Minua helpottaa hiukan arkeen keskittyminen ja arjesta kertominen. Saloka, olen oppinut sen sinulta, kun olen lukenut kirjoituksiasi. Se on hyvä tapa ja pitää kiinni perusasioissa paremmin, olen huomannut.

Mukavaa, että löysit sopivan uuden pianon, Eieiei. Paljon jaksat tehdä. Miksiköhän paikkakuntalaiset ovat sinulle töykeitä. Oletko jollain tavalla erilainen kuin mitä heidän mielestään "pitäisi olla".

Laitoin tytön pyykkejä koneeseen. Tuntuu etten nyt tee mitään muuta kuin pesen pyykkiä.

Tänään yritän tehdä sitä nakkikastiketta. Löysin jonkinlaisen muistilistan keittokirjan välistä. Olen aiemmin laittanut suolaa ja pippuria siihen. Voissa ruskistan jauhot ja sitten vettä ja mausteita. Sinappia ja ketsuppiakin vähän olen laittanut, vai ehkä pyrettä. Tuosta ei ihan tarkkaan saa selvää. Kermaa olen lorauttanut lopuksi. Varmaan ilmankin sitä tulee ihan hyvää. Olen merkinnyt muistiin epämääräisesti. Nakit on kuitenkin aina hyviä, eikä niitä voi täysin pilata kastikkeella. Yritän saada jonkinlaisen kastikkeen aikaiseksi.

Pyykit on ripustettu kuivumaan. On vähän huono olo. Yritän lukea.

Tänään on vaikea päivä. Olo on niin heikko et tekis mieli tehä jotaìn, et pääsis tästä kärsimyksestä. En vaa tiä mitä tekisin. Syön nyt jo liikaa, kun maha ei vedä. Juon niin paljon ku pystyn. Silti olen heikossa kunnossa.

Pakossa tein porkkanamuffineja. En kyl tiä kuka nekin syö. Ja kuka ton keittiön kaaoksen siivoo.

Söin ruuan. Lisäsin porkkanaraastetta. Jos olo paranis ees vähän. Mut epäilen sen pahenevan va. Niin se on nykyään tehnyt.

Pitäis jaksaa noita kässätöitä tehä. Vois alkaa kattoo telkkaa samalla, ku kuulokkeetki päätti et musa loppuu nyt.

Purjevene, kiitos reseptistä, aion tehdä tuota nakkikastiketta myös. En ole koskaan ennen tehhyt. Asun ja olen syntynyt eräässä länsirannikon kaupungissa jossa puhutaan murretta joka kuulostaa töykeältä vaikkei puhuja itse välttämättä ole. Mutta esim. "Hauska nähdä sinua pitkästä aikaa! " on "Eläk sääki viäl?!" Muutamista syistä johtuen en ole koskaan tuntenut kuuluvani tähän seutuun koska vanhempani eivät ole täkäläisiä, ts. olemme olleet "ulkomaalaisia". Onhan tämmöselläkin asialla jokin vaikutuksensa toiseuden kokemuksiini. Toisaalta tämän kaupungin muistot ovat minulle tärkeät. Kaikesta huolimatta haluan asua täällä ja jäädä tänne. Vaikkei minulla ole ystäviä. Ei koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: lisäys

Sain aamupalaa tehtyä ja vein tytön kouluun autolla kun oli hirveästi kantamuksia hänellä ja kylmä. Väsyttää ja on huono olo nyt.

Eieiei, toi "elääks sääki viel" alkaa kuulostaa tutulta. EI kai asuta samoilla "kulmilla".

Tiskivuori odottaa edelleen, mut en saa itteäni raahattuu keittiöön. Olo on hiukan parempi mitä eilen, mut korvat on lukossa, toinen ainakin.

Tyttö on kipeenä edelleen.

Ehkä mä meen tiskivuoren valloitukseen...

Saloka ja Eieiei, teillä taitaa olla yhteistä murretta. Minulle "eläks sääki viel" ei kuulosta tutulta. Mielenkiintoinen tapa tervehtiä, näin ulkopuolelta kuulostellen, ikään kuin lähtökohtaisesti tuttavat eivät enää eläisi. Miten tuohon kuuluu vastata? "No kyl mää elän täs viel"?

purjevene 😂

Pakkailin tossa pieniä kaapissa olevia huppareita siskolle, jos se vaikka pystyisi käyttää niitä. Tyttö on niin pitkä, että ne on sille napapaitoja.

Äiti tulee ehkä vielä tänään tänne. En tiä lähteekö mun eka villapusero hänen matkaansa. Ainahan voi uuden tehä itelle.

Mulla on joku ihme antamisen tarve taas menossa. Haluan että muilla on lämmin ja iloinen olo, kun ite kärsin kylmyydestä ja onnetonta elämää.

Yö oli taas täynnä elokuvia. Eka kesti 2 tuntia. En tiä enää, miten saisin ne loppuu ja saisin nukkuu ihan rauhassa. Joka öinen helvetti alkaa ottaa voimille jo.

Äiti tuli....

Tyttö taas sai itkuraivarit, enkä millään jaksa tätä enää. Hän oli suuttunut jostain koulutunnista ja raivoaa sitä nyt minulle. On ihan sama mitä sanon tai teen tai jätän sanomatta tai tekemättä.

