Tänä isänp. Ei ole kakkua, ei kahvitusta. Ei mitään.

Äiti soitti joku tunti sit ja kysy lähdenkö isän luo käymään. Kun vastasin en, sano hän ettei mua kiinnosta. Laitoin jonkun ajan pääst sille viestiä että ei se tarkoita ettei mua kiinnosta tavata omaa isää, va se et olen tyhmä ja en pysty. Äitiltä ei ole tullu mitään.

Tein tos 2 litraa ainakin mehukeittoa, mansikka-raparperi. Juon sitä sit, kun on jäähtynyt hiukan.

Yö oli hiukan ehkä parempi, vaikka koko ajan heräsin ja olin hereillä. En tiä, pitäisikö koittaa tk hon ottaa yhteyttä, vai yritänkö vaa yksin pärjätä.

Olen väsyny. Päätä alkaa nyt jo sattuu. Ei tiedä hyvää. Ei kiinnosta kämpän kunto. Astiakoneen sais laittaa päälle, mut en va jaksa ees sitä. Yritän vähän tehä kässäjuttuja, mut sekin maistuu puulta. Olen ehkä pahemmin masentunut, mitä uskon.

Taidan mennä hakee mehukeittoo. Join mukillisen teetä, mut ei sekään maistunu. Jos toi keitto maistuis. Sokeria laitoin aika paljon. Pelkään et liian vähän.

Olen yksinäinen ja surullinen... 😪

Hyvää iltaa Saloka. Voimia ja iloa sinulle toivotan. Yritän lueskella näitä Tukinetin ryhmäkeskusteluketjuja josko löytäisin ideoita oman masennukseni ja suruni kanssa tarpomiseen päivä ja hetki kerrallaan. Ihmisillä on todella vaikeaa. Marraskuun kaamos myös voimistaa tätä kurjuutta. Omaa tuskaani olen elämässäni koettanut kestää mm runoja kirjoittamalla.

Eieiei: moikka ja kiitti. Mulla menee masennuksen kans vaihtelevasti. Nyt taas ku isä on huonona, ni vointi menee huonoksi. Ehkä se oli jo sitä huono, kun unet on johonki kadonneet. Toivottavasti löydät vertaistukea täältä tukinetistä jostain. Täällä saa kirjoitella.

Sain kirjoittamani viestin jälkeen puhelimen soiton. Ekana ei kuulunu mitään, sit kuulin äitin sanovan et puhu nyt. Isä soitti mulle ❤. Ei me kauan puhuttu. Mut puhelun jälkeen ku nytki , itken. Se ottaa niin voimille ku isä soittaa. Hän ei siis osaa ku avustettuna soittaa. Myöhemmin kuulin et isä oli tytöllekin halunnu soittaa. Näillä näkymin, isä selvis taas. Hän on kävellytetty tänään siel. Ilmeisesti lisähappi alkaa olee ajankohtainen kohta.

Kävin piruuttani puntarilla. Paino tippunu. Aamulla tiedän enemmän, jos muistan mennä.

En saanukaa isän sukkia valmiiksi. En jaksanu tehä. Siirryin virkkaamaan tiskirättejä sohvalle.

Leipä loppui. Kauppaan en jaksa mennä. Huomenna tarvii keksii joko syödä ruoka todella myöhään ja missata iltapala, tai sit tehä jotain pannarin tyyppistä. Pannarista saisin 4lle päivää ruokaa. Se soppa on ihan ok:ta. Oon jo litran juonu sitä. Täytyy varmaan tehä viikolla uusi satsi.

Huomenna pitäis suihkus käydä jossain vaiheessa. Pyykitki tarvis kattoo. Petivaatteet vaihtaa joku päivä. Muutenki siivota tätä makkaria. Tiskikone vois laittaa herättyy päälle. Kumpa uskaltaisin laittaa pesukoneen päälle.

Nyt kai kuuntelen pari kappaletta ja sit luen yhen kappaleen kirjasta ja meen nukkuu...

Yö meni miten meni taas 🙁 , kumpa tämä tasoittuis joskus. Nyt sentään nukahin suht ajoissa, puolelta öin.

Äiti just soitti ja sano et on isää hakemassa kotiin. Nyt mun pitäisi mennä opettelee, miten isän happijuttu tai mikä lie toimii. Mun, joka kärsii  muistiongelmista. Äiti ei sitä tajua.

Mua ei yhtään kiinnostais tänään lähtee yhtikäs mihinkään, eikä huomenna.

Sinäpä sen sanoit saloka: kunpa tämä tasoittuisi joskus. Sitä minäkin toivon, omalle kohdalleni ja myös sinulle.

Kuulostaa herkulliselta tuo sinun mehukeitto. Raparperin maku on niin ihana. Pannarin kanssa se on varmasti hyvää. Se on varmaan hyvää minkä kanssa tahansa.

