Saloka, unet voivat olla ihan ihme juttuja, aivan outoja. Ei tarvitse hävetä, jos uni on ollut jotain tosi kummallista ja siitä on tullut kertoneeksi. Eikä kukaan sitä paitsi voi edes tietää, mitä unen eri jutut juuri sinulle tarkoittavat. Jollekin toiselle sama asia voi tarkoittaa ihan muuta.

Kamalan ahdistava olo on, pitäisi hoitaa asioita muttei mikään taas etene.

Tiesin aamulla, ettei päivä voi mennä putkeen, eikä se mennykään.

Isä on aamulla viety sairaalaan, ei johdu roktteista, vaan omasta sairaudesta. Happisaturaatio pitäisi olla vähintään 82 ja isällä on jotain vähän yli 70.  Nyt hän on sitten loppu viikon keuhko-osastolla.

On taas särkenyt päätä koko päivän. Huono ilma.

En jaksa nyt enempää, anteeksi.

saloka kirjoitti:
Kerroin yhes striimis unestani, jonka yhtenä yönnä näin. En sanatarkasti, mut aiheita sieltä täältä. Se striimeri huomasi viestini ja meni uteliaisuuteen.

Ehkä se striimeri ja muut striimin seuraajat olivat vain kiinnostuneita unestasi, ilman että olisivat ajatelleet untasi mitenkään nolona - vai sanoiko joku jotain ikävää siihen liittyen? Ei sillä, voin hyvin samaistua siihen pelkoon kun vieraiden ihmisten huomio kohdistuu itseen. Näin vastikään painajaista itseni nolaamisesta (olin lupautunut vähän vastentahtoisesti laulamaan ja nuotit oli hukassa) ja se oli ihan yhtä kamalaa kuin uni jossa pelkäsin kuolevani kun auto suistuu lumimyrskyssä tieltä.

Toivottavasti isäsi toipuu. Halaus!

Soroppi, ehkä kaikki on jo unohtanu sen. Kiitos halauksesta.

Viime yönnä näin tytön kämpän. Laitoin just tytölle viestin, jos hän uskoo mun uniin, ni hän saa asunnon. Ja ihan kaunis ja rauhallinen. Tosin en tiä tapahtuuko tänä vuonna vai 10 vuoden pääst. Oli ihanaa kulkea tytön kans siel asunnossa ja tutkia. Tosin en tiä muuttaako hän yksin vai ei, unessa oltiin va me.

Laitoin tos äkkiä tiskit koneeseen ja siivosin keittiötä.  Tunnin saa huilata vielä ja sit tukari tulee.

Taidampa alkaa kutoo noita isän sukkia eteenpäin....

Tukarin kans sain jutella. Käytiin myös pienellä kävelyllä.

Nyt päätä taas särkee, on kylmä ja väsy.

Hirveän kiire koko päivän, olen ihan lopussa. Yritin ensin levätä ja luin vähän, mutta alkoi väsyttää vaan enemmän. Jaksoin käydä kaupassa ja sain ruuan tehtyä ja syötiin. Tyttö ei halunnu auttaa. Pesin pyykkiä ja vieläkin on koneessa jotain pyykkiä. Tuntuu, että voisin mennä jo nukkumaan, on niin väsyny olo.

Toivottavasti isäsi vointi olisi parantunut, saloka.

Ihana tuo sinun uni asunnosta.

Mietin äitin sanoja puhelimessa, isä ei ehkä tule enää kotiin. Äiti on ain ollu toiveikas ja sano to et kyl isä kotiin tulee päikyTä, mut päivän vierailu muutti kaiken. Isälle annetaan koko ajan jotain happea. Se ei lisää elinaikaa, mut helpottaa hengittää ehkä paremmin. Isäl on myös katetri, josta hän ei yhtään tykkää. Isälle pitää puhuu ku 1 vuotiaalle, et hän ymmärtäis hiukan maailmasta. Jaksaa olla hetken hereillä, kunnes nukahtaa taas. Nä on äitin kertomaa. Mä en mee isää kattoo. Tyttö haluaa mennä ja menee tänään lauantaina. Näen silmissäni keskiviikon tapaamisen isän kanssa. Kinattiin sukan pituudesta. Mua ei tapaaminen ahdistanu ollenkaan, mut kun äiti tuli, lähdimme aika äkkiä kauppaan. Olin sitä ennen ihmeen kauan ollu yksin isän kans. Huomasin silloin jo, ettei kaikki ole okei.

Mä en tiä mitä teen, jos isä ei tuu kotiin. Nyt jo on synkkä isänpäivä, tuleeko joulusta ankee. Peruunko kaikki suunnitelmat jouluna. En tiä. En tiä mitään. On va ni paska olla. En ottanu aamulla lääkkeitä, en halunnu. En tiä otanko tänään. Olen alkanu pelleilee näköjään lääkkeiden kans. Miten saan sen loppuu? Kun ei tuu ees huono olo siitä. Tai no tulee, kun ei ota mahasuojaa. Mut muuten ei.

Uv:nä vedän pääni täyteen. Se on sovittu jo. Olen silloin ollu 2v. Melkein raittiina. Viime kesänä yritin lonkkuu jua, mut tuli hirvee närästys ja olo. Joten sitä ei voi juomiseksi sanoa. En halua olla raitis. Ihan ni ku en ole kasvissyöjä, vaikka käytän niitä tuotteita aika paljon. Syön myös lihaa, jos sitä on. Mutta en käytä maitotuotteita enkä kalaa missään muodossa. Ehkä kalaöljypillereitä sit joskus ku kehtaan ostaa.

