Saloka voimia sinulle 🌻🌸

Ukkonen alko jytää! Mut ei pelota nyt yhtään. Koirien piti mennä uimaan, mutta nyt ei mennä.

Otin nyt iltalääkkeen pikkasen liian aikasin, kohta zippaan. Mut ajattelin viel suihkussa käydä. Siis kerkiän viel suihkussa käydä. 🛀

Mitähän mun piti vielä lätistä. Jotain helpotuksen tunteesta läheisestä kun tietää kuulumiset ja voi olla vaan kotona ja jopa hyvillä mielin. oli jaksamista tiskata, pyyhkiä pölyjä ja suunnitella sisustusta. Kyllähän se uusi ahdistuksen aihe taas tullee. Mua ahdistaa yksi vastakkaista sukupuolta oleva tyyppi. Ei hän siis ahdistele. Mutta kun tutustuminen on niin m a h d o t t o m a n raskasta puuhaa? 😯 Hätäsenä rupesin jo mökkilomia kattomaan ja miettimään rahaa. Mut en mä sinne yksin olisi menossakaan joten mun ei yksin tarttis sitä maksaa. Mut tuntuu tarpeettomalta kun toisella niin suuri suru.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -

Join monta kuppia rauhoittavaa teetä, oisko ollu kamomilla, että sain päivän kahvipärinät alas. Ja sitä ennen paahdoin kunnon lenkin. Siis kävelyä tarkotan en sitä makkaraa. Ensin sattu ku töis oli jo seisonu kumminki ja pyöräilly kotiiki viel. Mut sit rupesin nauttimaan siitä ripeästä kävelystä. Rupesi se kuuluisa ajatus luistamaan ja mieli tasottumaan, kun pääsin takasin kotiovelle. Olen vaan kuullu ja lukenu näistä oloisya mutta en justiinsa hetki sitte ite kokenu. Paitsi nyt. Aika kiva.:) suosittelen siis kävelyä ilmeisesti.

Edellisen viestistä nyt tähän asti on ollu aika paha paikka.

Aloin haistaa jotain kumman hajua. En löytäny hajun lähdettä (yllätys). Paniikki iskee. Sammutin tietsikan ja telkan ja muurauduin sohvalle. Ajatukset lenteli pelottavasti. Onneks älysin laittaa tutulle viestiä ja kirjoittelimme.haju alko hälventyy. En edelleenkä tiä oliko se todellista vai harhaa. Ma illalla oli ihan sama haju. Liesituulettimesta ja vessasta eikä ulkoo eikä rapusta tullu. Olen ihan sata varma et mä sekoon tänne ihan just.

Sain nyt vasta iltapalaleivät eteeni. Siirryin makkariin miettii mitä täst alkais tekee. Syödä ainakin pitäis, mut mitä ton pääkopan kans tekee.

Olenko koht psykoosis vai pystynkö normaaliin elämään. Mua pelottaa.

Menin suht aikasin nukkuu ja makoilen viel sängys. Miettien, uskallanko laittaa telkkaa ym päälle. Tai oliko se vaa mun jotain omaani.

Ei oikee jaksais sängystäkään nousta. Saa nähä kuinka kauan makoilen vielä....

Olisiko tänään telkkariton päivä? Jotenkin pelottaa avata telkkari.

Nuoret on saanut kasvihuoneen pystytettyy, saa siskonitaas haukkuusiitäkin. Äiti ei mee tänään isälle, joten hän päätti et menis varastoo siivooja kattoo mitä myyntiin laittaa. Kaikki on ihan sekaisin. Tai sit mä oon. Vielä ei ainakaan oo mitään hajuja tullu nenään.

Miettisin tossa teetä hakies, jaksaisinko tehä unelmatorttua. Se veis hiukan aikaa, mut myös voimia. En tiä. Olisko mulla sellaisia voimia ees.

Tossa hiukan aikaa pupua tein, enää toinen käsi ja lankojen päättely. Sit saakin miettii, mitä seuraavaksi tekisi.

tänään on näköjään telkkariton päivä, en oo meinaan avanut sitävieläkään ja mitä oikeastaan sitä avata.

Kastelin tos kukat äskö, kun viirivehka teki kuolemaa TAAS. Saa nähä nouseeko se enää.

Otin muutaman salaatinlehden ja söin ne. Alko päässä ja jaloissa tuntuu heikolta jo. Ei o auttanut litra tee.

Pupu valmistui ja teen sille kaulaliinan vielä. Virheitä siinä on ja lankavalinta olis voinut olla jokin muu. Mut nyt se on tehty.

En tiä mitä alan seuraavaksi tekee. en tiä teenkö mitään vähän aikaa.

