Jaksoin kun jaksoinkin laittaa ruuan alulle. TUntuu sekin ylivoimaiselta tänään. Kaikki tuntuu. Väsy ottanut vallan.

Viime yö venyi 4 asti. heräsin 10 aikaa. Menin takas nukkuu vissiin joskus 11 aikoihin ja nousin vasta klo 13 jälkeen. En vaan jaksanut pitää silmiä auki ja nostaa painavaa päätäni. Nytkin pää tuntuu raskaalta.

Yritän tässä teen avulle "herätä". Koitan jaksaa olla hereillä nukkumiseen asti. Ootan että perunat ja porkkanat kypsyy, että teen nopeen jauhelihakastikkeen sitten. Saa nähä miten onnistun maustamisessa.. kuorisin kilon porkkanoita ja jokusen perunaa. Jaan ne 3lle päivää, eli 3lle lautaselle.Sit jaan kastikkeen myös. Annan 2 lautasta jäähtyä ja sitten laitan jääkaappiin ja yhden lautasen syön. Huomenna otan jääkaapista yhden ja lämmitän sen ja syön ja seuraavana päivänä sen viimisen. Vähän se tarvii jääkaappiin tilaa kun 2 lautasta laittaa, mut onpa täytettä jääkaapissa. Ajattelin ekana uunissa tehä perunat ja porkkanat, mut sit niitä ei olis voinut enää seuraavina päivinä käyttää, taivoi mut ei ne oo niin hyvii. Keitettynä on paljon parempia.

Äitin sukat valmistuu kovaa vauhtia. Pääsin kantapään ohi jo vime yönnä. Nyt on helppoa pätkää ja sit alkaa se arvuutteleminen koon suhteen. Onneksi niistä tulee mun jalan kokoiset, joten mitta on selvä. Ainut on että koska alan kaventaa. Joka kertainen ikuisuuskysymys. Ihan hieno varsi niihin tuli ja alaosakin on suht hieno. En tiä kuinka hyvin sopii toisiinsa. Äitiä ei kuulemma haittaa,kuhan lämmittävät vaan hänen pohkeitaan ja jalkoja.

Ulkona näyttää sateiselta. En tiä sataako. Harmaalta ainakin ja jotenkin kuoleelta. Naapureista ei kuulu ääntä, joten saan olla aika hiljaisuudessa. Ainut että rapussa hissin liike kuuluu. Se kuuluu aina. Kovaa meteliä pitää, tai sit mä vaan kuulen niin tarkkaan.

En nyt sit tiä, onko sossun palaveri vikon päästä. Pitää ensi viikolla kysyy tukarilta. Mua ei sellai haittaa, vaikka sitä ei olis, sillä pelottaa tavata sossu. TYttö ehkä haluis tulla palaveriin kanssa, mutta sitten on koira jättettävä kotiin. Tulla sit poikkis koiran kanssahakemaan tyttö. Muuten koira voi tulla, mutta kun se puree ja syö kaiken. Mietin vaan sossun ja tukarin vaatteita. Yritän suojella niitä. JOs jollekkin olis keino vaatteiden syöntiin, otetaan vastaan. Toruttu ja kielletty, harhautettu ja kaikki mitä ollaan va keksitty on kokeiltu. Emme tiä johtuuko hampaista vai sit jostain muusta. TOinen ongelma mikä on tässä tullu sillä hienopyllyllä, hän ei kakkaa ulos ollenkaan. En nyt tiä tämän päivän tietoo, mut eilen ei kakannut, vaan sisälle. Sen kans käydään säännöllisesti ulkona ja ollaan siellä ulkona, mut hän on niin hienopylly että ei voi muka ulkona olla ja eikä tehä asioitaan sinne. Pissaa kyl, mut ei kakkaa. Eilen hä sai ekan kerran tavata toisen koiran. Olis jo viikon saanut, mut on pelänyt ja tärrännyt niin pahast. Muutenkin sit käyttäytynyt sellai että ei oteta riskiä. Nyt kun oli 2 koiraa ja 3 aikuista, ni osattiin kokeilla. Tällä isommalla koiralla oli ollu viel kuonokoppa (maasta noukkimisen estämiseksi). Tä toinen koira oli hyvin koulutettu, kuulemma. Ei ollu haukkunu ollenkaan ja oli ymmärtänyt meijän duracell pupua. Hyvin oli treffit mennyt sit loppujen lopuksi.

