Ihana miten kauniisti suhtaudut itseesi! Saloka. "Ehkä huomenna olen viisaampi". 💗Voimia kaikkeen 🙂 😃

Keskustelua ❤ joskus sitä on viisaampi ku vanha saapas. Mut joskus vajoo siihen vanhaan saappaaseen.

Äiti ilmoitti et lähtee 13 aikoihin, eli sit alkaa mun painajainen. Mut toivon kädet ja varpaat ristissä et kaik menee hyvin.

Mul on kuuma, vaik on koko hame päällä. Jalat siis paljaana. Pitää va muistaa laittaa caprit alle, ku alkuillast lähtee isälle. Muuten voi peppu vilahtaa.

Tytöllä tänään eka rokotus. Jännään sitä todella paljon. Eilen tyttö sano et on jättäny codit. Kipuja hänellä on, mut ei niin paljoo tai voimakkaita enää. Et parempaan päin ollaan menossa, kai.

Inhottaa ku hiki virtaa jaloissa....

Olisko tänää uusia pottuja ja ryynäriä, tai makkaraa?

Pitäis toi keittiökin siivota.  Mut nyt tarvii tankata vettä koneistoon....

Ei jaksa mitään tehä. Piti isälle tehä marjasoppaa, mut en jaksa keittiös seistä ja keittää niitä.  Just sain ruokaa itelleni tehtyy ja sekin tökkis. Pakolla pakottamalla kurkusta alas laitoin.

Äiti on lähtenyt jo. TYttö ollu vissiin piikillä jo. Elämä kulkee ympärillä, mut mulla se on pysähtynyt.

Mullakin elämä jotenkin pysähtynyt. Silti se kulkee ja tulee huonoa oloa. Ulospääsyä ei näy. En pysty tekemään muutosta mihinkään. Tulevaisuus uuvuttaa ja pelottaa.

Äidille ostin lakanoita tänään. Sain jotain tehtyä. Ainoa asia. Sen jälkeen tuli taas huono olo. Ahdistus tulee kauhuina.

Yritän lukea. Huomaan etten muista edellisistä sivuista mitään. Palaan taaksepäin kohtaan, minkä vielä muistan. Luen uudelleen enkä muista mitään. Sama on telkkariohjelmissa. Nauhoitan jotain sarjoja tai helppotajuisia dokumentteja. En muista mitään ja kelaan taaksepäin.

Saloka, sulla on iso urakka ilmeisesti isäsi kanssa, ainakin henkisesti. Toivottavasti asiat sujuisivat eikä tulisi vaikeita tilanteita.

Purjevene: Mulla on toi lukemisen kanssa sama juttu. EI vaan mee jakeluun, mitä lukee. Telkkarissa pyörii ohjelmia, mut ohjelman jälkeen mietin, mitähän siinä sit tapahtukaan.

Henkisesti on raskasta mennä isän luo, kun pelkään mitä odotan. HUomen aamulla on vielä raskaampaa, kun pelkään mitä yön aikana on käyny. Mistä löydän hänet ja missä kunnossa.  Kävin tos 17 aikoihin antamassa leivät, laittamassa juotavaa valmiiksi sängyn viereen, hoitanut hoitokissan tarpeet, yrittänyt jutella isän kanssa, mut hän oli aika väsynyt. Äiti sanoo että se tapahtuu sit jos tapahtuu, mut en mä hemmetti halua sellaista kokee ja vielä synttäreinä.

Äskön 2 naista soitti ovikelloa ja ojensi kassin jjoka oli täynnä ruokaa. Kysyivät että saako antaa. Mulle ei siinä ollu paljoo mitään, mutta isälle ja äitille oli.

Syön täs samalla pikkuleipiä, ns. palkinnoksi. Toivottavasti en oksenna.

Juttelin yhden ainoan live-ystäväni kanssa tänään tekstarein. Hän kysy haluanko että hän tulee mun luo lauantaina, kun kukaan ei huomenna tuu ilmeisesti. Lauantaina sit ajattelin pistää rai rai.  1.7 vuoden tauon jälkeen,jollei jussia lasketa.

En tiä uskallanko soittaa äitille tosta kassista. Uskallanko ees kertoo koko asiasta. JOs vaan vien noi leivät ja rahkan sinne ja oon ihan hiljaa. Äiti kumminki alkaa kysyy ja sättää, ettei tuntemattomille saa avata ovea.

Mä en oikeastaan tiiä, mitä mä alkaisin nyt tekee. Meniskö sänkyyn, istuisko tässä, vai mitä.

Yö menny isällä hyvin. Vaihdoin hänen vaatteet ja vaipat. Annoin aamupalan ja lääkkeet. Hoidin kissan tarpeet.

💪Muistitko kiittää itteäs? halata ja olla lähilähellä itteä? 👌👍

TOisen kerran käyty ja vissiin viimisen kerran. Nyt on 24h täynnä. EI isä syönyt paljoo ruokaa, mut söi kumminki, vähän.  Kissa oli hellyyden kipiä, koko ajan kerjäs rapsutuksii ym.  Isä oli väsynyt vähän. Herätin sen kun menin. Pelästyin et jok nyt, kun makasi tuolissa pää takana ja suu auki. Enkä nähny et hengittää. SIt ku sanoin vähän kovaa MOI, ni hätkähti ja huomas et mä olen tullut.

