Parempaa huomista…

Parempaa huomista...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 03.04.2019 klo 12:12 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.04.2019 klo 12:12

Ajattelin nyt aloittaa uuden, kun edellinen oli yli 244 sivunen. 

Istun porrastasanteella, kylmällä portaalla. En halua mennä tonne ryhmään, mut mun on pakko. 

Fysio meni 20 minuutis ohi. Joten oottelin hoitajaa. Pääsin tunti aikaisemmin. Siellä ei sit mennykään nappiin. Itkin ekaa kertaa siellä. En vaan voinut enää olla ja hymyillä. Olen nii väsyny tähän kaikkeen jo. Hoitaja laitto uuden ajan jo ensi viikkoon. Et ei menny ihan nappiin. Nyt siis ootan ryhmän alkuu. Ohjaaja lähti syömään vielä. Sitten pääsen kotiin. Nyt tuli ohjaajakin ja pääsin sisälle. 

Illasta ei o suunnitelmia. Kai katon pelii ja oon. 

Ulkona on kaunis ilmakin. Otin isot kuulokkeet päähäni. Se on kevättä ilmassa….

Eilen tytön sossu kysy, kelpaako mulle sittenki miestukihenkilö. Lupasin harkita. Siinä on niin monta ei:tä. Mut jos pääsen niistä lukoista eroon ja jne. Se voi olla mahollista. Mut sossu yrittää vielä naista.

Nyt käsitöitä….

 

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.01.2021 klo 15:38

Isän hoito menikin hyvin, vaikka alussa piti nousta varovasti. Jalat oli hiukan heikot. Kuulokoje meni 2 osaan ja yritin sitä korjata. Luulin et toinen osa on korvan sisällä, mut onneks oli ulkopuolella.

Apteekista ostin jotain uutta makua kalkkiini. Saa nähä millast on.

Nyt saa olla. Isälle tarkastussoitot, mut muuten voin neuloo tota hametta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.01.2021 klo 21:59

Siinä meni mun ihana kutomis iltani. Ja pah! Väsysin ja jäätysin niin paljo, et olin 2 viltin (paksun) alla. Oli ni penteleen kylmä. Kyl mä sit pikku hiljaa "sulasin" ja pääsin vällyjen alta pois.

No huomen ja su on koko päivä urheilua, joten aikaa tehä käsitöitä

Mä en ottanu selvää, enkä viitti sen enempää kysellä, et kuinka kauan äiti on enää töissä. Sit helpottuu mun taakkani isän hoidossa, vaikka ne ajat yksin isän kans on ollukin ihan ookoot. Mutta silti jossain sisällä tiedostan, ettei se ole mun paikkani vielä. Ja kun olen monta vuotta tehny. Mut en mä isää jätä, kyl mä apuna voin olla.

Eilen luin kirjaa aika paljo. Siihen asti ku näin. Tänään en lue. Alkaa silmät harittaa jo niin paljon että ei o tarkkuutta. Eli suomeks, paras pistää pillit pussiin ja ruveta nukkuu. Huomen on taas 8lta lääkkeet ja sen jälkeen hetki ehkä nukkuu ja sit herätä.

Äiti soitti ja kysy kui vanha hänen tiesikka on. On kuulemma edelleen hidas ja tullu näytölle pysty viiva. Taitaa olla et se on sen koneen eläkepäivät.

Käyttäjä Zirkoni kirjoittanut 22.01.2021 klo 22:24

saloka kirjoitti:
"Zirkoni, sä et tiedä kaikkia, vai tiedätkö?"