Olen väsynyt, ei toi lääke ainakaan o mitenkään vaikuttanut muhun vielä. Yhtä samassa kunnossa olen. Kun teen jotain, väsyn heti. Pelkkä ajatus tekemisestä väsyttää.

Äiti yrittää mua isän luo menemään, mut en jaksa sitä linja-automatkaa. Äiti ei ehkä tajua sitä. Ei se ees oikeastaan tiä, miksi olin lääkärissä ja mitä se sano. Sen uuden dg laitoin sille, mut ei se reagoinut siihen mitenkään.

Saloka, voimia sulle, koita jaksaa. Sinulla on vaikea tilanne. Toivottavasti pystyisit syömään jotain kunnollista ruokaa, jotta olo vähän vahvistuisi, vaikkei se psyykkisesti auttaisikaan mitään.

Kävin kaupassa kävellen ja ostin vain sen verran mitä jaksoin kantaa. Pitää huomenna ostaa lisää varsinaista ruokaa. Sunnuntaiaamuna ei ollut paljon tuoretta saatavilla.

Siivosin vähän pihaa. Keräsin risuja ja nyhdin rikkaruohoja. Muovikassillisen verran tuli nyhdettyä. Sitten en enää jaksanut enempää.

En edelleenkään jaksa millään siivota. Pitäisi edes vähän imuroida. Miten saisin sen tehtyä.

V&%TU, mä sekoon tänne ihan just. Aloin taas haistaa sitä hajua. Mulla on ollu va tietsikka päällä tänään ja nytkin laitoin sen niin et otin johon pois. Mistä hitosta se haju tulee, tai olenko mä tosiaan näin harhainen jo? No kulutetaan akku loppuun ja mennään sitten sänkyyn taas ja aikaisin nukkumaan. Ei tässä muutakaan voi tehä.

Söin vähän ja yritän kerätä voimia imurointia varten. Jospa yrittäisin vain pahimmat pölyt ottaa reunoilta. Miten voikin olla näin uupunut olo.

Äiti kävi, eikä haistanu mitään. Rapussa haisi ihan eri haju, mitä mä haistan. Äiti yritti saada mut mukaan heille, en lähteny. Jaon lääkkeet ja otin yölääkkeen jo, tajuamatta kelloa. En o syöny tänään ku salaatinlehtiä. Ei jaksa mennä leipää lämmittää. Tä sänky tuntuu turvalliselta nyt.

Mä taidan olla sekoomassa. Tuttu käskee syömään. Olenki syöny salaattia ja metwurstia. Leipien lisäksi. En vaa saa syötyy.

Voimia ja jaksamista, saloka.

Saloka, voimia 💚

Kävelin pienen lenkin ja kävin kaupassa samalla. Ostin vähän kasviksia, jotka olivat ihan lopussa. Nyt tuntuu, että jalat on ihan puhki.

Miten jaksan tämän päivän. Haluaisin takaisin sänkyyn. Pitää viedä tyttö kaverinsa luo. Ruokaakin pitää laittaa. Oikeasti en jaksaisi tehdä mitään.

Kiitos teille ihanaiset.

Mietin mitä tänään. kasvot on rasvattu. Telkkarii ei o avattu vieläkään. Mietin tässä mitä tekisin. Yrittäiskö sitä pyyhkiä lattiat kuivalla, vai onko se liikaa. Tossa tukarin kanssa viesteiltiin viikonlopun tapahtumisista.  Ei vaa jaksais mitään. Haluais mennä vaan sänkyyn takas.

Isä pääsee kai huomenna kotiin lopullisesti. Sit alkaa vaan odottelu.

Ostin nyt lopulta jauhelihaa. Teen siitä kastiketta. En keksinyt mitään helppoa ruokaa laitettavaksi. Ei vaan tule mitään mieleen.

Vein tytön ja parin tunnin päästä pitää hakea. En jaksa mitään tehdä kotona. Kaikki tuntuu ylivoimaiselta urakalta, ihan pienetkin asiat. Kun aloitan jostain reunasta vähän tehdä, tulee valtava raskas tunne, joka estää lihaksia liikkumasta. Vaikka jos otan imurin esille ja vähän imuroin. On laitettava se pois ja mentävä makuulle.

En jaksa avata postia. Pitäisi avata. Siellä voi olla jotain, mille pitää tehdä jotain. Ahdistaa. Jätin koko nipun pöydän kulmalle sellaisenaan. Odotan hetkeä, että saisin avattua. En jaksa yrittää pakottaa itseäni joka asiaan. Juuri nyt ei ole ihan pakko avata noita kuoria. Silti tuntuu inhottavalta, kun tekemättömiä asioita kasaantuu. Kasaantuminen on pienempi paha kuin väkisin pakottautuminen tutkimaan niitä. Siltä se tuntuu.