En mä ens viikolla baariin me. Vaikka alko tekeekin mulle jotain supervoimii, ni olen hissuksiin kotona va. Vaik olis varaa mennä.

Makoilen sängyssä lonkero tölkki vierellä. Sit ku se loppuu, voin nukahtaa.

Sisko olis tulossa huomen alkuillasta. Jännittää tapaaminen, kun en tiä tuoko nykyisen miekkosen tullessaan. Ja muutenki on paniikki siivota kämppä turhista tavaroista pois.

Muhun on iskenyt pieni nuha. Aamulla saa niistää ja päivällä saa ryystää. Mistäköhän moinen. Toivottavasti huomen aamul ei tunnu et taju menee ku niistää.

Äitillekkin vois soittaa. Kysyy kuulumisia.

Mä tykkään enemmän koti-oleilusta kuin baareista 🙂 Itsekseni juomista yritän vältellä - seurasin sitä sivusta lapsena ihan tarpeeksi - ja yleensä pyrin juomaan aika maltillisesti seurassa koska pelkään näyttäväni hölmöltä humaltuessani. Joskus siitä tulee juhlissa aika ahdistava olo, kun tuntuu että jään (suhteellisen selvänä pysytellessäni) ulkopuoliseksi tai en osaa lähteä mukaan, mutta en myöskään halua juoda itseäni humalaan. Haastava aine, vaikka toisinaan toki supervoimia tuokin!

Jotenkin luin viestiäsi huolimattomasti että tyttösi on tulossa poikaystävänsä kanssa käymään. Odotatko siskon tapaamista hyvillä mielin?

soroppi kirjoitti:
Mä tykkään enemmän koti-oleilusta kuin baareista 🙂 Itsekseni juomista yritän vältellä - seurasin sitä sivusta lapsena ihan tarpeeksi - ja yleensä pyrin juomaan aika maltillisesti seurassa koska pelkään näyttäväni hölmöltä humaltuessani. Joskus siitä tulee juhlissa aika ahdistava olo, kun tuntuu että jään (suhteellisen selvänä pysytellessäni) ulkopuoliseksi tai en osaa lähteä mukaan, mutta en myöskään halua juoda itseäni humalaan. Haastava aine, vaikka toisinaan toki supervoimia tuokin!

Jotenkin luin viestiäsi huolimattomasti että tyttösi on tulossa poikaystävänsä kanssa käymään. Odotatko siskon tapaamista hyvillä mielin?

- siis sisko tuli eilen, yksin. Hän ei ole vieläkään näyttäny eikä puhunu miesystävästään. Ja yli 6kk on menny.

Mun omalla tytöllä ei tietääkseni ole poikakaverii. He ovat vain kavereita. Näin aina sanotaan. Poikia sillä on ympärillä. Enemmän ku tyttöjä.

Mun on jotenki helpompi taas yksin jua. Ei ole ketään kattomas sekoiluu, jos tulee. Tällä kertaa ei tullu mitään oikeastaan, ku 8 join. Vähän rautalääke ja vesi aamulla etos.

-ootan uutta tukihenkilöö. 13.5h yöunet takana. Silti väsyttää. En tiä yhtään mitä teemme.

Mä join juhannuksena liikaa, yksin. Yöllä oksetti, mutta ei niin paljon, että olisin oksentanut. Ämpärin kuitenkin otin sängyn vierelle. Aamusta olo oli jo ihan ok. Päätin, etten muutamaan kuukauteen juo mitään. Olen tavallisesti juonut enintään pullollisen viiniä kuukaudessa. Irish coffeeta ajattelin seuraavaksi tehdä. Sitten joskus, kun alkoholia ostan...

Mäkin tykkään juoda mielummin kotona kuin baareissa. En niissä käy nykyään lainkaan. Ystävien seurassa tuo muutaman lasillisen ottaminen olisi mukavampaa, mutta kun niitä ystäviä ei ole. Mies ei juo lähes lainkaan.

Sitä se teettää ku pitää taukoa käsitöistä. Nyt maataan kylmäpussi kädes ja toivotaan et huomenna pääsis puikoille taas.

Käytiin tukih. Kans kaupas vähän täydentämäs mun jääkaapii. Nyt on taas jotain syömistä, mullekkin.

Puheltiin myös paljon. Ensi kerralla mentäis vissiin johonki kahvilaan. Apua!