Mitä kaikkia? En tietenkään tiedä susta tai sun jutuista yhtään enempää kuin sen mitä täältä luen kirjoituksiasi. En tajunnut mihin kohtaan viittasit tolla.=)
Asteikkojutulla viittasin just tohon mitä kuvaat itsekin paljon. Et oot joko tosi yliaktiivinen tai sit valtavan väsynyt tai masentunut. Siihen väliin mahtuu miljoona eritasoista tilaa missä olot pysyy sietoikkunassa eikä aiheuta oireilua, mut sulla ne aika monessa jutussa joko ylittää tai alittaa siedettävän, mikä sit aiheuttaa erilaisia oireita.
Kannattaa kokeilla pysähtyy joskus kuuntelee itseään ku menee vaikka kuin pyryharakka, sinua lainatakseni. Et onko mahdollista hieman jarruttaa siitä pikkasen, miettii miksi nyt menee niin lujaa.. ei kuitenkaa nii et innostus jne täysin katoaa vaan niin, että se ei putois nii korkeelta alas toiseen ääripäähän taas niin et koskee.

Loukata ei ole munkaan missään nimessä tarkotus, vaan herätellä vähän ajatuksia eri kantilta..

 

 

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.01.2021 klo 21:33

Väsyneenä yritän kirjoittaa jotain..

Huomenna saan ehkä hameen neulottua. Sit on langanpäitten päättely ja kuvaaminen ja antaminen.

Jalat on ollu tosi kipeet. Ekana toinen ja nyt toinenki. En jaksa ottaa särkylääkettä niihin

Äiti kuuli et oon väsy.. käski mennä nukkumaan, lupasinki. Joten ehkä on parempi mennä nukkuu. Aamulla taas herätys n. 10hjälkeen..

Käyttäjä saloka kirjoittanut 24.01.2021 klo 16:36

yö meni heräilessä parin tunnin välein.Väsymys sit otti vallan koko päiväksi. Ei jaksa tehä ruokaa, ei jaksa mennä suihkuun, ei jaksa kun joten kuten istuu ja olla. EI ees telkkariohjelmaajaksa koko ajan katella.Pätkiä sieltä pätkiä täältä. Koht tarvii isälle taas soitella ja kysellä miten menee. Kukaan ei soita mulle ja kysy miten menee. En odotaettä isä tekee sen, mut kumminki. En jaksa ees kirjoitus virheitä tästä kattoo. Aat voi olla ä ja muuten kirjaimet ihan sikinsokin. Mut nyt tarvii lopettaa, kippukohtaus olkapään ja lonkan välillä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 25.01.2021 klo 19:18

Yö meni taas kelloa kattoes vähän välii. Lopulta luovutin ja laitoin pesukoneen päälle. Onneks laitoin, sillä äiti soitti et haluaa kauppaan.

Mä lähin sit äitin mukaan, mitään en ostanu, kun ei ollu rahaa.

Kotona ehtisin maskit keittää, ruuaksi munat paistaa ja syömään, sit sisko tuli hameensa hakee, jonka eilen sain valmiiksi.

Loppu ilta olen tärissy ja näköjään sama peli jatkuu, no kohta alkaa striimit, ni pääsee peiton alle sikiöön.

Ulkona oli tosi loskaista ja märkää.. tiet auraamatta ja aurattiin sellasii teitä jossa ei aurattavaa.

Huomen vois ajoissa herätä ja käydä suihkussa ja sen jälkeen tehä helpon makaronilaatikon muutamaksi päivää ruuaksi. Alkaa tä 2 päibän munaruoka kyllästyttää.

Mut täytyy taas ettii se ohje....

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.01.2021 klo 18:16

Myelooma, Siinä sana minkä kuulin tänään äitiltä. Äiti oli lukenut isän lääkärintodistusta ja se oli siellä. Äiti oli perään kysynyt mikä, missä, milloin, sillä meille ei ole tätä ennen kerrottu moista ollenkaan. Nyt täytyy odottaa että lääkäri "vahvistaa" tämän sairauden ja kertoo enemmän.

Selkä, Se on ollut tänään aikamoisessa osassa. Ennen suihkuu sai miettii miten riisua, suihkussa miettii miten pestä hiukset, sit miettii, miten laittaa puhtaat vaatteet pälle. Loppu päivän istunut ja kestänyt selkäkipua joka on niin mahoton että melkein itkun saa. Laitoin lääkärille viestiä, eikö tähän o tosiaanka muuta kun jotain venytyksiä, joista ei o mitään apua ja jotain nallekarkki.panadoleja. Kappas, ei ole vastannu mitään, vielä.

