Kiva positiivinen vire kantaa ja ruudun tällekin kohtaa jotain  kipinää antaa..✨ . Noista lääkkeistä mitä kysyit, ei mulle tuttuja nuo. Mutta toivotaan, ett ois apua. Kannustavaa kevättä sulle ja sun ihmisille 🌿👍Hyvä että ruoka maistuu!

Keskustelua, ei se ruoka oikee maistu, mut sitä on pakko syödä. Kiitos sanoistasi.

Sain vihdoin pesukoneen käyntiin. Likaisia vaatteita on viel 2 koneellista, mut ne saa jäädä seuraavaan kertaan.

Maha ilmoittaa nälkäänsä, vaik ruoka-aika on joskus vähintään 2h päst.

Tääl sataa lunta. Missä se kevät on? On tota talvrea ollu jo tarpeeksi.

Mietin vielki sitä loppu palaveria. Pyydän tukih. Sinne. Toivottavasti hän pääsis.

Mietin sitä lääkettäkkin. Joku mussa estää hakemasta sen.

saloka kirjoitti:Maha ilmoittaa nälkäänsä

Sama täällä. Pitääkin varmaan ottaa jotain aamupalaa, olen tosi huono paastoamaan aamulla 🙂 Kuulostaa fiksulta pyytää tukihenkilöä mukaan palaveriin. Kuvasit aiemminkin lääkkeen vaihtoa 'taisteluna'. Onko siinä jotain erityistä mikä huolettaa, jos apteekkiin lähtö ei innosta?

Soroppi, mulla on monia pelkoja ja yksi niistä on lääkepelko. Lasken mielessäni ja teen suunnitelmia sen suhteen. Lukittaudun kotiin pariksi päivään, että tiiän mitä tapahtuu. Pelkään jokaista oiretta mitä siitä tulee. Kuuntelen niitä. Eli tulen melko hulluksi. Teen kaikki tiedostamattani. En pysty tekee toisin.

Jätin yli puolet ruuasta syömättä. Ei tehny mieli ja tuli huono olo. Nyt maha taas huutaa ruokaa. Täytyy vissiin mennä kaivaa jääkaappii, jos siel olis jotain.

Sain pyykitki kuivuu jo nyt. Oli siinä vaikeudet. Ei jaksa nostaa käsiä silmien korkeudelle. Mut sain ne kuivuu.

Huomen tarvii varmaan nousta 8lta ja leipoo vaik muffineja välipalaks, jollen muuta jsksa. Se unelmatorttu houkuttaa.

Olen nouta tytön sukkia tehny. Tein 36cm varret. Toivottavasti ei o liian pitkät yli 180cm neidille. Nyt olen ohittanu kantapään.

Mut kai sitä tarvii jotain hakee, ei tota murinaa muuten pois saa...

Yksinäistä. Kukaan ei haluu kuunnella. Ei puhua. Ei mitään. Laitoin käsityön pois. Ei jaksa tällä hetkel. Haluaisi Va jonkun syliin tai ison oikean halin. Pitää olla va yksin. Aamusta iltaan.

Bookbeat?

Yķsinäinen olo jatkuu. Onneks tulee yö.

Miettisin jos aamulla 8lta nousis ja alkais leipoo jotain hyvää. Se riippuu miten yö menee.

En jaksanu nousta, olen laiska ihminen. Saamaton. Petturi.

Pitäis syyä, mut ei ole ruokahalua. Ei tee mieli haistaa eikä koskea ruokaan. Juominenki tökkii.

Haluaisin va nukkua. Mut ei tähän aikaa enää.

Joka paikkaa taas sattuu. ..

Ruoka-aika meni kauan sit. Teetä en juo enää. Yritän vettä hörpätä.

Sukkaa yritän puikko kerrallaan tehdä. Muuten ei voi. Sormet liian tönköt ja kipee.

On mul tuol jogurttii ja pakkases mansikoita. Niistä vois koittaa tehä soijamaidon kans juotavaa.

Olenko liian väsyny tähän päivään. Onneks huomen saa aamulla ehkä nukkua. Jos sit sais energiaa. Voimia. Jaksamista...

Tein sen smoothie hässäkän ja elin sillä iltapalaan asti. Sit pakottaen leivät kurkusta alas.

Otin jauhelihaa sulamaan. Jos siitä sais jotain ruokaa kehitettyy, mikä maistuis. Pelkkä ajatuskin saa sydämen hikomaan.

En tiä mikä tää taas on. Jos tietäisin, oystyisin ratkasemaan.

Huomen päättelen tytön sukista langanpäät ja teen nyörin. Aloitin tekee jo isälle toisia jarrusukkia. Ensimmäiset on kovassa käytössä olleet.

Päätä vähän sattuu ja uni painaa. Menen ehkä aikaisemmin nukkuu, mitä yleensä.

Mitä tai kenet petät jos nukut sunnuntaina iltapäivään asti? Kunpa olis jotain mitä noina itseinhon tai itsesyytösten hetkinä voisi tehdä. Niistä on raskasta lukea - mutta ei varmaan läheskään yhtä raskasta kuin mitä on niitä hetkiä kokea.

