Heräsin kellonsoittoon kun tytöllä kouluaamu. Illalla ei uni millään tullut. On väsynyt ja ahdistunut olo. Söin aamiaista mutta olo ei siitä parantunut. Nälkä lähti.

Saloka, sinulla on valtavasti tekemistä tuholaistorjuntajärjestelyjen kanssa. En tajua, miten jaksat!

saloka kirjoitti:
Nukutti ja väsytti nii pahasti et tulin sänkyyn. Kas kumma, väsymys lähtiki pois. P.....

Tuttu tilanne! Ehkä rentoutumisaikaa ilman suorituspaineita pitää ottaa sitten yöllä jos päivisin ei muilta askareilta ehdi. Ja ainakin mulla pätee se että univelan kertyessä jossain vaiheessa alkaa nukuttaa paremmin. Toivottavasti unen saaminen helpottaa kun myrkytysruljanssi on saatu valmiiksi.

Purjevene kirjoitti:
Heräsin kellonsoittoon kun tytöllä kouluaamu. Illalla ei uni millään tullut. On väsynyt ja ahdistunut olo. Söin aamiaista mutta olo ei siitä parantunut. Nälkä lähti.

Onko jokin erityinen asia joka ahdistaa? Ehkä voit nukkua tänään jossain sopivassa välissä päiväunet jos se tuntuu hyvältä idealta.

eka vaihe myrkytyksestä ohi. Eikä kämppäkään haise millään. Onko se piilohajua sitten, en tiä.

Jouduin äitiä avustaa isän hoidossa. Isä jäi "jumiin" vessaan, kun jalat ei enää kantaneet eikä antanut käskyjä. Autoin äitin kanssa jänet vessasta pois ja sit oloh.päivää viettämään. Ennen kun lähin  niin avustin taas isän äitin kanssa vessan kautta sänkyyn.

Nyt olen ihan väsy. Makaan sohvalla ja ootan koska tulee kylmä, koska ikkunat on auki varmuudeksi.  Ruokaakin tarvis lämmittää... mut en jaksa kun juua nyt.

Maksoin laskuja ja yritin hoitaa asioita. En millään jaksa tytön kiukkua. Sitä tulee jokapäiväisistä asioista koko ajan, varsinkin koulutehtävistä. Hän huutaa ja ilkeilee. Se lähtee ihan tyhjästä koska tahansa. Elän jatkuvassa mitätöinnin, huutamisen ja kiukun ilmapiirissä.

Kohta pitää lämmittää jotain ruokaa. Haluaisin vaan olla yksin ja rauhassa ja syödä silloin kun itsellä sattuu olemaan nälkä. Tai jättää syömättä. Tuntuu etten jaksa tätä elämää. Kaikki on liian vaikeaa.

Elämä on tosi kamalaa.

Purjevene kirjoitti:
Elän jatkuvassa mitätöinnin, huutamisen ja kiukun ilmapiirissä.

Tuommoinen on kyllä tosi raskasta ja imee mehut kenestä tahansa. Tuntuisiko mahdolliselta kompensoida tytön ilkeilyä ja kiukkua olemalla ihan ekstramukavaa itseäsi kohtaan? Tunteet tarttuvat ja silloin kun ympärillä velloo negatiivisuus, on erityisen tärkeää pitää itsestä huolta niin hyvin kuin pystyy.

Nukuin vähän enemmän mutta heräsin päänsärkyyn. En jaksaisi näitä päiviä enää.

olen liian väsynyt, että saisin nukuttuu. Heräsin tai havahduin yöllä siihen että tein jotain sängyssä. Olin puoliksi istumassa. Muutenkin herännyt koko ajan ja nyt 8 aikaa päätin lopettaa tämän ja nousin ylös.

Enhän mä nää mitä kirjoitan enkä saa teksteistä selvää ees telkkarissa, kun silmät on niin väsyneet. Mut kaipa se tässä menee eteenpäin, jotenkin.

sosekeitosta tuli ihan syötävää. Aika makiaa tosin. Mut kyl se siitä.

Olo tasaantui. Kävin syömässä. Päänsärkykin lähti jossain vaiheessa. En muistanut ottaa särkylääkettä, mutta se lähti itsestään.

Soroppi, kiitos hyvistä ajatuksista.

Saloka, ihme että jaksat tehdä sosekeittoa. Varmaan hyvää kun itse tekee.

Lepäilen lopun päivää. On hirveän väsynyt olo, muttei enää sellainen toivoton niin kuin vielä aamupäivällä oli.

Olette sankareita Saloka ja Purjevene. Arvostan mitä teette ja olette. Pidän teistä. Kiitos että te olette ja kirjoitatte tänne. Teillä on ihan kohtuuttoman vaikeaa ja toivon että tulisi jo helpompia ja iloisempia hetkiä teille. Tämä pimeys myös saa mielen alas ja väsymyksen ylös. Mikä antaisi teille voimia? En keksi hyviä tsemppaus sanoja. Te välitätte omistanne vaikka he olisivat hankalia ja vaikka te olisitte masentuneita. Se on todella kaunista. Kiitos.

Purjevene, kyl mä aamusin jaksan, mut päivällä sit taas ei. Ja onneks ei tarvinu ku porkkanat ja pieni lanttu kuorii ja pilkkoo ja antaa kiehuu 2h ihan rauhassa.

soroppi kiitos sanoista.

Ei oikee vielä väsytä. Valvonu 13h jo. Saa nähdä koska väsyttää.

Otin torttutaikinaa sulamaan jääkaappiin. Ajatus olisi huomenna laittaa 2 levyä vierekkäin ja sisälle vegejuustoa. Ja sit kääriä ku käärretorttu ja pilkkoa about 3 osaan ja laittaa pellille ja uuniin. Voidella ennen sitä. Nyt kun mietin, voi joutua laittaa 3 levyä. Jos kokeilis tehä pientä naposteltavaa.

yä meni ihan pipariksi ja nukkumatti hävis kokonaan. Olen siis valvonut koko yön. Yritys oli kova nukkua, mut ei niin ei. Nyt yritetään jaksaa jotenkin tämä päivä eteenpäin. Ootellessa pääsärkyä, joka nykyään tulee ain jos valvon.

Tunnin päästä alan tekee jotain torttutaikinasta. Saa nähä onnistunko.

Ruokaakin pitäis syä, mut ei ole yhtikäs nälkä. Se on vaan jotenkin pakko syä ennen 15, niin ku lupasin tytölle. Hän näki la sen ku en syönyt mitään. Onneksi on tota sosekeittoo, ettei tarvii pureskella mitään, ainakaan ruisleipää. En vaan jaksa purra kovin tällä hetkellä, en ole pitemmän aikaa jaksanut. Jotenkin keskitän energiani enemmin elämiseen ja olemiseen, kun puremiseen.

vielä jaksaa. oon syöny noita juustohyrriä. ei tee mieli ruokaa nyt. väsymys on suuri. päässä tuntuu jo. halu mennä nukkumaan, mut ei tähän aikaa enää.

sisko tulee kirjoja hakemaan. saa nähä miten meidän kohtaaminen menee.

jos ottais kutimet ja kutois ehkä hiukan....

Kukaan ei halua puhuu mun kans. Ehkä kukaan ei jaksa kuunnella. Pääni lyö ylikierroksilla, voiko tä olla maniaa. En tiä. Pelkään ensi yötä. Joudunko silloinki valvoo. Joudunko kattoo pimeetä huonetta, kun en uskalla liikkua.