Tuntuu rauhattomalta. Söin päivän ruuan jämiä ja sitten kokeilin chattia, mutta ei sekään oikein onnistunut. En päässyt kiinni siihen ollenkaan.

Ehkä yritän lukea kirjaa. Voisin keittää vähän kamomillateetä. Jospa lämmin tee ja kirja rauhoittaisivat vähän.

tänään ollu paha päivä. eikä huominenkaan niin kiva ole. En tiä miten jaksan enää, se on totuus. Yritän kaikkeni ja vähän enemmänkin, mut nyt alkaa voimat loppua niin ettei jaksa päätä pitää ylhäällä kun istuu ja koko ajan vilkuilen sohvalle, jos menisin siihen. Mut en kumminka mee, luonne ei anna. Pitää vaan jaksaa ja jaksaa, vaikka ei jaksa yhtikäs askelta enää tai yhtikäs mitään.

Ruuan sain joten kuten 3 päiväksi tehtyy, laittamalla pannulle kaikkea. Paprikoita, jauhelihaa, spaghettia,paserattua tomaattia, lihaliemikuutio. Sit annoin muhii yli 30 minuuttia. Nytse on onneks jaettu huomiseksi ja ylihuomiseksi kans. Tänään olen syönyt vähän liikaa.

Tä kirjoittaminenkin on jo raskasta. Ei jaksa kuljettaa sormia ja painaa näppäimiä. Olen ollut tänään chäteissä ja ehkä huomenna en ole yhdessäkään. En jaksa kirjoittaa siellä.

Menin ahmimaan kaikki ruuat, eli 3 pvä ruuat. Nyt on maha kipeenä, mut en silti tunne kylläisyyttä. Huomiseksi on varmaan sit vaan perunaa ja porkkanaa, sellaista kevyttä ruokaa.

Pitäis varmaan alkaa mennä sänkyy kohti pikku hiljaa. Laittaa herätys klo 12, että ehtii siivoamaan hiukan ennen tukarin tuloa. Mut ekana tarvii antaa ruuan laskeutua, ennen kun menee sänkyyn...

Pikkumyymeli kirjoitti:
Heh, mustaa huumoria tuo "Eläk sääki viäl?!" Ja siihen voi vastata, että "Jaa mää vai...?"

Eieiei, mun on pakko tarttua tuohon, kun kirjoitit, että sulla ei ole ystäviä, ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Mistä tiedät huomisesta vai oletko päättänyt, ettet ystäviä koskaan haluakaan...:( Vai liiotteletko vain? Toivon jälkimmäistä 🙂

Kivaa viikon jatkoa <3

 

Kiito, no juu, ei minulla ole tosi ystäviä. Esimerkiksi ei ole ketään joka auttaisi pianon siirrossa. Toisaalta liioittelen sikäli että käytä kärjistettyjä ilmaisuja. Parempi huominen koittaa jos on koittaakseen, ts. mieli ei ehkä masennu jos ei odota liikoja mutta myöskään ei vello pysähtyneessä pessimismissä kuten minä. Skeematerapian mukaisesti minulla on huono minäkuva ja huonojen kokemusten johdosta vääristynyt elämänhistoria, joka pitäisi kirjoittaa uusiksi muuttamalla ajattelutottumuksia positiivisiksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Salokalta olen oppinut että arki koostuu pienistä teoista ja rutiineista jotka täyttävät elämän. Ne ei vie murheita pois mutta pitää ne etäällä tai ainakin hahmotettavissa. Joten kelaan liikaa surujani ja pyöritän masennustani... ikäänkuin kiihdytän masennustani ja niin sitten ikään kuin viihdytän itseöni sillä. En pysty vapautumaan siitä.

Purjevene kirjoitti:
Tyttö taas sai itkuraivarit, enkä millään jaksa tätä enää. Hän oli suuttunut jostain koulutunnista ja raivoaa sitä nyt minulle. On ihan sama mitä sanon tai teen tai jätän sanomatta tai tekemättä.

Ruuan jaksoin laittaa ja nyt on syöty ja tiskit on koneessa.

Pyykkäsin koko viikonlopun, niin ei tarvitse nyt jaksaa enää.

