Toivottavasti saloka menee vierailu vanhempien luona mukavasti ja puuro onnistui. Munkin pitäisi tehdä sitä, sit tammikuun puolella. Tuntuu hyvältä kuulla että saitte viettää tytön kanssa mielekästä yhteistä aikaa.

Purjevene, aaton messut tuppaavat kai olemaan aika täysiä mutta jos kirkossakäynti-fiilis säilyy välipäiville kuvittelisin että muina juhlapyhinä on vähän väljempää? Maskin kanssa ja turvavälejä pitäen varmaankin suhteellisen turvallista, jos yleisölle avoimia messuja kerran järjestetään.

Hyvää joulua kaikille ketjua seuraaville!

Saloka, ymmärrän, että ahdisti vierailu vanhempien luona. Minuakin ahdisti aina kun menin. Tuli huono olo. Sellaista se oli.

Ollaan nyt selvitty tähän asti. Itselläni ei ole vielä mitään ihan kamalaa oloa tullut eteen. Ihan kohtuullinen vointi on edelleen. Olen viimeiset tunnit lukenut kirjaa. Söin kinkkua ja laatikoita, joita ostin aamulla kaupasta valmiina. Laatikot olivat liian makeita, mutta menihän ne. Kinkku oli hyvää.

Mietin, kävisinkö ulkona pienellä lenkillä, mutta siellä on pimeää eikä tee mieli. Laitoin saunan lämpenemään. Se on hyvin pieni, enkä käytä sitä normaalisti juuri koskaan. En jaksa mitään ylimääräistä. Nyt menen ja lämmittelen itseni kunnolla ja pesen hiukset.

Soroppi, kiitos ajatuksistasi! Miten sinun joulusi on mennyt?

oksensin kurkkuni kipeeksi. Tä on vaan mun paha tapa purkaa pahaa oloani.Nyt en tiä uskallanko syä tai ees jua mitään. Eihän tämä tervettä ole, mut olen saanut sitä vähennettyy todella paljon. Nytkin on paha olla, kun join vettä. Otin rauhottavat, jos ne auttais hiukan olooni. Isän tapaaminen ja ahdistavassa tilanteessa oleminen sai tämän aikaan. Yritin kaikin keinoin välttää tätä, mut äiti ei antanut mun lähteä. He (tyttö ja äiti ja koira) saattoivat mut puolimatkaa. Onneks näköjään kurkku alkaa rauhottuu, kai toi vesi auttoi hiukan.

Kumpa osaisin itkeä niin ku normi ihmiset. Itkeä silloin kun ahdistais. Mut ei niin ei.

Olen tota kauluria tehnyt, uutta taas. Olen kaulaosuuden saanut neulottuu. Tyttö tarvis pikkusia pusseja. Siinä mulle tekemistä ensi vuodeksi. Sit joskus kun kaupunkiin eksyn ja pystyn menee, ostan kasan pieniä vetoketjuja ja kasan sopivia kankaita pusseihin. Teen ensi vuodeksi porukoille joululahjaksikin, jos sille päälle satun.Tyttö vaan tustaili kun tavaroille ei ole pussia.

Telkkarista tulee samu-sirkka. En ole sitäkään kattonut ollenkaan vielä. Striimi pyörii koneella, mut tässä mä kirjoitan teille. Olen ihan ventti. Ehkä siitä ettei kropassa ole yhtikäs mitään. Aamulla söin vähän puuroo. Ihme et sain senkin vähän syötyy. Vein isällekkin puuroo. Siinä tosin oli vissiin 2 annosta, eikä yhtä.

Mul alko eilen oikea jalka vihloo polven alta ja jatkuu vhlontaa näköjään. Se on ku joku kiristäis viulunkieltä. Vaikka se on tossa ihan levossa toisen jalan päällä. Mikä ihme siihenkin tuli.

