Alkaa taas kerääntyy pään sisälle ideoita ja halumisia. Niitä alkaa olee niin paljo että ne ei mahu sielt pois.  Jos voisin, tekisin sata sukan alotusta.

Söin äskö ja mietin, leputtaisko selkää ja menis maate.

Selkä kutiaa, korvat kutiaa. Joka paikka kutiaa.

Pitää varmaan pyytää äitii rasvaa ja kattoo tota selkää.

Ien on jotenki omituinen.

Mä sekoon tänne!

Alkaa väsy painaa, samalla ahdistaa kun puhelimeen tuli et Pave Maijanen on kuollu. Ymmärrän että hän oli sairas ja nyt hänel on hyvä olla. Silti pisti ahistaa hiuka.

Kokeilin, mul on selkä ihan karhee. En tiä miten saan rasvattua sitä, jos äiti tois rasvaa.

Mut kaipa mä alan nukkuu...

Laitoin maskit pesukoneeseen. En jaksa keitellä niitä. Samalla mietin, jos siirtyis pyykkietikkaan. Onko siitä hyötyy vai haittaa.

Mut nyt ahdistun kun kone on päällä. Yleensä mulla on kuulokkeet päällä, mut nyt ajattelin kykeneväni ilman.

Ruokaaki tarvii tehä, mut jalat tärisee ahista, ni ku kädetki.

Mut kai mä yritän alkaa kutoo...

Ahdistus muuttui sellaiseksi yliaktiiviseksi. Annoin tai annan toista kiloa astiakonetabletteja siskolle, äiti saa ruohosipulia, tyttö halua viinaa ja rahaa ja kumpaakaan mul ei ole. Sit ravasin keittiön ja oloh. Välii ja kiermurtelin tuolis. Chat meni harakoille, kun en pystyny keskittyy.

Nyt on onneks lääkkeet jaettu. Ootan et ranneke latautuu. Sit pääsen kokeilee nukkumista.

Olen ahdistuksen partaalla. TÄllä kertaa mietin, miten saisin sen pois. Menenkö suhkuun istumaan kuumaan veden alle, ehkä vois kokeilla...

Auttoiko kuuma vesi? Toivottavasti olosi helpotti/vähän kerrassaan alkaa helpottaa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Itken. Onko mulla mitään enää tässä maailmassa.  sisko pyytää ja mä teen. Äiti käskee ja mä teen. En jaksa enää tämmöstä.

Seisoin 10 min sit t-paidan kanssa tai päällä -2 asteen pakkasessa 5-10 min.

Ehkä mä en tähän viestiin tarvii tai halua vastausta. Tai kirjoitusta. Tai mitään.

Olen menettäny kaiken, sen rakkaimmanki.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten.

Soroppi, ei se oikee auttanut.

Nyt sainvastauksen, soittelen liikaa tytölle. En sais soittaa ollenkaan. Nyt välit tais taas katketa. Mut katkekoon. Tehköön elämälleen mitä haluaa. Kyl mä täällä voin ahistuu ja itkee yökaudet. Ei siitä kukaan kumminka välitä.

Hain yhenpaketin. Toista ootan vielä. Sit pääsee siitäkin painakaisesta.

Vielä ku äitijättäis rauhaan ja hoitais isää,niku pitäis. Olis ainakin osa asia hyvin.

Mut nyt meen laittaa ton pesukoneen ton mihin pesuaineet laitetaan, likomaan. JOs saisjoskus sen puhtaaksi.

Laitan musan päälle ja toivon ettei kukaan häiritse mua.

Mitä tarkoitat? Mitä olet menettänyt? - Voimia! 🙏💖👍

Moi Saloka. Musta kuulostaa et sullon monessa asiassa vaan tasan kaks vaihtoehtoo. Tavallaan jos ottaa sellasen asteikon, jossa on numerot 1-10 ni aina on joko 1 tai 10.. mitään silt väliltä ei voi olla. Esim nyt toi sun tyttären soittamisasia. Sanot ensin et tyttären mielestä soittelet liikaa hänelle ja heti toisessa lauseessa sanot ettet saisi soitella hänelle ollenkaan. Huomaatko itse?
Toi eka on se mitä tyttösi sanoi ja toinen on sun oma käsitys siitä mitä hän sanoi, joka on aika erilainen mitä tyttösi on sanonut. Se et sanoo et soittelet liikaa ei meinaa, ettet sais soitella ollenkaan. Sit kiukustut siitä omasta olettamuksestasi ja alat rypeä surussa ja säälissä. Vatvot sitä päässäsi yksin ja se saa ihan uusia mittasuhteita ja paisuu ja paisuu. Älä loukkaannu siitä et tyttös pyytää tilaa, vaan kokeile reagoida jostain ton asteikon väliltä.. Toteat että ok, tyttö haluaa tilaa itselleen ja kokee et soitat liikaa. Sehän on ihan ok ja jokaisella on oikeus pyytää tilaa, ei se aina tarkoita sitä että hän ei pitäisi susta ai muuta mitä luulet.
Voisitko sanoa tytölles et on ok että hän haluu sun soittelevan vähemmän, ja kysyä vaikka suoraan kuinka usein on ok soittaa jos tuntuu ettet itse ole varma.

