aamulla äiti soitti ja mä tietenkin vahingossa nukahin kesken puhumisen. Heräsin va kesken unien puhelin korvalla ja tiedoissa lukee että äiti on soittanut. Mitähän sillä on ollu asiaa.

Yritän taas jaksaa tämänki päivän eteenpäin. Nukkumaan tekis mieli ja nukkua vaikka koko päivä, mut yritän tässä ainakin toistaiseksi olla istumassa ja hereillä.

Iho alkaa olee todella herkkä ja omituinen. Saa nähä mihin sen menee.

Huonoja päiviä ja öitä on ollut. Syön liikaa. Aina on nälkä.

Yritin lukea, mutta siitä ei tullut mitään.

Olen syönyt ihan liian epäterveellisesti. Tekee mieli kaikenlaisia herkkuja. Korvaan niillä varsinaiset ruuat liian usein. Jostain syystä nyt on syömiset ja unet huonosti.

Tässä o ollut huonoja päiviä ja olen yrittänyt vaa jaksaa. Päätä on särknyt ihan kivasti ja siksi ei oikee ruoka eikä juoma maita. Painokin tippunu parissa päivässä kilon. No onneks tänään sain syötyy muutama piltin, vaikka olo onkin nyt huono.

Äiti sit päätti aamulla herättää mut tulemalla oven taa. Tiesin että hän tulee, kun kysyi eilen mua kauppaan. No sillä aikaa ku keräilin itteäni ja laitoin itteäni kuntoon, äiti tietenki siivoili täällä. Yritin kieltää, mut aika heikolta se toteutus.

Käytiin sit bussilla yhessä kaupassa. Koko matka oli riskiä. Pelkkää selviytymistä. Mut pääsin onneks kotiin. Mitä nyt matkalla sydän löi varmaan 200 reidet tuntu että jalat pettää, koko ajan oli ihme hiki pinnalla, vaikka ei ollu hiki. Tosin äiti sano että ilmaki oli hiostava. Sit ku päästiin kotiin, alko päätä särkee ja sattuu edelleen. Mietin tässä että menisikö sohvalle va maate.

Tyttö kertoi aamulla että koiruli on maha kipeenä, taas. Mietimme nyt että mistä. Ehotin tytölle että antaisi huomenna sille ekana matolääkkeen. Pitää muutenki miettii mistä noi maha ongelmat johtuu.

sain unta vasta 7 jälkeen aamulla. 9 aikaa äiti soitti. puhuimme jotain. sit tuli jotenki puhe nukkumisesta ja tokasin siihen että olen täs tänä yön nukkunu va pari tuntii. äiti sano et jaa, mee sit nukkuumaan takas ja lopetteli puhelun. nukuin vissiin joku pari tuntia vielä.

mä oon ihan omituises tuntees. kylmii väreit vähän välii kropas, ainaki sillon ku liikahanki. muuten ihan suht ok lämmin, ehkä aavistus kylmä. en sit tiä oonko ehkä kipeeks tulos, vai oonko va ni totaallisen väsy etten enää oikee sitä itekää tajuu.

tyttö tilas taas mulle ruokaa. en keksiny mitä syä, vaikka ruokaa on, enkä jaksanu alkaa mitään tekee. turhaan menee rahaa. pitäis va saada lisää juotuu. olen kyl enemmän vissiin juonu ku viikonloppuna.

Mä oon aikast vihane itelleni just nyt. Olin tos yrittämäs nukkua, ku herätys tuli. Kivaa. Olin unohtanu et tukari tulee tunnin päästä. Ei o mitään järkee mennä sänkyyn koittaa emää nukkumista. Eli klo 11 aikoihin tulee 24h hereillä oloo taas vaihteeks. En yhtään tiä koska pääsen nukkuu ja koska ees uni tulee. Pitää va olla vähän varovaisempi tänään, taas vaihteeksi.

tähän menee mielenkiintoisesti. Viikonloppuna aloin selaa terveystietojani ja huomasin että yksi resepti oli jostain kumman syystä kadonnut. Laitoin tk:hon viestiä että se on adonnut enk päässy uusimaan sitä enkä katsomaan onko siinä ees lääkettä enää. Että pystyykö näin saada sitä lääkettä. Tänään katoin että olin saanut 2 v annokset. Juu ok. Mut sitten luin että mitä tietoihin on kirjoitettu. Se on kuulemma elinikäinen. Ilmeisesti aloitettu 26.6.2009. Siis... Mikä sairaus? Mulle ei oo siis sairautta ketään kertonut ja ei oo sanottu että elinikäinen, mut oon veikannut sitä jo jonkin aikaa. No laitoin taas tk:hon viestiä ja kysyin asiaa. Kerroin että mitä kerron kun kysytään sairauksista tai lääkityksistä. Ja kysyin samalla sitä tosta toisesta lääkkeestä, et onko sekin sit elinikäinen ja millä diagnoosilla se sit kulkee. Saa nyt nähä mitä ne sit sanoo loppujen lopuksi.

