Purjevene: äiti oli saanu perhetutulta ne puolukat. Lupasin puuroo tehä, ku muuten en syö puolukkaa.
Mul menee ain vähän vinksalleen kaikki. Melatoniini ei väsytä, vaik joka ilta sitä otanki. Pystyn silti valvoo, jos tahon. Ja jne.
Eilen yöllä sain kirjeet kirjoitettuu. Pitää muistaa huomenna sulkee ja merkata ne ja laittaa postiin. Sain just ja just sen hameen valmiiksi. Lopussa huomasin virheen, 10 silmukkaa puuttuu. Olin luonnu liian vähän silmukoita ja neulonu koko hameen valmiiksi. Kerroin siskolle ja nyt toivon että menee saajalle, muuten on uuden hameen teko edessä. Jippii 🙄
Laitoin kuulokkeet laturiin, jos aamusta laitan tai päivällä, pesukoneen putsaukseen. En o sitä käyttäny sen vesikatkon jälkeen, joten se tarvii pistää pesuun. Voi tosin olla et se onnistuu vasta kaupan jälkeen, jollei mul ole putsausainetta enää. Sit pitäis yrittää vaatteita alkaa pesee, oon ite pessy kai joskus alku kesästä, ehkä.
Inhottaa olla tämmöinen, joka pelkää ihmisii, kodinkoneita, ääniä, jotain epäilyttävää. Jne listaa voi jatkaa aika pitkälti.
Äiti toi eilistä nöhtöpossua. En tiä voiko sitä huomen syä enää. Mun piru huutaa ei. Se piru sai mut heittää äitin tuomat kaslerpihvitki roskiin. Pelkään vaan ni saakelisti toistdn tuomia ruokia, jos ne ei ole kunnolla pakattu. Siks en voi kahvilassa käydä enkä ravintolassa. Kun en luota siihen mitä mul sanotaan. Miksi mun täytyy olla näin saatanan tyhmä? Puolukat voin käyttää, kun keitän niit ni sika kauan. Mut se on eri asia, pystynkö sitä puuroo syömään.
Ei hemmetti, haluan tästä maailmasta pois! En haluu elää enää tätä elämää!
Tiedän et äiti haluaa va hyvää, mut mä oon niin umpikujassa, etten voi ku itkee. Näin öisin (?) Miettiä ja kirjoittaa mitä mä teen? Tiedän et täällä on hiljaisiakin lukijoita. En kiellä niitä.
Sairaalaan olen liian hyvässä kunnossa. Ja syömisen ja nukkumisen takii se olis ennemmin helvetti mul.
En siis pysty öisin oikee nukkuu missään, sen jälkeen kun avokki raiskasi mut yhtenä yönnä. Siitä on jo monen monta vuotta, mut silti jopa naisten kans nukkuminen on vaikeeta. Jopa oman tyttäreen kans. Taas yksi syy, päättää päivänsä.
Ehkä se on totta, mua ei voi kukaan auttaa. Turha hankkia apua, ku sitä ei voida antaa.
Äiti ei onneks täällä sivulla käy, mut tietää chateistä ja on nähny tänäänki et olen sellaisessa. Ketään muukaan perhees ei tiä tästä. Ehkä niin on parempi. Se riittää et ne joutuu mun facepäivityksii lukee aina sillon tällön.
Ehkä mun kannattaa lopettaa kirjoittaminen....