Minunkin pitäisi kastella kukat. En millään jaksa. Sain pestyä osan pyykeistä. ja luin kirjaa monta tuntia. Siitä tuli parempi olo, vähäksi aikaa.

Pientä tärinää tuntuu vieläkin, mutta jokin pakonomainen ahdistustila on tauonnut. On helpompi olla, vaikka väsyttää. Kunpa olisi tällainen rauhallisempi mielentila aina. Tai ainakin useammin.

Tänään pitää yrittää vielä jaksaa mennä suihkuun. Sitten lepään lopun iltaa. Tekisi mieli jo mennä nukkumaan, mutta vielä tähän aikaan ei pidä mennä.

Saloka, toivottavasti huoltomies tulisi huomenna.

En sit pystyny pitämään lupausta. 😭 olen niin pettyny itteeni, kun olen täs oravanpyörässä.

Pitäis nukkuu jo. Kello lähenee 2 jo. Ei ollenkaan väsytä.

Sukat ei valmistunukaan tänään, tai eìlen. Otetaan yksi välipäivä lisää. Sit seuraavat onki vaaleanpunaiset.

Puolet ja isot kukat jäi kastelematta ja yks toinen kukka. Sen vois hyvin siirtää pois parvekkeen oven luota.

Onneks kellon voi laittaa soimaan joskus vähä enne 12. Jollei kukaan tuu ovea pimputtaa. Tein eilen taas valituksen krääsästä. Se on ni voimakas, et aina mun pääni alkaa särkee. Sit se loppuu tunnissa särkemisen. En sit tiä, oonko noin herkkä hajuille. Ei mulla omist ruuist ala särkee.

Mut mä taian alkaa koittaa nukkumista...

Kohtalainen yö oli. Tänään pitäisi jaksaa paljon. Tytär tulee ja ruokaa pitää alkaa laittaa. Olen jo valmiiksi uupunut pelkästä ajatuksestakin.

Sain eilen levättyä jonkin verran. Silti tuntuu hirveän väsyneeltä. Tuntuu, että pitäisi pystyä lepäämään ainakin viikko tai kuukausi.

Aamu aloitettiin itkulla. Tytön sanat satutti ja siksi olen nyt hiljaa. Tiedän et hä on okei, kun puhunu mummin kanssa.

Kävin kaupassa. Tuli sitä ostettuu taas, hiukan kaikkea.

Kun tulin kotiin, aloin heti tekee lihapullia. Laitoin ketsuppijämät niihin ja yrttiseosta. Saa nähä mitä niistä tulee. Tosin ennen uuniin laittoo, painoin niitä vähän littanaksi. Nyt ne on pihvejä. Mukaan teen valmis perunamuusia. En viitti enempää keittiöö lämmittää.

Sain mä astiakoneenki päälle. Ei tarvinu ku taikinakulho laittaa vielä ja sit päälle. Eihän mun kaikki tiskit mahtuneet, mut ei haittaa.

Ei tainu huoltomies tulla tänään.

Mut nyt meen kattoo niit pihvejä.

hiukan sattui, kun kysyttiin faces et onko perheenlisäystä tulossa. Osasin odottaa sitä, mut olis kysynyt yksityisesti, eikä julkisesti. Kirjoitin siihen sitten, ettei, eikä tule. Seuraava viesti oli että kyl mä voin viellä saada ja onhan tyttö. Laitoin että tyttö sano ei ja mulla se on mahdottomuus. EI tullu enää viestiä. Äitini näkee kans ne viestit, ni ku siskonikin. Onneks kumpikaan ei käännä veistä haavassa enempää. Mä tiedän tytön pointtin. Jos mä olisin sairastunut alle 20 v. ni olisin erikseen miettinyt kauan, kannattaako, mut sairastuin vasta tytön ollessa pieni.

Aloitin vaaleanpunaisen/oranssin sävyisii sukkia tekee. En oikee tiä kumpi väri toi on. Siinä on kamelinkarvaa. Mietin teenkö vaan sukkia tosta langasta, vai voiko siitä tehdä tumppuja. Ajattelin vauvan naamaa, jos siihen menee villaa. Ja kun noi tarvii käsipestä.