Älä kaada tyttösi niskaan sellasta taakkaa, jossa säälit itseäsi. Se voi pahimmillaan kuulostaa syyttämiseltä "no et sä välitä musta" " itken toilailujesi takia kokoajan jos en saa soittaa" -sellanen on tosi raskasta kelle tahansa. Hän välittää susta ja voihan olla et sellanen on myös osasyy miks hän haluaa etäisyyttä.

"Tehköön elämälleen mitä haluaa". Niinpä, niin hän tekeekin ja anna tehdä. Voit auttaa sen verran mitä hän antaa auttaa tai osallistua hänen elämään. Yhtään enempää et voi. Tai voit mut se voi tuntua hänestä väkisin tunkemisena hänen elämäänsä. Mut älä ahdistu siitä itse niin hirveesti, ja oo siit surullinen. Se on ihan normaalia! Äidistä kuuluukin irtautua elämässä, se on NORMAALIA.

Äidistäsi sä puhut välillä niin ettet pärjäis ilman häntä ja nyt haluat et hänä antais sun olla kokonaan. Taas vain asteikon ääripäät. Reagoit tosi voimakkaasti.
Miksei äitisi hoida isää niinkuin pitäis tai ois hyvä? Onko oikeesti noin vai ajatteletko että sun mielestä hän ei hoida hyvin. Ihmiset on erilaisia ja voihan olla et käsitys hoitaa hyvin on sulla ja sun äidilläs erilaiset. Molemmat voi olla myös hyviä tapoja hoitaa.. jos äitisi ei tee pahaa tai laiminlyö hoitoa niin anna äidin hoitaa hänet omalla tavallaan, ehkei hän osaa muuten?

Zirkoni, sä et tiedä kaikkia, vai tiedätkö?

Mun mielialat vaihtelee 0-100 tunnin sisällä. Olen kohta kk jos ylikin yrittäny pärjätä kaikkien kanssa ja asioiden kanssa. Se et saan tänne kirjoittaa ees jotain, on mulle hyvä koska aina en seuraavana päivänä tiedä mitä oon kirjoittanu, voin lukea.

Itseni kanssa kamppailu, sairauksien hoitaminen, kaikki mitä siinä ympärillä on. En va jaksa enää kauan. Tarvisin kaikesta breikin, mut se on mahdottomuus tällä hetkellä.

Yritän delegoida asioita, koska mulla ei o ku 2 kättä ja määrätty aika va kellossa. Nekin kädet alkaa olee kipeet jo, mutta silti on tehtävä työt mitkä pyydettiin.

Kotona on asioita jotka on hujan hajan. Mulla on edustuspuoli ja sikolättipuoli.

Juoksen vessassa monen monta kertaa, mun mikään ruoka ei kiinteydy. Siksi syönki vasta illalla, eli voi olla välillä 24h paastoja, jollen kerkee tai jaksa tehä ruokaa. Mulle ruoka on va jokin mitä pistetään suujun ja joka tulee ulos vauhdilla. Siksi se on vihollinen mulle.

Yritän muistaa mitä alussa kirjoitin, turhaa. Lääkkeet ja masennus on tuhonnut mun muistini. Loppujen lopuksi mut joskus löydetään tuolta ulkoa puolalasti niin ku isä ennen dg. Kuljen isän polkuja.

Mut nyt mä alan pikku hiljaa tekee pesääni ja jäädä surullisena oottaa huomista. Jos tänne tulee lumimyrsky huomenna, ni en pääse tällä viikolla hoitajalle. Täällä on edelleen huonossa kunnossa tiet ym, koska kaupunki myi aurauskalustonsa.yksityiset on traktorilla koittanu ajaa lunta. Sitä on myös viety pois.

Toivon ettei tämän lukeminen loukkaa sinua, saloka, mutta Zirkonin viestissä on mielestäni se hyvä pointti, että omien rajojen asettaminen on tärkeää ja tarpeen - ja sen perusteella mitä kirjoitat tänne, minusta usein kuulostaa että pakotat itsesi (reaktiona siskon, äidin, tytön pyyntöihin) ylittämään ne rajat, jotka sinun olisi jaksamisesi kannalta hyvä vetää. Ja siitä sit seuraa sinun puoleltasi katkeruutta ja uhrautumista (joka myös, välillä, kääntyy uhriutumiseksi...), mikä ei ainakaan auta masennuksen kanssa.

