Heräsin aika varhain ja yritin lukea. Välillä tulee kauhun tunteita ja keskittyminen katkeaa. Huomaan kääntäneeni sivua, vaikken ole lukenut edellistäkään loppuun.

Alkaa olla nälkä. Pitää kohta ottaa jotain aamupalaa.

Tänään ei ole pakko jaksaa mitään muuta kuin syödä itse. Kotityöt voin lykätä huomiselle. Valmista ruokaakin on jääkaapissa täksi päiväksi.

Ootan et sisko tulee hakee. Sit haetaan äiti ja mennään kaupoille. Toivottavasti en liikaa ahdistu. Mul on selvää mihin mennään ja missä järjestyksessä, mut ku siskon tuntee, ohjelma muuttuu.

Vien taas roskiin vanhentuneita ruokia... ne osa oli jo vanhentyneet ku tuli mulle. Osa on pyöriny kk jääkaapis, jollei ylittekki.

Heräsin kellon soittoon. Olisin halunnu nukkua, mut en voi. Huomenna sit.

Yö oli taas lyhytelokuna näytöstä. Nyt en nähny isää kännis ajavan, kossupullo kädes, onneks. Nyt oli muita ihme "elokuvia".

Kaupasta tarvii ostaa maksalaatikko tai joku helppo eines. Söin iltapalsksi sen lopun kastikkeen. Ja epäilen, etten jaksa alkaa mitään väsämään.

Mut joo, mä taidan alkaa pukee....

Kävin sulattamassa autoa parkkihallissa ja sillä välin palautin yhdet housut kauppaan ja ostin ruokaa alkuviikoksi. Ei ollut mukana kauppalistaa. Varmaan jotain unohtui. Ostin nakkeja ja kermaa, että saan tehtyä nakkikastiketta. Sitä tekee edelleen mieli. Teen maanantaina sen. Sitä ennen pitää syödä vanhat ruuat pois. En muista enää, mitä olen laittanut siihen viimeksi. Saloka, mitä laitat nakkikastikkeeseen?

Pyyhin olohuoneen pöydältä pölyt. Jotkut pölypallerot jo leijui alta pois. Toinen reuna oli puhtaampi. Tässä on aikaansaannokseni tänään. Tänään ei tarvinnutkaan jaksaa mitään. Olen silti tyytyväinen itseeni, että sain käytyä ruokakaupassa, niin ei huomenna tarvitse mennä.

Rauhaton olo on.

Purjevene kirjoitti:
Kiitos, soroppi. Mikä sinua väsyttää, tai väsytti, eilen? Vai onko se sellaista väsymystä, jolla ei ole erityistä syytä; on vaan sellainen olo, ettei jaksa mitään?
<ul id="bbp-topic-revision-log-362082" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-362082-item-362083" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 1 päivä, 23 tuntia sitten. Syy: -

Väsymyksen syynä taisivat olla stressaava matkapäivä ja huoli vanhemmista. Lisäksi oli hassu kotiinpalaamiseen liittyvä kulttuurishokki: useamman vieraskielisessä ympäristössä vietetyn viikon aikana totuin siihen että joku muu päättää ohjelmasta, ruokailuista ja aikatauluista. Vähän niin kuin olisin palannut lapsuuteen - en tajunnut miten rentouttavaa se oli ennen tilanne muuttui, ja jouduinkin taas järjestämään itse ruokaa pöytää ja pyykit pyörimään. Olin myös lykännyt montaa hoidettavaa asiaa mielessäni kotiinpaluuseen asti, joten niihin liittyvä stressi tuntui lävähtävän silmille kun tekosyy asian lykkäämiseen oli poistunut.

Purjevene, en oikeastaan tiedä mitä laitan nakkikastikkeeseen. Ostin kyl nakkeja. En ajatellu niin pitkälle.