Äiti oli koonnu kaikki lapaset ja sukat. Yhes kuvassa oli 50 kpl ja sit oli 2-3 kuvaa vielä, missä vissiin hiukan vähemmän. On sitä tullu tilkutettuu äitin kanssa aika paljon. Nyt teenkin VAIN junasukkia, koko ensi vuosi tumppujen kanssa, niin että niitä on ensi vuoden syksyksi lähettää taas jonnekkin pienille. Sairaaloihin emme lähetä, sillä ne tarvis sit pakastaa ja olla tosi puhtaat langat, eikä tollaset monen vuoden lankoja.

Olen taas tänään "viihtynyt" vessassa aika monta kertaa. Koko ajan on paha olla, ainakin kun söin iltapalan hetki sitten. Otin rauhottavan sitä ennen.

Mut nyt alkaa BB, katon sen ja sitten siirryn kohti sänkyä. Laitan sängyn kuntoon, kun joku on möyrinyt siellä niin että patjat ja lakanat on kaksinkerroin.

Olo on ihan okei, jollei pahaa oloa lasketa. Ei itketä, vaikka olen surullinen. En ole puhunut tytön kans mitään sen jälkeen kun hän uhkas tappaa itsensä. Mummi on ollu siihen yhteydessä ja hoitanut hänen asioita. Tyttö lopetti viime viikolla vissiin, masennuslääkityksen joten tätä oli odotettavissa.

On levoton olo. koko ajan pitää tehä ja mennä ja sivuja vaihdella tietsikalla. Pyöriä ja hyöriä joka puolella. Maha on kipeenä vielä, enkä tiiä onko siitä että on maha tyhjä vai mistä. Olen viettänyt hiljaiseloo kotona, kun en jaksa mihinkään mennä. Ruoka on onneksi jo valmiina, joten voisin sen lämmittää ja syyä. Hmm, pitäisikö?

Kova tilanne tuo tytön juttu. Läheisen itsemurhalla uhkailutilanteissa on varmaan tyypillisesti aika neuvoton olo - miten suhtautua, kun se voi samalla kertaa olla sekä aito avunpyyntö että (tiedostamatonta) vallankäyttöä. Hyvä että mummi pystyy olemaan tytön tukena sillä aikaa kun sinä haet tapaa tai tilaa suhtautua asiaan ja selvitä sen kanssa.

Oliskohan teidän paikkakunnalla saatavilla/mahdollista päästä johonkin perheterapiaan? Jos se siis tuntuu sellaiselta että se tuntuisi mahdolliselta/kiinnostaisi. Teille on kertynyt niin monta raskasta asiaa, ja (näin ulkopuolisen silmin) näyttää siltä että tytön ongelmat saattavat liittyä sinun sairastumiseesi, ja nyt eri osapuolien ongelmat ovat osittain kietoutuneet yhteen tai ruokkineet toisiaan. No, tämä on taas tämä minun vakiratkaisu kaikkeen, ryhtyä penkomaan ja selvittelemään vaikka se ei ehkä kaikissa tilanteissa ole mahdollista tai edes järkevää - voi hyvin olla, että olette molemmat tytön kanssa niin huonossa kunnossa (henkisesti) että se kävisi liian raskaaksi.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: tarkennus

Soroppi 💗

Tytöllä kaikkiok.Ollaan puhuttu tänään.Hänellä onollu poikakaveri tukena ja mummi. Nyt hänellä on taas hiukan energiaa. Kaikki alkoi oikeastaan pe kun hän ei pystynyt soittamaan mihinkään. Kierrokset alkoi. Sit kun eilen hänen piti yks tärkeäpuhelu soittaa, mut ei pystynyt. Onneks mummi pystyi soittamaan ja hoitamaan sen asian, kun selitti miksi hän soitti.