Mut huomen aamulla saan nukkuu ja herätä sitten ku herätyttää. Ei ole striimii herättämässä, eikä urheilu. Ainakin niin mä luulisin. Aijon ihan rauhassa loikoilla ja herätä aamulla, olkoon kello 10 tai 14, mulla on ihan sama. TOivottavasti äiti ei tuu eikä soita mulle.

Saloka, minäkään en osaa itkeä, jos ahdistaa. En osaa silloin tehdä mitään. Minulle ei tule oksennustarvetta, mutta saatan lamaantua makaamaan sänkyyn tai tulee itsemurha-ajatuksia.

Juuri vanhempien tapaamisesta tulee niin helposti huono olo, ainakin minulla tuli aina. Vieläkin tulee äidin tapaamisesta. Juuri kaikki tuollainen, mitä kerrot, että "äiti ei antanut lähteä" on hankalaa siinä tilanteessa. Jos silti lähden tuollaisessa tilanteessa, hän voi saada moneksi päiväksi hirveät kohtaukset. Itselle tulee huono olo, teki niin tai näin. Näin siis minun tapauksessani.

Puhuin äidin kanssa tänään puhelimessa. Jostain syystä siitäkin tuli huono olo.

Kuuntelen edelleen Bachia, nyt preludeja. Se hiukan rauhoittaa.

Pesin hiukset. Vähän väsyttää jo. Nälkäkin on.

Yllättävän helposti on mennyt tämä päivä minulla. En ole tavannut ketään, paitsi ruokakaupassa tuntemattomia ihmisiä. Henkilökunta oli jotenkin vihaisen tuntuista, lukuunottamatta kassaa. Ehkä heistä oli tylsää olla töissä jouluaattona.

Saloka, voimia sulle tuon vaikean vanhempien luona käynnin jälkeen.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: -

mun oli pakko riisipuuroo syä. ALko olee olo semmoinen et en selvii huomiseen. Nyt sit kärsin olosta.

Ajatukset pyörii siinä, että miksi mun pitää jaksaa, miksi mun pitää kärsii, ja jne. HAluan pois. Haluan niin paljon pois, että itkisen sisäisesti. Ja se saa hengityksen raskaaksi.

Telkkarista tuli kuutamolla-ohjelma, en jaksanu seuraa. Nyt tulee joku elokuva (?), en tiedä. En jaksa seurata.

Meni puurokin pilalle. Tein kanelisokeria ja laitoin liikaa kanelia siihen. Tyttö ei uskaltanut sitä mulle sanoa. Nyt vasta hoksasin senkin.

Tekeemieli huutaa, riehua. Heittää tämä tietsikka parvekkeelta alas. Potkasta telkkari hajalle. Heittää kukat parvekkeelta alas ja kaikki muutkin tavarat. Teen sen mielessäni. Yritän hillitä itteäni,niin ku lääkkeiden kanssakin. En o 2 aamuun ottanut aamulääkkeitä. Huomenna se on vaikeaa taas aloittaa. Haluan joko lääkkeet pois, tai hävittää ja käyttää ne. Ristiriitaisia ajatuksia. Nyt alko kivutkin kyljissä ja rinta tuntuu raskaalta.

Äiti soitti, isä oli heti miten lähtöni jälkeen menny nukkuu. Näin hänen väsymyksestä. Hän ei nauranut tai ollu iloinen, niin ku ennen on ollu. Sanoin hänelle että hän voi ihan hyvin mennä nukkumaan, sit ku peti on valmis. Äiti oli jouluruokaa antanut, lusikallisen laatikkoa ja vähän sitä ja vähän tätä, mitä nyt isä tahtoi. Isä sai syä ehkä viimeisen kerran joulupöydässä tyttärentyttären kanssa ja mä einän takana halusin pois. Pois maailmasta.

Huomenna on uusipäivä. Jauhelihakeittoa olisi syötävänä ja loppu riisipuuro. Leipää ei ole, ku 4 pvä vanhaa.