Mua pelottaa sun puolesta - tuntuu kuin sulkisit itsesi ansaan, ja itseäsi suojataksesi vedät ansan seiniä lähemmäs ja lähemmäs toisiaan, kunnes sulla ei ole enää tilaa hengittää. En uskalla ehdottaa sinulle mitään minkä tarkoitus olisi helpottaa oloasi, kun pelkään että se vaikuttaa meidän väleihimme tai muuten johtaa huonompaan tilanneeseen.

soroppi kirjoitti:
Mitä tai kenet petät jos nukut sunnuntaina iltapäivään asti? Kunpa olis jotain mitä noina itseinhon tai itsesyytösten hetkinä voisi tehdä. Niistä on raskasta lukea - mutta ei varmaan läheskään yhtä raskasta kuin mitä on niitä hetkiä kokea.

Mua pelottaa sun puolesta - tuntuu kuin sulkisit itsesi ansaan, ja itseäsi suojataksesi vedät ansan seiniä lähemmäs ja lähemmäs toisiaan, kunnes sulla ei ole enää tilaa hengittää. En uskalla ehdottaa sinulle mitään minkä tarkoitus olisi helpottaa oloasi, kun pelkään että se vaikuttaa meidän väleihimme tai muuten johtaa huonompaan tilanneeseen.

Kiitos. Ei sun sanomiset satuta.

Tein jauhelihamakaronimössöö, kun muuta en keksiny. Söin sitä, mut ei se miltään maistunu, vähän ketsuppi toi terää, mut mausteista huolimatta ei maistunu. Mietin täs et olin kesällä samassa tilanteessa. Sillon meni kauan et alko joku maistuu. Silloin söin kauan pelkkää leipää, mut nyt sekään ei maistu. Ja to pitäis tehä lääkemuutos.

Aloitin eilen tekee isälle sukkia. Et saisin ees yhen ihmisen iloisen ilmeen ja hyvän olon.

Olen väsyny. Yö oli pitkä. Olen vissiin 6-7 asti pyöriny sängys. En saanu niitä pitkiä unia.

Tuli paha olla, kun jouduin tytölle tilanteeni sanoo. Hän ihmetteli puhelimes hiljaisuuttani ja vaisuuttani. Tivamalla kysy ja jankutti. Ei auttanu sekään et sanoin ettei tyttären tarvii äitinsä huolia kantaa. No nyt se on sanottu. Sitä ei pois saa. Luulin et se helpottais, mut ei näköjään.

Äitin tarjoamat pullat meni jääkaappiin. En ottanu yhtään. Ei tehny mieli, vaikka äiti sitä ääneen ihmetteli. Laitoin huomiseksi ruuan jääkaappiin.

Äiti toi jotain ihme ketsuppia. Pelkään et se menee suoraan kastikkeihin. Pitää ottaa selvää onko ees normi ketsuppia.

Kirjoitin tos pari tossin ohjetta. Olis kiva tehä niitä., mut tällä hetkel on koukulla kevät rätit ja puikoilla isän jarrusukat. Enkä sellai tiä mistä langasta. On toi yks värinen aika  harvinaista mulla nyt.

Huomenna saa sit niitä ihmetellä. Kuhan sais yön nukuttuu eikä heräis 6-7 aikoihin oottaa klo 8 lääkkeitä. Ja sen jälkeen on tuska nukahtaa uudelleen.

Jos huomen herään jaksavana aikaisin, ni mä alan leipoo sit. Näin ku viimeks sanoin, oli seuraava päivä yhtä muumiota.

Isäkin nuhassa. Onko allergiaa.... korona ei pitäis olla, koska ei o ku mökillä ollu. Ihmiskontaktit minimit. Saa nähä sit koska se menee keuhkokuumeeksi ja viedään sairaalaan. Ei olis yllätys, mut nyt se voi jäädä sinne matkalle.

Kai sitä vois men ilta vessaan ja sit nukkuu...

Moikka. Mainitsit tos et viime keväänä oli vähä samanlaiset olot ku nyt. Joillain ihmisillä kevät aiheuttaa masennusta vaikkakin ajattelisi et lisääntynyt valon määrä piristäisi. Se on osalla aika yleistä. Voisko sulla olla just nii? Puhut paljon siitä mitä syöt ja mitä et syö. Olisko nyt se hetki ku pitäs antaa itselle vähä myötätuntoisia ajatuksia ja löysää? Jos ei mene niin ei mene. Liikaa pakottaminen ja ajatukseen et -"pitää syödä pitää syödä" jumiutuminen, voi vaan pahentaa tilannetta. Ihminen ei kuole siihen jos syö vähemmän tai ruoka ei maistu joskus. Tottakai sillä on vaikutusta jaksamiseen, ni on hyvä et säkin saat vähän jotain alas. Ja tietty on hyvä pitää säännöllisestä rytmistä kii ruuanki suhteen et virtaa riittää tasaisesti. Mut jos ei onnistu nyt niin teet sen ku aika on oikeempi. Keskityt nyt enemmän siihen et mietit mikä menisi parhaiten ja että saat jotain alas. Ei määriä tai muutakaan ahdistavaa. Mulla itsellä tulee kans kausia kun ruoka ei vain mene, silloin syön sitä mikä vähiten tökkii. On ihan sama mitä se on, hedelmiä, marjoja, leipää, jogurttia. Menisikö keitot ennemmin kun kiintee? Salaatit kylmänä kuin lämmin? Kunhan saa jostain vähän energiaa. Mulla myös ibs, mikä sullakin on aiheuttaa välillä kausia et vatsa ei yksinkertaisesti vedä paljonkaan. Sit syön sen mitä menee kunnes tilanne ja kroppa alkaa vaatia enemmän.