Mahtaako sitä maanantana jaksaa kotitöitä tehä jo? Roskat tarvis viä ja pyykkiä koneellinen pestä. Jollen st taas lakanoita pese. Suihkussa tarvis taas jaksaa käydä. TÄnään en jaksa, sillä en jaksa käsissä käyttää ollenkaan voimii, en ees silmien hieromiseen kunnolla.

Olen taas kirjoitellut ja jaaritellut täällä. Pitäis varmaan tota kattilaa mennä kattoo, että koska saan ruokaa ja sitä kautta alkaa ehkä oireilla. Saa näh äiskeekö vilu tai järjetön väsy. Tai huono olo. Mut tällästä tämä on, aina jotain ongelmia. Jostain narusta on vedettävä ja mä vedän aina siitä huonosta.

Pitäis jaksaa kokeilla noita sukkia, et voiko niitä alkaa jo päättelee. Ihan ovelat niistätulee.

Jotenkin oon huomannut että tä lääkkeemättömyys on tuonnut mut herkäksi, itku herkäksi. Saan itkun aikaiseksi ihan mistä vaan. Mut tästä täytyyvaan tottua.

KOitin tossa suklaata syä.Parin palan jälkeen meinas laatta lentää. Ruuan sain syötyy alusta loppuun.

saloka kirjoitti:
Jotenkin oon huomannut että tä lääkkeemättömyys on tuonnut mut herkäksi, itku herkäksi. Saan itkun aikaiseksi ihan mistä vaan. Mut tästä täytyyvaan tottua.

Onneksi kaikki itku ei oo pahasta! Oot vahva ja rohkea saloka, selviät kyllä tunteista vaikka niiden kohtaaminen voi joskus pelottavaa ollakin ❤

Sain viime yönnä sukat ihan valmiiksi, aloitin heti seuraavia,tosin varsia.

Söin äskön ja piti jättää osa syömärrä. Ei vaan pystynyt. TUli pahempi olotila. Nyt kun lopetti syömisen,alkaa olo hiukan normaalisoituu. Olinko sit liian väsy syömään, en tiä.

TÄnään otettiin vauhtii pari tuntia taas sohvalla. Olin ihan ok kun heräsin, mut tunnin päästä olin ihan sänkykunnossa ja nukahin sohvalle.

Tänään on vielä voimien kerää mistä. Jos huomenna jaksais sitten tuvalle mennä. ja hoitaa kotia.

Hiukan on huono olla vielä syömisstä. Pitää vaan taistella tätä vastaan. Se on va mun päänsisäinen ongelma.

sain nyt vasta toisen kerran syötyy. Eihän mulla ollu mitään, joten sulatin rasvaa, laitoin hiukan sokeria ja jonkin verran ruishiutaleita. Kuivaa se oli,mut pakko oli jotain syödä.Eihän se terveetä ollut,mut kumminki jotain mahantäytettä.

Mulla taas sattuu toi jalkaniin maan penteleesti. Saa nähä millainen yö tulee.

Äiti pyysi mua lähtee huomenna hänen kanssa isoon kauppaan huomenna aamulla. Mennään kyl taksilla ja tullaan taksilla, mut mun tarvii kävellä vanhemmille ja takas kotiin. TOsin se kauppareissu tulee ihan hyvään aikaan,kun tiistaina tarvii tehä jonkinmoista ruokaa ja muutenkin tarvii vissiin jotain syötävää ostaa. Se et mitä,on täysin arvoitus. Ehkä jotain jogurttia, makaronia ja lihaa. Saa nähä miten jalka kestää.

KOitin tossa suklaata syyä, mut parin palan jälkeen tuli äklö olo. TOssa se saa oottaa taas huomiseen.

Sain uudet sukanvarret tehtyy. Huomenna pitää vissiin kattoo lankaa lankaa niihin. Mul on 2 varret valmiina. Huomenna vien äitille noi valmiit sukat.

Mun rahi tekee kuolemaa.Jalat menee alta. Mistähän saisin uudet, joka kestää mulla.

TUkarilaittoi mut todellapahaan tilanteeseen.Laitoin sille huomisesta peruutusviestin,mut se eioikee"uskonut" sitä.Tiedän ettähän kannustaa sosiaallistumaan, mut tässä mietin sitä torstaitakin.Jaksanko tämän väsymyksen kanssa mennä ees sinne. Mun koti haisee ihan järkyttävältä. Pitäis täälläsiivota viikon aikana, että viikonpäästä sossu vois tulla.Mut kun pää sanoo tai huutaa koko ajan nukkumista.