Muuten olen väsynyt. Sain tehtyy ruuaksi helpon makronilaatikon, josta tuli ihmeen hyvää. Olen herännyt taas vähän välii aamusta, mut en jaksanut ottaa 8lta lääkkeitä va otin 9ltä. jolloin nousin sängystä touhumaan. Mun piti tiskikone laittaa kuntoon,mut en kyennyt, joten se saa jäädä huomiseksi tai ylihuomiseksi tai jne. Roskat,ainakin osa vois huomenna viä, mut riippuu kestääkö selkä. Onneks tukih. vie mut huomenna hoitajalle, tulen sieltä omin avuin linja-autolla takas. Äitin pitäis ennen pe tuoda mun avain , jonka hän lainasi. TOsin voin kattoo jollen to on kipee selkäni kanssa, niin voin itekkin hakee sen. Pe on kumminki ehkä viiminen isän hoito. Saa nähä miten sekin menee tämän selän kanssa.

Loppu ilta, alan kohta kattoo liigan ottelua ja sen jälkeen tai samaan aikaan tunnin tai alle päästä striimii ja sit ku liiga loppuu, ni meen sänkyyn. TÄytyy va leivät tehä tässä jossain vaiheessa ja syä ne iltapalaksi.

Että tämmöinen päivä mulla.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.01.2021 klo 17:15

TURHAUTTAVAA....Yleensä olen pystynyt keskittyy käsitöihin, mut nyt en pysty siihenkään. Lääkäri vastasi viestiini, kipu on kroonistunut ilmeisesti, enkä pääse siitä ikinä pois. Pitää loppu elämän olla hänen kanssa. Jokin lääkkeen se anto, mut ei ne osaa edelleenkään tiedoista LUKEA että olen asetylisalisylille allerginen. Miksi se on niin vaikeaa.

Hoitajan käynti peruuntu hänen osalta, just ku mulla olisi ollut jotain asiaa hänelle. Ilmeisesti salaa lukee tätä ja näin ollen ei uskalla tavata mua. Tai niin ku tukari sano, peruuttaa käyntejä, kunnes voivat heivata mut pois.

Tukarin käynti supistus puhelimen soittoon. Hyvä sekin,sain jollekkin ees hiukan purkaa viikon tapahtumat. Jollekki joka ei kritisoi vaan kuuntelee.

SIt yks toinen meno peruuntu, kun en lähtenyt toiselle puolen kaupunkii tällä selkäkivulla. TOsin se toinen tapaamiskappale tai henkilö, ei tuntunut olevan moksiskaan peruutuksesta.

Nyt katoin kuinka kauan pinna kestää tässä tuolilla istua. Koitin tos tunnin sohvalla maata ja istua, tehä läsitöitä, mut turhauttaa ku ei missään asennossa o hyvä olla. Tai on, sängyssä. Tällä hetkellä tuntuu et isä on ainut joka todella ymmärtää.

Täyttelin tota uutta kässäkassiani. Siihen mahtuu ihan sairaan paljon kaikkea. Ku pääsen sukkia tekee, tuntuu varmaan kivalta neuloa.

Mut nyt taidan hetken virkata tota patalappua itelleni ja sit alkaakin jo chat.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.01.2021 klo 22:23

Maanantaina alkaa uusi elämä, ehkä. Saa nähä miten se kaikesta huolimatta onnistuu.

Suunnittelin sukkia vielä illalla. En ole ihan tyytyväinen toiseen lankaan. Täytyy äitiltä kysyy vielä, mitä mieltä hän on.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 28.01.2021 klo 13:28

saloka kirjoitti:
Maanantaina alkaa uusi elämä, ehkä. Saa nähä miten se kaikesta huolimatta onnistuu.

Mitä ma tapahtuu, siirtyykö isän hoitovastuu äidille?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 28.01.2021 klo 17:37

soroppi kirjoitti:

saloka kirjoitti:
Maanantaina alkaa uusi elämä, ehkä. Saa nähä miten se kaikesta huolimatta onnistuu.

