Pystyin tekemään ruuan. Nyt on sellainen olo, etten tiedä, mitä tekisin. Ahdistuneita ajatuksia tulee pintaan jatkuvasti. Nyt pitäisi ottaa lääkettä. On aina niin vaikea arvioida, kuinka pahaksi olon pitää mennä, jotta tarvittaessa otettavaa lääkettä on syytä ottaa. Nyt olo ei ole vielä pahin mahdollinen mutta koko ajan puristaa ja ahdistaa enkä ole saanut ruuan jälkeen mitään tehtyä.

Kurjaa, saloka, että sinullakin on huono olo edelleen.

Äitin kans laitettiin istutuksia keittiöön kasvamaan. Oli siin töitä ja vaati jaksamista. Sen jälkeen äiti vaati siivoo. Onneks ei ollu ku tiskit ja jotain muuta. Kyl äiti siitä sit rauhottu.  Kehu mun käsitöitä.

Puhuttiin mun olosta, tai mä puhuin. Kysyin äitiltä, et voiko mun olo tulla siitä viime pipon langasta. Äiti kiels käyttää. Vaihoin tänää toiseen lankaan.

Mun pitäis syä, mut ei jaksa lämmittää sitä ja sit pelkään sitä pahaa oloa. Muutenki maha on huonona. Mut ehkä on pakko mennä lämmittää, että tulis tunteja iltapalaan.

Otin lääkettä ja tein pienen lenkin ulkona. Liukasta oli vielä paikoin. Nyt on epämääräisesti nälkä, vaikka olen syönyt kunnollista ruokaa ihan kunnollisen määrän. Edelleenkään ei tee mieli tehdä mitään.

kello on puol 8 illalla ja en tiä mitä tekisin. Meniskö sänkyyn lukemaan, vai kutoisko. Ei tuu mitään telkkarista eikä striimii, mitä jaksaisin kattoo.

Söin aika paljon valkosipuli voileipäkeksejä ja nyt suussa palaa. Mietin edelleen, mihin tota laitan sitten, ku keksit loppuvat. Pitäiskö mun laittaajoku sosekeitto tulille maanantaina ja upottaa siihen toi. Mitenköhän valkosipuli maistuu sosekeitossa.

Olin tänään hetken ulkona. Menin puoleen matkaan äitii vastaan, samalla näin että ehkä viikon päästä kauppamatka on sulannut niin paljon, että uskallan mennä.

Päässä alkaa tuntuu särkemisen mietteitä ja aivastelen. Ei mulla nuhaa sellai ole, en ole tukkoinen. No sen näkee sitten, äiti kävi ja jos hän sairastuu, ni sit tä on koronaa.

Minullakin on sellanen olo, etten tiedä, mitä tekisin. Mikään ei kiinnosta.

Olo on epämääräisen ahdistunut. En jaksaisi mitään. En jaksaisi myöskään aina maata koko päivää. Ei ole kuitenkaan mitään tehtävissä. Tätä voi kestää päiviä tai viikkoja, tai sitten se saattaa välillä helpottaa itsestään.

Mikään mitä teen ei vaikuta huonoon oloon. Silti on pakko tehdä ruokaa ja sellaista. Mitään muuta en saakaan tehtyä. Ahdistun vaan tekemättömistä asioista.

Purjevene kirjoitti:
Raskas päivä. Tyttö huutaa ja syyttelee ja kiukuttelee, kuten aina. Hänellä on jotain vaikeita koulutehtäviä, joita ei osaa ja joihin pitäisi nähdä vaivaa. Siitä tulee aina se, että hän syyttelee minua mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Ja huutaa. Miksei hän voi tajuta, että hän ei itse osaa niitä tehtäviä. Jatkuuko tämä aikuiseksi asti vai loppuuko ikinä.

Kohta pitää alkaa laittaa ruokaa. En millään jaksaisi. Lannistun vielä lisää tuosta huutamisesta. Muutenkin on vaikea selvitä päivistä. Yksinkin on vaikeaa. Jokainen päivä on kamala tällä hetkellä. Olen aina uupunut, kun herään, vaikka olisin nukkunut aika paljon.

Saloka, sinullakin kuulostaa olevan tosi huono olo.

Yritetään jotenkin selvitä tästä päivästä.

Moi 🙂

Miten, onko lapsesi koulussa järjestetty tukiopetusta? Kotona koulunkäynnin tukeminen voi käydä tosiaan työstä! Tyttäresi saattaa hyvinkin olla turhautunut siitä, kun ei esim ymmärrä tehtävien asettelua, ja purkaa tämän sitten huutamalla ja kohtuuttomilla syyttelyillä... Tuo on kuitenkin huikeaa, että hän haluaa oppia ja tehdä läksyjä - tätähän ei tietty helposti tule huomanneeksi silloin kun omat voimat ovat huvenneet ja vähän kaikki tuntuu tervanjuonnilta 🙁

Jos paikkakunnallasi on tarjolla esim erilaisten oppijoitten palveluja, kannattaa olla yhteydessä heihin, mikäli vain jaksat! Et nimittäin painiskele yksin aiheen kanssa; jo tieto siitä, että monilla muillakin vanhemmilla on presiis vastaava kuormittava tilanne, niin se huojentaa ihmeesti!

