Onpa mennyt monta päivää, etten ole tänne kirjoittanut mitään. Aika tuntuu menevän ohi, enkä saa oikein mistään kiinni.

Tänään on ollut väsymyspäivä, mutta tein vähän töitä ensin ja sitten sain maksettua laskut. Nyt yritän tehdä kauppalistaa, mutta väkinäiseltä tuntuu.

Kohta pitää lähteä tyttöä hakemaan.

erittäin huonot 2 yötä taas. Viime yönnäkin tuntuu etten ole yhtään nukkunu, ku tuntuu että koko ajan joko valvoin tai sit katoin kelloa. En st jaksanut maata sängyssä ja toivoa että uni nyt aamulla tulis enää, joten nousin. Tiedän etten kauan jaksa olla ylhäällä, mut ollaan tässä senki verta.

Ei se aamu kovin hyvin alkanut. Otin yhen lääkkeen liuskasta ja tietenkin se liuska paketti viilsi kivan haavan mun sormeen ja ihanaan paikkaan. Paikkaan mitä joutuu koko ajan käyttää ja mitä ei oikee saa tukittuu. Onneks nyt vihdoin ilmeisesti sain sen haavan sentään niin, ettei se vuotais enää, ainakaan kovin. Pirun kipee se ainakin on.

Eilen oli hiukan säästämistä perheessä. Isän lääkkeet oli sulaneet hoitopaikassa ja äiti joutu järjestää niin että sinne saadaan uudet lääkkeet. Kiva meidän muiden on niitä hakee, ku ei me tiedetä. No onneks tyttö jakso sen verta että oli listan hakenut hoitopaikasta ja sitten hakenut lääkkeet ja vienyt hoitopaikkaan. No yks lääke oli unohtunut, mut sisko kuulemma vie sen. Onneks se ei ole sellainen elintärkeä lääke. Emme tiä miksi ne lääkkeet on sulaneet. TYtöllä kävi ihan samalla tavoin tossa jokunen viikko sitten.

Otin yöllä hernekeittoo sulamaan. Saa sitä sitten päivällä syä. Paino on taas tipunut. Ei tosin ihmekään.

En oikee jaksa enää välittää mistään. Olen väsynyt elämiseen oikeastaan jo. Joka asiassa saa itteni kanssa tapella. Ehkä on parempi vaan, ettei mua ole. Se olisi monelle paljon parempi asia. En jaksa taistella jokapäiväisistä asioista enää. Haluan vaan alkaa nukkua ja sitten että enä enää heräisi siitä.

Jotenki on ollu kipee olo koko päivän. Välillä aivastellu. Yskiny olen aika paljon. Pää ollu kipeenä. Saa nähä mihin tä kehittyy. Olen myös aika poikki. Olisin 23 aikoihin jo menny nukkuu, mut saanu venytettyy siyä. Ehkä täs pikku hiljaa alan menee. Ei va jaksa enää.

Sain syötyy sen hernekeiton ja vähän suklaatakin. Juonukki olen hiuka enemmän.

Huomen on pakko yrittää jaksaa hoitaa tiskit ainaki. Jotenki yrittää jaksaa.

Päivällä yritin ottaa selvää henkkari asioista. Sovittiin tytön kans et aletaan ens viikolla hoitaa ne. Ne on aika tärkeet tällä hetkellä.

Harmittaa ku tunnen itteni hyödyttömäksi kaaoksen kasvatuksessa. Tyttö soittaa mulle ja kysyy mitä tehä ku koira haukkuu tyhjää. Se on viime päivinä haukkunu koko ajan melkein. Sit se riehuuki aika paljo. Yritä siinä sitten tsempata jotenki tyttöä. Tiedän et hänel menee hermot.

Onneks sain aamulla kerrottuu tytölle että voin olla väsy tänään. Iltaa kohen aloin tosiaan väsyy ja alko olo pahenee. Toivottavasti ens yön saisin ees nukuttuu. Ja et tietenki parantuisin. En jaksais tähän enää sitä et tjlisin kipeeksi. Tosin en kyl tiä mistä ees olisin saanu sen sit. Pitää kattoo millaine olo on, ku herää, ehkä.

sain nukuttuu hiukan paremmin.

Sain astiakoneen tyhjennettyy, täytettyy ja päälle.

