Päivällä tarvii ottaa perunateatteri ja kuorii, keittää ja muusata 2kg perunaa. Riippuu paljonko tulee, ni teen ruuaksi ja loput soseutan pakkaseen sosekeittoon.

Olen sukkia neuloskellu melkein koko päivän. Saan ne varmaan huomen valmiiksi. Sit päättely ja siistiminen ja äitil prässäykseen.

Tiskikoneen sain VIHDOIN päälle ja puhtaita astioita. Ei tarvii käsin pestä.

Kukat oottaa vettä vielä. Katon jos päivällä jaksan asiaan ryhtyy.

Mietin, jos yrittäis jo näin aikasee nukkuu. Mulla on muutenki päivät ihan sekaisi. Elin koko ajan sunnuntaita ja aika kului todella nopiaan. Ei haluis nukkuu, mut pakko kai se on. Muutenki tulee varmaa viikon nukkumiset pidentyy, kun en yövalvo, EHKÄ. Vaikka olen saanu enemmän unta, on unen laatu ollu painajaisiin heräämistä pitkin yötä. Vauhtia olen saanu vähän tasotettuu, mut lähtee aika äkkii laukalle. 0-> 100 kiihtyy aika nopeesti. Masentunutta oloa en tunne, mut en myöskään kovin jaksavaiseksikaan. Kaipa se tästä menee pikku hiljaa. Pitää ottaa rauhallisesti vaa ja antaa ajan parantaa haavat.

Mut nyt alan kohta puolin alkaa koittaa nukkumista. Otan hyvän asennon sängys ja alan laskee lampaita ja toivoo ettei painajaisii tuu.

Yritän pestä pyykkiä. Oli tosi raskasta ripustaa edelliset kuivumaan. Toinen koneellinen on vielä pakko pestä tänään. Se pyörii siellä nyt. Kohta ne pitäisi jaksaa ottaa sieltä pois ja ripustaa kuivumaan.

Tiskikonekin oli ihan täynnä, mutta sain sen päälle aamupäivällä. Tyttö onneksi suostui tyhjentämään sen. En olisi millään jaksanut.

Väsyttää enkä pysty oikein keskittymään mihinkään.

mulla on taas hiukan murheita terveyden kanssa. en tiä mitä tekisin sen kanssa. se on nii henkilökohtainen asia. yritän pitkittää ja toivoa ihmettä.

sain just ruuan valmiiksi. pottumuusia, jonka seassa on makkaran paloja. muusi tehty veteen, joten näyttää aika köyhältä.

väsyttää, mut silti on virtaa. jaksaa hyvin seistä ruokaa tehes. mietin, tekiskö teeleipää tänään, vai vaiko myöhemmin. mulla on 2 rahkajugurttia vielä, et voin niitä iltapalaksi toisen syä.

Kävin kaupassa etsimässä joululahjoja lapsille. Yhden löysin. Vähän ruokaa ostin myös. Sitten alkoi väsyttää niin, etten enää olisi millään jaksanut kävellä autolle.

Kohta tyttö pitää hakea ja viedä harrastukseen. En jaksaisi kotoa lähteä enää mihinkään. Haluaisin olla vaan. Väsymystä on edelleen tosi paljon.

Oli vaikeaa aamulla. Heräsin pirteenä, mut sitten väsysin totaallisesti. Lepäilin n. pari tuntia ja menin seuraavaan chattiin. Sen jälkeen lämmitin ruuan.

Väsyä on vieläkin. Sain laskut sentään maksettua. Meinasin nekin unohtaa.

Tyttö käy 4 päivän kelan kuntoutusjuttua/selvitystä tai mitä lie on. Yksi päivä hänellä lusittu.

jos koittasin neuloskella noita sukkia, et ne joskus valmistuisi ja pääsis seuraavia tekee...

Voimia Saloka, kiitos toivotuksista minulle. Tämä pimeys väsyttää kaikkia.

Tyttö herätti yöllä enkä sitten enää saanut nukahdettua. Yö jäi lyhyeksi. Väsyttää.

Tänään pitäisi jaksaa lähteä liikkeelle, kun on lääkäriaika iltapäivällä. Ruokaakin pitäisi täydentää kaupasta. En millään jaksaisi mitään tehdä.

en tiä uskallanko enää mennä vanhemmille, kun kierrokset nousee aina kun ulos menen tai jotain. Taas on vaikeaa, kun kävin isää moikkaamassa. Samalla laitoin jarrut 2 isän villasukkaan. Loppupuolella isä alko jo väsyy.

Kävin vielä apteekissa ja kaupassa ennen ku kotiin tulin. Ostin kokeeks marjarouhetta (pakaste), jos sen kanssa saisin weetabixia syötyy.

Nukuin enemmän, vaikka heräilin pitkin yötä. Nukahdin aina uudelleen.