Kurjaa, et monella on ollut hankalia oloja jouluna tai perheen tapaamiseen liittyen. Mulla oli myös jonkinverran ahdistusta, mutta vuosien saatossa se on hellittänyt todella paljon. Edelleen se silti vaan joka vuosi nostaa päätään. Silti sen kuuleminen, että ei ole yksin maailmassa noiden tuntemustensa kanssa on aika huojentavaa. Täällä on monta samanlaista joille tilanteet on kanssa vaikeita.

Purjevene; haluan viel lisätä et tarkoitukseni siis ei ollu missään nimessä vähätellä sun kurjia ja ahdistavia tuntemuksia joulusta tai verrata niitä niin, että et saisi olla ahdistunut siitä mikä sulle sitä nyt tuottaakaan. Tiedän, että asioita ei voi verrata kun toiselle joku asia voi olla niin paljon vaikeampi kuin toiselle.  Yksinäisyys on musertava tunne pahimmillaan, ja kyllä se saa ahdistaa ihan yhtälailla.
Mut taisitkin onneksi ymmärtää mitä ajoin takaa=), nimenomaan tuon että on hyvä pysähtyy huomaamaan niitä asioita jotka on hyvin. (ette riitele, on rauha ja turva olla omassa kodissa) , niiden lomassa mitkä ei oo hyvin.
Ja just todeta et mitään hätää ei oo, vaan kaikki on oikeesti ihan ok.
Niitä ei välttämättä aina osaa huomata kun voi huonosti ja on niin pahan olon kuplassaan, et valokeila on tosi suppea.

Saloka; mun mielestä kuulostaa sille, et sun vihaisuuskohtaukset vois johtuu siitä et joku juttu on mennyt vaan yksinkertaisesti liian yli. Oot sinnitellyt vanhemmilla aikasi, kaikki stressi joulusta ja muusta on sun mielelle liikaa. Piilotetut tuntemukset jää pinnan alle kuplimaan; huoli isästä ja muut mitä noihin hetkiin onkaan liittyny.
Musta vaikuttaa sille, et oot ihan äärimmäisen herkkä aistimaan ympäristöä, ihmisiä ja heidän tunnetilojaan. Sanon tän siks että oon itse tosi herkkä ihminen ja tunnistan sun kertomia tapoja reagoida vähän samankaltaiseksi kuin omani. Kuormitun herkästi hälinästä, stressistä, äänistä, tuntemuksista, vähän kaikesta ns. tavallisesta.
Uskoisin että myös sun kohdalla jotkut menneet tapahtumat on osana tuota, että aina on vähän tuntosarvet pystyssä tarkkailemassa tilanteita. Opittu keino joka on joskus ollut tarpeellinen muttei enää palvele tarkoitustaan, on jäänyt hieman päälle. Ja se on hyvin kuormittavaa.
En toki tunne sinua, joten voin vaan arvailla. Mutta halusin sanoa, jos osunkin vähän oikeaan ja jos se auttaisi sua vähän ymmärtämään paremmin sitä miksi käyttäydyt tietyllä tapaa.
Jos on tollasta herkkyysprobleemaa, kaikki tollanen voi tehdä tosi vaikeen olon. Joku hetki perheen kanssa kahvipöydässä voi olla ns. normaalille ihmiselle ihan tavallinen kokemus kahvitteluineen, mutta kovin herkästi aistivan hetki voi olla aika kamala, kun aivot rekisteröi huomaamatta ihan kaiken pienenkin, mihin ns. ei niin herkkä ihminen ei kiinnitä edes huomiota. Tuo kaikki informaatio lopulta pursuu yli ja ihminen kuormittuu.

Mulla tollanen pienikin ylikuormitus johtaa herkästi tosi voimakkaaseen raivoon ja saatan todellakin heitellä tavaroita ja rikkoa niitä.
Sen ymmärtäminen että olen herkkä vähän kaikelle, on auttanut raivokohtauksiin. On joutunut opettelemaan sellaista omaa sietorajaa ja että missä kohtaa alkaa olla liikaa. Kuinka paljon jaksan mitäkin, esim. ihmisiä, hälinää, jotain tekemistä jnejne. Joutunut tarkkailemaan enemmän omaa vireystilaa.. Ja missä vaiheessa täytyy päästä eri tilaan tai kotiin yksin nollaamaan tilanne, ettei se eskaloidu niin pahaksi että rikkoo itseä tai tavaroita.