Juuri nyt on vähän toimintakykyisempi olo. Kävin ruokakaupassa ostamassa tarjouksia. Sain hyviä nakkeja pakastimeen puoleen hintaan ja tarjouksesta eineksiäkin loppuviikkoa varten. Nyt tuntuu, etten jaksa enempää yrittää hoitaa vaikka on paljon asioita tekemättä. Ahdistus on aika korkealla. Se lisääntyi kun pääsin takaisin kotiin.

Kotityöt on tosiaan uuvuttava urakka, aivan liikaa. Toinen koneellinen pyykkiä menossa nyt. En tiedä miten jaksan ripustaa ne kuivumaan sitten kun on valmiit. Pitäisi myös imuroida. Eilen vähän imuroin olohuoneesta, reunoista, pahimpia pölyjä. En jaksanut enempää. Oli niin huono olo koko viikonlopun.

Jos yhtään lohduttaa, saloka, ei meilläkään ollut mitään isänpäiväjuttuja. Ei kakkua, ei kahveja, ei isää ei mitään. Isäni on kuollut jo joitain vuosia sitten. Enkä jaksanut alkaa järjestää mitään kun ei ole oikein lähellä sukulaisiakaan. Ei ole oikein ketään.

Minulle joulu on vielä pahempi kuin isänpäivä. Muut juhlivat enkä itse pysty esittämään tarpeeksi iloista. Jouluna ei voi olla masentunut jos on muiden seurassa. Pitäisi tietysti voida olla sellainen kuin miltä tuntuu, mutta minun sukulaisten kanssa siitä ei seuraa hyvää, jos en pysty esittämään iloista. Ei toimi niin. Siksi joulu on yksi pahimmista juhlapyhistä. On helpompaa olla yksin kotona kuin esittää jotain mitä ei jaksa esittää. Silloin voi ainakin itkeä rauhassa ja olla sellainen kuin on. Jos on masentunut, voi olla masentunut eikä tarvitse teeskennellä muuta.

Eieiei, olen samaa mieltä että ihmisillä on todella vaikeaa. Monilla on todella vaikeaa. Minua auttaa usein lukea, mitä salokalle kuuluu. Saloka, kirjoitat niin hyvin arjestasi. Joskus saatan itsekin sitten pystyä tekemään edes jotain vaikka on huono olo. Tulee hiukan parempi olo, kun saa syötyä tai pyykkiä pestyä edes. Huonoimpina päivinä oikein mikään ei onnistu.

Purjevene kirjoitti:
Huono olo edelleen. Yritän kohta lukea taas vähän. En jaksa mitään. Pitäisi siivota, ainakin imuroida. En millään jaksa. Viikolla ei taas jaksa eikä ehdi kun on kaikkea missä on pakko käydä. En jaksaisi millään hoitaa tytön asioita. Niitä tuntuu tulevan koko ajan lisää. Pitää varata aikaa ja viedä ja hakea ja olen niin väsynyt tähän kaikkeen.

No kuulostaa sullakin purjevene aika raskaalta tilanne. Miten olikaan, oletko tyttösi yksinhuoltaja? Olisikohan kunnalta mahdollista saada perhepalveluista jotain (keskustelu-, vertaisryhmä- tai käytännön) apua, jos tyttösi on sen ikäinen ettei omatoimisuus tule vielä kysymykseen? Onhan se kaikkien etu että saisitte apua ennen kuin ongelmat luisuu liian pahoiksi. Kommentoin näin jälkijunassa - näin viestisi silloin kun omat kiireet oli kiivaimillaan, toivottavasti olosi on viikon alkaessa helpottunut.

Sain iltaruuan laitettua ja syötiin. Väsyttää hirveästi. Yritän lukea ja rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Kunpa ensi yöstä tulisi pidempi kuin edellisestä. On ollut väsynyt olo koko päivän.

En menny vanhemmille. Mut sain mä suihkussa käytyy. Pitää va jaksaa petivaatteet vaihtaa ennen ku menee nukkumaan. HUomenna pitää jossain vaiheessa pestä housut. Pyykit jo korjasin kassiin, jos saisin ne joskus äitille raahattuu.

Huomiseksi teen puuroa ruuaksi. Mulla on vähän mahaongelmia, vaihteeksi. Jos puuro auttais siihen hiukan. Teen mannapuuroa. Katon, jos samalla sit teen sen pannarin, jonka tänään piti tehä.

Taas tulee yö kohta ja pitäis mennä nukkumaan muutaman tunnin päästä. EIlen heräsin 2 tunnin päästä, kun olin nukahtanut. Siitä alkoi heräämiskierre. Huomenna on viel 10 herätys. Miten kummassa jaksan. Pitäis sille lääkärillekkin laittaa viestii, mut en tiä mitä tekisin sen viestin kanssa. Mitä siis kirjoitan sille. Pitää varmaan ottaa illaksi ottaa kynä ja paperi ja kirjoitella ylös mitä vois kirjoitella.

Isän sukat edistyy. En jaksa mitata kuinka pitkällä ovat, teen sen huomenna....