Älä ota tätä pahalla, minusta on kuulostanut viimeisen vuoden tai parin aikana siltä että vedät rajoja nyt jo paljon enemmän kuin aikaisemmin - tai ainakin sanot äidillesi ainakin välillä suoraan että nyt ei pysty tai jaksa, jos oikein muistan mitä olet kirjoittanut. "Ei":n sanominen ei ole helppoa, varsinkaan silloin kun epävarma itsestään tai päätöksentekokyvystään, ja kun vastahangassa olevat ihmiset ilmaisevat mielipiteensä jämäkästi. Mutta välillä se on tarpeen.

Kirjoitit joskus aiemmin siitä, miten olet oppinut kotoa sen mallin että tunteita ei kannata näyttää, ja että olet opettanut sen myös tytölle. Jätin silloin kommentoimatta, ehkä lähinnä omaa järkytystäni (se on päinvastainen asenne kuin se, mitä minulle terapiassa yritettiin opettaa), mutta palaan asiaan nyt. Ehkä tyttösi tarve pitää etäisyyttä välillä liittyy siihen, että tämä käyttäytymismalli ei toimi, tai että se johtaa ikäviin seurauksiin hänen hyvinvointinsa ja ihmissuhteidensa kannalta? Tai sitten joku muu sinuun liittyvä asia on hänelle nyt tällä hetkellä niin kipeä, että hän ei oman hyvinvointinsa takia kärsi pitää yhteyttä - ainakin minulla on ollut välillä pitkiäkin kausia, etten ottanut isään oma-aloitteisesti yhteyttä ollenkaan, ja joskus olen pyytänyt äidiltä ettei hän kertoisi minulle mitään isään liittyvää, koska se oli minulle liian raskasta. Se oli vaihe, joka meni ohi, kun pääsin paremmin irti kotioloista, ja sain oman elämäni paremmin käyntiin. Uskon että tyttösi kanssa tulee lopulta käymään samalla tavalla, se sinulta kärsivällisyyttä ja luottamusta nyt vaatiikin.

Joka tapauksessa: levollista oloa, nallehalauksia ja parempaa huomista! 💗

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Soroppi siis mun vanhemmat ei anna näyttää tunteita, mut tytön kans on eri. Me halattiin aina ku nähtiin. Hän itki mulle ym. En o ikinä kieltäny tyttöä näyttämästä tunteitaan. Mä en sellainen hirviö o.

saloka kirjoitti:
Soroppi siis mun vanhemmat ei anna näyttää tunteita, mut tytön kans on eri. Me halattiin aina ku nähtiin. Hän itki mulle ym. En o ikinä kieltäny tyttöä näyttämästä tunteitaan. Mä en sellainen hirviö o.

Hyvä juttu, sitten olin ymmärtänyt väärin!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: -

Tänään oli eka koneellinen kokeilussa pyykkietikka. Kyl ne pyykit ihan puhtaina ja ehjinä tuli takas. Nyt kuivumassa. Ei niissä o sitä kilometrin pitusta hajunjälkeä, sellainen pieni va, ainakin märkänä. Etikka tuoksu kerran voimakkaalta kun kone kävi, mut sit se haihtu pois, eikä vaatteissa ole mitään etikkaan viittaavaa hajua.

Tänään on taas mielialat vaihdellu ylös alas. Mutta tällä kertaa pidin mahdollisimman siljaa niistä et välillä itkin täällä ja sit muutaman tunnin päästä menin ku pyryharakka. Mun on va sopeuduttava näihin oloihin.

Vien huomenna äitille lakana ja pyyheliinat pyykkiin. Jostain kumman syystä mun kone ei tykkää niitä pestä ja äiti sit pesee tuvalla omaan tahtiin. Palkaks olen antanu aineita ja nyt hän saa kaikki mun huuhteluaineet.

Otin pyykkikopan jo tohon lattialle et saan viskota noits likasia vaatteita siihen. Sit pitää joskus jaksaa puhtaat laittaa kaappiin.

Huomenna on taas pitkästä aikaa isän hoito. Saa nähdä millainen isäntä tulee, kun hän saa sen rokotteen huomenna. Luulin ettei isä saa sitä sairauksien takii, mut näköjään saa. Pidin pienen palopuheen hänelle että kertoo hoitajille jos jotain pientäkin tulee. Ei se varmaan enää muista mitä oon sanonu.

Vois taas lukee muutaman rivin ja koittaa sellai rauhottaa tätä loppu iltaa. Ettei olis puhelimen vanki.