On masentunu ja väsyny olo.

xxxxxx

Purjevene, miten voit? Entä tyttäresi? Voitteko tehdä yhdessä jotain kivaa joka ilahduttaisi molempia? Lähetän tsemppausta teille molemmalle. Mitäköhän koulussa tapahtui? Ei ole pakko kertoa, mutta opena tiedän miten julmaa menoa kouluissa on. Voimia teille.

saloka kirjoitti:
Mulla on joku ihme antamisen tarve taas menossa. Haluan että muilla on lämmin ja iloinen olo, kun ite kärsin kylmyydestä ja onnetonta elämää.

Yö oli taas täynnä elokuvia. Eka kesti 2 tuntia. En tiä enää, miten saisin ne loppuu ja saisin nukkuu ihan rauhassa. Joka öinen helvetti alkaa ottaa voimille jo.

En tiedä tarkotitko elokuvilla unia vai sitä kun ajatus lähtee hereilläollessa laukkaamaan suuntiin jotka eivät ole mukavia. Toivottavasti seuraava yösi oli parempi! Mulla oli viime yönä jokin uni jossa olin ikävässä tilanteessa - en tiedä enää miten olin päätynyt siihen mutta olin häpeissäni, oli asioita joita piti piilotella. Mulla oli pari päivää sitten hatara suunnitelma käydä ostamassa irtokarkkia päivänä jona poikaystävä ei ollut kotona (en tykkää ostaa ja syödä niin että hän näkee) mutta se jäi tekemättä, ja ehkä hyvä niin.

Tuleeko antamisesta itselle hyvä olo? Villapaita-kertomuksestasi jäi mulle sellainen vaikutelma että ounastelit tulevasi/joutuvasi antamaan enemmän kuin olit ajatellut. Jos paita meni jo, voit ehkä tehdä itsellesi uuden kuten sanoit. Jos ei mennyt, on kyllä ihan ok myös pitää lämmike itsellä (voihan sitä luvata lahjoittaa sit sen seuraavan version, jos/kun se valmistuu) 🙂

Hienoa Purjevene että sait ruoan pöytään ja syömisen jäljet siivottua tyttösi tunnemyrskystä huolimatta. Millainen olo on tänään?

Tein vähän töitä. Tuntuu, että olen ihan uuvuksissa. Ja tuntuu, että tein paljon virheitä. Oli vaikea keskittyä.

Äsken menin ulos kävelemään pienen lenkin, koska oli niin nuutunut olo. Pystyin lähtemään ja kävelemään, mutta siellä oli liukasta ja piti varoa. Ei ole nastoja kengissä. Olen joskus miettinyt, pitäisikö hankkia nastat. Olen kuullut, että ne on tosi hyvät liukkaalla.

On alakuloinen olo, vähän masentunut. Ja väsynyt. Jotenkin tässä pärjään. Ahdistusta on aika paljon.

soroppi tarkoitin elokuvilla unia. Joita voi tulla yön aikana 10 eriäkin. Ne voi kestää 2 tuntia tai allekkin.Niissä ei ole päätä eikä häntääkään

Päivällä meni vara tukarin kanssa oikeastaan ihan hyvin. Hän sano että olen masentuneempi, mitä kesällä, jolloin on viimeksi mut nähnyt. Juttelimme asioista ja jne. Ei me oikee mitään muuta tehtykään. Ulos ei voitu mennä, kun täällä on pääkallokeli. Äiti jo päivällä soitti mulle että ulkona on liukasta ja jos äiti siitä mua varoittaa, ni siellä on sit.

Paistoin uunissa jotain vegepuikkoja, mut ne oli niin pippurisia että pelkäsin että kurkku muurautuu umpeen, joten heitin pois. En menetä siinä kun euron. Nyt illalla söin loput porkkanamuffinit ja se tuntuu samalta kurkussa ku jouluuuro ja ainut yhdistävä tekijä on meiran kaneli, mitä molemmissa on. Ei mulla ennen ole kaneli kurkkuun käyny. Pitää vaan vähemmän laittaa sitä ainakin tota merkkiä.

Miettisin, jos vaikka alkaisin kutomaan tota kaulria, jos vaikka saisin sen valmiiksi viikonloppuna. Suuri kysymys siinä on se kaulaosa, ettei siitä tuu liian kireetä ja että tulee tarpeeksi korkea. Pitää jotenkin lisätä silmukoita tohon rinkulaan.