KOtimatkalla hain pakkaseen jätskii ja jääkaappiin isoja mansikoita. Joo, mansikoita. Jos nyt niissä on elämää, ni mä alan itkee. Ostin myös pullaa ja unelmatorttuu, jos joku tulee. Kahvia mulla ei ole tarjota, mut teetä on.

Jalat huutaa hoosiannaa. Kävelles sattuu pohkeet ihan sairaan paljon. Ehkä oon liikaa kävelly tällä viikolla.

Onneksi saloka isälläsi oli yö menny hyvin! Hirmu paljon olet kyllä jaksanut, kun hoidat tuon kaiken. On vielä niin kuumakin. Ja on fyysisestikin raskasta hoitaa aikuista ihmistä.

Ruokakassin saaminen kuulostaa minusta hyvältä. Olisin minäkin ottanut vastaavassa tilanteessa, ilman muuta, jos ovella tarjottaisiin.

Keskustelua, ostin jätskiä ja limua itelleni, mut ei oikee maistu.

Purjevene, onhan se aika raskas päivä mulla ollu tänään aamusta. En odottanut muuta kun ruuan nenän eteen laittoa ja kattoen tilannetta, mut sit kun isä pyysi mua vaihtaa vaipat ja pukemaan, niin en voinut kieltäytyy. Hänellä on muutenkin vaikeuksia pukee ym ja hän on illalla sen tehnyt ite. Isä on mulle tosi rakas ja teen kaikkeni että hänellä on helpompi ja parempi loppu elämä. Huolettaa vaan isän syöminen. TOivottavasti äiti saa isän syömään jotain vielä tänään.

Äiti on tulossa kotiinpäin. Nyt mun ahistus ja kaikki alkaa lopahtaa ja huono olo tulla eteen ja maha oireilla ja väsyttää. Olen niin paljon jännittänyt tässä. Olen melkein joka päivä oksennellu, kun on niin samperin huono olo. En tiä johtuuko kuumuudesta vai mistä.

27.1 astetta on sisällä lämmintä. Olen saanut tämän laskemaan 31 asteesta tänään aika hyvin. Ihme ku varpaita vähän paleleekin. EI aamupäivällä telkkari oikee tykänny, mut pidin sen ja digi boksin kiinni ja avasin vasta myöhemmin uudelleen. Nyt ei ole ongelmia havaittu.

Pitäis toi oloh. pöytäkin siivota. Siinä onnoita roskia ja kaikkea muuta. Osa kukkasista tarvis juuret tsekata, ainakin ton yhen. TÄytyy kattoo jos huomenna jaksaisin. Jos se ei kuole siihen mennessä. Lisää multaa tarveisin.

saloka kirjoitti:
Keskustelua, ostin jätskiä ja limua itelleni, mut ei oikee maistu.

Hyvä! Jos eivät vielä menneet, säilyyhän ne jääkaapissa ja pakkasessa odottamassa sellaista aikaa että tekee enemmän mieli 🙂

Pohjekipu kuulostaa tosiaan sellaiselta että olet ollut fyysisesti aktiivinen (voisko se olla lisäsyy olla ylpeä itsestä?) - lihakset tyypillisesti kipeytyvät vähän kun niitä rasittaa enemmän kuin mihin ne on tottuneet. Mulla auttaa usein levon ja kevyen venyttelyn/kivun sallimissa rajoissa liikuskelun yhdistelmä - jos kipu kävellessä johtuu lihasten kiristymisestä, se kertoo myös siitä että lihas venyy, minkä pitäisi (mielestäni) edistää myös paranemista.

saloka kirjoitti:
Osa kukkasista tarvis juuret tsekata, ainakin ton yhen. TÄytyy kattoo jos huomenna jaksaisin. Jos se ei kuole siihen mennessä. Lisää multaa tarveisin.

Jaa, olisikohan tässä sellainen paikka että voit hyvällä omalla tunnolla arvottaa oman hyvinvointisi tärkeämmäksi kuin kasvin 😉 Ei sillä, kivahan niitä on hoitaa, mutta yllättävän paljosta selviävät hengissä silloin kun kiireisinä aikoina jää jotkut ruukkujen/mullanvaihdot väliin.

Ai niin, ja hyvää syntymäpäivää!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: tarkennus
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Hyvää synttäripäivää Saloka!🌼

Kiitos Zirkoni ja Soroppi 💗

Soroppi, jätskit tuli jotenkin eilen illalla syötyy kaikki melkein. Pullat ja torttu on jääkaapissa vielä. Pullasta teen illalla köyhiä ritareita, jollen muuta keksi.

