Tyttö lähetettiin kotiin 3.30. Sain tänään aamulla kuulla että he ovat lanssinki tilannu, mut lanssi ei ollu pitäny tarpeeksi vakavana toimintakyvytöntä ihmistä, ni ei ollu ottanu mukaan. Kela-taksilla tyttö oli päikkyyn viety, pyörätuolilla, ku ei kävelemään pystyny. Päikys oli jouduttu avustaa riisumisessa ja pukemisessa. Jopa vessakäynneillä. Kotiin sai pari codia, mut silti on kipuja.

Olen huolestunu ja kovin. Tä ei ole normaalia enää.

Pesin sen vessan. Desifioin pytyn ja hanat. Nyt se kuivuu tuolla rauhassa. Sit tavarat takas ja jne.

Mitähän sitä kehittäis ruuaksi tänään. Ei oikee maita mikään ja silti huippaa.

Huomenna onkin taas tk päivä. Korvien putsaus osa 2. Saa nähä onnistuuko nyt kunnolla.

soroppi kirjoitti:

saloka kirjoitti:
Oon taas niin laiska ja saamaton. Ruuaksi kehittelin pakkasesta vähän parsakaalia ja pari kasvispihviä. Kamalan suolasen makuista. Muuten en olekaan mitään järkevää tehny. Istunu, kutonu, kirjoittanu. Saa nähä jaksanko tänään tyhjentää vessaa, jos se menis huomenna paremmin musan kanssa.  Mut joo, meen noiden kukkien kimppuun....

Musta et kuulosta laiskalta ja saamattomalta ollenkaan, sait kuitenkin aikaan ruokaa (parsakaalia ja kasvipihvejä) ja kutomista ja kirjoittamista 🙂

Sitä on Soroppi niin sokia, ettei osaa nähdä mitä tekee. Aina pitäis olla maailmaa mullistava juttu tehtynä, eikä ohjeiden kirjoittelua. Ei saa tyydytystä mistään, ei ees ton vessan siivouksesta. Se on va pikku juttu mikä hoitu 20 min plus tyhjennys ja täyttö.

saloka kirjoitti:

Sitä on Soroppi niin sokia, ettei osaa nähdä mitä tekee. Aina pitäis olla maailmaa mullistava juttu tehtynä, eikä ohjeiden kirjoittelua. Ei saa tyydytystä mistään, ei ees ton vessan siivouksesta. Se on va pikku juttu mikä hoitu 20 min plus tyhjennys ja täyttö.

Ehkä sitä voi harjoitella, että opettelee näkemään arvoa niissä asioissa joita tekee rentoutuakseen (ehkä sulla toi ohjeiden kirjoittelu?), tai joita saa päivän tehtyä. Joskus oma mittatikku (jolla arvioi omaa tekemistään) on jumittunut sellaiseen "liian vähän" tai "riittämätön" asentoon, niin ettei tyydytystä tule vaikka oikeasti saisikin monta asiaa aikaan, mutta ei se siellä onneksi pysyvästi ole. Mulla se harjoittelu vei useamman vuoden sen jälkeen kun päädyin burnout-oireilun kautta terapiaan, ja vieläkin lipsahtaa välillä vanhoihin tottumuksiin joissa tuntuu että kaikesta mitä tekee pitää olla jotain hyötyä.

Toivottavasti syy tytön vointi paranee ja syy vatsakipuihin selviää.

Syödä sun kyllä pitää, vaikka mitään ei mieli tekiskään. Vaikka pienikin määrä kerrallaan. Ja juoda riittävästi, näillä helteillä huippaa vähemmästäkin saati sitten jos ruokailut jää väliin!

Soroppi, tyttö pääsee torstaina jatkotutukimuksiin, siihen asti vetää codeja, muuten ei pysty elämään täyttä päivää. Eli kipu yltyy muuten sietämättömäksi.