Mulla on huono olla. Kerroin tutulle et meni joku 120e ruokakauppaan. Hän piti sitä kalliina hintana, kun sain vaa 2 isoo kestokassillista ruokaa. Nyt syytän itteäni. Olis pitäny paremmin kattoo ja vähentää. Tosin siinä oli mukana, kalkit, langat, hygieenia, kalenteri. Mut silti ruokaan meni liikaa.

Saloka, 120 e voi yksittäisenä summana kuulostaa aika paljolta, mutta jos ostit paljon sellaista, mikä riittää pitkäksi aikaa, se ei ole erityisen paljon. Sama raha olisi kulunut myöhemmin joka tapauksessa, kun olisi pitänyt hankkia esim. hygienia, kalkit ja sellaiset. Ne maksaa paljon, kun kerralla ostaa. Jos ruuankin joukossa on paljon pitkään säilyviä pakkauksia, kuten jotain pastaa tai riisiä tai säilykkeitä tai pakasteita, niitäkin tulee syötyä vähitellen pitkän ajan kuluessa.

Aiemmin muistaakseni sanoit, että jäi säästöönkin rahaa. Sitten ei kai niin haittaa, vaikka joskus tulisi ostettua varastoon vähän enemmän kerralla. Seuraavilla kerroilla taas kuluu vähemmän, kun ei tarvitse kaikkia ostaa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: -

Soitin äidille. Onneksi puhelun aikana ei tullut mitään ikävää. Luultavasti ei tullut. Jos en illalla saa unta, on saattanut tulla jotain, mitä en ole huomannut.

Juuri nyt on vielä ihan hyvä olo, sellainen melko hyvä. Ei ole syvää masennusta eikä sietämätöntä ahdistusta. Vähän ahdistaa ja väsyttää, mutta pystyn vielä jotakin tekemään tai vain lepäilemään ja lukemaan. Ehkä yhden koneellisen pyykkiä voisin pestä, jos jaksan.

Pakko oli kasvispussi lämmittää, kuhan pakotan vielä itteni syömään noi kasvikset. Tänään ollaan menty todella huonosti ruuan kans. Koitan huomenna korjata tilanteen.

Olen aika väsy reissusta, mut pystyin yksin isossa kaupassa kulkee, vaikka siinä ei aina ollu päätä eikä häntää. Kangaskaupassa sain ihanasti siskolta tukea ja isossa kaupassa. Oli ja jäi kiva olo äitin ja siskon kanssa olemisesta. Vaikka hävetti et mul oli tuplaten enemmän tavaraa ku heillä.

Kauluriakin sovitettiin ja nyt huomen pääsen huolittelee kaula-aukon ja päättelee langanpäät. Toiseen kauluriin ostettiin langat tänään, joten pääsen heti sitä tekee. Sit onki enää äitin sukat ja ompelukonetyöt.

Kotona päätin, kun pääsin, et mä makaan loppu illan 2 peiton alla, keräten voimia. Niin olen tehnykin.

Kohta on nukkumaanmeno aikakin. Pääsee kattoo "lyhyt elokuvia". Huome  taas uudet kujeet ja tekemiset. Nyt kasvikset ja rauhottavat naamaan...

Purjevene, juu on mulla "säästössä" rahaa, mut pelkään et ne kaikki menee, kun joudun menee silmälääkärille tai optiikolle, mikä lie. Se reissu ei tuu olemaan ihan 10 euron reissu.

Virkkailin tos hiukan ku alko makaaminen kyllästyttää. Söin vielä pussillisen cashew pähkinöitä. Teki kyl mieli nakkeja, mut ne on ruuaksi.

Nyt luen vielä yhen kappaleen tai tarinan ja sit alan nukkuu. Aamulla taas aikaine herätys.

Aamulla heräsin masennukseen mutta se meni sitten valtaosin ohi aika nopeasti tänään. Tein lumityöt ja kävin ostamassa unohtuneet ruuat, ennen kuin väsähdän kokonaan. Nyt pitäisi vaihtaa lakanat. Laitankin nyt heti pesukoneeseen. Jospa saisin sillä tavalla tehtyä.