On tavallista, että lukioikäinenkin tarvitsee ohjausta...opiskelu on lapsen työtä ja siinä ei kannata vaatia liikaa itsenäisyyttä mikäli lapsi tuntuu tarvitsevan tukea. Tämän sanon siis ihan yleisellä tasolla enkä tod tarkoita, ettei sinua saisi suututtaa ikävä ja epäreilu syytösten vyöry. Koska toki sellainen suututtaa ja loukkaa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: Kappalejako

Kävin ulkona vähän kävelemässä, mutta ei auttanut yhtään. Tuli ahdistavampi olo.

Söin juuri jäätelön jotain tehdäkseni. En pysty oikein keskittymään mihinkään.

yksinäinen fiilis. Yritän tukahduttaa sitä käsitöihin ja tv:n katteluun. Miksi mun elämä on näin paskaa. Ehkä olen sit niin väsynyt...

Saloka, minullakin on ollut juuri tuollainen yksinäinen fiilis tänään. Ja on edelleen. Myös kurja olo, juuri tuollainen mitä kuvaat.

En tiedä miksi nyt on tällaista.

Mietin tässä, meniskö lopettaa tämän päivän ja menis jo sänkyyn. Päätä alkaa taas särkee, ni ku joka päivä on. Ei tee mieli ees käsitöitä tehä, saati mitään muutakaan. Haluis vaan tämän loppuvan. Huomenna pitäis jaksaa mennä lakanat viä pesuun ja mennä suihkuun. Äitikin ehkä tulee, en tiä. Ei jaksais yhtään sitäkään. Tiskikone pitäis laittaa päälle huomenna, ehkä. tääytimme sen eilen äitin kanssa, mut unohin laittaa päälle tänään.

On kipee ja väsynyt olo, mut en voi sanoo et olen kipee, kun sitä ei ketään näe. Katon onnellisia ihmisä telkkarista ja luen iloisia viestejä facesta. Haluaisin heittää tietsikan parvekkeelta alas ja alkaa itkee jossain nurkassa. Haluan repiä hiukset päästäni ja satuttaa itteäni. Kello  soi  et pitäis lääkkeet ottaa, mut en taho. En taho enää niitä myrkkyjä kehoon. En taho mitään kehooni enää. Pää räjähtää...

Ei jaksa mennä tuvalle tänään, yritän jossain vaiheessa mennä suihkuun ees. On niin vaikeaa taas väsymyksen kanssa, vaikka nukkui 10-11 tuntii, ni silti on väsy, jaksamaton. haluton. Ruokakin pitäis tehä, perunoita ja porkkanoita kuorii ja keitellä ja soseuttaa. Nyt "kerään" voimia ja katon sitten mitä teen. Laitoin telkkariin, eilisen pelin tulemaan, jota en kattonut.

Mullakin oli eilen niin uupunut olo, että menin jo puoli yhdeksältä nukkumaan. Nukahdinkin melkein samantien. Heräsin puoliltaöin naapurien kolisteluun ja valvoin jonkin aikaa. Aamulla oli taas rättiväsynyt olo, ei valvomisesta vaan nyt on joka aamu sellainen muutenkin.

Kävin äsken syömässä lounaskuppilassa valmista lounasruokaa. Piti hoitaa asioita kauppakeskuksessa ja se oli siinä matkan varrella. Tuli tukevampi olo ja jotenkin hiukan parempi. En aina muista syödä kunnolla enkä jaksa laittaa itselleni mitään. Tyttö syö koulussa lounaan, ja päivisin pitäisi itselleni pelkästään laittaa.

Nyt on vähän parempi olo, mutten tiedä mitä tekisin. Ehkä minäkin kerään voimia vähän aikaa ja yritän sitten saada jotain aikaan. Pyykit pitää kohta ottaa koneesta. Sen ehkä jaksan. Niitä ei ole kovin paljon. Olen alkanut nyt pestä myös vajaampia koneellisia, jotta ei olisi niin paljon työtä kerralla. Ei sillä varmaan isoa merkitystä ole.

Nikkari60, kiitos välittämisestä ja kommenteista.

jaksoin kuorii perunat ja porkkanat ja laittaa ne kypsymään. Samalla otin soseet suklamaan toiseen kattilaan. Siskolta kysyin vähän apua tosta levitteestä ja sen käytöstä.

Mietin jos chätin jälkeen jaksaisin mennä suihkuun sit, tuvalle meen vaikka to tai pe päivällä sitten. Onneksi se ei ole mikään pakko.

Join tos mukillisen teetä, jos se auttais oloa hiukan.

Väsähdin uudelleen. Teki mieli makeaa ja söin jäätelön. Tietysti alkoi väsyttää vielä lisää.

Hyvä saloka, että sait perunat ja porkkanat laitettua.

Yritän vähän tuulettaa, jos tulisi raikkaampi ilma eikä väsyttäisi niin paljon.