Sain mä sentään äitin luonna käytyy ja käytyy äitin kans isossa kaupassa. SIellä olin ku nukkuneen rukous. Haahuilin joka puolella,tajuamatta mitään. Ottaen jotain vaan kärryyn.

Äitin luonna istuessani,kerroin sillesyömisongelmastani, kun hän koitti tarjotamulle vaikka kuun taivaalta. Loppujen lopuksi hän sano että hänellä on ihan samaa ja hän yhdistää sen unettomuuteen ja väsymykseen. Niin mäkin.

Alkaa pää tuntuu raskaalta taas. Telkkarista en saa tulee mitään, kun on verkkoyhteysongelmia. Operaattosille on ihan turha soittaa, soitin jo ja siellä nauha kertoo että heillä on ongelmia nyt. Onneks netti tietsikassa toimii, ainakin toistaiseksi. Piti vaan ettii joku striimi, mistä tulee puhe.EI täällä hiljaisuudessa jaksa muuten. Pää räjähtää.

Vois ottaa pikku nokoset ja sen jälkeen koittaa syä ruokaa vähän.

Menin sit peruu aamulla tämän päivän ajan ja sit hiukan myöhemmin fysion ajan. En vaan jaksa tehä mitään ja mennä mihinkään. Äitille valehtelen että menen fysioon, ettei mun tarvii mennä isää kuljettaa. Yritän tänään levätä ja kerätä voimia että huomenna aamupäivällä jaksan jotain siivota täällä. Ehkä koitan kohta alkaa tästä tiskikonetta täyttää ja laittaa se päälle hyrrää. Liian kauan astiat ollu jo likasena.

Ei mua masenna, mua väsyttää.

Tukari kirjoitti, et on taas huolissaan musta ja mun jaksamisesta. Tutut sanat hänelle takasin, ettei tarvii että kyl mä pärjään. TUkari varmaan ajattelee että ain mä sanon noin.

EIlen illalla kirjoitin pitkästi ja sit vahingossa poistin sivun ja teksti lähti lätkimään. Liian huolimaton olo.

Ääneni on kuulemma kun olisin kamalan kipee ja olisin tynnyrissä. Saa nähä meneekö se parempaan tai huonompaan suuntaan. Tosin se on ku ei käytä oikee ääntä yksin ollessa, ni eihän se lähe kunnolla yhden puhelun aikana.

Mut taidan mennä laittaa sen apk käyntiin...

Saloka, minäkään en ole edelleenkään siivonnut kotona. En vaan jaksa. Joitain muita asioita sain hoidettua mutta en ole jaksanut yhtään siivota. Vessanpöntön puhdistin yhtenä päivänä, mutta siinä se siivoaminen sitten oli.

Tänään kävin lääkärissä ja tuntuu, etten muuta jaksakaan. Söin einestä kotona. On väsynyt olo, vaikka viime yönä nukuin enemmän.

ei tästä päivästä näytä tulevayhtään mitään. EI saa millään eteenpäin päivää. olen jumittunut tähän tuoliin, en jaksa ees salaattia mennä hakee saati ees syä jotain. Olen pikku hiljaa noita suolakeksiä syönyt, mut vaan että vähän. juonut olen,mut sekin tuntuu pakkopullalta.  Pelkkä vessaan meno tuntuu raskaalta.

Äiti soitti, että isän suihkuavustus oli mennyt hyvin.  Äiti sit kysy, olenko ollu pyykillä. Sanoin suoraan etten, kun en jaksa. Äitisit ääneen ihmetteli, mikä siinä on,kun sitä väsymystä on ilmassa vähän jokaisella.

Huomenna yritän uudelleen tuvan kanssa.Samalla yritän tätä kämppää siivota.TOivon että kroppa jaksaa ja kestää. Jotain ruokaakin tarvis huomenna tehä.J.lihasta. Pelkkä ajatuskin siitä että ruokaa pitäisi suuhun laittaa, tekee pahaa...

Jaksa Saloka. Olen puolellasi, ymmärrän vaikeuksiasi. Hyvä että kirjoitat. Kiitos että kirjoitat.

Saloka, minustakin on tosi hyvä, että kirjoitat. Se luo turvaa ja jatkuvuutta ainakin minulle. Ikävää, että sinulla on nyt noin raskasta. Jotenkin olet silti suoriutunut päivistä läpi. Toivottavasti saisit edes jotain syötyä.

Minulla tänään oli vähän parempi päivä, mutten silti ole saanut oikein mitään tehtyä. Siivoaminen on vieläkin tekemättä. Syöminen onnistui tänään. Söin terveellisesti buffetista, paljon salaattia ja raasteita pääruuan lisäksi.