Muistaakseni juot hirmuisia määriä, se voi myös viedä halua syödä. Juomalla voi täyttää mahansa niin jopa et nälkää ei tunne.

Hyvä idea et pyydät tukariasi loppu palaveriin, hänkin varmasti osaa ottaa kantaa sun asioihin kun ootte kauan tunteneet.

Yritähän vähän nauttia auringosta ja saada iloa pienistä asioista arjessa. Käy ulkona kävelemässä vaikka ihan vähän, sekin voi herätellä kroppaan normaalimpaa tunnetta ravinnon tarpeesta. Vietät vissiin paljon aikaa kotona? Liikkumista ei juurikaan ehkä siellä tule. Ymmärrän et jos on kovin väsynyt olo ni ei vaan meinaa onnistua. Menemällä kuitenkin voi olla myös piristävä vaikutus. Käyt vaikka metsässä kävelemässä ja katselemassa miltä aurinkoinen sää näyttää. Mille keväinen metsä näyttää. Mitä kuulet ja miltä aurinko tuntuu iholla. Pienet jutut mitä aistii, voi tehdä edes pieneks hetkeks olon tosi onnelliseks. Ja ne hetket on tosi tärkeitä arjessa, etenkin ku on itsensä ja kaiken kans vähän solmussa.

Toivon monta auringonsädettä risukasaan. Ja voimia ja jaksamista 😊

Joka paikassa tuntuu ihmiset hylkäävän mut. Hoito polilla, täällä tukisuhde ( mikä lie), oma tukihenkilön harventuminen. Kaikki tapahtu ku domino. Ja varmaan kaatuu jossain vaiheessa ku domino. En mä pärjää yksin. Mut vaikka olisin polille jääny, olisin yksin.

Alan huomaamaan somaattisia kipuja. Rintalasta ja kainalo on kipeenä. Sit se siirty taas muualle. Ja taas muualle. Ainut missä se pysyy koko aikana on selkä. Aamusin on tuskaa laittaa vaatteita päälle. Huomenna on keksittävä, miten lenkkarit saa jalkaan. Oon aamusin jäykkä ja kipuinen. Mut päivän mittaa vetreydyn. Olen koittanu jumppaa ym, mut ei auta.

Tänään olin 15 min iloinen. Löysin kaupasta takin itelleni ja viel naisten puolelt. Ei mua haittaa et äitin piti samanlainen ottaa, mut eri väri. Eikä mua haittaa sekään että äitil on kokoa pienempi. Sit löysin lenkkarit. Olisin kyl halunnu ne joko neon punaiset tai neon keltaiset, mut äitin ilme oli, ettei kannata. Löydettiin palashampoota. Pitää tällä viikolla kokeilla millast se on. Ja tuli hommattuu muuta juttuja. Mut sit iski katuumus kaupan ulkopuolella. En ole ansainnu niitä. Äiti sano et ihan hyviä ostoksia.

Nyt on takki valmiina huomen aamulla kävelemiseen. Lenkkarit jätän vielä ja meen vanhoilla. Kun kerta apteekis ei nyt sit tarvii mennä, ni kysyn jos ksupassa käännytään matka.

Mun kasvot on taas ihan kuivat ja huulet halkee. Mä en tiä mitä enää laittaisin, kasvoissa on jo acobase 60% ja huulis vaseliinii. Ainut olis et jaksais aamuin illoin, mut en nytkää jaksanu ku huuliin laittaa rasvaa. Mä tunnen sen missä iho on pahana ja hilseilee.

Aloitan to aamulla syömään anksilonia. Ahdistukseen. Jätän lyricat pois. Mietin miten kivuille käy, ku lyricat on myös kivun hoitoon käytettävä. Ja kuinka paljon toi a tekee sivareita. Onneks on loppu viikko rauhallista. Ensi viikko kotoilua. Voin ihan hyvin istua vessas tai maata sängys.

Zirkoni, vastaan sulle myöhemmin. Tuli täs vähän pitkä jaaritus

Sen mä tiiän et aina ku kuljen linja-autolla, loppu ilta kuluu vessas ja sinkkivoiteella on käyttöä. Se ei ole se kaupat, koska oon siskon kans käyny autolla monessa kaupassa samana ajona. Se ei koske liikkeitä, sillä olen tukih. Kans käyny samoja kauppoja. Se on linja-auto joka yhdistää niin kauppakäynnit ku poli käynnitkin.

Mut nyt lopetan tämän jaarituksen...