Päätä alkaa sattuu, tai sattuuki jo. Olo on edelleen hiukan kipee. Muutaman kerran aivastellu. Kerran sattu niin hemmetisti, ku aivasti. yritän tässä jaksaa jotenkuten, ennen ku menen lepämään.

yritän myös keksiä mitä sitä söis tänään. ei tee mieli yhtikäs mitään.

Aaa... kivasti sattunu pää koko päivän, ettei o oikein kiinnostanu mikään. Haluis va nukkuu, mut ei pysty.

Otin jauhelihaa sulaa. Pitää huomen jaksaa paistaa se ja kuorii ja pilkkoo perunoita ja porkkanoita. Tehä pariks päiväks keittoo. Täytyy toivoo va, ettei päätä huomen satu ja ettei huomen olisi huono olla.

Tänää ei o oikee päätä sattunu. Ihme. Mut väsy ja jaksamattomuus ja haluttomuus jatkuu. Toi haluttomuus alkaa näkyy puhelimes. En pidä oikee keneenkä yhteyttä ja jos mulle soittaa ni yritän lopettaa mahd. Pian. Enkä oikee jaksakaa puhua ja keskittyä siihen. Nyt oon saanu joten kuten nukuttuu öisin. Enemmänki sais.

Äiti tuli kaupunkiin ja isä kotiin. Koht varmaa äiti tulee oven taa. Ei yhtään jaksais sitä. Pitäis tytön kans mun henkkari asiatki hoitaa. En va tiä koska sille käy. Täytyy varmaan päivällä kysellä. Ruokaaki tarvis varmaa kohta hommata, mut en yhtään tiä mitä. Ei oikee tee mieli mitään syä. Yritän popsii suklaata ain sillon tällön vähä. Mut ei sekään oikee maistu. Päivällä tarvis taas jaksaa siivoilla vähän. Ettei äiti saa raivaria. Suihkussaki pitäis taas käydä. Yritän va jaksaa jotenki. Mulla va alkaa kerääntyy ihmisiä ympärille, jotka kertoo huolensa musta. Kaikki ei vissiin ymmärrä, etten pysty tällä hetkellä tekee mitään, kun tk kiinni. Yritän ensi kuussa alkaa kyselee, mut epäilen etten saa mitään apua, koska he väittävät että olen va vakavasti masentunut. Kun taas oma tukihenkilö kiistää. En kyl sano ettenkö ois masentunu, voin olla vähä. Ei masentunu käyttäydy näin. Näin sano tukihenkilöki, ku viime kerralla kysyin ihan suoraa häneltä. Käskin hänen kertoo ihan suoran mielipiteen asiasta, kiertämättä. Tyttöki on sanonu etten kovin masentunu ole. Et joku tässä tällä hetkellä on ongelma, mut se et mikä on mysteeri. En va oikeesti tiä sitä itekkään enää. Kaikki alko sillon jouluna kun väsyin. Sit alko pikku hiljaa tulee kaikkia muita. Nukkumisen kans ongelmia, syömisen kans ongelmia, juomisen kans ongelmia. Suu tuntuu koko ajan ihan omituisen eriltä. Iho herkältä ja hauraalta. Pelkään koko ajan että tässä on joku pahemminki vialla, eikä ketään usko eikä etsi sitä. Kaikki laittaa sen va mun pääni syyksi. Kerran leimattu, ain leimattu. Mut ehkä ensi kuussa saan lääkärin uskomaan jotain, joskus. Yritys ainakin on kova.

Keräilen tässä voimiani, että jaksan mennä ruokaa lämmittää ja kauppakassit tyhjentää. Oli tossa suht raskas iltapäivä. Käytiin passikuvilla, ikeassa ja ruokakaupassa. Tyttö sano että pärjäsin henosti ja saan olla ylpee siitä. Kerroin että ongelmia oli ja pelkäsin että muut huomaa sen, että en aina kävelly suoraan. Ilmeisesti eivät huomanneet, ku ei sanoneet. Puhuttiin tytön kanssa asioista.

itäis tosiaan alkaa menee kasseja tyhjentää ja lämmittää ruokaa. En o syöny vielä mitään ja kello on yli 21. Olen juonut hiukan kyl.

ensi viikolla olis tytön muuttopäivä kuulemma. Saa nähä miten se onnistuu. Pelkään va että tyttö romahtaa.

