Mä tein sen, vai teinkö? Muistaakseni en oksunu ruokaa enkä iltapalaa, joten siis tein sen! Huomenna taas yritys samalla setillä.

Jalat (nilkat) sattuu, sormet sattuu. En jaksais ottaa särkylääket. Katon, jos saisin ilman unta.

Olen ollu hiljainen tänää. Puhelut on ollu lyhyitä ja ajatukset ihan muualla. Tytön kans vähän kauemmin juttelimme ja hän sai mut nauramaan. Muuten olen va ollu. Ei o paljoo ees kutonu. Mitenköhän tä päivä siis on menny.

Lääkäristä ei ole kuulunu mitään. Ei mun eikä isän. Saa nähä kuuluuko huomenna tytön lääkäristä.

Isä on taas kerhon jälkeen nukkunu va.

Pakko kai mun on ottaa särkylääke. Ei siinä auta mikään. Onneks sängyn vieres niitä on. Ei tarvii lähtee kauemmas.

soroppi kirjoitti:

saloka kirjoitti:
En ole kenellekään sanonut et oksentelen, en yhtään kenellekään.Vaan täällä.

Eiks lääkäritkään tiedä? 😶 Nehän saattaa antaa sulle ihan vääriä ohjeita sen takia, tai siis vaikuttaahan se lääkkeiden imeytymiseen ja tosi moneen muuhunkin asiaan. Ehkä olisivat myös hieman tarkempia sen kanssa millä tavalla ne kommentoivat painoa, jos tietäisivät syömishäiriö-taustasta.

Kyl ne tietävät sh taustan, mut ei sitä miten se oireilee. Enkä ole lääkäriä tässä kesän jälkeen kun kerran pari nähnyt ja sekin on tk-lääkäri. Mulla eiole hoitosuhetta mihinkään.

Yö meniihan okei. En silti tunne levänneeni.Ehkä ensi yönnä sitten.  Vois koittaa viikonloppuna kattoo, jos kädet antaa myöden, että leipoisin juusto sarvia. Olen ostanut vege juustoraastetta sitä varten. Tekis kyl mieli tiikerikakkuakin, mut sen näkee sit, teenkö ees mitään.

huomenna ajattelin koittaa tehä nopeen pitsan ja syödä sitä 3 päivää. Jätän hetkeks noi porkkanat ja perunat rauhaan. Tekis mieli leipookki huomenna,mut sen näkee sit.

Söin äskön ja nyt väsyttää pahemmin, mut kai tämä tässä menee.

Isä alkaa saamaan vahvempaa kipulääkitystä, kun laastarit maksimissa. Sit se menee verille taas ja rautaa ehkä ottamaan.

Mulle lääkäri vastasi vihdoin sormien kivuista. Pitää lopettaa sipsien (missä sellaisia on) syönnin, eineksien (en voi) syönnin ja suolan (käytän jo aika vähän) käyttö. Eli hän luulee että mätön täällä ku sika. Ei paino näytä todellista puolta. Vituttaa tommoinen. En siis saanu mitään apua sormiini. Eli on ihan turhaa ees mt takii sille kirjoitella. POhjetta sentään kattos, mut muuten en ole mihinkään saanu apua.

Mietin tässä, menisikö pikku päikkärille...

saloka kirjoitti:
Mä tein sen, vai teinkö? Muistaakseni en oksunu ruokaa enkä iltapalaa, joten siis tein sen! Huomenna taas yritys samalla setillä.

Mahtavaa! Ja kivaa että tulit onnistumisesta kertomaan 🙂

Olen miettinyt isää ja paljonki. Hänen lääkitystään ja siitä että miksi se on. Tekee surulliseksi mielen. Isä siis alko eilen syömään morfiinia, sen verran vahvaamitä kotioloissa saa olla.