Viime yönnä sain suht rauhallisesti vissiin nukkuu, kun heräsin ja nousin jo ennen 10.30. Olisin saanut 12 asti loikoilla. HUomisen aikataulua en tiä vielä.

Olen metsästämässä netistä raparperi piirakkaa, mihin tulee jogurttitäyte päälle. Mulla on noita raparpereita pakkasessa ja niitä on PAKKO saada johonkin upotettuu. Mansikoita ei ole enää niin paljoo, ehkä yhteen annokseen, jollen löydä jostain. Sit vois alkaa syömään noita hedelmiä pakastimesta, tehdä vaikka joka ilta sorbettia itelleni. Mut nyt tiiän mitä en pakkaseen hanki, raparperia ja hedelmiä.

Mut joo, otan puikot käteen ja alan tekee töitä, mut voiko sitä työksi sanoa. Onko se ennemmin harrastus?

Tyttö saanut uudet lasit (t). Ihan kauniit ainakin toiset on.

Aamulla oli kamalan väsynyt olo enkä olisi jaksanut nousta ylös sängystä. Väsyttää edelleen. Odotan, että tulisi nälkä ja voisin ottaa jotain aamupalaa. Tyttö on nyt isänsä luona eikä tarvitse laittaa ruokaa. Syön valmiita. Vanhoja ruokia on vielä vähän jäljellä.

Pitää tehdä vähän töitä. Lupasin eilen. Miten jaksan. Pitää keittää lisää kahvia. Aamulla uskallan juoda kahvia mutta en enää iltapäivällä ettei mene yöunet sen takia.

pyöräytin tossa lihapullia ruuaksi, saa nähä minkä makuisia niistä tuli. En mittaa ikin mitään ruuassa, mut leivonnassa on pakko mitata.

Lääkärikin kertoi olemassa olostaan. Kyseli lisä tietoa ja sano et olethan varannut lanran. Joo olen, mut en mä sille voi, jos niitä aikoja ei ole. Mä taas runoilin sille että sitä ja tätä ja tuossa ja tuolla. Saa nähä minkä dg antaa mulle, vai antaako olla niin ku aina antaa. Liian vaikea tapaus.

Yö oli taas hiukan parempi, vaikka heräsinki yöllä haamuihin jotka oli mun sängyn vieressä. Mä en kässää mikä ihme nä on. Vara tukari puhu traumasta. Mut luulis sen näkyvän pitkin päivää. MÄ pelkään et kohta herään psykoosissa.

Pitäis varmaan mennä tekee pussimuusii, vaikka olis perunoitakin. Ei jaksa va enää alkaa kuorii eikä jaksa pilkkoa. Pussista tulee kätevästi ja helposti. Tekee samalla pariksi päivää, ni ei tarvii ku lämmittää se iso kivikasa.

Tänään ei ole sellai mitään erikoista. Ulkona tuulee ihan järkyttävästi ja sataa lunta. Eli keli on pääkallo, edelleen. Eli ei mitään asiaa tonne ulos. Onneks mulla ei olekaan mikään pakottava tarve mennä sinne.

Nyt meen tekee sen muusin ja syön. On jotenkin helpompi tähän aikaa syä, kun sitten illemmalla.

torjusin taas väsymyksen laimeemmaksi. Otin palkinnoksi mehujään pakkesesta. Sekin on kesästä asti ollu siellä. Piti kesällä kuumalla hamstrata ja sit viileni ilmat ja ei tehnyt enää mieli syä. Jos nyt söis. Et sais tota pakastinta tyhjäksi.

Pitäisi piirakan ohjetta alkaa huomiseksi katella. Jos vaikka semmoisen pyöräyttäis. Munia mulla ei ole paljoo, pitää kattoo montako niitä on ees. Raparperia on pakkasessa, vaikka muille jakaa...

Olo on ihan okei. Silmät näyttää siltä että olen kamalan väsynyt, ennemmin olen pelokas. Saa nähä millainen yö tulee taas vastaan.....