Ollaan ehkä molemmat niin väsyneitä jo, ettei me keksitä ratkaisuksi muuta kun mä hiljaisuuden ja tyttö raivon/kiukuttelun. Hän on ennenkin uhkaillu, mut sit sanonut jälkeenpäin ettei pysty tekee sitä taatan takii ja ehkä mun. Niin kun mullakin, en pysty tekemään mitään itelleni kun mulla on tyttö ja isä. Osaan vaan tehä hidasta ja raskasta kuolemaa.

Tosta perheterapiasta en tiä. Kokeilin sitä kerran vanhempien kanssa, ja se meni päin mäntyy. Pelkään että jos otetaan siellä jotain pahoja asioita esiin, ni molemmat romahtaa ja alkaa syyttää itteään.

Päätin (en tiä pitääkö) että mun on tehtävä jotain.En voi oksennella tätä tahtiin. Mut en tiä mitä teen asian kanssa. Mun on yksin keksittävä joku ratkaisu. Päivällä pystyin syömään, joten onko se sitten se ratkaisu. mut en voi yhen ruuan varassa voi olla.

En ole kenellekään sanonut et oksentelen, en yhtään kenellekään.Vaan täällä. EI äiti muutenkaan tajuu et mul on syömisen kans ongelmia, koska haen kassi kaupalla tavaraa kaupasta ja postaan niitä ruokakuvia aina välillä. En ole sanonut ees tutulle, jonka kanssa ollaan joka päivä varmaan 10 kertaa tai yli yhteydessä. Tytölle olen sanonut vaan, että mulla on ongelmia, mut tyttö luulee ehkä että vaanmielenterveydessä. En halua huolestuttaa toisia. Ja haluan että kaikilla on suht okei olo. Äitillä on muutenkin murheita, kun joutuu hoitaa isää ja sen asioita. Tyttö hoitaa itseään.

Itken taas. TOi otti koville kirjoittaa ja tajuta, kuinka paljon yritän yksin pärjätä. Onneks mulla on yli 2 viikkoa ollut yks striimaaja, joka on jaksanut 24/7 striimata ja piristää päivääni, iltojani, aamujani. En tiä mitä teen, sitkun hän lopettaa. Osaanko enää olla. Millä paikkaan tyhjän aukon. ja jne.

Huoltomies kävi. Eise osannut patteria laittaa lämpimäksi. Kuulemma kesken matkan alkaa kylmenee.  Sit se hajun "lähdekin" selvis. Täällä ei toimi ilmastointi ollenkaan. Kysyin, siksikö täällä on tälläinen ilma ja ei auta tuuletuseikä mikään. Sano et juu. Et koko rapussa on kaikissa asunnoissa sama ongelma, mut mä olen ainut ketä siitä on ilmoittanut. Kiitti siitä. Nyt sit tulee jossain vaiheessa putkimies, patterii kattoo ja sit hän soittaa vissiin urakoitsijalle tai johonki tos ilmastoinnista. Saa nähä kauinka kauan kestää.

Jäi taas unet lyhyeen, mut onneks vkl:na saa sit nukkuu. Kerään nyt jo sitä unta ja sit nukun. Silloin ei ees äiti hätytä mihinkään,kun lähtevät mökkeilemään.

Mietin kyl, pitäisikö mennä sohvalle maate, jatkaa unia....

1.5h kesti kun huoltomies kävi, niin ovikello soi.Putkimiehet tuli korjaa mun patterin. Kyl huomasi taas kuinka nopeesti vesi lattialta kuivuu.

Söin tossa päiväruuan ja join teetä. Seuraus, huono olo ja väsyttää. Mut yritän olla kiltisti tänään ja taistella tätä vastaan. En uskalla ees pepsimaxia juua tähän oloon, etten oksenna.

Lääkärieiole vastannu vielä. Jännittää, mitä se kirjoittaa vastaukseksi. Tekeekö mitään, vai ei. LAittaako esim. labraan.  TÄnäänki on sormet sattunut heti aamusta ja kun kädet laittaa nyrkkiin tuntuu kiristävän.