Menin eilen nukkuu 4.30 aamulla, vaikka oli koko ajan melatoniini päällä. Heräsin 13.30, tai olin pari kertaa heränny sitä ennen,mut nousin silloin. Vissiin liian nopeesti nousin heräämisestä, ku päätä alkaa särkee.

Pitäisi sellainen ku pitsa alkaa tekee. Onneksi se on suht helppo, kun on köyhät ainekset, mut se aloittamisen tärkeys on kamalaa. Ei saa mitään aikaiseksi, millään sektorilla.  Pitäis vähän ruokota täällä, ku tiistaina pitäisi sossun tulla. Mut en tiiä, jaksanko.

Ei tullu pitsaa, ku jauhot oli huonoja. Tein pastaa.

Otin  vihdoin särkylääkkeen pääkipuun. Jotenki tuntuu et seon liikaa. Mut tä kipu on omituineñ.

Kumpa menis äkkiä kello 3 tuntii, sit pääsee nukkuu, jos pystyy.

Peiton alla on ihanan lämmintä.

Saloka, tuo on tuttu olotila, ettei mitään saa aikaiseksi. Pitsan tekeminen kuulostaa hyvältä. Minäkin ajattelin huomenna tehdä jotain yksinkertaista pitsaa pitkästä aikaa, jos jaksan. Jotain ruokaa pitää tehdä joka tapauksessa.

Hienoa, että onnistuit syömään ruokaa ja iltapalaa oksentamatta. Pienet askeleet on tärkeitä.

Joskus tuntuu, että elämä on ihan pysähtyny, enkä ota edes pieniä askeleita. Kaikki on jumissa.

Joo joskus lääkäreillä voi olla tosi kummallinen käsitys siitä, mikä vaikuttaa mihinkin. Ei painosta tosiaan voi päätellä, mitä ihminen syö tai on syömättä. Ja joillain lääkäreillä on tosi vahvat mielipiteet siitä, mitä pitäisi syödä ja mitä ei saa. Olen saanu myös ihan kamalat syömisohjeet yhdeltä yleislääkäriltä silloin, kun olin tosi masentunu. Yritä jättää omaan arvoonsa sellaiset kommentit, jotka ei mitenkään edes liity sinuun, vaikka se onkin vaikeaa. Tuntuuhan se ikävältä, jos lääkäri sillä tavalla kommentoi syömisiä tietämättä asiasta kunnolla edes. Kunpa löytäisit sellaisen lääkärin, joka ymmärtäisi myös syömishäiriötä ja osaisi hoitaa muitakin vaivoja.

Ei se lääke auttanu päähän. Kivaa mennä nukkuu, ku miettii herääkö aamulla. Osittain se olis helpotus, mut sit viruisin viikon täällä, ennen ku joku tulis. No katotaan auttaako yö.

En o käsitöitä tehny ku hiukan, jos huomenna sit koittais.

Vois kuunnella musiikkii pitkästä aikaa ja alkaa rauhottuu. Sammuttaa valot ja olla pimeessä ja miettii elämäni tarkoitusta.

Millaista kipua sulla Saloka on sormissa? Aika tökeröä tollanen kommentointi lääkäriltä, jos ei ees tunne sua. :/ Yritä olla välittämättä, kertoo tollanen enemmän lääkäristä itsestään..

Mitähän vois olla sormien kipujen syynä?.. Neulot paljon ainaki ja naputtelet koneella/tablella/puhelimel, voisko se tehdä? Nelominen etenki on saman toistamista paljon. Löytysköhä netistä jotain sormijumppaa tai venytyksii? Itse voi yrittää myös hieroo ja sellane nystyräpallo on kans mukava kun hieroo käsiä, kämmentä jne. Käden kämmenselkä ja kämmen on täynnä ihan pieniä lihaksii jotka voi jumiutuu kun tekee paljon vaik käsitöitä. Jos hartiat on kovin jumissa, niin myös se voi säteillä pahimmillaan jopa sormiin asti.
Kylmenneet säät voi herkimmillä vaikuttaa varmaan myös raajoihin, mulla ainakin on kolotuksia enemmän kostealla ja viileellä säällä kun lämpimällä.
Kipeeks jos on tulossa voi myös kolotella niveliä ja lihaksia. (toiv. et)