Nukuin tossa hetken päikkäreitä. EI vaan jaksanu enää kiinnostaa mikään muu. KÄännyin sohvalla selkä telkkariin päin ja nukahin. Mut ei se voimia lisää tuonu. Iltapalaa kun tein, päässä tuntu taas että kohta ollaan lattialla, mut sain tehtyy leivät ja sain syötyy ne, vaikka vaikeeta se olikin. Ruuaksi keitin makaroneja vaa.

Mietin, jos huomenna tekis ohraa (muistaakseni) ja jauhelihaa. Ketsuppii mulla ei ole. Kauppaan en jaksa mennä, ilman että joku on vastassa tai mukana. Äiti ja isä tulee keskiviikkona.

Noi ruokaohjelmat telkkarissa yököttää. Silti tekee mieli oikeastaan jotain syä, mut en tiiä mitä.

Kuumuus alkaa vaikuttaa todella muhun, vakka olisin puoli alaston, ni ku nyt. EN jaksais tässäkään istua, mut en voi maata koko päivää. TOinen olisi ottaa tietsikka makkarin ja mennä siellä maate jo nyt. TÄytyy mettii...

Miettisin sitäkin, jos mulla on kiva hoitaja huomenna tk:ssa voisin siltä kysyy, mitä tehä kun voimat menny ym. Se riippuu siitä millainen hoitaja on.

viikon päästä tulee sijais tukari. JÄnnittää mitä sen kans tehään. En jaksais kuumalla alkaa kävellä täällä katuja ees taas.Mut ei täällä munka kämpäs voi olla, kun täällä on KUUMA. Tiedä sit mitä tehä.

Mikä musiikki kuvaa sun tämän päivän oloja -?

Keskustelua, oon paljon costee-artistin kappaleita kuunnellu.

Istun tk:ssa ja odotan. Joku kärpänen löysi mut täälläkin. Laitoin lähties hernekeiton sulamaan kattilaan. Saan sit joskus jotain syömistä.

Onneks ulkona tuulee, saan varmaan päivällä vähän tuuletettuu.

Pitäis sitä mehulinkoo kokeilla. Pestä ekana osat ja sit kokeilla. Laittaa vaikka yhen raparperin kannulliseen vettä. Ehkä hiukan sokeria mukaan. Täytyy huomenna miettii ku saan kannun.

Heikottaa hiukan. Onneks tulin ajoissa tänne. Kiire ja heikko olo ei ole hyvä yhdistelmä. Onneks tääl on viileetä ees hiukan.

putsaus onnistui ja kotimatkalla satoi vettäkin hiukan. Nyt ootan, tuleeko se ukonilma vai ei. TOivon ettei.

Nyt täytyy kai mennä kattoo mitä hernekeitto sanoo tuolla kattilassa. Saanko mä vaikka ruokaa tässä lähi aikoina.

ooo, hernari oli hyvää,vaikka oli ylikypsää. Pitääkin taas joskus tehä pakkaseen lisää, kun se ei mee huonoksi siellä ja näköjään sulaa aika nopiaan.

Olen vissiin pääsemässä eroon yhdestä ongelmasta. Olen koittanut juoda vaan koko ajan. Vessas en käy ja pissa hätää mulla ei ole ollu moneen päivään. Aamusin saan kunnolla pissattuu, muuten se menee niin että meen sinne ja saan jonkun verta tulee. Ja sekin on niin väkevää että polttaa limakalvot. OLen 2 pvä joutunut ekana sinkkivoidet ja sit löysin bebanthenin voitelee monta kertaa päivässä. Inhoan kesää just tästä syystä.

Tyttöön en ole saanu vieläkään yhteyttä. Tytön poikakaveri vastas päivällä tytön puhelimeen ja sano et tyttö nukkuu. Sano et pyytää soittaa kun herää. Siitä on yli 4 h jo. Ehkä hän ei soita ollenkaan mulle tänään. Haluaisin va tietää mikä olo hänellä on ja auttaako ne codit yhtään.