Äiti sit soitti ja anto 2 vaihtoehtoa. Hän tulee kuulemma huomenna ja joko hän ottaa mun pyykit ja pesee ne tai sit mä varaan tuvan ja pesen ite ne. No kävin varaamassa tuvan. Äiti va ei tiä et tyttö on vissiin kans huomenna tulossa tänne samaan aikaan, ettei äiti pääse säätämään täällä.

Tytön kans on vähän pientä kärhämää. Ehotin kun hän on kaupassa, voi ostaa mulle jotain ruokaa ja juotavaa. No hä vaatii multa listaa, mut mä ku en osaa sitä oikee antaa. Rahaa annan. No täytyy kattoo mihin tä nyt sit todellisuudessa menee.

Takana oikee vaikea yö. En tuntunu millään saavan unta taas. Onneks lopulta sit sain, mut en tiä kuinka monta tuntia ehtisin nukkuu. Nyt sit täs mietin. Näköjään aamusin on aikadt heikkp olla. En tiä miten tämän nytkään saisin pois. Inhottavaks tästä tekee myös sen, että pitäis koht mennä pariksi tunniksi ramppaa pyykkituvalle. Ja sen jälkee ripustaa ne pyykit. Mut toivon että se menisi hyvin...

pelottaa että rasitan olemassa olollani tyttöä liikaa. Olisiko hänellä parempi olla, ilman mun läsnäoloani.

Juttelimme tossa tutun kanssa. Juttelu meni joulusiin tapahtumiin. Joutusin selittää taas mitä silloin on tapahtunut ja jne. Esitin sille kysymyksiä mitkä on mua askarruttanut ja mihin en ole oikee kunnollista syytä saanut tai vastauksia. Lopulta juttelu meni niin kovasti muhun että pidättlin itkuani ja pahaa oloani sisälläni ja yritin vaan kestää. En taho olla heikko yms. Mua edelleen satuttaa ja mulla on avoimia kysymyksiä ja haluaisin niihin vastauksia, mut luulen että jos kysyn määrätyitä ihmisiltä niistä, ni ne ei sano totuutta mulle ikinä. On myös muitakin kysymyksiä muista tilanteista. Mut joo, tarvii varmaan va kestää ja sopeutua tähän tilanteeseen.

Ettisin koiruliinille paidan neulonta ohjetta. EI ihan niin pienelle koiralle tunnu sopivaa ohjetta löytyvän, va tarvii alkaa muokkaamaa taas. Et mä tykkään siitä, hitto. Sit aloin puikkoja ettii. Joku on käyny nyysii niitä näköjään multa. Kriisi iski. Tuttu ei usko mun selityksiä, että en löydä mistään oikeita puikkoja. EN tiä oonko tyhmä, sokea vai enkö tosiaan löydä. Paikassa missä niit on ihan järkyttävästi ollu, on enää about 1/5 jäljellä. En ymmärrä. En enää keksi mihin kummaan ne on kadonnut. Lankaa löydän kyl koko ajan joka halvatun paikasta. En tiä mitä nyt tekisin, kun en löydä oikeita puikkoja mistään. Langat oottaa tos vieres ja ohjekkin olis. Jaksamistakin olis hiukan, et jaksais ainaki aloittaa tekemään sitä puseroa. Hitto!

Olen yöllä saanut jonkun verta nukuttuu. Onneks olo ei niin kamala ole, mitä 2 tässä aamua on ollu. Jaksaa hiukan paremmin ja uskaltaa liikkuakkin pelkäämättä että pää pimenee. Pitäis va jaksaa ruokaa vissiin tehä. Mietin että jaksaako tänään vai tekeekö huomenna.

Äiti soittaa. Laitoin sille viestiä että iski kriisi. Soitti heti ja kysy mistä kyse. Selitin tää puikko jutun. Eihän se uskonut mua ja ihmetteli että mihin ne on kadonnut muka. TÄytyy varmaan alkaa mysteeriä selvittää, kuhan va keksii mistä niitä enää ettii...

näköjään mulla on tänään sit semmoinen päivä, että kaikki katoaa ja on kadoksissa. Nyt huomasin että uunivuokakin on kadoksissa. Kattosin kaapeista, mut en löytänyt. EN jaksa alkaa enää ettiikkä. Mitähän mä vielä kadotan?

Join liian myöhään kahvia, ja valvoin viime yöstä suurimman osan. Harvoin käy näin, mutta nyt satuin saamaan tavaratalossa esittelijältä ilmaisen kahvin, enkä tullut ajatelleeksi, että oli jo liian myöhä.

