800g jauhelihaa, 800g makaronia. Luulis riittävän? On meinaan painava vuoka. Loota maustettu: makaronit lihaliemessä, jauhelihassa grillimaustetta, muna-veessä hiukan suolaa. Toivottavasti on hyvää.

Nyt olen ihan väsyny. Meinas usko loppua kun teki. Meinas jalat pettää seistessä. Nyt astiat koneeseen ja oottaa koska lootan saa uunista.

Maistoin pari makaronia. Ei ollu hyviä. En huolestunu, kun tiedän et makuaisti on herkillä kun on kohta 4 vko ollu syömättä.

Mut nyt kokeilen tappaa aikaani jotenki...

loota annettu äitille, joten eitarvii siitä enää huolehtia. Tiskikone on käynnissä, joten saan puhtaita astikoita.

Vituttaa, äiti sano et nyt mä oon siskoni tulilinjoilla. Mä kuulemma levittelen perheen asioita. Taitaa olla et mun ja siskon  välit meni nyt hetkeks johonki romukoppaan. Mua vaan vituttaa tollainen ihminen, joka myrkyttää perheen toisia vastaan. Ekana väitti että tyttö ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin (joita ei ole tullu). Sit et äiti ei vastaa viesteihin (jota ei tullu) ja nyt et mä levittelen asioita pitkin poikin. Jos hän täällä käy ja on eksynyt tänne niin haista v.....!!!! Olen niin kiukkunen kun olla ja voi.

Isän asiat on päin mäntyy. Lääkäri tekee omia päätöksiä isän hoidosta ja uskoo kaiken mitä dementikko sanoo. Omaisilta ei kysytä miten asiat on, ennen ku sit ku päätös on tehty. Äiti kiehuu ja varmaan sairaalaan tulee toinen maailmansota ( tai onko jo kolmas tai neljäs), kun äiti sinne menee.

No nyt saan ihan rauhassa olla loppu viikon. Parannella lääkkeestä tullutta pientä pääkipua. Mä en ymmärrä kun mun dg on F33,30 ja siinä pitkä liuta erinlaisia juttuja. Aloin netistä tutkii tota F juttua ja se meni hypomaniaan. Hmm.... omitusta.

Olen myös miettinyt sitä hoitajan tulevaa tapaamista. Mitä mä puhun siellä, kun en osaa puhua. Enemmän osaan kirjoittaa, kun puhua. En oo ikin oikee tunteistani saanu puhuu, joten se on vaikeaa. Mä en ees tiä millainen olo mulla on. Et mihin kategoriaan se kuuluu. Olen väsynyt, uupunut, mut silti mieli kettuuntuneen suht ok. En tunne itteäni masentuneeksi, onko multa se sairauden tunne lähtenyt pois? Mistä mä tiän koska olen psykoosissa, kun sekin dg lukee. Olen ihan sekaisin.

Leikkasin nurmikkoa ja kävin kaupoissa. Tytön tavaroita piti käydä viemässä. Nyt on väsynyt olo. Jalkoja särkee. Tuntuu, etten jaksa enää mitään.

Olen ihan lopussa eikä aivot toimi kunnolla. Huomaan, että tulee vain suunnaton ahdistus eikä aivot kykene käsittelemään liian monimutkaisia asioita.

Ahdistus on vieläkin korkealla. Enkä jaksa tehdä mitään. Ehkä vaan lepään. Levätessä vaan ahdistus yleensä lisääntyy. Yrittäisinkö keittää kamomillateetä. Jos se vähän rauhoittaisi.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -

Jos NYT kysyy, miten fiilis, vastaan täysin paska.

Äitin kans juttelin isästä. Nyt isä on sitpalleatiivisessa hoidossa ns. saattohoidossa todellisuudessa. Se päätös on tehty lääkärin toimesta tänään. Hänet olis pistetty sairaalaan,mut oma tahto olla kotona,niin hän tulee kotiin. JOs sairastuu, ei mene enää päivystykseen,vaan äitin pitää soittaa kotisairaanhoitoon ja sieltä tulee hoitajat laittaa tipat ja jne. Enää isää ei hoideta sairaalassa, paitsi jollei äiti pysty enää hoitamaan isää.

Pidätän itkuani tätä kirjoittaessani , mut kyyneleet putoo silti silmistä. Isä lähtee ilmeisesti kohta ja mä en oo siihen valmis. En halua!