Oletko koskaan lukenut erityisherkkyydestä? tai kenties nepsypiirteistä? en toki voi sanoa, että sinulla olisi juuri noita mutta noista tietoa etsimällä voisi löytyä ehkä jotain keinoja auttaa itseä? .. vaikkei juuri noita tarkalleen olisikaan.

Voimia jokaiselle joulupäivien loppuunviemiseen!

Saloka, sulle taisi tulla todella huono olo siitä vanhempiesi luona käynnistä. Tunnistan tuon olon, mitä kuvaat. Miksi pitää kärsiä. Ja pois haluamisen.

Siellä tapahtui varmaan jotain psyykkisesti hyvin ikävää. Ja sinulle tuli noin huono olo.

Puuro ei ole pilalla, vaikka kanelisokerissa olisi liikaa kanelia. Puuro on silti yhtä hyvää kuin ilmankin kanelisokeria. Ei se haittaa. Siihen voi aina lisätä sokeria, jos siltä tuntuu. Jaksoit keittää puuron, eikä se ilmeisesti palanut pohjaan, vaan itse puurosta tuli ihan hyvää. Se on iso saavutus, kun on huonossa kunnossa.

Minusta kuulostaa siltä, että olet selvinnyt varsin hyvin noin pahasta koettelemuksesta ja huonosta olosta. Kunpa tänään olisi parempi päivä. Hyvä, että sinulla on jauhelihakeittoa ja riisipuuroa jäljellä. Jos pystyy edes jotain syömään, ei yleensä tule lääkkeistäkään huono olo niin helposti.

Minulla on edelleen ihan kohtuullista tämä oleminen. En olekaan tavannut sukulaisia. Siksi pysyy helpommin olo tasaisena. Vähän väliä tulee ahdistuspiikkejä, mutta ne eivät ole mahdottoman pahoja vielä. Pystyn lukemaan ja ymmärrän tekstiä suurimman osan aikaa. Sitten kun en enää ymmärrä lukemaani millään, tiedän olevani huonossa kunnossa.

Jatkan kirjan lukemista. En vielä jaksanut laittaa mitään aamiaiseksikaan. Odotan, että tulee ensiksi nälkä.

Zirkoni, voimia sinullekin joulunaikaan! En ole kokenut, että olisit vähätellyt kokemuksiani ollenkaan. Ei huolta siitä siis.

Kävin kävelemässä pienen lenkin, koska jalat alkoivat tuntua siltä, että pitää saada liikuttua. Se teki tällä kertaa hyvää. Pakkasta oli. Puin hirveästi paksuja vaatteita päälle.

Tuntuu, etten jaksa nyt enempää. Jatkan lukemista. Kohta pitää lämmittää jotain ruokaa. Tuntuu siltä, että on tulossa nälkä. Jotain suolaista tekee mieli. Kinkkua on vielä jäljellä.

En ole vieläkään siivonnut. En mieti sitä tänään enkä huomenna.

Ehkä voisin tehdä vähän kamomillateetä. Se on lämmintä.

Tekee mieli riisipuuroa. Juuri nyt en jaksa keittää. Syön jotain, mitä on valmiina.

Halaus, saloka! Olet mulle tärkeä.

saloka kirjoitti:
Tekeemieli huutaa, riehua. Heittää tämä tietsikka parvekkeelta alas. Potkasta telkkari hajalle. Heittää kukat parvekkeelta alas ja kaikki muutkin tavarat. Teen sen mielessäni. 

Hyvä että söit puuroa, ja että riehuminen pysyi mielessä. Mielestäni selvisit hienosti, vaikka vanhemmilla käynti oli selvästi tosi raskasta. En ole ihan varma mitä tarkoitit sillä että yrität hillitä itseäsi lääkkeiden kanssa, mutta olen huolissani sinusta. Miksi olet jättänyt aamulääkkeitä syömättä?

