Eilen pää, tänään maha. Voi vilja, miksei tämä elämä voi olla ikinä siedettävää. Onko se liikaa vaadittu!

ALoitin kiukkusena uutta pupua tekee. JOudun peruspupun tekee vaalean sinisellä ja vaatteet sit monivärillä. Tällä kertaa teen tai yritän tehä pikkuhousut sille ja paremman hameen. Saa nähä mitä siitäkin tulee.

Äiti kävi. Onneksi ei muuta ku roskista nalkutti. Vei työt mennessään. Kerroin et yritän huomenna mennä tuvalle. Se on vaan yritys. Tiskit tarvii laittaa koneeseen.

Nyt alkaa formulat, sen jälkeen pikkusen peliä.

Sain lakanat pestyä. Se oli suurin urakka tänään. Muutakin pyykkiä pesin. Tänään on ollut parempi päivä. Pystyin lukemaankin. Kävin myös kauppakeskuksessa ja ostin tytölle lahjan synttäreitä varten. Söin siellä salaatin, ja äsken lämmitin einespihvin. Jauhemaksapihvi taisi olla. Ihan teki mieli tavallista ruokaa. Olen syönyt säännöllisesti ja kunnollista ruokaa tänään. Heti on helpompi myös syödä normaalisti, kun on vähän parempi olo.

Sain puoliksi tehtyä taas tyttöpupun. Enkä ees neulo koko aikaa. Olen vaan huomannu et äiti tulee iloiseksi ja kaikki muutki, se et tulenko mä, on eri asia.

On taas yksinäinen olo. Toivoton, jaksamaton. Ajatus huomisesta ovesta ulos menosta, on kaamee. Jotenki toi ovi on sellainen, et piti tarkistaa että se on kii. Ehkä ne unet on mun pääni sisällä loppu elämän.

Mä en kässää, mikä mun mahaani ln vaivanu tänään. Onko se eilinen särkylääke tai pääsärky syyllinen mahaan. Saa nähä millainen päivä huomen on.

Petivaatteetki tarvis vaihtaa. Suihkus tarvis huomen käydä. Ajattelin lettuja tehä ruuaksi muutamaksi päivää. On soijajuomaa ja wichyä. Se et voiko ne sekoittaa, tarvii kokeilla ekana. Pitää heti herättyä laittaa tilkka molempia lasiin ja kattoo mitä tapahtuu.

Hamstraan taas niin paljon tekemistä, et olen kuollu loppu viikon. No onneks on vapaa viikko.

Kasvot tasvis rasvata vielä, sit voi alkaa koittaa nukkuu. Tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta ajatukselta.

Haluis va pakoon pahaa oloa. Juosta niin kauan et se jää, mut mä en jaksa ees kävellä sitä karkuun.  Kyyneleet kostuttaa silmiä.  En tiä miks mulla on joka ilta niin hemmetin yksinäistä. Pelkään et parin kk päästä vedän pääni täyteen ihan kunnolla. No sit mulla on ainakin yksi kaveri. Eniten siinä ketuttaa se et nollaamisen epäonnistuminen.  Mut viisastuin uv:sta aika paljon.

Miksi v.... mun tarvii aina olla yksin? Miksi mun tarvii "juhlii" yksin? Jännällä ootan, lähteekö porukka haneen taas sillä päivänä.

En o juonu mitään, ei hätää. En o moneen vuoteen ees baaris ollu, enkä varmaan tuu ikin menee. Tai sit meen, kun olen niin seipäässä että toinen jalka näyttää itään ja toinen länteen. Ja sitä et tuu ikin tapahtuu.

Mulla ei taida tosiaan olla lääkitys okei. Ei näillä tabuilla voi olla näin paljon pelkoja, jotka estää elämisen.

Kumpa joku ottais mut syliin ja silittäis mut uneen ja vahtis ettei painajaiset tulis valtaa mun aivojani. Ei. Joudun tyytyy kylmiin varpaisiin ja sormiin ja tyhjään sänkyyn.

Unohdin ottaa lääkkeet ajoissa, ja oli vaikea saada unta. En jaksaisi uutta viikkoa. Ahdistaa kaikki, mistä on pakko selvitä jotenkin. Nyt pitäisi jaksaa laittaa aamiaista ja syödä. Päivän vaatimukset tuntuvat liiallisilta.