En saisi tätä täällä kirjoittaa, mut onneks äiti ei tiä että kirjoittelen täällä. En saisi tutulle soittaa, mut mun oli pakko. Mun on pakko jollekkin puhuu, joku kuka ymmärtää meidän tilanteen.

Äiti soitti ja kysy mikä on. Mä tietenkin valehtelin, ettei mikään. Ei se olis kumminkaan ymmärtänyt, jos olisin sanonut että itken isää.

Mut tällä mennään. Yritän jaksaa. huomisesta ei ole tietoa.

Voimia, saloka. Raskas tilanne sinulla isäsi kanssa.

Sain kasteltua kukat. En tiedä millä voimilla. Ahdistus on lievittynyt. Kohta se taas lisääntyy. Juuri nyt on helpompi olla.

On nälkä mutta ei tee mieli oikein mitään.

Yritin lukea kirjaa. Ei onnistu. Keskittyminen ei pysy. Kohta voi mennä nukkumaan. Uupunut olo on. Ehkä yritän mennä jo nukkumaan. Jos uni ei tule, nousen ylös.

Saloka, paljon voimia sinulle, paljon paljon paljon. Paljon voimia isällesi, kaaikille perheessänne, vaikka teillä olisi riitaakin. Muista kirjoittaa meille, se on oikein. Voi miten raskasta ja surullista. Voimia.

Masennuspäivältä tuntuu. Miten pääsisin liikkeelle. Pitäisi siivota. Keräsin kuivia pyykkejä muutama kerrallaan aina ohi kulkiessani. Kaikki tekeminen tuntuu väkinäiseltä puurtamiselta. Taas on tällainen päivä.

Purjevene, voitko nukkua? Auttaisiko se? Minulla alkoi loma ja olen turhautunut, melkein ahdistunut. Kesälomahelvetti. Monista syistä johtuen. Lojun vain sängyssä. En halua olla täällä. Koulussa sentään on jokin järjellinen todellisuus vaikka se on ihan paska työpaikka.

Eieiei. kiitos paljon. Kyl mä ajattelin kaikesta huolimatta tänne kirjoittaa. Ne ketkä ei jaksa lukea, voi lähteä. En mä siitä pahastu.

Äiti yrittää saadamua isääkattomaan sairaalaan, mut en halua.

Yön sain suht hyvin, ihmeen hyvin nukuttuu. ajatukset hiukan lentelee sinne tänne. Yritän tehämitä tekee mut hiukan jaksavammaksi ja antaisi voimia.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten.

Ei ole voimia yhtään. Torkahdin sängylle. Väsyttää. Mikään ei kiinnosta. On huono olo enkä ole saanut mitään tehtyä. Pyykit on koneessa, mutten jaksa tyhjentää sitä.

Telkkarissa pyöri kolmatta kertaa ohjelma, pitää vissiin pysäyttää tallenteen kattominen.

Olen maannu ja ehkä nukahtanu sohvalla. Pitäis tankata juomista taas.

Saloka, hyvä että kirjoitat tänne. Siitä on paljon apua myös ainakin minulle.

Eieiei, kyllä nukuin, nukahdin tässä iltapäivällä vähäksi aikaa. Minulla luultavasti vähän samantapainen olo kuin mitä kuvaat kesälomahelvetiksi. Olo on sellainen, ihan kamala, ahdistunut ja mitään ei saa tehtyä. Mikään ei kiinnosta. Onko se sellaista sinullakin?

Tänään ei ollut pakko lähteä mihinkään eikä pystyä mihinkään mutta sitten on tällainen olo, ihan kamala. Eineskin maistui pahalta. Kokeilin uutta. Jatkossa palaan niihin entisiin, jotka on hyviksi todettu.

Pyykit on vieläkin koneessa. Piti laittaa lisälinkous. Olivat jääneet märiksi. Sen jälkeen ne taas unohtuivat ja nyt en millään jaksaisi ripustaa kuivumaan.

Väsyttää vieläkin. Join tos teetä ja siitä tuli liian makiaa. Kohta saa syä iltapalaakin jo. Sit mennä sänkyyn varmaan, kun en telkkarista tuu mitään ja tietsikalla ei ole mitään tekemistä. KÄssä töitä en oikee jaksa tehä.Hetken jaksaa tehä ja sit se lopahtaa. Kuka tarvis kastella, ehkä huomenna yritän. TÄnään en enää jaksa.