En oikein mihinkään jaksa keskittyä. Epämääräistä ahdistusta on paljon. Nyt pitäisi keksiä, mitä tänään söisin. Kotona ei oikein ole varsinaista ruokaa nyt valmiina, eikä puurokaan nyt oikein maistu. Tyttö syö koulussa.

Kävin läheisellä ruokalan linjastolla syömässä. En keksinyt mitään syötävää kotoa. Sitten kun tulin takaisin, huomasin, että jääkaapin perällä olisikin ollut vielä yksi eineskin jäljellä. En ollut huomannut sitä, kun tuskailin ruoka-asiaa. Näin käy aika usein. Aivot ei näe, vaikka silmät ovat nähneet.

Ostin samalla reissulla ruokakaupasta maksalaatikkoa. Siitä ainakin saan ruokaa, jos en jaksa mitään tehdä. Ei ole välttämätöntä lähteä mihinkään.

Nyt on päivän vaatimukset tehty. Ei ole ihan pakko tehdä enää muuta kuin pestä hiukset. Sekin yksinkertainen asia tuntuu hirveän vaivalloiselta ja monivaiheiselta.

Sain kukat vihdoin kasteltuu, kaikki. Oli siinä työ, mut toivottavasti se palkitaan joskus.

Ruuaksi tein nopeesti jotain.

Energiaa tai päähän kohdistuvaa energiaa ollu taas liikaa. Koko ajan on levotonta. Tuntuu etten pysty rauhottuu millään. Vaikka eletään nyt jo aamuyötä, ni pään sisälläni kuohuu. Tuntuu et tulen hulluksi. On ideoita, suunnitelmii, laskelmii, ajatuksii jne jne...

Olen tänään tilkutellu niitä sukkia kovaa vauhtia eteenpäin. Koko ajan ideat jatkosta vaihtuu. Mitähän niistä tulee valmiina.

Ruokapelko estää mun koittamasta niitä marjarouheita.

Tytön kuntoutus mikä lie ryhmä mikä lie keskeytettiin. Hänen tämän päivän poissaolon takii. Tuli viesti ettei enää huomenna tarvii mennä.. onneks hän sai huomen (tänään) aamuks terapia-ajan. Pääsee vähän purkamaan tuntojaan ja mielipahaansa.

Mä ootan jatkoa edelleen. Koska psyk. Hoit. Soittaa tai mitä oikeasti tapahtuu mun kanssa. On se hemmetti kettumaista, kun ei voi yhtä lähetettä kirjoittaa. Va tarvii mennä mutkat 10 kertaa läpi. Ei hän oo ees kýsyny, mikä tilanne nyt on. Eihän se ketään kiinnosta.

Ens viikko on taas raskasta. To on viiminen myrkytysreissu täällä, sen jälkeen joskus tyttö tulee sisustamaan. Ennen sisustusta, tarvii vaatteet saada purettuu kaappeihin ja astiat kaappeihin. Tietenki siivota kaikki huolellisesti. Ääää... mä en jaksa. Evakkoon joudun taas menee vanhemmille. Kuuntelee ja kattoo niiden riitoja, jos niillä on.

Kello tulee 2:30 ja mä oon aika virkee vielä. Mietin strategiaa millä saan unesta kiinni. Lukemaan en ala, en laita enää valoja päälle. Pitää varmaan alkaa laskemaan ja sitä kautta rentoutuu ja väsyttää itteni. Aamuksi tarvii laittaa kello soittaa, et ei nuku koko päivää.

Vähän on heikko olo ja päätä sattuu.tiedän miksi. En voi vaikuttaa siihen.

Koht menen nukkuu. Päivällä pitäis tehä tytöl makaronilaatikkoa ja itelle joulutorttuja.

Äiti haluis et menisin sen kans kauppaan aamulla, mut mun kunto on semmoinen etten halua riskeerata mitään. Mut sen näkee huomenna kuinka kovan paineen äiti antaa.

Mut nyt facen kautta nukkuu...

äiti meni ja suuttui sitten mulle, kun en lähtenyt hänen kanssa. Viileet välit on loppu viikon kuulemma. Ehkä se sopii mulle. Saan rauhassa olla ja rauhottuu ja parannella "haavojani".

Päätä särkee heti ku heräsin. En tosiaan ole kokkaus kunnossa. Pitää huomenna kattoo, jos kokkailen sitten. Jos tämä päivä on lepoa.

Olen ihan väsyksissä. Jalkoja ja silmiä särkee. En mitään jaksaisi tehdä. Söin vähän einestä äsken, kun oli nälkä enkä jaksanut mitään ruokaa tehdä. Olisihan kaapissa tonnikalaakin, josta voisi tehdä kastiketta, mutta en millään jaksanut, vaikka olisin tykännyt enemmän itse tehdystä yksinkertaisestakin ruuasta.

En pysty rauhoittumaan. Lueskelin vähän, mutta se ei oikein sujunut. Sain tiskikoneen tyhjennettyä, kun vähän kerrassaan tein enkä yrittänyt kaikkea kerralla. Muuta en taida tänään enää jaksaa.