Älä välitä syöä, jos ei tee mieli. En minäkään väkisin syö.

Tänään on kaik menny nopeesti. Heräsin vasta 13 aikoihin. En kässää mist sitä unta riitti. Luulin et kello olis ollu 10-11.

Olen sit kutonu ja syönny.

Iltapala ei oikee uponnu kokonaan, mut söin mä puolet. Tarvii varmaan miettii toista tai kolmatta leipää.

Kohta sänkyyn lepäämään ja nukkumaan. Taas kerran. Huomenna aamulla ajoissa hereille. Huomenna tarvii tehä ruokaakin taas. Onneks lämmin ruoka uppoo vielä.

Pyykit edelleen pesemättä. Vahvasti harkitsen että vien ne äitille pesuun.

Mut joo, kai se täs menee... tuli muuten lunta tänään...

Aika mennä nukkuu. Hyvää yötä.

Täällä tuli kans eilen lunta! Surrealistista, kun välillä oli jo niin keväistä. Miten viime yönä nukutti?

Mun jalkaa vihloo polven alapuolelta, säären (?) Yläpuolelta. Kun laitoin rasvaa siihen, on se kummallisesti turvonnu ja tunnoton. Huomen aamulla pitäis mennä kävelemään vielä. Saa nähä. Koko toi jalka on kipee polvesta alaspäin.

En o saanu tänäänkä mitään aikaseks. Ruuan tein ja sauvasekoitin sano sopimuksen irti, joten sosekeitto on rakeinen.

Pitäis ostaa uusi käsivatkain ja sauvasekoitin.

Pyykit on edelleen pesemättä. Saa nähä onko mulla huomiseksi vaatteita.

Pitäis jotain iltapalaa syä, mut ei oikee ole mitään. Pari kiwiä olis, mut siihen jää.

Huomen tarvii herätä jo 8lta. Vaik tukari tuleekin vasta 10 aikoihin. Toivon et saan itteni hereille.

Ootan äitiä kylään. Teemme yhden jutun.

Yöllä sai olla tytön tukena ja nytkin. On yks asia, mitä en ole täällä kertonu. Ei ees äitini tiiä siitä. Tyttö tressaa "sairauttaan". Hän on nyt vissiin 6kk syöny estolääkkeen siihen. Nyt hän miettii uutta parisuhdetta ja sitä mitä tämä toinen osapuoli reagoi tähän "sairauteen". Monimutkainen juttu.

Ostin kokeiluun tänään kofeiinitonta pepsi maxia. Oli ihan juomisen arvoista. Ostin leiväksi nyt taika ruista. Jos hiukan sais enemmän syötyy.

Oltiin tukarin kans kävelemässä. Yli 30 min. Lopussa mä aloin hyytyy.

saloka kirjoitti:
Oltiin tukarin kans kävelemässä. Yli 30 min. Lopussa mä aloin hyytyy.

Hyvänpituinen kävelyhän tuo jo olikin 🙂

Kuulostaa siltä että tytölläsi on isoja asioita mietittävänä. Jos kyse on jostakin mikä voi vaikuttaa potentiaalisen kumppanin terveyteen, tuntuisi reilulta kertoa siitä etukäteen - ehkä rehellisyys ja/tai avoimuus (jos asia on sellainen että se voi molempia koskettaa) olisi myös mahdollisimman terve pohja uudelle parisuhteelle?

Mua on vaivannut tänä aamuna olo että aika vaan kuluu enkä saa tehtyä tarpeeksi, tai ettei aikani kulu niihin asioihin joihin olin ajatellut sitä kuluttaa. Sanoin sen lounaalla kumppanille syyksi väsymykseen/suruun/yleiseen pahantuulisuuteen, vaikka myös edellisenä iltana likaiseksi jätetyllä tiskipöydällä saattoi olla tunnetilan (johon sisältyi myös kiukkua, vaikka sitä en sanoittanutkaan) kanssa jotain tekemistä.

Soroppi, tyttö sanoi että hän on saanut joten kuten keskusteltua. Hänelle se on tosi arka aihe, eikä hän halua sitä "sairauden" nimeä sanoakaan, vaikka hän ei voinut sille mitään kun se puhkesi. Poika, tai voiko jo yli 20 v sanoo mies, ei lähtenyt ainakaan vielä. Olisi / on ihana nähä että hän on saanut vierelleen jonkun. TOivottavasti tästä ei tule raskas suhde, niin ku viimeksi oli.

En o oikeastaan mäkään saanut mitään aikaiseksi. En ees syötyy ruokaa, enkä ehkä syökä. Ei tee mieli, eikä maistu. Äiti toi jumalattoman ison korvapuustin ja söin sen ja metukkaa tossa.Jos iltapalaksi sit leipää. Mul on ongelmana toi syöminen nyt tosiaan. Se ei johu uudesta lääkkeestä. Mut en tiä mistä johtuu. On vaan syötävä sitä mitä tekis ees hiukan mieli tai luulee pitävänsä.

