Väsyttää, mut ei nukuta.

Lämmitin uunissa muutaman pullan. Söinkin niitä jo.

mitään järkevää en o tänään tehnyt. HIukan yrittänyt virkata, mut huonolla menetyksellä.Ei vaan jaksa, niei jaksa.

Saloka.  ...uusi aamu uusi päivä uusi viikko... kohta saadaan sanoa uusi kuukausi....

miltä sinusta tuntuu kevät yleensä tai vaikka tämä kevät? Vielä aikaa ennen miespuolista avustajaa? tai miten koet sen joka pääsee sua auttamaan?

keskustelua kirjoitti:
Saloka.  ...uusi aamu uusi päivä uusi viikko... kohta saadaan sanoa uusi kuukausi....

miltä sinusta tuntuu kevät yleensä tai vaikka tämä kevät? Vielä aikaa ennen miespuolista avustajaa? tai miten koet sen joka pääsee sua auttamaan?

Tämä kevät on ollut vaikea mulle. Niinmasennuksen kun tä lääkkeen takiakin.

ALkaa vissiin pikku hiljaa elämä voittaa. Nytkin oon jaksanutkoht 30 min istua.

Jaksoin ihmeen kauan olla istumas. Toista tuntii. Nyt sit jo sängys lepäämässä.

Kysyin siskolta apua, kasvoihin. Ei hänkää osaa auttaa.

Ulkona on oikee syksyinen ilma. Tuulee ja vettä tulee. Onneks sin ei tarvii mennä.

Toivottavasti huomenna on yhtä hyvä tai parempi päivä, mitä tänään. Vaikka syön, kuten ennen, ei paino onneks ole noussu. Tänään huomasin, et juoda saisin enemmän. Koska en o pe jälkeen teetä juonu, ni olen ton veden varassa. Ja sitä ei o tullu nyt juotuu. Huomaa pissatessa. Pitäis ottaa tsempit juomisen kans. Nyt ku lyricat on pois, on toi alaselkäkin alkanu vihottelee. Tai oikeastaan koko vasen jalka, selkä, pakara ja jalka. En pysty selkä suorana istuu ollenkaan ns. Inkkari-asennos. Mut kai se asettuu pikku hiljaa.

Jos naapureiden kolinan säestyksellä lukis hiukan aikaa...

tänään ollut vaikea päivä selän kanssa ja lopulta itkin sitä turhautumista, kun lääke ei auttanut eikä missään asennossa ollu hyvä olla. Nyt onneks iltaa kohen alkaa kipu laantuu ja pystyy jopa tuolilla istuu, tosin tyyny takana. Tein mä tossa pitkästä aikaa isän sukkiakin eteenpäin.

Lämmitin pitkästä aikaa teevedenki ja tein teetä,joinkin sitä.

Huomenna äiti tuo mulle hedelmiäja vihanneksia jasit torstaina ajattelin tehä sosekeittoo. Jos se uppois muhun vähän paremmin. EI oikee jaksa purra, eilenkin söin 3-4 h 3 leipää. EI oikeen ollu nälkä eikä jaksanut.

Isän palaveri meni ilmeisesti ihan hyvin. Ei äiti ainakaan kamalasti kiroo.

Siskon kissa meni vanhemmille täysihoitoon läpi pääsiäisen.

Ilmeisesti relaksantit on se juttu, mun selän kans. En o tarvinu ees särkylääkettä tänään.

Mul on ruoka tulossa. Meni vähän myöhäsex ku ootin äitiltä vihanneksia. Äiti tuoki ne huomenna vissiin.

Isän sukkaanki sain kantapäät tehtyy. Nyt sit viimiset vaiheet. Hyvässä lykyssä, saan ne tällä viikolla valmiiksi. Riippuu millanen kunto on.

Oon täs miettiny elämääni, mikä tarkoitus sillä on ja jäiskö ketään kaipaamaan. Ns. Perinnönjaon olen tehny jo, eli oon tytölle sanonu aikoja sit mitä toivon et mun tavaroille käy.

On va nii epävarma olo. Kainalos on jopu patti, onko se ns finni vai joku muu. Toi selän tilanne huolestuttaa. Koska mulla menee kuppi nurin kivun kans.  Mä en kestä kovaa kipua, mut pientä kestän.