Siivosin heti herättyäni, mut en saanu paljon aikaseksi kun jalka alkoi sattuu nii peevelisti et hermot meni. Myöhemmin otin lääkettä, kun en enää kestänyt. Mut siinä vaiheessa mun päiväni oli jo pilalla.

Tein risottoa ruuaksi, mut senki kans sai tapella että sai suusta alas. Henkinen lukko, mitä joudun joka päivä murtaa.

Hiukan sain kudottuu. Ja olisin enemmäki, mut kello on jo paljon ja aattelin, jos kokeilis aikaisemmin nukkua. Jos vaikka jaksais nousta aamulla aikaisemmin ja tehä jotain kodin eteen.

Huomenna pitäis isä viä kerhoon ja takas, mut se saa jäädä. Mä suoraan valehtelen vanhemmille. Äiti siis luulee et oon menossa fysioon, mut olen vaihtanu ajan. Sitä äiti ei tiä, eikä saa tietää. Tarviin tämän, mut äiti ei tajuu.

Koska äiti ees tajuu.

Jalka on kivasti turvoksissa. Pientä kipua koko ajan. Se helpotti, kun laitoin säärystimen jalkaani päivällä, että oli lämpimässä koko ajan. Kylmää toi ei oikee tykkää, mut lämpimästä kyl. Pitää muistaa pitää sitä lämpimässä siis.

Mut kaipa täs vois pikku hiljaa alkaa nukkuu...

äiti painosti soittaa TK:hon, kun näki kuvasta mun jalkani kunnon. Nyt on sitten sitä paskempi olo,kun eihän ne mitään voinut kun lämmintä kättä antaa. Lääkäri ei ollu tehnyt ees kirjauksia koko jalasta. Sit sanottiin et menee 2 viikon päähän seuraava aika,jos haluun sen. MItään se eivoinut sanoo ku että ota kuurina särkylääkettä, eli mun kohalla mietoa. Ensi viikolla, joskus kun on aikaa, ni soitan ehkä uudelleen akuuttipolille. JOs sitä kautta sais apua. Mut se menee viikon päähän.

Nyt on niin paska olla. Tekis mieli hypätä parvekkeelta alas. Murhata itteni. tai jotain. En kestä tätä kipua. Kipu on mun pahin vihollinen, joka nujertaa mun oloni ihan pikku palasiksi. Pidätän itkuani täällä, etten ihan masennu. Pitää olla vahva ja kestää,vaikka aamupäivän särkylääke ei tehoakaan yhtikäs mitään.

Kipu hellitti siedettäväksi, mut nyt alkaa nostaa taas päätään. Pitää illalla ottaa lääke yöksi ja topata toi jalka myös.

SIsko kävi ja haki säkillisen pyykkiä ja säkillisen roskia. ROskat olisin hyvin voinut viä huomenna,mut siskokin käski ottaa varovasti. Teki pahaa antaa ne siskon vieväksi. Tunsin itteni epäonnistuneeksi ja tyhmäksi.

En enää kauan ole ylhäällä,vaan menen sänkyyn vaikka lukee. Vaikka kuinka tekee mieli tehä käsitöitä, mutta kivut alkaa koko kropassa ottaa niin kovan vallan että alkaa itkettää tä epätoivo, kipu ja paha olo. Joka riipii sisintäni riepaleeksi. Enjaksa tätä enää sekunttiakaan.

En oo paljoo pystynyt tänään syömään. En paljoo juomaan. Katotaan miten huomenna menee. Siivota pitäisi jossain vaiheessa. Päivät käy vähiin. En tiä mitä enää teen. Huono olla.

Pitää vissiin tosiaan mennä sänkyy kohin. Vielä on paljon tehtävää, ennen ku nukkuu pääsen. En tahtois mennä sänkyyn, mut ehkä se on kohta paras ratkaisu tänään.

Vaivasi tuossa jalassa kuullostaa samalta kuin mitä mulla on eli nivelrikolta. Elä silti ota vakavasti diagnoosiani. Jos olisi sitä, ei siihen oikein ole mitään muuta hoitoa kuin särkylääke ja jonkun tuen voisi hankkia alan liikkeestä. Jos olisi nivelrikko, ei se ole akuuttipolin asia vaan sun pitäisi päästä lääkärille jolla olisi aikaa tutkia jalka. Tuohan on turha neuvo, kun aikoja ei saa.