Mitä ma tapahtuu, siirtyykö isän hoitovastuu äidille?

Mun tietääkseni juu, mut se voi vielä vaihdella.

 

Olen istunut ja kutonut tota päässä suunnitelmaa sukkaani. Loppujen lopuksi siinä on musta-lilamonivärisyys. Saa nähä miten onnistuu kun musta on mulle uusi lanka ja se on paksumpaa ku lila.

Yritän tässä katella tallennuksia,etten menisi sänkyyn. Joskus parin tunnin päästä vois mennä.

Olen siskon kanssa jutellut isästä ja äitistä ja muistakin asioista.On kivaa jutella siskon kanssa. Joku kerta kun sillä on aikaa, tulee hän kattoo tätä tietokonetta.

Mut joo, ei täs väsyneenä mitään erikoista. En saanu vieläkään sitä astiakonetta käyntiin. Enjotenkin jaksa kiinnostuu kun käsitöistä ja sängystä. Yritän nyt näillä voimilla saada tehtyy käsitöitä, ennen kun voimat lopahtaa....

 

Käyttäjä kirjoittanut 29.01.2021 klo 14:43

Hei Saloka.

Mulla on jäähyväisolo. (ei johdu sinusta) (ja on vaan olo mussa) Tunnut myös tutuksi tulleelta ihmiseltä täällä. Kun voisin välittää lisää toivoa kaikkiin tuleviin vaiheisiin joita edessä on. Parasta kuitenkin ottaa päivä kerrallaan. Pidetään kiinni luottamuksesta. Itseen ensin ja jos on joku johon voi luottaa. Kuvittelen että eri puolilla maata välillä tuskaillaan, samojakin asioita koitetaan ratkoa ja syötävää keksiä. Kaikkeen hippunen iloa vaikka murhetta meinais  💗 rakkaus ja kuolema menee jostain syystä kuin käsi kädessä, onneksi rakkaus kuitenkin aina voittaa 🌷

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.01.2021 klo 17:20

Kiitos keskustelua.

Olen vällyjen seossa. Perinteinen ahdistuksen purkaus.viiminen isän hoito. Nyt olen varalla.

Sen kunniaksi ostin kaupasta kaikkee hyvää.

On kylmä. Väsyttää.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.01.2021 klo 13:09

Sain vihdoin astiakoneen käyntiin. Tutun kans suunniteltiin mun huomista ruokaa.

Äitiltä pitää kysyy, olisko sil ens viikolla aikaa tulls viemään mun kans roskat. Niitä on niin paljo, ettei mun yksin pysty viemään kerrallaan.

Yö oli taas katkonaista. Illalla 23 aikaan täällä alettiin jossain muuttaa. Sit koko ajan jossain mukula huusi. Sit aamulla heräsin mukulan huutoon. Että näin.

Sukkia oon täs neulonu. En tiä minkälaiset tulee. Ja kenelle. Toi uusi kässäkassi on ihana. Lokeroita on, vaikka muille jakaa.

Mietin tyttöä. Iso ikävä häntä. Äiti oli onneks nähny hänet eilen ja olivat puhuneet. Tyttö on syntymäpäivillä tämän vkl:n.

Yksi kukkakin kuoli, orkidea. Se olikin huonossa kunnossa kun tuli mul.

Kai mä otan kutimet käteen ja juon teetä.

Ps. Isällä ei erityisiä ongelmia rokotteesta tullu. Eilen illalla oli kättä pistäny hiukan. Piikkikohtakaan ei o vuotanu. Tutullakaan ei ole mitään tullu. Käsi ehkä hiukan kipeä, mut ei muuta. Äitillä ei silloin tullu mitään.

 

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.01.2021 klo 21:43

Äiti tulee kai ma, joten mun täytyy huomenna käydä suihkussa.

Olen jo loppuosassa sukissa. Päässäni pyörii taas uusi kukan "ohje" jos kokeilis valepalmikoin.

Yölääke otti aika ärhäkästi. Olen ihan naatti. Ajattelin lukee, mut rivit hyppii. Kai on mentävä nukkumaan...