***

Tunnistan itsessäni noita Zirkonin kuvaamia piirteitä. Olen toivonut tänä jouluna moneen kertaan että en imisi itseeni ympäristön tunteita niin helposti, että minulla olisi kestävämpi kuori maailmaa vastaan. Ahdistun herkästi siitä kun joku on huonolla tuulella, tunnen että minun pitäisi korjata tilanne jotenkin. Ei auta kai muu kuin ajatella etten voi tilanteelle mitään - että lasten tunteet heittelevät laidasta laitaan nopeasti (ja jouluun liittyy heillä niin suuria odotuksia että on kai epärealistista odottaa että pahalta mieleltä vältyttäisiin), ja että ilman yhteistä kieltä en voi tehdä paljoakaan.

Muoks: Purjevene, kiitos kysymästä 🙂 Monessa tilanteessa on ollut ihan kivaa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Piti mennä syömään

Zirkoni kirjoitti:
Kurjaa, et monella on ollut hankalia oloja jouluna tai perheen tapaamiseen liittyen. Mulla oli myös jonkinverran ahdistusta, mutta vuosien saatossa se on hellittänyt todella paljon. Edelleen se silti vaan joka vuosi nostaa päätään. Silti sen kuuleminen, että ei ole yksin maailmassa noiden tuntemustensa kanssa on aika huojentavaa. Täällä on monta samanlaista joille tilanteet on kanssa vaikeita.

Purjevene; haluan viel lisätä et tarkoitukseni siis ei ollu missään nimessä vähätellä sun kurjia ja ahdistavia tuntemuksia joulusta tai verrata niitä niin, että et saisi olla ahdistunut siitä mikä sulle sitä nyt tuottaakaan. Tiedän, että asioita ei voi verrata kun toiselle joku asia voi olla niin paljon vaikeampi kuin toiselle.  Yksinäisyys on musertava tunne pahimmillaan, ja kyllä se saa ahdistaa ihan yhtälailla.
Mut taisitkin onneksi ymmärtää mitä ajoin takaa=), nimenomaan tuon että on hyvä pysähtyy huomaamaan niitä asioita jotka on hyvin. (ette riitele, on rauha ja turva olla omassa kodissa) , niiden lomassa mitkä ei oo hyvin.
Ja just todeta et mitään hätää ei oo, vaan kaikki on oikeesti ihan ok.
Niitä ei välttämättä aina osaa huomata kun voi huonosti ja on niin pahan olon kuplassaan, et valokeila on tosi suppea.

Saloka; mun mielestä kuulostaa sille, et sun vihaisuuskohtaukset vois johtuu siitä et joku juttu on mennyt vaan yksinkertaisesti liian yli. Oot sinnitellyt vanhemmilla aikasi, kaikki stressi joulusta ja muusta on sun mielelle liikaa. Piilotetut tuntemukset jää pinnan alle kuplimaan; huoli isästä ja muut mitä noihin hetkiin onkaan liittyny.
Musta vaikuttaa sille, et oot ihan äärimmäisen herkkä aistimaan ympäristöä, ihmisiä ja heidän tunnetilojaan. Sanon tän siks että oon itse tosi herkkä ihminen ja tunnistan sun kertomia tapoja reagoida vähän samankaltaiseksi kuin omani. Kuormitun herkästi hälinästä, stressistä, äänistä, tuntemuksista, vähän kaikesta ns. tavallisesta.
Uskoisin että myös sun kohdalla jotkut menneet tapahtumat on osana tuota, että aina on vähän tuntosarvet pystyssä tarkkailemassa tilanteita. Opittu keino joka on joskus ollut tarpeellinen muttei enää palvele tarkoitustaan, on jäänyt hieman päälle. Ja se on hyvin kuormittavaa.
En toki tunne sinua, joten voin vaan arvailla. Mutta halusin sanoa, jos osunkin vähän oikeaan ja jos se auttaisi sua vähän ymmärtämään paremmin sitä miksi käyttäydyt tietyllä tapaa.
Jos on tollasta herkkyysprobleemaa, kaikki tollanen voi tehdä tosi vaikeen olon. Joku hetki perheen kanssa kahvipöydässä voi olla ns. normaalille ihmiselle ihan tavallinen kokemus kahvitteluineen, mutta kovin herkästi aistivan hetki voi olla aika kamala, kun aivot rekisteröi huomaamatta ihan kaiken pienenkin, mihin ns. ei niin herkkä ihminen ei kiinnitä edes huomiota. Tuo kaikki informaatio lopulta pursuu yli ja ihminen kuormittuu.