Ootko kokeillut koskaan magnesiumlisää kun oot maininnut usein selkäkivuista, pohkeesta jne. Ja sormet kans. Senhän pitäis auttaa lihaksistoon ja sellaseen ni vois olla kokeiltava vaihtoehto?
Onks sulta otettu labroja millon viimeks? et onks sun rauta-arvot millä tolalla jos syöt huonosti ja oksentelet? Myös oksentelu voi pistää suolatasapainot sekaisin ja myös tehä kroppaan erilaisii tuntemuksia.

Zirkoni, pahimmat on noi pikku sormet, mut aamusella kaikki sormet on sellaisia ettei esim. pullon availuun kannata ryhtyä. Ja se jatkuu pitkälle iltaan. Mä neulon, joo, mut olen joutunut sitäkin vähän välttää ja rauhottaa. Eilen en paljonkaan neulonut. Labroista en muista koska on viimeks otettu, en pidä niistä sellai kirjaa.  mun täytyy kysyy ja katella apteekista tota mangesiumia.

Jee! pääkipu vissiin selätetty. Nukun taas pitkään, eli oon just noussu vasta sängystä. TÄllä kertaa annoin itteni rauhassa herätä, ennen ku nousin, vaikka tiesin että kello on silakkaa ja perunaa. HUomenna sit vähän aikaisemmin herätys.

Laitoin eilen tytölle viestiä, jos tois mulle vehnäjauhoja, kun oma meni kaaressa roskapussiin. Tyttö ei oo vastannu vielä. Muuten mä joudun lähtee huomenna kauppaan klompsimaan. Juu tiiän et se tekis hyvää, mut mun pitää hiukan siivota täällä vielä ennen tiistaita. No sit keksitään, mitä iltapalaksi loihti, ku leipä loppuuj ja ei pysty leipoo.

mut joo, tälläinen "aamu" mulla tänään.

Toivottavasti saat jostain jauhoja, saloka. Miten edelliselle pussille kävi, kun piti heittää pois?

Tyttö on kiukutellu melkein koko päivän. Yritin auttaa läksyissä.

Nyt pitää tehdä ruokaa. Yritän tonnikalapitsaa. Yritin saada hänet mukaan mutta saa nähdä miten käy. Toivottavasti mulla on tarpeeksi aineksia pitsaan.

Purjevene, sanotaanko että siellä oli liikettä.

Mä oon taas istunut ja oottanut että pääsen nukkumaan. Vielä pitäis lääkkeet jakaa. Syöty on.

Ei tyttö tullu. Joudun miettii, teenkö huomenna ison kasan puuroo tai meenkö kauppaan. Puurolla pystyisin iltapalan korvaa. Tosin en ole eilenkää iltapalaa syöny.

Olen vaan väsynyt tähän kaikkeen. Haluaisin pois tästä kaikesta. En jaksa enää näytellä. En jaksa olla enää se ok ihminen.

Huomenna on tytön synttärit. Olen jo aikoja sit ostanut hänelle melkein 100 euron housut ja sanoin että se on hänen lahjansa. Hän suostui siihen. Sen jälkeen en ole tainut tyttöä nähäkään.

Kova ikävä häntä.

Saloka.

Haluaisin kompata sulle voimia ja ruokahalua, ideaa laittaa jotain sinua ilahduttavaa maistuvaa mutta itellänikin aivan hakusessa ruokaideat ja syömiset. Todella suututtaa oma saamattomuus kun ei oikein saa laitetuksi oordingia tähän ruokapuoleen.itellenikään.