Ennen kahviongelmaa valvoin edellisiä öitä jostain muusta syystä. Tänään join vain rooibos-teetä, jottei valvota ainakaan kofeiini.

Päivät on ahdistusta täynnä. Mikään ei kiinnosta yhtään. Eilen ja tänään pakotin itseni ulos kävelemään pienen lenkin. Siitä tulee aina huonompi olo. Jokin mieleni sisällä saa lisää virtaa kävelemisestä. Se aktivoi aivoja jollain väärällä tavalla ja pahentaa psyykkistä oloa. Kaikki liikunta toimii samalla tavalla. Inhoan liikuntaa. Muutenkin on tarpeeksi huono olo. Silti yritän välillä liikkua, jotta pysyisin fyysisesti jonkinlaisessa kunnossa. Pitää valita fyysinen vai psyykkinen huono kunto. Yritän tasapainoilla siinä välissä.

Kohta on taas tehtävä iltatoimet. Hampaiden peseminenkin tuntuu valtavalta urakalta, samoin suihkussa käynti. En jaksaisi millään toistaa tätä samaa joka päivä. Kaikki on niin uuvuttavaa. Tuntuu turhalta.

ja taas on kiva soppa meidän perheen ylhäällä. Äiti oli saanut kivan puhelun. Ne haluaa TAAS lempata isän muistikeskuksesta pois. Äiti sit kysy syytä,ni ei ne oikee syytä osaa sanoa. Äiti onneks otti yhteyttä omaishoito juttuun ja ne ilmeisesti alkaa selvittää tätä asiaa. Se on ihmeen kumma kun omaisilla ei ole oikeutta pitää yhtään vapaata. Potilailla ei ole mitään oikeuksia mihinkään ja jne. Saa nähä mihin tämäkin soppa kehkeytyy loppujen lopuksi.

Huomenna olis palaveri sossun kanssa. SOssun joka on ilmeisesti maanantaina aloittanut. EI kyl yhtään jaksais tällästä soopaa, mut pakko on jotenki jaksaa.

TYttö soitti ja herätti mut joskus vähän ennen 13. Olin nukkunut ihan tyytyväisenä sitten ku sain unen päästä ki. Huomenna tarvii jotenki saada itteni aikaisemmin ylös.

palaveri meni kai ihan ok. Taas laitetaan asioita eteenpäin ja toivotaan että ne menis eteenpäin. Isoja uusia tavoitteita ei pistetty. Jotain pientä yritetään tehä kyl.

Nyt va harmittaa, ku selkä meni ihan jonkkeliin. Istuin lattialla palaverin aikana ja se ei näköjään tykänny siitä. Nyt ei pysty selkää taivuttaa yhtään eteenpäin. Saa nähä koska sit pystyy. Yritän tässä nyt jotenki saada liikuttuu vähän.

Edelleen on väsymyspäiviä. Kävelin Postiin, jotta sain liikuntaa. En millään olisi jaksanut kävellä takaisin kotiin enää. Jalat olivat veltot ja tarvitsin kaiken tahdonvoiman päästäkseni kotiin sieltä.

Ruokakaupassa oli pakko käydä, jotta saan tytölle ruokaa. Menin autolla, mutta silti oli niin raskasta, että juuri ja juuri sain tehtyä. Tuntui ylivoimaiselta, kun kotiin päästyä piti jaksaa vielä latoa ostokset jääkaappiin.

Jokainen tekeminen tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta. Aamutoimet ja iltatoimet on uuvuttavaa toistoa, jossa ei tunnu olevan mitään järkeä. Kaikki on niin turhaa ja liian raskasta.

Sain diagnoosin vaikea masennus. Se kuulostaa oikealta. En vaan tiedä, miten selviän näistä päivistä.

Purjevene kirjoitti:
Sain diagnoosin vaikea masennus. Se kuulostaa oikealta.

Niin mustakin, sen perusteella mitä olen viestejäsi viime aikoina lukenut. Toivon todella, että siihen löytyy apu, olet muodostunut minulle tämän foorumin välityksellä merkitykselliseksi ihmiseksi.

saloka kirjoitti:
pelottaa että rasitan olemassa olollani tyttöä liikaa. Olisiko hänellä parempi olla, ilman mun läsnäoloani.

En usko. Vaikka tyttösi kokisi toimintasi välillä rasittavaksi (tiedän että välillä olen tosi ärsyyntynyt omaan äitiini) ja kokisi välillä huolta/harmia terveydentilastasi siinä määrin että se vaikuttaa hänenkin oloonsa, uskon että jokin osa lapsessa ei lakkaa tarvitsemasta vanhempiaan vaikka aikuistumisen myötä sitä alkaakin selvitä yhä itsenäisemmin.

Haluatko muistuttaa mieleeni, mitä tapahtui viime jouluna?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 2 kuukautta sitten. Syy: lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 2 kuukautta sitten. Syy: lisäys