Muuten päivä on menny nopeesti. Olen jaksanu hyvin. Hengenahdistusta on vielä, mut ei niin paljoo..

Ruuaksi tein broilerii, herneitä ja kvinoaa. Illalla tein pienen hampparin ite, laitoin kaupan hamppariin jäävuorisalaattia joukkoon. Oli hyvää.

Huomenna ei ole mitään suunitelmii. Olen varmaan va ja katon telkkaa ja kutoon tai virkkaan.

Hei saloka. Miten meni tukihenkilön kanssa?

Itku kurkussa yritän rauhottaa itteäni. Miksi menin taas kattomaan, kuinka toisilla on hauskaa. Miksi en ikinä ymmärrä  että niillä on parempi elämä. Että tällä hetkellä mulle on kauppaan menokin saavutus. En vois ajatella mennä kauemmas. Tosin alku kuusta on hoitaja ja sit alkaa ramppaamiset siellä täällä tuolla. Mä vaan pahoin pelkään etten jaksa. Pää jaksais, mut kroppa ei.

Miksi mun täytyy olla sairas. Miksi en voi olla terve niin kun muut. Miksi täytyy olla kaiken maailman anemioita, sh, masennusta, ahdistusta jne.

Menin sit syömään yhen hampparin lisää ja saan kärsii siitä. Paino nousee varmaan takas. Mut mul oli ni paha ollaetten keksiny muuta. En ole oksentanu pitkään aikaa ja sekin oli yksittäinen. Sitä edellisestä on kans pitkä aika. Aktiivisesti vissiin viimeks toukokuussa. En ees jaksa yrittää. Olen niin väsynyt. Päivisinki olen niin väsy ettei tee mieli. Pelkällä isolla hädällä oleminen saa pään pyörii.

Korvatkin on taas ongelma. En ole vieläkään varannu putsausaikaa, kun pelkään sitä hoitajaa. Viimeks mäkätti et pitäis ite putsata apteekin tuotteilla. Olen nyt varmaan 2kk käyttäny 2 tuotetta ja mikä tulos, korvat aina lukos ku oon nukkumassa. Toinen korva ei kuulu niin hyvin. Välillä ne aukee ja on hyvä olla, mut nyt taas on paska olla. Ja sit ku toi aine mitä sinne laitan, jää melkein kaikki sinne. Leikkaan koht korvani irti.

Kumpa vois jotain positiivista kirjoittaa... mut taidan mennä maate....

Tapahtuiko kahvilassa jotain mistä sulle tuli paha olla? 😮 Kurjaa että niin kävi.

Sun hampurilainen kuulosti kyllä tosi hyvältä. En mä usko että yksi ylimääräinen nyt ihmeemmin vaikuttaa painoon.

Jardin Prive kirjoitti:
Mä join juhannuksena liikaa, yksin. Yöllä oksetti, mutta ei niin paljon, että olisin oksentanut. Ämpärin kuitenkin otin sängyn vierelle. Aamusta olo oli jo ihan ok. Päätin, etten muutamaan kuukauteen juo mitään. Olen tavallisesti juonut enintään pullollisen viiniä kuukaudessa. Irish coffeeta ajattelin seuraavaksi tehdä. Sitten joskus, kun alkoholia ostan...

Mäkin tykkään juoda mielummin kotona kuin baareissa. En niissä käy nykyään lainkaan. Ystävien seurassa tuo muutaman lasillisen ottaminen olisi mukavampaa, mutta kun niitä ystäviä ei ole. Mies ei juo lähes lainkaan.

-yleensä mäkin juon va pari kertaa vuodes ja nytki miettisin kauan et juonko vai en.

Pikemiten kirjoitti:
Hei saloka. Miten meni tukihenkilön kanssa?

-hiukan tahmeeta oli tukih. Kanssa. Mut kyl se siitä menee. 3 viikon päästä tulee jo oma.

soroppi kirjoitti:
Tapahtuiko kahvilassa jotain mistä sulle tuli paha olla? 😮 Kurjaa että niin kävi.

Sun hampurilainen kuulosti kyllä tosi hyvältä. En mä usko että yksi ylimääräinen nyt ihmeemmin vaikuttaa painoon.

-se tais olla se kauppamatkan rasitus ku löi päälle. Sit harmitti kaikki ja teki mieli tehä kaikkea typerää. Onneks menin sit nukkumaan ja nukuin yli 11h.