Olen aika väsynytkin. Koko kotona olon olen jäätynyt. Iho menny  "kananlihaksi". Jalat tärrääja kädet kans. Yritän kumminki sinnitellä vielä,enkä mennä nukkumaan.Tai no, en mä unta sais kumminkaan ennen 23.

Jätin nyt relat pois. Katon jos maha rauhottuisi hiukan.TÄnään ei o tarvinu ravataniin paljoo, muten mä eilen syönykään oikeastaan mitään.

Kukat huutaa vettä, mut en saa aikaiseksi alkaa niitä tänään kastelee. Katon, jos huomenna olisi sen verta energiaa, että saisin jotain tehtyy.

Vaikka aamulla kävin nopeesti kaupassa, toi äiti silti mulle makkaraa ja leipää. Nyt mul on 4 pussia leipää jääkaapissa. 2 niistä yritän tunkee pakkaseen.

Aamulla äiti soitti ja herätti. Piti hänen kans kauppaan men. Linja-auto oli porukkaa täynnä mennen tullen. Kauppa oli sekasempi mitä viimeksi kun olin. Mitään ei löytyny mistään. Sen sit tiesi millainen olo illalla on, vessas sai rampata ja 3-4h jäätysin 2 viltin alla. Nyt onneks sai ottaa jo iltalääkkeet ja saa mennä nukkumaan.

En o taas pitkään aikaa lukenu kirjaa. Pitäis sitä lukee, mut ei iltaisin oikee jaksa enää.

Huomenna on otettava ja annettava kukkasille vettä. Jos ne vähän virkois eloon.

Syömiset on ihan retuperällä. Ei o ruokahaluu ja ruuan koostumus. Ostin lihapullii, jos kokeilis niitä makaronin kanssa.

Tyttö seurustelee. Olen iloinen hänen puolesta. Hän olis tahtonu kertoo sen taatalle ja mennä näyttää, mut mummi kielsi ettei heille saa vieraita mennä. Mä sanoin et täällä saa käydä, kuhan ilmoittaa tulostaan ekana.

Sain mä pikku kukat kasteltuu. Noi isotki tarvis vettä vielä, mut se menee ehkä viikonloppuun. Kukkiin, joihinki, pitäis multaa laittaa vielä lisää, mut en jaksanu sitäkään.

Söin tos makaronia ja lihapullia. Pakko oli syyä. Ei oikee maistu mikään eikä o ruokahalua. Silti yritän ees vähän syyä. Paino on noussu taas, kun ekana laski.

Vkl on kotosalla oloa. Huomen saa nukkuu pitkään aamulla, toivottavasti. Sit voi miettii mitä alkais tekee.

Oon vihane, surullinen, raivostunut, pettyny ja jne.

Annoin äitille pyykit ja sanoin että 30-40 asteessa pesee, kun siellä on mun juoksu ( mitkä lie ) housuja. En tullu ajatelleeksi että äiti pistää ne kuivuriin. Nyt ootan jännittyneenä ja kauhulla, onko mulla housuja enää jäljellä. Mulla ku noita housuja ei niin hirveen paljon ole, mitkä menee, pysyy ja on hyvät päällä. Olen niin tyhmä, että olen tiedon kuultuani itkeny täällä va.

Mun pitäis mennä sänkyyn, vaikka lukemaan. Että saan muuta ajateltavaa.

Aamupäivällä olin äitin apurina kaupassa. Taas on eri kauppoihin kulunu ihan järkyttävästi rahaa. Tätä menoo rahat loppuu. Äiti osti omilla ja mun rahoilla 11kg perunoita. Sit se osti itelle varmaan 10 kurkkua. Oli sil jotain muutakin. Mä ostin 2kg pottuja va ja 2 kurkkua. 4pkt jauhelihaa ja hiukan kaikkea muuta.

Olen koko päivän oottanu, jos tyttö olis tullu. Mut ei hän tullukaan. Ehkä huomenna sit.

En tiiä mitä huomen tekis. Tekemisen puutetta ei ole, on va se, ettei jaksa. Ehkä mä huomenna yritän jaksaa tehä jotain, vaikka pyyhkiä lattiat pölystä. Tai kastella isot kukat.

Mut nyt taidan mennä sänkyyn kohden...