Pitäis varmaan ottaa yölääke ja mennä hammaspyykille. Sit kattoo mitä tehä. Huomenna on aprillipäivä. Ei oikee onnaa se, eikä kevään tulokaan. Haluaisin va olla rauhassa, yksin. Karistaa kaikki pois.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten.

Selkä on suht ok, nyt. Pelkään lopettaa relaksantit, jos se menee taas huonompaan.

Itku on ollu herkillä tänään. Mut en o itkeny.

Äiti toi pääsiäisbebe leivoksen. Laitoin jääkaappiin. Ei tehny mieli syä. Iltapalaksi sit söin. Oli pirun makeeta mulle.

Syömiset menny ihan penkin alle. Ei o ruokahalua ja pelkkä ajatus että pitäis alkaa jotain suuhun laittaa, tekee pahaa. Jätin siis iltapalaleivätkin syömättä. Ei va uppoo enää. Ei leikkele, jota äiti toi alkuviikolla. Saa nähä miten huomen käy, kun teen sosekeittoa. Laitan siihen kukkakaalta, kesäkurpitsaa ja perunaa. Sit ku sen oon syöny, teen toisen sosekeiton porkkanasta ja perunasta. Yleensä mun sosekeitot on paksuja, eikä sellaisia liemiä. Pääsiäisherkuksi voisin kattoo jos tekisin vihdoin sen unelmatortun. Jollen sitä jaksa, ni pakkases olevista hedelmistä sorbettia. Pitäis ne hedelmät alkaa syyä sieltä pois ja jätskinä ne menee. Pitää va muistaa, ettei sulata niitä liikaa, sit tulee hedelmäsosetta.

Tänään on ollu huono päivä päänsisällä. Ei mulla seinät kaadu. Mut jotenki tuntuu et kaikki on liikaa. Ehkä sekin rassaa, kun pelkään tukarin reagointia. Täs 2 viikossa on paljon sattunu mulle ja tulee sattumaan. Olen myös harkinnut itsetuhoisia juttuja. Koska oon niin turhautunu jo olooni. Se et saan joka päivä lisää voimia, on hyvä, mut samalla pelkään et noi uudet lääkkeet vaurioittaa mua sisältäpäin. On selittämättömiä kipuja, mut en uskalla jatkaa asioiden jatkamista eteenpäin. Sen tiiän ainakin et kainalossani oli finni joka puhkesi osittain tänään.

Isällä ei o kaikki ok. Onneks äiti on siellä. Yritän keksiä isän jutuille looginen selityksen.

Tytön mieliala vaihtelee. Tänään oli kuulemma tiskannu ja pessy 2 koneellista pyykkiä. Samalla "joku" iski mua rintaan. En o vieläkään saanu pyykkejä pestyy, saati toisia kaappiin. Mulla ei o ees liinavaatteita sängys, kun en jaksa laittaa. Tiskit äiti hoitaa, en vaa ite ehi. Hän tyhjentää koneen ja täyttää, mä laitan päälle sit joskus. Olen nii laiska ja saamaton. Miksen mä voi olla yhtä energinen ku muu perhe.

Epäilen että en saa huomenna ku ruuan tehtyy ja siihenki menee kaikki voimat. Mut sit sitä ruokaa ainakin on loppu pääsiäiseksi.

Pitää keksii vielä ajankulua, kun aktiiviranneke on laturissa. Ei siihen kauan enää mee. Huomen saa onneks nukkua, kuhan 8lta otan aamulääkkeet ekan.

Pitkäperjantaita...

Kun luen sun elämästä, mielessä on halu olla jotenkin avuksi. Enkä voi kuin miettiä itsen kautta. Jos löytäisit sellasen punasen langan, jonka päähän voit tarttua kun olo painuu miinuksen puolelle. En tunne sinua niin hyvin että osaisin nimetä sulla sen langan pään. Omassa elämässä se on tekemisen kautta, olon helpottuminen. Itselle paremman olon tekemisen kautta. Kropan herättelyä aamulla sängystä jalat lattialle laitettua. Käsien avaamista ylös ääriin kuin kissat yleensä itseään singuttelee. Selän pyöristämistä ja suoristamista. Itsen miettimistä. Niitä asioita, joissa olen hyvä. Kipua kestä paremmin jos voi herätellä verenkiertoa elpymään yön levon(makuun) jäljiltä. Toisinaan jos mieleen saa asioita, joista on kiitollinen, niitä ajatellen, sen hetken elämää kiittäen. Meidän puolesta on kuoltu.