Sain tossut valmiiksi ja äiti kehu niitä jo faces. vaikka ei ole nähnykään. No jaa. Hiukan isot mulle, mut ehkä äitille sopivammat. ALoin sit loppu langoilla tekee tiskirättiä. Kai ne johonkin menee sitten.

Ihme ja kumma, mulla on ihan ok olo, ei kuuma eikä kylmä.

Nyt on... ettei paljooka jaksa. Vanhemmat tulee johonki aikaa ja tiiän et äiti laittaa mun menee ja tulee, sinne tänne. Ja sit se tulee ite tänne ja laittaa hyrskyn myrskyn.

Olen nyt alkanu saamaa nestetasapainoa kohilleen, eli ei kirvele eikä satu enää paljoo. Olen mä kans juonu. Pullo on koko ajan melkein tyhjä. Aamulla laitan sitä tyrnimehua taas pitkästä aikaa.

Haluaisin jo nukkuu, mut otin vasta lääkkeen ja oon inhottavan hikinen. Paita ihan märkänä jo nyt. Mulla ei ole peittoa, mut päiväpeite on jos tulee kylmä.

Olen aika uuvahtanu jo. Vielä pitäis jaksaa, monta päivää. Välillä tuntuu, et jos lopettaisin va hengittämisen. Olen miettiny sängylle jääväni. Olen miettiny im. Olen miettiny kaikkea vähän. Suunnitelmiakin on, monia. Ei musta täällä ruudun toisella puolen paljoo välitetä. Kaikki oottaa et mä oon se yhteydenottaja. Kukaan ei tuu multa kysyy tekstareis tai puhelimes, miten voit, miten menee, jne. Aina mun täytyy olla se soittaja tai kirjoittaja, joka ensimmäisenä kysyy.

Pitäis varmaan laittaa puhelin laturiin ja alkaa nukkuu. 8lta laittaa herätys ja ottaa lääkkeet ja sit jatkaa unia. Herään varmaan monesti märästä sängystä ja märässä yöpaidassa, mut ei anneta sen häiritä. Käännän kylkee ja nukahan koht takas.

Jos ihan vaan tavan vettä, neutralisoisko se virtsan väkevyyttä?

Keskustelua, ilmeisesti kun auttaa.

Söin just ja kamala olo. En tiä johtuuko kuumuudesta, vai uudesta ruoka-aineesta. Mut kaipa se tässä menee. Liikaa en tietääkseni syönyt. Tai en tiä.

Otin pultitkin tossa. Hermostuin totaallisesti. Itkin ja paiskoin ovia. Syy oli että en löytänyt keittiövaakaa. Onneks sen lopulta löysin ja sain ruokaa.

Nyt otan shillisti, ainakin niin kauan että huono olo menee pois. Otan tos tiskirätti-kutimen käteeni ja alan sitä tekee samalla ku katon striimii ja telkkaa. Kumminki joudun jossain vaiheessa taas toisten pompotettavaksi.

29.6 astetta sisällä, parvekkeen ovi auki ja keittiön ikkuna auki. Yhtään ei ilma kierrä.

Kuulostaa kyllä ymmärrettävältä kiukkuamisolo. Minulla meni avioliiton aikana 3 imuria, tai viimeisen sulatti remonttimies jollain isolla valolla kun iltaisin teki jotain lattiabetonia tms. Mutta kaikki puhumaton pääs patoutumaan ja sitten särkyi imuri tai imuri kolahteli.

Tää todella koettelee, uuvuttavaa lämpöä.

Koitetaan rentoutua kaikki hetket mitkä mahd.

Äiti suuttu kun en lähe hänen kans kauppoihin kiertää. En uskalla kun maha on erii mieltä mun kans ja kun join vettä vähän, tuli hirvee olo. Pitää kai keksii joukkoon jotain muuta.

Mahdanko saada noi vessan tavarat paikoilleen ja ehkä suihkussa käytyy tänään. EI noi tiellä ole tossa eteisessäja keittiössä, mut jos joku tulee, ihmettelee.