Taidan vielä vähän aikaa koittaa kutoo....

vieläkin huono olla syömisestä. Koko ajan tekis mieli helpottaa oloa, mut yritän etten tekis sitä.

Fiilikset on matalalla sen takii. Ei huvita puhuu ees tytön kanssa. saati kenenkään muun kanssa.

Saloka, mulla on ihan sama juttu, että hirveesti yksin yritän pärjätä. Mutten tiedä, mitä muutakaan voisin tehdä. Olen hakenut apua kaiken mitä olen pystynyt, mutta silti tilanne on tämä, ja joka päivä tuntuu, etten jaksa enää. Elämä ei ole mitään elämää. Yritän vaan selvitä päivästä toiseen jotenkin. Lääkärikontakti kyllä on.

Toivottavasti saisit apua syömiseen. Oksentaminen on tosi raskasta varmasti. Jospa pystyisit puhumaan jollekin lääkärille tai muulle ammattilaiselle, ja vähitellen asia voisi helpottua, kun huomaisit, että se on vastaavanlainen vaikeus kuin masennus, eikä sitä tarvitse piilotella. Kaikilla meillä on näitä vaikeuksia, kenellä mitäkin.

Hyvä, että huoltomies kävi! Ja hyvä, että ilmoitit ongelmista. Nyt muutkin asukkaat varmaan saavat paremman ilmanvaihdon, jos hyvin käy. Teit samalla palveluksen muillekin.

Tytön kanssa on varmaan raskasta silloin, kun hän voi huonosti. Olen itsekin tosi herkkä tyttären ongelmille ja ikäville olotiloille. Tulee heti itselle tosi huono olo.

SAin 2h puhuu chatissä vähän asioita ja se helpotti asioita. Olokin helpotti aika paljon. Enää ei ole niin paha olla ja sain syötyy iltapalanki ja olen pystynyt juomaan.

Pyysin tytöltä anteeksi käytöstäni tänään, mut hän ohitti sen täysin. Ehkä hänelle on ihan sama, olenko iloinen vai surullinen. Että puhunko hänelle vai en.

Muutaman tunnin kun vielä jaksais, sit voi mennä jo nukkumaan, ainakin kokeilemaan. Huomenna on taas aikainen aamu.

Taidan alkaa kutoo...

Äiti soitti ja herätti aamulla, *huokasu* Olisin tosiaan tunnin vielä nukkunut, mut ei niin ei.  Ehkä sit lauantaina otetaan ja nukutaan.

Laitoin porkkana ja perunoita uuniin. En jaksa lihaa tänään.  Olen varmaan taas muutaman päivän pottulinjalla ja porkkanalinjalla. Tein tällä kertaa erinlailla, kun kulho täyttyi vähän liikaa ja öljy ja mausteet joutu laittaa pellillä.

Tyttöä harmittaa kun täällä ei voi palauttaa vanhoja kirjoja mihinkään. Ehdotin sit toria, se on ainut paikka. Suotta ihan suht uusia kirjoja on laittaa roskiin.

Tyttö oli muutenkin ihan ihmeen pirtee. Oli fysiossa oll ja siellä oli menny suht okei. TOivottavasti hänellä ei tuu kipuja. Huomenna hän menee mummin kans yhellens. kirpputorille. Tänään vie tutulle ruokaa.

Mä oon ihan väsy, eikä toi kofeiini auta muuta kun mahan kuntoon. MAha huutaa ruokaa, mut se saa sitä ihan kohta. En viitti kun juua.

saloka kirjoitti:
En ole kenellekään sanonut et oksentelen, en yhtään kenellekään.Vaan täällä.

Eiks lääkäritkään tiedä? 😶 Nehän saattaa antaa sulle ihan vääriä ohjeita sen takia, tai siis vaikuttaahan se lääkkeiden imeytymiseen ja tosi moneen muuhunkin asiaan. Ehkä olisivat myös hieman tarkempia sen kanssa millä tavalla ne kommentoivat painoa, jos tietäisivät syömishäiriö-taustasta.