Vasen pohje kipee, en tiä miksi.  Vasen ranne kipee, liikaa käsitöitä.huono olla, oksentamisesta. Onneks kohta pääsee nukkumaan....

Hei saloka. Käykö sinulla tukihenkilö kerran viikossa?

Pikemiten kirjoitti:
Hei saloka. Käykö sinulla tukihenkilö kerran viikossa?

- juu käy mulla.

*koko päivän on ollu paska olla ja oon itkeny. Ruuan sain jotenkuten alas, muuta en sit ookkaa syöny. Ei tee mieli. Äiti on pari kertaa soittanu, enkä ole paljoo puhunu. Kuunnellu va. Puhelun jälkeen itkeny.

Mä en tiä mikä on hullusti. Jos tietäisin, tämä ois paljon helpompaa. Pystyisin ehkä korjaamaan asiat.  Mulla pitäis kaik asiat olla ok. Ainut et terveys reistaa.

En ymmärrä.

Mua ei kiinnosta kirjoitella kenellekkään, ei soittaa eikä nähdä.

Tästä taitaa tulla näköjään kolmas ilta ku itken itteni uneen.

Mietin, ottaisko nyt jo lääkkeet ja oottais unta. En jaksa muutakaan tehä ku maata sängyllä.

Porukka tulee maanantaina. En jaksa sitä enää tähän. Isän kerhot alkaa ja arvaa kuka joutuu ne hoitaa. Miten oon saanu itteni tämmöiseen umpikujaan. Miten tästä pääsee pois?

Ei kai oman isän auttaminen voi olla noin vaikeaa. Vanhemmat hoitavat ja huolehtivat kun olet lapsi ja tarvitseva. Eikö ole kohtuullista, että nyt huolehdit isästä. Ei pidä mennä siitä, mistä on aita matalin. Se kyllä kostautuu myöhemmin, kun häntä ei enää ole.

Tekisi mieleni lohduttaa!

Mollyan kirjoitti:
Ei kai oman isän auttaminen voi olla noin vaikeaa. Vanhemmat hoitavat ja huolehtivat kun olet lapsi ja tarvitseva. Eikö ole kohtuullista, että nyt huolehdit isästä. Ei pidä mennä siitä, mistä on aita matalin. Se kyllä kostautuu myöhemmin, kun häntä ei enää ole.

-tällä kunnolla, missä olen nyt, ei ole mitenkään mielekästä hoitaa isää. Ja olen hoitanu isää yli vuoden tai kaks ja joudun hoitamaan vuoden vielä, jos hän elää.

Pikemiten kirjoitti:
Tekisi mieleni lohduttaa!

-kiitos. Kyl tä täs menee. Hammasta purren tulta päin.

*ainut saavutus tänään oli, käydä suihkussa ja pestä hiukset. Se vei loputkin voimani. Loppu illan oon ollu sohvalla ja kattonu telkkaa, muistamatta mitä siellä tapahtu. Ruokaa en ole jaksanu tehä, joten söin leipää. Avoin tänään sen 700g kurkun ja söin vähän ennen ku tulin sänkyyn. Ei pöllömmän makuinen.

*huomenna vois herättyä ottaa vähän mansikoita sulaa ja pilkkoo banaania joukkoon ja syä sellaisenaan. Jos se antais voimia kroppaan.

* tyttö soitti päivällä ettei tulekaan huomenna. Tulee ehkä tiistaina. Keskiviikkona mulle ei sovikaan, kun tukih. Tulee.

* mä oon ihan poikki. Molemmissa pohkeissa tuntuis et olisin kävellu kamalasti.

* en tiä koska tä loppuu. Koska saan voimani taas takasin. Ne pienetkin. Juon joka päivä rauta shotin, mut tuntuu ettei siitä ole mitään hyötyy. Mun tarvii varmaan ton jälkeen ostaa jotain sellaista, mikä maha ei hyväksy. Tonki kans on välil ongelmia.

* en o paljoo käsitöitäkään tehny. Ei o kiinnostanu eikä jaksanu.

* huomen porukka tulee kaupunkiin taas. Millainen pompotus sit taas alkaa, vai tajuaako äiti viesteistä että kaikki ei o ok. Sen näkee viikolla sitten.