Epäilen että toi pohjekipu on just liikkumisesta. Olen koko viikon kävelly ja eilen ees taas vanhemmille. kaks kertaa. Ja jos mun veriarvot ei o mitään priimaa, ni sekin vaikuttaa. Tänään ollaan iisisti täällä kotona ja kävellään täällä vaan. Rauhotellaan pohjetta.  Toi oikee kylkikin vaivaa vielä, joka viikko sitten loukkasin/kramppas=. Kiertoliikkeet on ilkeitä, muuten on ihan ok. Kaipa se paranee siitä sitten joskus.

Kyl mä ajattelin sit ku äiti on käynyt, ainakin ton yhen kukkasen juuret kattoa. Kulla huutaa vettä, siksi. Mutta on turha täyttää säiliöö, jos mullat vaihtaa ja tsekkaa että on tulaa kasvaa purkissa. Samalla vois ton toisen kukan katella ja laittaa isompaan purkkiin. Epäilen että siinä ei ole ku pinnalla multaa enää. Muut voivat odottaa siihen asti ku saan lisää multaa.

Juu äiti on jossain vaiheessa tulossa tänne. Jippii........ En oikee innosta, ku sitten alkaa se siivoaminen ja jne jne.

Hienosti selvisit isäsi hoitamisesta ja sait kaiken urakan tehtyä, saloka. Varmaan on väsynyt olo sen jälkeen.

Mulla oli kamalan huono yö. Tapahtui ikäviä asioita eilen vähän ennen iltaa ja niistä sitten valvoin pitkin yötä enkä pystynyt rauhoittumaan. Joku trauma aktivoitui siitä ja on pyörittänyt koko yön mieltä. Yritin kaikin keinoin rauhoittaa sitä, mutta huonolla menestyksellä. Siihen ei yleensä auta oikein mikään. Lääkekään ei tehonnut kunnolla enkä enempää uskaltanut ottaa kun alkoi aamuyön viimeisinä tunteina tulla oksettavaa oloa ja päänsärkyä. Jäi unet muutamaan tuntiin. Tähän päänsärkyyn ei meinaa tehota tavallinen särkylääke. Se on osa sitä trauma-ahdistuskohtausta. Se on päällä vieläkin mutta lievempänä. Yritän jotenkin kahlata tämän päivän läpi.

Sain pestyä koneellisen pyykkiä ja laitettua vähän ruokaa. Nyt tuntuu etten jaksa enää mitään.

Purjevene, kurja kuulla yöstäsi. Mulla oli ihme kumma suht hyvä yö. Heräsin pari kertaa ehkä, mut aamusta enemmän. Mut nyt tiedän misksi oon aamulla niin heikko ja ei oikee käynnisty aamu. Luin ilta-sanomista artikkelin lämpöhalvauksesta tai jotain semmoisesta. Se voi kuulemma iskee yön aikana. MÄhän herään aamusin hikisenä ja tuntuu et kroppa on tulessa. Hyvä kun tunnissa selviin kuntoon. Juon vettä ja se saa mahan sekaisin. TÄtä on jo jokainen aamu ollu kun oon lämpimänä herännyt. Mietin vaan, kuinka kauan kroppa kestää. Mulla kun ei ole nukkues kun ohut toppi ja alkkarit ei peittoo eikä lakanaa.

Sain 2 kukkasta uusiin multiin. Sit multa loppui. TOi toinen kukka näyttää kärsivältä.

Äiti oli täällä melkein 2 h. Oli sein taas koettelemus. Heti alko valittaa kuummuutta ja jne. MItä mä sille voin. Mul on oloh. ikkuna ja jovi jo auki ja keittiön ikkuna auki. Kun ilma ei kierrä, ni se ei kierrä. Vaikka keittiön ja oloh. välissä on läpikulku.

Äiti pätkäsi vähän kukkia taas ja vei ne päät. SIl on joku pakkomiele pätkii mun kukkia ja viä niit. Vei se 4 lautastakin, kun sanoin et kattoo ekana onko mulla lautasia, ennen kun menee kaupasta ostaa. Mulla kun niitä on kaapillinen erii kokoa ja erii näköä.

Tytön kanssa juteltiin ja hän sano et sai urologille, syyskuulle ajan. Tuli heti niin raskas sydän sisälleni. Pitääkö mun kattoo siihen asti kun tyttöni kärsii? Voiko joku auttaa häntä? Kysyin mummilta apua, mut hän sano et kun tyttö on täysikäinen, ni hänen pitäisi ite soittaa sinne jonnekkin. Pelkään niin saakelisti.

Antakaa anteeksi että olen juonut. En mä sellases kunnos ole, mut kumminki.  Asiat menee tällä hetkellä ihon alle herkästi. Söin mä tossa pari makkaraa, mut se teki niin pahaa ku olla ja voi. Mietin koska vois niitä ritareita tehä ja syyä niitä.

Mitähän telkkaristakin tulee. Lupaus-leffa näköjään alki. Olenkon siinä kunnossa että haton tommosta. Herkässä kun olen. Laitoin live-ystävällekkin viestiä, josta se ei tuu mitään ikinä ymmärtämään.