Mulla tollanen pienikin ylikuormitus johtaa herkästi tosi voimakkaaseen raivoon ja saatan todellakin heitellä tavaroita ja rikkoa niitä.
Sen ymmärtäminen että olen herkkä vähän kaikelle, on auttanut raivokohtauksiin. On joutunut opettelemaan sellaista omaa sietorajaa ja että missä kohtaa alkaa olla liikaa. Kuinka paljon jaksan mitäkin, esim. ihmisiä, hälinää, jotain tekemistä jnejne. Joutunut tarkkailemaan enemmän omaa vireystilaa.. Ja missä vaiheessa täytyy päästä eri tilaan tai kotiin yksin nollaamaan tilanne, ettei se eskaloidu niin pahaksi että rikkoo itseä tai tavaroita.

Oletko koskaan lukenut erityisherkkyydestä? tai kenties nepsypiirteistä? en toki voi sanoa, että sinulla olisi juuri noita mutta noista tietoa etsimällä voisi löytyä ehkä jotain keinoja auttaa itseä? .. vaikkei juuri noita tarkalleen olisikaan.

Voimia jokaiselle joulupäivien loppuunviemiseen!

Mulla on aspergerin piirteitä, mutta silloin ei riittänyt enempään. Tosin olin silloin paljon "paremmassa" kunnossa. Se testit otettiin silloin ekan syömättömyysjakson aikana, jolloin jouduin ekaakerran sairaalaan. Sen jälkeen ei olla tutkittu mitään. 

Olet ihan oikeessa tosta yliherkkyydestä. JOs joudun samaan tilaan isän kanssa, mä en voi ku tutkia kaikkia sen ääniä, liikkeitä yms. Ne tulee niin vaistomaisesti etten jaksa sitäkauan. Sitjos joku pieni poikkeavuus, ni heti on mun kierroksen 100. Sama on vähän muidenkin ihmisten kanssa. Siksi en pysty nemee ryhmiinkä enää, kun tarkkailen vaistomaisesti toisia ja sit jos ne tekee vaistomaisesti jotain poikkeavaa, ni mä sekoan sisäisesti.  Juhlista kieltäydyn tosiaan kokonaan. Viimeks taisin olla tytön rippijuhlissa, joista lähin pois itkien, kesken kaiken. Sen jälkeen en ole ollu vissiin yhdessäkään kahvituksessa enää, vaikka henkilöitä olisi about 5-7 ollut. Tyttö tietää mun ongelmasta ja hän ei tänne tuo kun poikakaverinsa. Kerran olisi yksi tullu, mut tyttö oli poikkikselle ehottanut että hän tulee yksin ja kaveri ja poikkiks jää alas oottaa.

Kiitos myös purjevene ja soroppi viesteistä.

Takana on kunnon yöunet, heräsin tunti sitten vasta ja luulin kellon olevan jotain 12. Ei riittänyt rohkeus kääntää kylkeä ja nukkua lisää. Tosin tarviinko sitä 12.5 tunnin jälkeen. Tosin ainakin 2 kertaa heräsin kunnolla yön aikana.