Äitiltä tuli viesti, et huomenna katotaan sit uudelleen. TOivon että maha rauhottuu, etten saa äitin vihoja enempää naamalleni.

Vois oikeastaan laittaa räppänät auki taas ja mennä kohta lämmittää ohrarisottoo. Saa proteiinii kehoon ja suolaa, kun sitä suolaa vähän tuli siihen.

Tein raparperi-mansikkamehukeittoa. Nopeesti se tuli ja märäksi sai mut.  Pakko on jotain yrittää tehä ja syä. Ei se mun makuuni ole herkkua, mut kumminki.

En o jaksanut tänäänkää tehä mitään, liittyen siivoukseen tai semmoiseen. Asiat kasaantuu ja kasaantuu.

Laitoin äitille viestin, että enää en jaksa, et nyt on menny mun sietokyky. IHME ettei äiti käskenyt nukkuu. Kysy vaan oonko syöny ja mitä. Olenhan mä. Ei tä ruuasta oo kii, vaikka ruuan näkeminen tekeekin pahan olon saati sen syöminen.

Mietin, pitääkö mun siirtyy mehukeittoihin kokonaan. Joko tehä ite tollast raparperi-mansikkakeittoo tai sitten ostaa kaupasta mansikka ja vadelmakeittoo. ALkaa niitä syödä vaan, tai juoda. Mä yks vuosi tein niin.

TOsin se ei tuo jaksamista takasin. Siihen auttasi lepo, mut kun mun korvien väli ei anna mun levätä. Se ei anna nytkään mennä sänkyyn tai sohvalle pitkäkseen. Se pakottaa mun olee vähintään istuvalteen, vaikka pää painuisikin alas ja silmät menisikin kiinni. Ehkä on helpompi tehä vaan im. Pääsis tästä kärsimyksestä eroon.

saloka kirjoitti:
TOsin se ei tuo jaksamista takasin. Siihen auttasi lepo, mut kun mun korvien väli ei anna mun levätä. Se ei anna nytkään mennä sänkyyn tai sohvalle pitkäkseen. Se pakottaa mun olee vähintään istuvalteen, vaikka pää painuisikin alas ja silmät menisikin kiinni. Ehkä on helpompi tehä vaan im. Pääsis tästä kärsimyksestä eroon.

Ehkä nyt/välillä tuntuu siltä, mutta älä anna periksi 😯 Kaikelle sille, mikä sua on aikoinaan rikkonut tai satuttanut, tai painanyt lyttyyn. Tilanteesi voi muuttua ja jonain päivänä olo tuntuu paljon paremmalta. Sitä ei tiedäkään mitä kaikkea elämällä on sinulle varastossa, isompia tai pienempiä iloja. Ehkä äitisi jonain päivänä muistaa/osaa kiittää sinua siitä että autat, paljon ja pyyteettömästi. Ehkä tyttösi tarvitsee sinua, tueksi tai pelkästään olemaan läsnä silloin kun hänellä on vaikeaa. Tai ehkä huomaat jonain päivänä itse olevasi tyytyväisempi itseesi, et siksi että olisit muuttunut tai alkanut toimia jotenkin toisin vaan koska olet ainutlaatuinen ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Tarpeellinen olet varmasti monelle, vaikka kaikki eivät sitä osaakaan ilmaista.

Ehkä tarvitsisit sellaisen lepo-valmentajan, joka muistaisi kannustaa ja rohkaista lepäämään silloin kun keho sitä tarvitsee mutta mieli haraa vastaan. Mieli on siitä jännä ilmiö että se muuttuu ja kehittyy koko elämän ajan, eikä se että ajattelet tai tunnet yhdellä tavalla tarkoita että tilanne olisi sama huomenna tai ylihuomenna.

Toivon sinulle leppoisampia/armollisempia aikoja, ja itsemyötätunnon tuulahduksia.