Saloka, tosiaan silmälääkäri voi maksaa aika paljon. Sen sijaan optikon näöntarkastuksesta on usein tarjouksia, ettei se maksa mitään. Joskus siihen sisältyy vaatimus, että se on maksuton vain jos ostaa samasta liikkeestä myös silmälasit. Joskus siihen ei sisälly mitään ehtoja. Kannattaa katsoa netistä tai jostain, mitkä on ajankohtaiset tarjoukset. Myös silmälasien hinnasta on usein hyviä tarjouksia, esim. puoleen hintaan.

Sain aikaiseksi laittaa lakanat pesuun. Pussilakanat on pesukoneessa ja lakanat kuivausrummussa. Suurin työ tuntuu aina olevan niiden laittaminen takaisin. Nyt tuntuu, että saan tehtyä tänään loppuun tämän.

Söin juuri einestä. Lähti nälkä. Jotain pastaa se oli. En jaksa itselleni tehdä mitään ruokaa. Einekset saavat tänään kelvata.

Lakanat on pesty. Pystyin myös imuroimaan vähän. Ja kastelin kukat. Tänään on ollut aika hyvä päivä, koska olen pystynyt tekemään kotitöitä tässä vähän kerrassaan. On hikinen olo ja alkaa väsyttää.

Luin jo aamulla aika pitkään. Taidan palata lukemaan. Yksi koneellinen pyykkiä on vielä kesken. Ne pitää jaksaa ripustaa kuivumaan.

Ei jaksa oikee mitään. Koitin neuloa, mut luovutin. Tulin sohvalle maate peittojen aĺle. Ruuan sain jotenki tehtyy.

Tein spagettia äitilleni, veljelleni ja itselleni. Kissa sai hiukan raakaa jauhelihaa, muttei syönyt, vielä. Aamulla äiti ja minä menimme rokotukseen, veli oli ehtinyt meitä ennen. Sitten kun tultiin kotio, tein rokotekaffet. Sitten lähdin pianonäytölle. Minulla oli varmaan ainakin 5 tapaamista listalla ja olin jo aiemmin käynyt katsomassa yhtä sekä paikkakunnan liikkeessä. Viime yönä olin katsonut tubesta pari ohjevideota miten tarkastaa piano. Tein niin ja totesin pianon itselleni riittäväksi. Myyjä oli ulkomaalainen, skotti ja meille sukeutui mukava jutustelu. Mielessäni kävi että haluaisin ystävystyä hänen ja hänen perheensä kanssa. Sitten taas tuli häpeä ohjasi minua: minähän olen vain minä. Jos myyjä olisi ollut paikkakuntalainen niin myyjä olisi töykeä. Ostin ja maksoin pianon, mutta kustanuksia tulee vielä pianon siirrosta sekä vanhan pianon poistosta. Pahimnassa tapauksessa vanha piano jää mätänemään puutarhaan lumihankeen. Jokin suru minulla onkin tuota huonoa vanhaa halveksittua pianoa kohtaan. Miksi heikkoutta ja epävarmuutta, epätäydellisyyttä, viallisuutta ja tehottomuutta inhotaan, dissataan? Luen teidän muiden arjen askareista ja masennuksen maisemissanne elämisestä. Minulle tulee ajatus, joka on tullut aiemminkin, että fokusoituminen arjen tekemisiin ja niistä kertomiseen, voi helpottaa oloa.

Olen jaksanu hiukan kutoilla. Lääkkeet jaan huomenna vasta.

Juttelin tytön kans. Hän on kipeenä 😪.

Ruoka pitäis jakaa ennen kun menen sänkyyn, mut koitan olla tässä vielä ja tehdä kässätyötä.

Päätäkin hiukan sattuu...