Ruuan jaksoin laittaa ja nyt on syöty ja tiskit on koneessa.

Pyykkäsin koko viikonlopun, niin ei tarvitse nyt jaksaa enää.

On masentunu ja väsyny olo.

Heh, mustaa huumoria tuo "Eläk sääki viäl?!" Ja siihen voi vastata, että "Jaa mää vai...?"

Eieiei, mun on pakko tarttua tuohon, kun kirjoitit, että sulla ei ole ystäviä, ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan. Mistä tiedät huomisesta vai oletko päättänyt, ettet ystäviä koskaan haluakaan...:( Vai liiotteletko vain? Toivon jälkimmäistä 🙂

Kivaa viikon jatkoa <3

Tyttö tehny nega testin. Alkaa onnex olo vissiin pikku hiljaa helpottaa.

Otin marketin kalkin. Hyi 🤮. Miten saan tän maun pois suustani... kyl mä tyydyn apteekin kalkkeihin tästä lähin.

Sisko kävi alhaalta hakemassa ne pari paitaa ja kaulurin.  Äiti otti 2 hupparia. Äiti mäkätti taas, mun pitäis kaapista ottaa pienet ja rikkeemmät pois. Kuka antaa jaksuja siihen. Se ei ole niin helppoa ku hänellä.

Olen tota kauluria neulonu.

Paha olla...

Minäkin ostin viime kerralal marketista halvempaa kalkkia. Ne on niin isoja tabletteja, etten millään saa nielaistua sellaista. Pitäisi olla sileä pinta, jotta menisi alas paremmin, mutta näissä on karhea. Eikä auta, jos puolittaa ne. Puolikkaan nielaiseminen on yhtä vaikeaa ja sitten se pitää saada onnistumaan 2 kertaa. Pitäiskö yrittää murskata nuo ja sekottaa johonkin ruokaan. Eikö koirille tai kissoille joskus tehdä sillä tavalla. Jos sillai menisi alas helpommin itselläkin.

Purjevene kirjoitti:
Tyttö taas sai itkuraivarit, enkä millään jaksa tätä enää. Hän oli suuttunut jostain koulutunnista ja raivoaa sitä nyt minulle. On ihan sama mitä sanon tai teen tai jätän sanomatta tai tekemättä.

Ruuan jaksoin laittaa ja nyt on syöty ja tiskit on koneessa.

Pyykkäsin koko viikonlopun, niin ei tarvitse nyt jaksaa enää.

On masentunu ja väsyny olo.

Hei, raivari on terve reaktio johonkin.. On tietysti raskasta joutua sen kohteeksi, tai sijaiskohteeksi. Äitinähän sitä on lähinnä lasta, tulilinjalla siis. Kapsahtaako tyttäresi kaulaan joskus jos on olo jotenkin paremmin, kuin hyvin? No ei minunkaan, mutta se on kai sukutaipumus pitää positiiviset olot itsellä ja jakaa enimmäkseen raskasta oloa? Murrosikä tekee joskus raskaita oloja joiden alle kaatuu jos ei niitä vastaan taistele purkamalla.

Tsemppaisin sinua, jos siitä olisi tukea, jotenkin konkreettisesti. mutta on vain nämä digitekstiset sanat...

Kiitos, keskustelua!

Väsynyt olo on. Laitoin tiskikoneen päälle. Nyt se lotisee tuossa.

Voi Purjevene, voimia sinulle! Itselläni ei ole lapsia, joten en voi kuin kuvitella miten vaikeaa on olla vanhempi. Elämä on niin vaikeaa näin aikuisenakin. Ja nolona minun täytyy myöntää, että myös minulla on taipumus joskus raivota kaikkein läheisimmälle ihmiselle jostain kokemastani, täysin läheiseeni liittymättömästä vaikeudesta. En halua niin toimia. Tiedän, että se satuttaa minulle rakkaita ihmisiä, ja vihan laannuttua tunnen hurjaa syyllisyyttä. En ole sitä kuitenkaan oppinut itsessäni vielä muuttamaan vaikka haluaisin. Olen toki ollut myös samankaltaisten raivareiden vastaanottajana lähisuhteissani, joten tiedän, miten raskaalta se tuntuu.

Jos aikuisen elämä on vaikeaa ja ristiriitoja täynnä, miltä lapsista mahtaa tuntua, kun he katsovat meidän maailmaa, joihin heidän täytyy kasvaa. Itse muistan lapsuudesta ja nuoruudesta sen täydellisen hämmennyksen ja käsittämättömyyden tunteen ensin aikuisia kohtaan ja myöhemmin teini-iässä myös ystäviä kohtaan. Oli usen sellainen tunne, että en kelpaa, ellen yritä jotenkin kovemmin olla esim. kiltti, rauhallinen, vaatimaton, pidättyväinen, muiden kaltainen jne... Tunne, että en kelpaa omana itsenäni...että minun pitäisi muuttua. Ja nyt haluan itse muuttua tietysti sellaiseksi, että en satuttaisi lähimmäisiäni raivareillani.

Purjevene, en tiedä mihin tämä pohdinta johtaa, mutta se sai alkunsa sinun kirjoituksesta, jonka johdosta tunnen suurta myötätuntoa sinua ja tytärtäsi kohtaan. Toivotan teille voimia yhteiseen olemiseen <3