Tänne asti on selvitty, nyt voi jo alkaa mennä nukkumaan. Väsyttää hirveästi. Silti on rauhaton olo. En tiedä, tuleeko uni. Päivä on ollut niin sekava.

Saloka, ei mitään, toivottavasti isälläsi olisi kaikki hyvin.

Purjevene
Mä en tiiä sellai mitä haluaisin tehä tukarin kanssa tehä. Olen niin väsynyt etten jaksais yhtään mitään. Haluaisin ennemmin että huominen päivä menis kunnialla läpi.

Isä pääsi kerhoon. Yö on menny suht hyvin, kai.

Äiti haluaa isoille kaupoille ja mun pitäis mennä mukaan. En millään jaksa. Yritän puhua  että mun ei tarvis lähtee. Muutenkin ahdistaa toi korona.

Kivaa ku ei uskalla syä eikä juua mitään ennen ku tiedän 100varmasti ettei mun tarvii lähtee.

Silmät yrittää mennä kii, vaikka ei uneta.

En tiä missä mun pitäisi olla. Joka paikassa on paha olla. Jokainen live ihminen tekee mun olon pahaksi, jopa perheeni. TUntuu etten saa rauhaa tarpeeksi. En tiiä kuinka kauan tarviin sitä rauhaa, mut kumminki. Haluaisin nukkua kellon 2 kertaa ympäri, kerran ei enää riitä. Teen huonoja päätöksiä, joita kadun myöhemmin.

Kauppa matka meni ehkä ihan ok. Ostin 2 hupparia itelleni, ja kotona vasta katoin, meneekö ne. Onneks menee just.

Olen kai liian väsynyt, mut en kumminkaan saa unta. Huomenna on klo 8 herätys tai klo 7 kun aletaan poraa. Sit pitäisi jotenkin selvittää tukarin kanssa, ettei lenkille voi mennä, koska mun jalkani ei kestä sitä. Äiti tulee vkl:na tänne häärii ja muuttaa huonekalujen järjestystä. En jaksais sitäkään. TYttö syyllistää mua, kun hän ei saa apua kämpän siivouksessa, mut mummitulee mua auttaa. Sanoin et mä en tosiaan halua mummia tänne ja hän tietää sen. Siksi oomme vähän ns. riidoissa tytön kanssa. En tiä koska kuulen hänestä seuraavan kerran. Enkä tällä hetkellä jaksa ees välittää.

Hei, onko totta että äitisi tulee sinun huusholliisi ja vaihtaa esim.huonekalujen järjestystä tai tekee muuta josta ei ole sopinu sun kanssa?

Itsemääräämisoikeus on joka tyttärellä ja tietty äidilläkin - omaan elämäänsä. Sinun on sinun elämä, sitä tulee kunnioittaa jos haluaa sinua tukea. Jos olet pyytänyt apua.

Äidin toiveita voi kuulla muttei tarvi toteuttaa aina. Ehkä joskus. Tärkeämpää on sun kuulla omia toiveitas niin alat voida tästä kohtaa paremmin ja sehän voi heijastua moneen muuhunkin asiaan sun elämässä. Vknloppuja! 🍃🙏🌷

Keskustelua, juu äiti päättää jotain ja sit sitä tehään. Joskus saan jotain toiveita antaa. Nyt toi lipaston vaihtokin, on hänen pakkomiele että se tarvii saada oikealle paikalle, heti. Hänelle ei riitä sana ettei jaksa tänään ja jne.

Tukari tuli ja meni. Olin kuulemma alakuloinen. 1,5 tuntia puheltiin ja sit mentiin kauppaan. Taas ostin, mitä tukari halusi mun ostavan. En jaksanu pistää vastaan.

Nyt oon kohta juonu 1.5 litraa lähdevettä. En muutakaan keksi. Telkkarista tulee nauhotettu Yösyöttö-elokuva. Tietsikalta striimi.  Ei oikee ajatus kulje.