PS. voitin 10 e nettilahjakortin tai jonkun semmoisen. Annan sen poikkikselle, jos hän haluaa käyttää sen.ja osaa käyttää.

Saloka, anteeksi, etten ole lukenut aiempia viestejäsi, mutta mikä isälläsi on? Miten hän voi? Minun isäni kuoli 10 vuotta sitten ja ainakin kerran vuodessa itken. Suru ei koskaan katoa, oli se millaista surua tahansa.

Oma jaksamisemi on heikossa hapessa. Tosin juttelin puhelimitse lapsuuskaverilleni joka oli vihdoin älynnyt soittaa minulle. Kerroin elämäntilanteestani. Ei hän varmaan täysin tajunnut mutta sain ainakin puhua ja muodostaa kielellisiä kokonaisuuksia tilanteestani jolloin tunnen jotenkin hahmottavani itseäni.

Ei jaksa lakanoita vaihtaa, se pitäis tehä aamulla ennemmin ku illalla.

Ajattelin kokeilla lukee. Eilen en montaa sivua jaksanu.

Tuntuu taas et olisin syöny hirveesti koko päivän.

Mut kai tämä täs menee...

Kiitos soroppi!

Nukuin paremmin. Sain syötyä kunnollisen ruuan. Yritän hoitaa asioita muttei onnistu. En saa aloitettua. Ahdistaa. Miten saisin kiinni edes yhdestä asiasta jotta saisin eteenpäin. Tuntuu ylivoimaiselta.

Saloka, lakanoiden vaihto tuntuu minustakin hirveän suurelta urakalta joka kerta. Ymmärrän, jos et millään jaksa. Kaikki muutkin kotityöt on uuvuttavia. Myös imurointi on ylivoimaista usein. Ja lattian pesu. Jos joskus harvoin jaksan pakottaa itseni imuroimaan, en mitenkään jaksa enää pyyhkiä lattiaa sen jälkeen. Pian se on taas siinä kunnossa että pitäisi ensin imuroida. Siksi sitä ei tule ikinä pestyä.

Tuntuu jotenkin alkeellisilta nämä vaikeudet, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.

Alkoi oksettaa. Päätä särkee vähän ja melkein tulee oksennus. Olenko tullut kipeäksi vai syönyt jotain huonoa. En tiedä. Väsyttää ja oksettaa kovasti.

Eieiei  Mun isäni on monisairas. Hänellä on monia perussairauksia. Tällä sairaalaseirrulla jäi käteen happilaite yöksi. Hänen keuhkonsa on ihan loppu. v. 2012 häneltä vissiin joku lääkäri löysi syövän, mutta sitä ei ole hoidettu mitenkään, kun me saatiin tietää siitä viime vuonna vasta. Tällä hetkellä en tiä isän kuntoo. Soitin päivällä äitille ja isä nukkui. Yö on kuulemma mennyt ihan hyvin. Isäni on jo kauan elänyt lisäaikaa ja joka kerta kun hän joutuu sairaalaan, voi olla viimeinen.

Purjevene  Mä en jaksais imuroida joka viikko. Mun imuroinnistani on jo kauan aikaa ja lattianpesusta. Mä en vaan jotenkin jaksa. Nyt on taas valtava tiskivuori, minkä ajattelin hoitaa tänään vielä sellai että huomenna saa koneen päälle, mut jämähin nettiin.

Sain tehtyy 3 päivää mannapuuroa. Pannukakun sain äkkiä tehtyy. Jos huomenna jaksaisin herättyäni lähteä kauppaan ja viemään äitille pyykit. Pitäisi housut nyrkkipyykillä pestä, kun en ole VIELÄKÄÄN uskaltanut käynnistää pesukonettani.

Laitoin tk lääkärille viestin nyt iltapäivällä tilanteestani. Kysyin mitä vois tehä nukkumisen kanssa ja masennuksen. Kun ei kiinnosta ees kässätyöt. En ole tänään yhtään vielä silmukkaa neulonut tai koukulla koukunnu. Olen vaan lopen uupunut.

Mut nyt täytyy kai mennä ne tiskit hoitaa. JOs vaikka palkaksi lämmittäis soijakaakaota itelleni.

Isän sukat valmiina. Sain ku sainkin ne tänään valmiiksi ja jarrut laitettuu, niin että huomen jos luoja suon, pääsen viemään ne.

On yksinäinen ja kamala olo. Tekis ennemmin mieli ryypätä pää täyteen, kun olla selvinpäin. Nollata ajatukset alkon voimin. Mut kun ei ole alkoa.

Päätä alko taas sattuu. Mahtoko liima olla liian voimakas tuoksunen, vaikka ei ennen ole reagoinu mitenkään.

Iltapalaa pitäis mennä leikkaa ja syödä. Ruuat pitäis laittaa jääkaappiin. En sit jaksanut astioita laittaa, jos huomenna sitten.