Yö meni hiukan pipariksi. Ruokailu meni liian myöhäiseksi. Se et menin sohvalle "rauhottuu" meni myöhäiseksi. Joten nukahin vasta joskus 5.30 jälkeen. HEräsin 11.30 maissa. Nyt yritän heräillä tässä. saada silmät sellai että pystyy kattomaan jotain. Juotavaa pitäis mennä hakee. No juu. Kaipa se tässä menee.

Mihin tyttö muuttaa?

saloka kirjoitti:
Et joku tässä tällä hetkellä on ongelma, mut se et mikä on mysteeri. En va oikeesti tiä sitä itekkään enää. Kaikki alko sillon jouluna kun väsyin. Sit alko pikku hiljaa tulee kaikkia muita. Nukkumisen kans ongelmia, syömisen kans ongelmia, juomisen kans ongelmia. ... Mut ehkä ensi kuussa saan lääkärin uskomaan jotain, joskus. Yritys ainakin on kova.

Tsemppiä tämän selvittelyyn! Jos et tunne itseäsi masentuneeksi, et sitä todennäköisesti myöskään ole. Mun veikkaus (näin ulkopuolelta heitettynä) on että jaksamattomuus saattaa hyvinkin kietoutua ongelmiin syömisen, juomisen ja nukkumisen kanssa. Niin tai näin, sinulla on oikeus pyytää apua, on siinä sitten syynä jokin yksilöitävissä oleva elimellinen vaiva tai jokin hankalammin hoidettava keho-mielen kokonaisuudessa ilmenevä häiriötila.

soroppi, tiedän että mulla on oikeus, mut se on eri asia uskooko lääkäri mua ja saanko apua.

oon tässä taas jutellut tutun kanssa ja tytön kanssa. molemmat sanoo etten o masentuneen kuuloinen, vaan äänestä kuulee että oon todella väsynyt.

Oon ihan poikki. Syöminen meni taas liian myöhäseksi (19.00). Silloinki oli vaikeeta syä. Ei oikee uponnu jauhelihakeitto. Mut pakolla sain sen syötyy. Juominen on kans tänään jääny. Ei o ollu jano ollenka.

Mun piti se poliisiasia hoitaa, mut en jaksanu. Nyt mun täytyy hoitaa pankkikorttijuttuki. Mist ihmeest saa voimia niihi. Pelkkä ajatuski saa tällä hetkel väsymään.

Yritän täs mennä pikku hiljaa nukkumaan. Koittaa nukkua aamulla. Jos sais hiukan maksettua univelkoja. Ja jos sais voimia tehä huomenna jotain.

Eihän sitä sitten pystynyt nukkumaan kunnolla. Eli saa nyt nähä millainen päivä tästäkin sitten tulee. Tekemistä olisi ihan kiitettävästi. Yritän ainakin nyt saada pidettyy silmät auki ni, että näkisin kunnolla.

pikku hiljaa saa silmätki kondikseen. Mut väsy ja jaksamattomuus on aika kova. Ei oikee jaksa istuakkaan. Olen kolaa tässä juonut, jos siitä sais hiukan energiaa. Syödä pitäis, mut ei oikee tee mieli ja luulen että jos alkaisin nyt syömään, ni en pystyis ku kerran ottaa lusikallisen/ haarukallisen, ni tulee stoppi. Huomen aamuksi pitäis oloh. pikkusen siivoilla. TÄytyy tässä kattoo jos alkaisin pikku hiljaa sitä tekee.

Kun luin noita postauksiasi pidemmältä ajalta, niin syömättömyys ja juomattomuus koko ajan päällimmäisenä huolena ja vaivana. Olet varmaan laihtunut jo aivan olemattomaksi jos noin vähän syöt ja juot, kuten kerrot. Kai näihin oireisiin jo lähipiirikin on havahtunut ja  toimittavat sinut terveyskeskukseen tutkimuksiin.

Onpa taas mennyt monta päivää. Saloka, toivottavasti saisit apua.

Minulle tuli flunssa, ja nenä on nyt valunut eilisestä asti. Aivastuttaa ja yskittää välillä. Ihan tavallinen flunssa. Olen makaillut koko päivän kotona tänään. Nyt alkaa jo vähän helpottaa. Nenä valuu vähemmän kuin eilen.