Voimia sulle -  v o i m i a  ❤

Ikävä on suuri. Onneksi voin puhua hänen kanssa. Tänään sanoin et on pitkä aika ku ollaan tavattu. Toivon että se antais jotain vihjettä. En halua painostaa.

Huomenna on paljon tekemistä. Pitää pullot siivota, tiskit viä, pyykit korjata, lattia pyyhkiä, ja jne jne. Pitää varmaan heti ku herää, laittaa ikkunat ja ovi auki. Jos se auttais jaksamaan. Suihkuunki pitäis mennä huomenna ja vaatteet vaihtaa. Vaihtaa sänkyyn lakanat.

Mistä saisin sitä jaksamista?

Kiitos, keskustelua. Voimia sulle.

Nyt on iltatoimet tehty. Vois alkaa nukkuu, jos nukuttais ees.

Kattelin ympärille, kuinka paljon mul on huomenna tekemistä. Pikku asioita, miljoona. Ehkä se ei auta ku huomenna tehä niitä. Toivoo et jaksaa ja olis sit ti muu ku itkuväsyssä. Ne mitä en ehi tekee, ni sit en ehi. Ekana kyl laitan riisipuuron tulee, ku herään. On sit iltapala turvattu ja ruuaksi teen taas pottuja ja porkkanaa. Tiistaina voin paistaa munaa kylkeen, mut en huomenna vielä.

Jos sit chattien välis korjais pyykit, astiat, pullot ja kävis suihkussa. Sit toisen chatin jälkeen pyyhkisi lattian. Sellai mä pärjäisin, jos jaksan ton pari tuntii olla aktiivinen ja mennä viileeseen suihkuun, ettei väsyis.

Isän lääkkeen aloitus on vielä ainakin onnistunu. Hän nukkuu yöt ja valvoo päivät. Ei ole nukkunu 24/7. Mut kuinkakohan kauan tätäkin lystiä kestää.

Äiti on mökillä ollu peppu pystyssä humala-kasvin kanssa ja leikelly sitä. On se ruohonki leikannu.

Mua ketuttaa se et oon täs kunnos. Mikään ei o kunnos.  Se jos joudun kertomaan sossulle tilanteeni, pelkään seurauksia. Ja ku mä en osaa suoraan sanoo ja jos se toinen ei osaa rivien välistä lukea, ni on vaikeaa. En haluis aina olla se, joka sanoo ettei kaikki ole okei. Sain siitä kuulla sillon psykan hoitajaltakin, et aina sanoin ettei oo okei, kun kysy kuulumisia.  Tuli lytätty olo. Sen jälkeen olen sanonu va, menee ku ei valita. Jopa tukarille. Sit jossain vaiheessa voin sanoo, mikä on. Mut en silti pysty sanoo terveydentilastani kenellekkään.

Vaikka en o nyt pariin päivään oksentanu ku kerran, tiedän mitä vahinkoa se tekee mun kropassani. Ainakin ku syön vaan 1-2 kertaa päivässä. Mut nyt on nii moni satuttanu tai oikeastaan sama ihminen satuttanu mua niin monta kertaa, et se tosiaan sattuu. Tiedän että olen n. 60kg ylipainonen. Tiedän et pitäis laihuttaa. Mä vaan näen tälläi ilman peiliä, eri kokoisen ihmisen mitä peilissä tai puntarilla on.

Taas lähenee puolta yötä ja mä itken, ahistelen ja kirjoittelen. En ees tiä, ymmärtääkö näistä mun teksteistä yhtään mitään. Sen mä ainakin tiän, et saakelin moinen ikävä jatkuu. Se jatkuu niin kauan et näen tytön. Tiedän et hänel on oma elämä ja hän ei taho täällä kaupunginosassa käydä, mut silti. Onneks olen ainakin yhen kuvan hänestä nähny, etten unoha millainen hän on. Pitää yrittää muistaa laitta faceen kohta onnittelut ja päivemmällä tekstari.