Ei musta ole tyhmää että olet huolissasi housuista, kun toimeentulosta kuulostaa olevan huolta muutenkin. Ja uuvuksissa kyky kohdata vastoinkäymisiä laskee, niin että tunteet nousee herkemmin pintaan. Toivottavasti housut kuitenkin selviää kuivurista - mä olen yrittänyt välttää kuumimpia kuivatuslämpötiloja omilleni, mutta muistelen että joskus ne on vahingossa jääneet muiden vaatteiden sekaan normaaliin kuivausrumpuun, ja ihan käyttökelpoiset ne vielä ovat. Toivotaan parasta!

Soroppi  ❤

En o puhunu mitään äitin kans, enkä puhu. Hän saa anteeksi pyytää.

Sain 2t sukat kuvattuu ja laitettuu ig:hen. Ei ne kauniita o, mut kyl ne jonkun jalkoja lämmittää. En ees tiiä miksi teen koko ajan sukkia. Mulla on noita yhden kerän ihmeitä ja tuhoan niitä varrettomiin sukkiin.

Kävin ulkona kääntymässä, kun sisko toi kukkapurkkien alle sellaiset alustat pyörillä. Pitäis saada va kaveri, et saa ne noiden purkkien alle.

Syödäkin pitäis. Oon taas tukahduttanu syömisen juomalla. Mikä on tosin tyhmää. Mut en mä osaa ku tyhmiä asioita tehä.

Tänään ajateltu siivominenki meni harakoille masiksen takii. En saa va otettuu moppii käteen. Mä vaan istun tuolillani ja arpoon mitä seuraavaksi tekisin. Telkkarissa pyörii Kriminalisti, mut en jaksa kiinnostuu ees sen kiermuroihin.

Eilen luin 40 sivua kirjaa. Sit se juoni tai aihe jäi jotenki päälle ja olin viel 2 aikoihin hereillä ja pelkäsin et joku tulee ovesta tappaa mut. Lopulta käänsin ajatuksen että sen ku tulee, pääsis tästäkin pahasta pois. Koko ajan oli tunne että huoneessa oli lisäkseni tappaja, jota en nähnyt. Tunsin vaan. Lopulta olin nukahtanut, kun olin ajatukseni saanu kasaan.

Ulkona olis kaunis ja lämmintä, mut mä en taho mennä sinne. Haluan olla va kotona, pois muiden silmistä.

En tiä tuleeko tyttö tänään käymään. Eilen ei tullu. Laitoin jo aikoja sit viestin ja kysyin, miten menee. Se perinteinen kysymys, jonka haluaisin livenä kuulla joltain. Mut ei tyttö ole siihen vastanu vielä. Huomenna hänel on taas terapia. Hyvä et toinen meistä yritetään saada kuntoon. Mulla on ens kuun alussa loppupalaveri polin suhteen. Olen miettiny, olenko rehellinen heille, jos kysytään miten menee. Paskasti mul oikeasti menee, mut yritä sen toisten eessä sivuuttaa. En halua toisille näyttää, et olen heikko ym. Mut täytyy pysyä vahvana, muuten en pääse eteenpäin. En voi pysähtyy ajattelee, tai sit käy niin ku viime yönnä. Lääkkeitä voin popsia päivän mittaan kuinka paljon tahansa, mut ei ne auta. Psykoosilääkkeet ei vie harhoja pois, masennuslääke ei vie masennusta, rauhottavat ei rauhota, melatoniini ei nukuta, ahdistuslääke ei vie tuskaa eikä ahdistusta pois. Onko mitään järkee siin syyä ja maksaa kalliisti niistä lääkkeistä. Ne kumminki tuhoo mua sisältä pilleri kerrallaan. Muisti, maha, suolisto jne.

Äiti tuli yks kaks oven taa. Pakko oli ovi avata.

Tutkailin nettiä ja löysin tiedon et perunajauhovesi vois rauhottaa mahaa. Tein sitä. Ei o tarvinu sen jälkeen käydä ku pissalla. Alussa tuli mieleen kaik kauhukuvat, mut sain itteni järkiini. Huomenna taas lasillinen. Jos se tosiaan on noin helppoo saada maha rauhottuu, kelpaa mulle. Huomenna sen näkee sit.

Reilu kk päästä isällä on lääkäri ja tuomio ehkä tulee. Jotain ihme kokeita sillä otetaan sitä ennen. Äiti ei ees netistä löytäny selitystä.

Sepelkyyhky tuli mua moikkaa parvekkeen kaiteelle. On se iso lintu, tai toi oli ainakin.

Pitäis varmaan alkaa nukkuu. Viime yö meni vähän plörinäksi. Tais viiminen linja-autokin menevän ohi. Hyvä aika sammuttaa valo ja alkaa laskee sekuntteja eteisen kellosta.

Kaik menee päin mäntyy. Mikään ei onnistu. Onko mitään järkee enää yrittääkään.

Ehkä on parempi uppoutuu kirjan ääreen. Kun täällä kiukutella yksinäni.