Jaksoit lihapullia tehdä itse, saloka. Paljon olet jaksanut. Itse tehdyt on hyviä, tosi hyviä. En ole pitkään aikaan tehnyt.

Sain tämän päivän jotenkin menemään. Kävin hakemassa valmista ruokaa läheisestä lounaskuppilasta. Täälläkin on pääkallokeli, ihan hirveää oli ja meinasin liukastua monta kertaa. En mene enää ulos tänään. Onneksi on niin paljon ruokaa, ettei ole huomennakaan pakko mennä minnekään.

Sain kaulurin valmiiksi. En jaksanu enää niitä 2 liinaa tehdä valmiiksi. Sisko tulee huomen illemmalla tai su hakee ne. Sit on enää ompelutyöt ja äitin sukat. Onneks sukkia pystyy iltasin tekee ja ompelua päivisin. Pitää va siskolta kysyy, miten hän tahtoo sen jättidonitsin tehtäväksi. Äitiltä tarvii saada silmukkamääriä hiukan, et tietää kuinka isot tekee sukista. Ai nii, sit on tytön meikkipussit vielä. Täytyy varmaan hakee ompelukone tänne, et saa rauhassa ommella.

Puhelin siskon kans yli 20min puhelimessa ja juttelimme asioista. Kaikki lähti siitä ku kysyin, mitä voileipägrillillä pitää tehä ennen käyttöönottoa.

Olen aika puhki. En jaksa lukee ees. Käyn nä nettiasiat läpi ja sit sammutan valot ja koitan nukkua.

Huomiseksi on onneks ruoka tehty, laitoin muusin ja lihapullien päälle vegejuustoa. Kun lämmitän ruuan huomen mikros, sulaa juusto ja antaa enemmän makuu. Mun piti huomen tai vkl:na leipoakin. Paljon olis tekemistä, jos vaa jaksaa. Ruuat vanhenee jääkaapissa, kun en ehi syömään tai en keksi mihin niitä piilottaa. Pitäis kokeilla ite tehä granolaa, pelkästään ruis ja ohrahiutaleista. Mut koska mulla on aikaa. Ehkä sit huomenna. Ehkä yritän huomenna ottaa niskasta kii ja tehä asialle jotain. Voisin sitä granolaa syä muutaman mansikan ja soija "rahkan" kanssa. Siinä olis 2 iltapalaa taattu. Riippuu jos siitä tulee hyvää.  Miksi mun piti ostaa la niin paljon kaikkea...

Kämpäs juoksee villakoiria. Pitäis lattiat pyyhkiä kans joku päivä. Mihin kummaan mun aikani menee? Onko mulla vähemmän tunteja ku muilla? Tiskikonekkin pitäis täyttää ja laittaa pyörimään. Pyykkejä tarvis pestä. Lakanat vaihtaa. Suihkussa käydä. Ei, tuun hulluksi. Ei ihme et oliot tulee mun sängyn viereen kummittelee. Ne tahtoo mut psykoosiin ja sitä kautta pois tästä  helvetistä. Nyt mä keksisin selityksen.

Mut kai mun tarvii viel facest kattoo äitin uudet sukat ja sit alettava koittaa nukkuu...

Saloka, sulla on paljon tekeillä asioita. Hurjasti olet jaksanut tehdä!

Minäkin olen nyt jostain syystä ollut vähän toimintakykyisempi. Olen siivonnut enemmän. Nyt mietin, lähtisinkö hoitamaan asioita vai vasta huomenna. Pitäisi palauttaa pari vaatetta, jotka oli väärän kokoisia, noutaa yhdet housut, ja ostaa palaneen lampun tilalle uusi ja kaikkea tällaista sekalaista. Tänään vai huomenna.

Unessa olin nuorempi, vieras henkilö. Olin poliisin luonna, joka oli ottanut mut nukkumaan luoķseen. Sit heräsin. Toisessa olin yhtäkkiä lapslauman keskellä jossain kotona, missä mikään ei toiminu. Vaatteet katosi mm. Loppujen lopuksi raivosin ja huusin unessa niin paljo et heräsin.

Muita unia en muista.

Selkä temppuilee taas. Ei meinannu saada oikeen sukkaa jalkaan. No kyl se täs vetreytyy.

Nyt tarvii alkaa virkkaamaan...