Hyvää pääsiäistä Saloka 💜🌾

Sosekeitto ainekset on kiehumassa. Kyl siihen tarvi voimii. Onneks sain nukkuu joten kuten yöllä.

En jaksa enää alkaa leipoo. Ehkä annan äitil noi margariinit, jos he käyttävät ne leivän päälle.

Pitäis noi huuhteluaineetki kattoo ja pakata äitil ja mökille.

Vaikka just heräsin, silti oon järkyttävän väsy.

Täytyy varmaan mennä tota soosii kattoo...

tänään on loppu päivä ollu vaikea, mut sain isän sukat sentään valmiiksi. Selkää sattuu taas vaiheeksi. Väsy painaa. KOhta pääsen onneks nukkumaan.

toivottavasti huomenna olis parempi päivä.

Isän sukat kuivumassa. Äiti tulee vissiin huomen hakemaan.

Mulla on taas sellaine vaihe, et pitää hyväksyntä pyytää muilta, jopa käsitöistä.

Miksen ikinä saa pään sisältäni rauhaa...

Pään sisäinen rauha ei ole vieläkään laskeutunu. Vaikka kuinka yrittäis kirjoittaa ne pois tai kertoa jollekkin.

Iltapalaa tehdes huomasin että oik. Sääri on kipee. Mikäköhän siihenki on iskeny. Toivottavasti va joku väliaikainen häiriö.

Kainalon patti sen ku kasvaa ja on kipee. Aamupäivällä laitoin bebantheenii ja nyt illalla vaseliinii.

Paistoin tos munia iltapalaks, kun ei salaatti oikee riitä. Saa nähä koska huomen maha huutaa ruokaa.

Aloitin tänään tekee 2 tiskirättiä, 1 tiskikukan ja 1 sukat. Mihinkään niistä en ole tyytyväinen.

Onneks huomen saa taas nukkuu aamul. Jälkeen. Ei ole mihinkään kiire herätä.

Sain maskit pestyy. Tiskikone pesi astiat. Äiti kävi hakee isän sukat ja anteenijohdon. Finni puhkesi kainalos ja olo helpottui.

Pään sisäinen rauha on mennyttä. Yöt menee ihmeellisissä unissa.

Äiti kertoi et isä oli yöllä seonnu.

Soitin tytölle. Kerroin taatasta. Pyysin häntä soittaa sille. Kertoa va kuulumisensa ja kysyä hänen kuulumisensa.

Olo on vähän heikko. Alko heikottaa kun tulin vessast. Siel tais olla liian kuuma. Päätäkin hiukan sattuu.

Äiti toi yhtä rasvaa kokeiluun, tohon kasvoihin. Jollei se auta, ni en tiä mikä auttais enää. En kehtaa mihinkään mennä tällä kasvoin. Itseinho on maksimi.

Lääkkeet jaettu taas viikoks. Mietin, mitä järkee niit on syä ees. Ens viikon syön enää reloja, sit täytyy pärjää ilman.

Olo on masentunu. Ei innostuta mikään. Aamulla katon kelloa, koska illalla pääsen sänkyyn takas. Päivällä vilkuilen kelloa melkein tunnin välein.  En saa aikaseks pyykinpesua tai kodin siivousta. Sängys ei o ees lakanoita.

Jos huomen saisin suihkus käytyy. Riippuu millanen aamu on.

Jääkaapis on vanhoja leipiä ja kaikkee muuta. Sekin pitäis jaksaa siivota. Tiistaina pitäis jaksaa ruokaa taas tehä, sosekeittoa. Äiti toi parsakaaliraetta, laitan sitä perunan ja porkkanoiden kans keittoon.

Tänään, tai oikeastaan nyt, ois iltapalakin viel, mut ei tee mieli syyä mitään. Mul on pieniä juttuja mitä voisin syä, mut ei tee mieli.

Mut kai mä alan tubee kattoo ja tappaa aikaani.