En sit muistanut ostaa jogurttia tai soijajuomaa, kun kaupassa olin. Onneks äiti menee kauppaan nyt ja tuo ilmeisesti tänään tai huomenna mulle. Luulin että ostin ihan turhaan avokadoa. Teen mansikoissta, banaanista, avokadosta ja soijajuomasta /jogurtista smoothien. En kyl tiä koska, mut vkl aikana.

Sain jopa ruuan uunin. Aloin kinkkua kiusaa, eli kinkkukiusausta. Se on ennen ollu ihan hyvää, saa nähä millaista nyt on. tulee koko vkl:n ruoka siitä.

Aivot on jo ihan solmussa. Maha täynnä vettä ja maha oireilee.  Leffa pyörii vielä. Et juu näin...

Hienoa saloka, että olet saanut ruokaakin tehtyä itse, vaikka on vaikeaa jaksaa mitään! Kinkkukiusaus kuulostaa hyvältä, samoin smoothiesuunnitelmat. Sinulla on hyviä aineksia.

En ihmettele, jos oloasi huonontaa, kun äiti tulee tuolla tavoin sotkeutumaan kotiisi ja elämääsi. Sehän on sinun kotisi, josta sinä päätät. Jos ei itse jaksa, ei tarvitse jaksaa kenenkään toisen takia omia asioita muuttaa.

Minunkin äidilläni oli vähän samantyyppistä sekaantumisongelmaa silloin, kun hän vielä liikkui ja tuli joskus käymään. Myös isällä oli. He olisivat melkein joka kerta käydessään halunneet muuttaa jotain kodissani omasta mielestään paremmaksi. Koko ajan piti kieltää. Se oli raskasta, vaikka olikin kiva, että kävivät välillä ja auttoivat myös sellaisissa asioissa, joissa tarvitsin apua.

Kamalan väsynyt olo on. Ei ole mitään chattiakään tänään eikä viikonloppuna. Olisin kaivannut myös chattia. On niin raskasta olla yksin, varsinkin jos tulee oikein huono päivä.

Pitäisi siivota, ainakin vähän imuroida pahimpia pölypalleroita. Tänään en varmasti jaksa. Uupunut olo.

Kävin aamulla kaupassa ostamassa eineksiä, ettei tarvitse tehdä edes ruokaa, jos en jaksa. Pakastimessa ja kaapissa olisi kyllä ruokaankin aineksia. Puuroakin voisi keittää. Jos en jaksa tehdä mitään ruokaa, syön eineksiä. Ne on samalla hätävara, ettei ole pakko jaksaa.

Keskustelua, hyvin kuvattu äideistä ja rajojen pitämisestä! Olen samaa mieltä, mitä kirjoitit.

Oon vähän herkässä tilassa. Puhuttiin melkein tunti tytön kans. Suurin osa siinä meni rauhottaes hänen paniikkikohtaustaan. Jotenki pysyin rauhallisena olemaan, mut nyt, en tiä.  Tyttö pyysi eilisiä puheitaan anteeksi, myös. Puhuttiin että jos hänel se maha ym on psyykkistä. Jos hän kokeilis jotain lääkettä taas. Loppu puhelussa hän jo naureskeli. Mä jäin tummuvaan huoneeseen kuuntelee päänsisäistä kohinaa ja erinlaisten äänien kuulumista kämpästä.

Tulin klo 16 sänkyyn, nukuin kunnes äiti soitti vähä enne klo 17. Ahmisin pullapitkon ja oksensin pois. Tyhmää. Tulin takasin sänkyyn kuuntelee musiikkia, kunnes tyttö soitti. Nyt ollaan täs tilantees, kroppa tärrää, pää sattuu ja suhisee, kroppa painaa miljoonan. Otin ilta rivat, kohta voi ottaa melan.

On tyhjä olla. Pelkään etten jaksakaan alkaa huomenna siivota. Että äiti ei kuuntele mua. Tai alkaa ite tekee ja sotkee kaiken. Huomisessa on liikaa pelottavia asioita. En halua herätä huomenna.

Onneks se pirun kärpäne osas pois tästä huoneesta. Alko ahistaa, kun kuulin sen pörräävän.

Jossain kaukana menee hälärit. Ei tullu talon ohi. Onkohan isällä ja äitillä kaikki ok.