Laitoin taas striimin päälle, tuossa se taustalla mölisee. Telkkarista tulee jotain iän ikuista  ohjelmaa. Teetä oon kupillisen/mukillisen juonut ja mietin jos toista haen kohta. Lääkkeet oon ottanut (aamu, mut en aamulla). Alkaa rinnastasattuu ja muutenkin kropassa tuntuu omituiselta, leijuvalta.

Purjevene, ei se puuro palanut, mut tota kanelia tulee liikaa,ni se poltti kurkkua. Tänään tarvii laittaa sokeria lisää siihen. Pitäiskö lämmittää loput puurosta ja koittaa syä....

En jaksanut lähteä hautausmaallekaan. Ulkona on tosi kylmä, eikä jääkylmän auton sulattelukaan innosta. Väsyttää. Lepäilen lopun päivää.

Saloka, hyvä jos saat syötyä jotain. Minullakin tuntuu olevan jo nälkä. Tekee mieli kananmunia. Niitä kyllä on. Ehkä paistan pari. Kinkkua ja paistettua kananmunaa, onko hieman outoa jouluruokaa. Ei sillä ole väliä.

Purjevene, juu sain syötyy riisipuuron lopun ja pari palaa kinkkua. Pieni oireilu, mut ei pahempaa. Se on sitä jälkioireilua.

Ajattelin, jos menis aika aikaisin sänkyyn, kun ei tuolta telkkaristakaan mitään tuu. EI jaksa oikee tätä kauluriakaan tehä. Mansikoita otin sulaa ja teen niistä ja soijamaidosta ja kookoskuitujauheesta juoman. Maistan millasta toi jauhe on. Siinä luki et  sopii smoothiehin, joten kokeilen tänään. En taida uskaltaa enää jua mitään, kun on imeytymisen kans näköjään hiukan ongelmia. Huomenna koitan jauhelihakeittoa syä. On mulla keitettyjä pottuja, joten ei multa rruoka lopu. Noi munat tarvii vissiin heittää pois, ku on aika vanhoja jo. Kyl mä jotain keksin aina syötävää ja jollen keksi, ni pakkasessa on hedelmiä ja mansikoita ja kaapissa riisipuuroriisiä ja mannasuurimoita. Aina voi kokeilla leipoa jaksaa, jonkinlaista hiivatonta leipää, kun maha ei kestä oikee tuoretta hiivaa, vaikka sisko 10 pussia sitä laittokin mun lahjapussiin. Sokerikin lahjasta tulee huomenna vissiin käyttöön, kun oma sokeri loppuu...

Vaikka heräsin myöhään, olen silti tosi väsynyt. Sanat menee päässä sekaisin, ja tulee kirjoitettuu ihan mitä vaan. Mut joo...

Hei Saloka, on lupa levätä...  hyvää joulun ajan jatkoa...

Nyt kiehuu, mun pääni sisällä.

Juttelin äitin kanssa. Hän niin ihmetteli, kun sisko on niin väsynyt ja jne jne. Hän sai siihen apua, mut silti jne jne. Sanoin et olen mäkin väsynyt ja jaksamaton ja jne. Äiti vaan puolusti siskoani ja hänen terveyttä. Sanoin äitille että tarvisko mun laittaa tk:hon kysely,et pitäiskö ottaaveret, kun viimeks otettu 2 vuotta sitten. Äiti taas voi ku siskoni sitä ja tätä. Äiti kyl ehotti mun alkaa rautaa syömään, mut en voi sitä mahan takii syömään. Ja enkä ala ilman lääkäriä sitä syä. Haluan tietää mun tulokset, enkä vääristyneitä tuloksia.  Mutta kun sisko on niin helvetin hyvä meijän perheessä. Antoi jopa laatikot ja pipareita lahjaksi, kun mä annoin 100 e ja 100 e eedt lahjoja. Missä helvetti mun kunnioitus? Tai arvostus? tiedän ettei sitä rahalla saa, mut silti.

Kiehuttaa, raivostuttaa, itkettää ja kaikkea yhtä akaa. Taidan laittaa sille lääkärille kyselyn siitä labrasta...

ANTEEKSI, kiehumiseni....Loppu.