelmia. Ei sit ole tietoo mikä sillä oli.

Huomen tarvii yrittää siivoilla täällä. Tänään jo siivoilin hiuka. En jaksais sitä et äiti tulee laittaa taas hyrskyn myrskyn kämpän.

Viime yö meni parilla tunnilla unilla. Hyvin sellai jakzoin päivän. Toivottavasti ens yön saan enemmän unta.

Tyttö oli koirulin kanssa sellaisessa paikassa, missä koirat saa tutustua ja leikkiä keskenään. Tyttö oli kuvia ottanu ja lähetti mulle. Oli ihana nähdä kuinka iloine ja onnelline koiruli oli.

Mut mä taidan mennä nettisyövereihin ennen ku koitan alkaa nukkuu...

jaksoin käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet.

tyttö sano et on ilmeisesti illemma tulossa koirulin kans käymään. He tuo mulle yhen rasvan, kun menevät tosta ohi. Eli saa odottaa sitä sitten.

Heräsin 8aikoihin kamalaan meteliin, ilmeisesti rapusta. Ne oli niin pelottavia ääniä että ite ihan ahdistuin ja pelkäsin niitä. Yritin itteäni va rauhotella koko ajan. En sit tiä mitkä ne äänet oli, kai se joskus sitten selvii.

Pitäis ruokaa tehä tänään. Miettisin, jos mulla on keittopussi pakkasessa, ni jos tekisin keittoa tosta viimisestä j.lihasta. Se olis sellainen tuttu ruoka ja samalla riittoisa ym. Täytyy tonkii hiukan pakastinta siis.

Mietin tässä, jos jatkais tota käsityötä. On jotenki sellainen vaihe päällä, että kiinnostus on hiukan noussu ja jaksaminenkin hiukan parempaa. TOsin kipua tä vaatii. On va kiva nähdä että koiruli ei ehkä palele niin paljoo ja hän on jotenki kaunis. Tosin tossa paidassa minkä tein, on aika moinen virhe. En jaksa enää alkaa sitä purkamaan ja tekee uudelleen. Sanoin tai kysyin tytöltä että kuinka paljo se haittaa. Hän sano ettei se haittaa häntä yhtään. No katotaan koska joku muu huomaa sen, ku minä.

olen tässä järjestellyt asioitani. Yrittänyt ainakin. Aamulla vastattiin siihen pe lähettämään viestiin että pitäis tk olla yhteyttä. Varasin sieltä sitten ajan ja he soittivat. Hoitaja meni vissiin aika solmuun ja sano että lääkäri ottaa yhteyttä. Nyt tuli viesti että lääkäri aika olis ens ke ja sitä ennen pitäis labraan mennä.

TYttö tossa ilmoitti että hänen kaverinsa on koronassa ja he olivat viikonloppuna tavanneet. Ja myös poikkis on hiukan kipeenä vissiin. Kivaa ja he olivat mun ja mummin ja taatan kanssa tekemisissä. Nyt sit ootellaan, koska me ollaan sairaita sitten. Kiva kun tässä tarvis samalla hoitaa omia asioita ja kun niitä saa eteenpäin, ni tulee pelko koko ajan että kaikki kariutuu...

Olen koko hereillä olon aikana järjestellyt asioita ja kuunnellut toisten asioita puhelimessa taukoamatta. EI ees vessaan o päässy rauhassa, un silloinki joko soitetaan tai viestejä lähetetään tai sit molempia. Olen myös joutunut tunnustamaan kuinka kuseen itteni olen laittanut raha-asioiden suhteen. Pitäis ottaa ryhtiliike siinä asiassa ja tehä jotain asialle. Olen myös huomannut kuinka tämä päivä on rasittanut mua niin paljon että tällä hetkellä en jaksa enää ajatella mitään, mietti mitään, olla enää enkä mitään muuta. Haluaisin va nukkumaan ja unohtaa koko päivän. En va jaksa enää tätä päivää jatkaa...

Olen siis saanut labran tilattua, kun tuli tekstari tk:sta että sinne pitäis mennä. Olen ruinannu rahaa äitiltä ja tytöltä että pääsen sinne labraan, koska mulla ei ole rahaa. Olen kuunnellut tyttöä ja koittanut saada häneen järkee että onko kamalan täydellistä tällä hetkellä lähtee yksin koiran kanssa mökille. Olen kuunnellut äitiä, kun hänellä on niin paljo asiaa.

Ei va jaksa enää. Yritän tässä miettii, miten saisin tota soppaa syötyy ku koko ajan tuntuu suussa että se ns. hiukan polttais, vaikka ei oo sinne mitään laittanutkaan. Ehkä siksi olen myös väsynyt. Kurkku on taas omituinen. Yritän tässä jaksaa istua, mut epäilen että kohta menen maate jo. Ehkä kokeilen syä ennen maatemenoo...

Tyttö sit päätti että hän lähti eilen pika lähdöllä koiran kanssa mökille. Me yritettiin estää kaikin keinoin, mut ei näköjään onnistunut. Pelkäämme että tyttö ei kestä siellä. Viimeks tyttö yritti olla ja ekana yönnä jouduttiin hakee pois. No hän soitti tossa ja kuulosti ihan iloiselta. Hän on peuhannut koirulin kanssa kuulemma aika paljo ulkona, kun siellä on lunta ja koiruli näköjään tykkää lumesta. Aamulla koiruli oli kömpinyt hänen peiton alle nukkumaan. Kuulemma ihan hyvin kaikki on mennyt.

Huomenna mun tarvii yrittää jaksaa siivoilla täällä. Voi olla että tyttö tulee koirulin kanssa pe tänne viikonlopuksi. TÄ kämppä on ihan saastainen.

Olen viime yönnä ettinyt koiran vaatteiden ohjeita ja löytänyt niitä aika paljo. Pitäis kirjoittaa ne ohjeet ylös ja alkaa koittaa tehä niitä. Tyttö on hätäpäissään koirulille askarrellut villasukasta jonku vaatteen. koiruli on kuulemma kärsinyt kylmyydestä mökkeillessä.

Mun pitäis keksiä j.lihasta jotain ruokaa. EI oikee kiinnostais mitään, mut pakko kai se on jotain kehitellä. Mulla on 600g lihaa sulaamassa, joten se ei o mitään pieni määrä. Miettisin lihapullia, mut jaksanko, en tiä.