Tupa oli varattu koko päiväksi, joten pyykinpesu jäi. Sen sijaa paistoin wichylettuja ja koitin paistaa soijajuomalettuja, mut se meni lopulta pannukakuksi uuniin.  Sain tiskit koneeseen ja koneen päälle. Kukatkin tuli kasteltuu vahingossa. Noi isot kukat tarvis va kuskata taas vessaan saamaan vettä.

Olo ei ole mitenkään erityinen. Mut yritän pärjätä sen ksnssa.

Olen pettäny itteni. Olen luuseri.. paskakasa.  Miten voikaan ihminen pettyä itteensä näin paljon. Miten voi vihata tekojaan.  En jaksa enää aloittaa alusta ja alusta ja alusta.

Se kietoutui mun pikku sormen ympäri ja siitä pikku hiljaa koko kroppaan. Olen ansassa. Mun täytyy yön aikana keksiä keino, että pääsen tästä pahuuden möröstä eroon. En voi jatkaa näin, sen tiedän ja siksi etsin poispääsyä.

Huomen kokeilen tehä kanakeittoa. Jotain kevyttä syötävää, mutta silti ehkä ravitsevaa. Olen ennenki ollu tämän mörön otteessa. Mun täytyy olla vahva ja alkaa ajattelee omilla järjilläni, eikä kuunnella mörköä.

Olen ihan loppu ku olen taistellut, hävinnyt. Otin lääkkeet jo ja ootan että saan ottaa pekan ( 38v nalle ) kainalooni. Nukahtaa. Toivoa että yö vie mörön pois mun pääni sisältä.  Ei mun tarvii enää ku puh laittaa laturiin ja itteni parempaan asentoon. Mutta vielä ei väsytä. Onko mörkö vieny väsymyksenki pois. Jos on, ni sit alan riehuu ja hajotan kaiken. Sillä möröllä on liian iso voima mua kohtaan.

Olen pulassa.

Taidan mennä muualle taistelemaan, pahuutta vastaan.

Saloka, sinä olet hyvä ihminen. Minä arvostan sinua. Mitä on tapahtunut kun noin sanot? Kuuntele minua, sinä olet huippu tyyppi. Luen kuulumisiasi kiinnostuneena, tosin en aina tiedä, mitä sanoisin. Mutta vaikka en sano mitään, niin luen tekstejäsi silti. Olet hyvä ihminen, jokainen päivä on elämisen arvoinen. 🌞

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Saloka, onpa sinulla tosi kurja olo! Onko jotain tapahtunut juuri ennen kuin meni vointi noin huonoksi eilen? Paljon voimahaleja ja myötätuntoa sinulle! 💚

Minulla jotenkin menettelee. Olisin saanut nukuttua pidempään, mutta kello herätti kuudelta, koska piti laittaa aamiaista ja muutenkin nousta ylös. Tytöllä koulu alkoi kahdeksalta. Pakotin itseni tekemään aamutoimet. Nyt ne on tehty ja tyttö on koulussa. Tyhjyys. Tyhjyyden täyttää pian ahdistus. En tiedä, mitä nyt tekisin. En saa kiinni oikein mistään.

Minun pitäisi keksiä jotain vastaavaa kuin sinulla Saloka on käsityöt. Jotain tuollaista konkreettista tekemistä, josta oman työn jälki näkyisi. En vaan osaa mitään sellaista ennestään. Enkä keksi. Enkä jaksa opetella alusta lähtien. Sen pitäisi olla jotain helppoa, jota pystyisin heti vähän tekemään.

Kukille voisi tietysti multaa vaihtaa. Sitä osaan tehdä, mutten ikinä jaksa. Ehkä voisin ottaa jonkun pienen kukan ja vaihtaa pelkästään sille, ettei tulisi liikaa urakkaa kerralla. En tiedä. Juuri nyt tuntuu, etten jaksa oikein mitään.

Eieiei ja purjevene kiitos kirjoituksistanne.

Ei mitään ole sellai tapahtunut. Mörkö tuli vaan oleilee mun luo, mun pääni sisään. vieden yöunet, vieden kaiken. Ruokkia en saa sitä, mut mun on pakko syä jotin. Olen siis umpikujassa.

Saloka, toivottavasti mörkö väistyisi jo!

Kävin syömässä ja hoitamassa asioita. Rauhaton olo on, mutta muuten ihan kelvollinen juuri nyt. En pysty kuitenkaan oikein keskittymään mihinkään. Yritän vähän lukea.