Pelkään mennä nukkuu. Pelkään sitä unta mihin herään. Pelkään että se on isästä. Olen jo kerran nähny isän hautajaisista unta. Siit on aikaa. Mut en voi taistella unta vastaan kauan. Olen jo kauan sit ottanu melatoniinin. Ei se tunnu enää auttavan, tai ei auta tässä tulanteessa. Ehkä mun on vaan uskallettava ja antaa pirulle pikku sormi.

Voimia sinne sulle, saloka, isäsi tilanne kuulostaa hirmu raskaalta. Yritäthän pitää itsestäsi huolta edes jotenkin, vaikka tilanne on tosi vaikea.

Meillä aamu oli ihan kamala. Tyttö raivosi. On huono olo vieläkin. Kestää kauan, enenn kuin se laimenee. Pitää alkaa laittaa ruokaa. En millään jaksaisi.

4 aikoihin katoin viimiseks kelloa, kun uni ei ollu tullu. Ei se senkään jälkeen heti tullu.  Nyt mietin, miten jaksan nousta. Kello lähenee 14.  Lääkkeet ottamattaki viel.  Pakko se on kai nousta väkisin, ottaa teemuki ja mennä kattoo jääkiekkoo...

Jotenkin selvisin tähän asti. Mahaan sattuu. Ahdistaa. En tiedä, onko niin huono olo että pitäisi ottaa lääkettä. Väsyttää ja olen ihan lopussa. Illaksi pitää vielä laittaa jotain ruokaa. Onneksi on valmiiksi ostettuna aineksia. Ei tarvitse kauppaan lähteä.

Yritin lukea sanomalehteä mutten pystynyt keskittymään. Tuntui ahdistavalta. Ei ne lehtijutut vaan niistä tuli mieleen kaikenlaista omaan elämään liittyvää ahdistavaa.

Isä on kirottu. Hän nousi vissiin taas taivaan porteilta ylös. Äiti tosin sanoo ettei kannata toivoo liikoja.

Olen siskon tiskirättejä ja isän sukkia tehnyt vuorotellen. EI oikee pysty keskittyy mihinkään. KOhta pitää mennä hakee huppari, kun on hiukan kylmä jo.

Kävin kynttilät syyttää ja ulkona haisee ihan sairaan yököttävältä.

Urheilua tulee loppu ilta...

Kauhea ilta, en millään jaksaisi enää. Miten selviän huomisesta päivästä. En jaksa näitä päiviä. En haluaisi kokea enää yhtään uutta päivää. Kohta voi onneksi mennä nukkumaan.

Yritin lukea kirjaa jotta tasaantuisi olo. Vähän sain luettua mutta sitten taas luin samaa kohtaa varmaan kymmenen kertaa uudelleen enkä ymmärtänyt mitään. Näitä alkoi tulla lopulta ihan koko ajan enkä päässyt sivulta eteenpäin enää. En kyennyt keskittymään vaan koko ajan mielen sisältä jokin veti pois johonkin pahanolontunteeseen. Lopetin ja pakotin itseni käymään suihkussa.

Olen pakottanut itseni tekemään pakollisia kotitöitä koko päivän ja olen ihan loppu. Elämä on pelkkää raatamista yli voimien. En jaksa enää, inhoan itseäni ja tätä kammottavaa elämää ja etten pysty sitä mitenkään muuttamaan. Sisäiseen pahoinvointiin en voi vaikuttaa millään tavalla. Joihinkin ulkoisiin asioihin voin vaikuttaa ihan vähän. Mutta onko sillä väliä jos kuitenkin on huono olo.

Purjevene ❤

Otin jo yölääkkeen. Ajatus on mennä kohta nukkumaan, ku ekana kello on latautunu. En tiä pystynkö lukemaan ees. Silmiä ja päätä sattuu. Pimeessä on hyvä olla.

Naapuri tuli kotiin. Kamala pälätyksen kera. On se hyvä et jotain elämää tähän kuoleeseen rappuun.

Äiti puhuu edelleen sellai et isä ei tulis kotiin enää. Vaikka isä on ollu paljo paremmassa kunnossa tänään. Ei saa kuulemma toiveajattelua antaa.

En taas syöny ku lautasellisen makaronia ja jauhelihaa. Ei tee mieli iltapalaa. Juomisenki sain just ja just 1.5 litran yli, ehkä. Join va mukillisen teetä tänään. Ei tee mieli.

Jos alkais lukee tota ihme kirjaa ja sit sammuttais valon ja yrittäis nukahtaa.

Hyvä että jotain ruokaa sait syötyä, saloka. Muuten tulee niin hirveän heikko olo.

Minäkin sain syötyä aamiaista.

Huono olo edelleen. Yritän kohta lukea taas vähän. En jaksa mitään. Pitäisi siivota, ainakin imuroida. En millään jaksa. Viikolla ei taas jaksa eikä ehdi kun on kaikkea missä on pakko käydä. En jaksaisi millään hoitaa tytön asioita. Niitä tuntuu tulevan koko ajan lisää. Pitää varata aikaa ja viedä ja hakea ja olen niin väsynyt tähän kaikkeen.

saloka, voimia 💓