En jaksa tätä olotilaa enää. Taidan koht ottaa putkeen yölääkkeet ja painuu unten maille. Huomen ei pitäis olla 7 herätystä poraamiseen, onneks.

Huono aamu. Heräsin naapurien mekastukseen yöllä puoli kolmelta ja aloin valvoa siitä. Väsyttää. Mikään ei kiinnosta. Masentunut olo on.

Söin vähän aamiaista. Mietin keittäisinkö kahvia mutta en millään jaksa.

Saloka, tuo on just vaikeeta, että jos sanoo, ettei halua jotain mutta se toinen tekee silti. Minun vanhemmat teki kanssa välillä noin. On muitakin ihmisiä, jotka tekee väkisin mitä haluaa vaikkei heillä ole oikeutta. En tiedä miten sellaisessa tilanteessa pitäisi toimia, jos pystyy itse sanomaan ei, mutta se toinen ei usko, vaan väkisin sotkeutuu asioihini.

Onneks menin aikasin sänkyyn, sillä täällä oli yöllä pitkä ukkoskuuro, jonka aikana muistelin kuinka rohkeaksi olen tullut, kun ukkostaa. Tosin ukkonen oli kaukana, mut ei niin lähellä. Jos olis ollu pään päällä, olisin alkanu varmaa itkee.

Tytön poikkis laitto viestiä. Pelästyin et taas ollaan paniikis tai jotain. Ei. Hän ilmoitti että ei he meekkä espooseen, va inkooseen.

Olen iloinen siitä että tyttö ilmoittaa tollai, että tiedämme vähän mis päin suomee on.

Ootan äitin tuloo. Närästää, vaikka otin eson. Ei tee mieli syä eikä jua mitään. Energian loput käytän. Sit illalla taas aikaisin sänkyyn, jollei jaksa.

Pitäis varmaan laittaa ovi ja ikkuna auki. Noi kärpäset häirii taas.

Purjevene ❤ koita jaksaa. Voimia.

Pystyin kävelemään ulkona pienen lenkin. Väkisin menin. Yritin päättää, lähtisinkö ulos vai yrittäisinkö siivota.

Ei tullut yhtään parempi olo. Enkä nyt jaksa siivota yhtään. Väsyttää kamalasti.

Purjevene 💗, tiedän tunteen. Ite olen vaan istunut tänään ja oon poikki.

Äiti kävi ja alko heti häärää. Annoin häärää. Häntä ärsytti kun olin tiskit hoitanut ja muutenkin kaikki hoitanut. Äiti ihmetteli, miksi mulla onn kärpäsiä ja bananikärpäsiä, vaikka keittiössä on kaikki okei. Onneks ei äiti alkanut tota huonekalua siirtää. Lopuksi kun hän lähti, heti alko vihjaa että kultaköynnökset pitää leikata. Sanoin että siihen tarvii aikaa sitten. Sain hyvin lisäaikaa puutarhurointiin. Antoi kukan olla.

TUli syötyy ja sit join litran teetä, virhe. Mut yritän vaan kestää tämän olon. Onneksi ei närästä enää.

TYtön kanssa puhuttiin puhelimes, tai no mummi puhui kaujuttimen kanssa. TYttö oli tai kuulosti ihan okeilta.

Mut nyt alkaa sanat menee sekaisin niin puheessa kun ajatuksessa. Ja samoin kirjoituksessa. Anteeksi virheet siis.

otin langat ja puikot ja aloin tekee paksuja sukkia. Nyt on sormet kipeet, kun ei ole tottunut puikkoja käyttää. TOisen sukan varren sain aikaiseksi ja toisen kans osittain.

Olen tässä istunut tämän päivän, mut eipä ole jalka kipee. Päätä hiukan sattuu. Ulkona sataa välillä.

Hyvä lukea että sulla on hyviä hetkiä näinä aikoina. Eri sukupolvilla ei aina onnistu olla konkr.tekemisissä. Siihenkin kasvaa, etäisyyksiin, kuten omassa elämässä, kohtaamiset harvinaisempia. Äidin mies alkaa olla siinä vaiheessa, että jatkopaikkaa alettava etsiä.