En oo uskaltanut ku vähän keittoo syä tänään. Parin tunnin päästä pitäis iltapalaa syä. Jalat tuntuu kihelmöivän ilkeesti. Ei ne puutuneet ole.

Väsy alkaa nousta, mut sitten ku pitäisi nukkuu, ni en saa unesta kii tai herään johonkin ihmeelliseen uneen miljoona kertaa.

Onneks huomenna saa vähän kauemmin nukkuu, jos sitten sais päänsisäisen olotilankin taas reilaan. Pannukakkuun en ole uskaltanut koskee. Pelkään että se on huonoa. Samalla syön vissiin 10 päivää vanhaa leipää. Pitäis varmaan tänään ottaa pakkasesta uutta. Jos mahakin rauhottuisi siitä.

Taidan mennä hakee mukillisen teetä ja samalla käydä tyhjentämässä itteni. Alkaa painetta tulla. Tee on hyvä nesteenpoistaja mulla ainakin, ainakin silloin kun elimistö suostuu toimii ku normaalilla ihmisellä.

Mikäs mörkö sinne pään sisään tällä kertaa asettui, syömishäiriökö vai masennus vai jotain muuta? Toivotaan tosiaan että se jatkaa matkaa pian. 💓 Hyvä että on pekka joka ottaa kainaloon, jospa toista halaamalla tai huolen pitämällä saisit jotain itsellesikin. Tuntuu surulliselta etten voi auttaa enempää.

saloka kirjoitti:
Olen pettäny itteni. Olen luuseri.. paskakasa.  Miten voikaan ihminen pettyä itteensä näin paljon. Miten voi vihata tekojaan.  En jaksa enää aloittaa alusta ja alusta ja alusta.

Yksi teko (vaikka se silloin tällöin toistuisikin) ei riitä poistamaan sitä että olet enimmän aikaa kiva tyyppi. Ei tartte olla täydellinen, aloittaa aina virheiden jälkeen alusta, riittää siitä että jatkat siitä missä satut tällä hetkellä olemaan.

Meinasin eilen sanoa, mutta jätin sanomatta mutta sanon silti nyt. Miettikääs kaikki ihmiset, kuka on huono ihminen, niinku oikeesti huono ihminen. Sen ihmisen sukunimi alkaa P-kirjaimella. Erään toisen huonon ihmisen sukunimi alkaa T-kirjaimella. Kun miettii noita pahiksia ja sitte itteään niin oma masis tai rakkaudenkaipuu tai ahdistus tai im-ajatukset ovat kuin häiritseviä tekijöitä estämässä meitä oivaltamasta että me ollaan hyviä, että me saadaan vaatia inhimillistä kohtelua, arvostusta, rakkautta. Saloka ja muut, ootte hyviä ihmisiä. Teillä on oikeus nauttia elämästä, vaikka olis vastoinkäymisiä. Sanon tän vaikka välillä olen itse täysin hajalla ja kuolemaa toivovassa mielentilassa. Ehkä se vaan on niin että välistä pitää hukan väkisin yrittää piristyä ja elää tätä elämää, heittää surun ja masiksen ja yksinäisyyden taakka pois harteilta. Toki se on vaikeaa. Mutta sillo pitää miettiä noita ilkeitä pahiksia ja sanoa itselleen että mä en ole tommonen, mä haluan elää.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Olen väsy, mut en uninen. Pelkään tulevaa yötä. Valvonko taas tai sit ku nukahan herään johonki kummalliseen uneen.

Tyttö soitti. Sen isä ei jätä häntä rauhaan.

Mitäs tässä muuta. Pää on ihan tyhjä, jollei mörön huutoja lasketa. Mietin, lukisko pitkästä aikaa hetken, vai mitä tekis. Kropassa on ihme tärinä ja jaloissa ihme kipu ollu koko päivän.

Jähmetyn tähän. Aivot ei toimi. Puhelin ottaa valot pois, ennen ku saan seuraavan lauseen kirjoitettuu ja siihenki tulee virheitä, kun sormi menee väärälle näppäimelle. Tääl makkaris on kylmä. Ihan ku ikkuna olis koko ajan auki. Onneks on lämmin peitto.

Huomisesta en tiä mitään. Olis kivaa leipoo vaik mutakakku. Tai mennä suihkuun. Tai jotain. Mut sen näkee huomenna sit mitä teen. Jos ees nousen sängystä.