Villapaidan hihat edistyy hitaasti.

Ajatukset eivät kohtaa, ovat solmussa.

Ei pepsi maxia vähään aikaa.

Isä pärjänny vissiin hyvin. Urheilua katellu.

Huomen pitäis suihkuun mennä. Miksi mä voin inhota sitä.

Korvatkaan ei o lukos.

Perjantaina vien vanhempien joulupeitot. Pelkään reagointia.

Pelkään saavani maanantaina lääkäristä kalliita tököttejä. Mulla ei ole paljoo rahaa.

Mitä syötän jouluna tytöl, jos tulee? Aattona teen puuron, ennen ku lähtee isovanhemmille.

Miksi pitää tulla joulu ja uusi vuosi?

Uutena vuotena tulee vuosi ilman alkoholia. Haluun alkoa, kattelen niitä, mut en saa ottaa yhtään.😭

Haluan kadota. Mieli on musta. Itkisin jos pystyisin. Ei näy toivoa missään. Koko ajan saa olla huolesta sekaisin. En jaksa semmost enää.

Olen ehkä liian väsy ajattelee. Jos otan yölääkkeet nyt ja alkaisin kirjaa lukee....

Ai nii,pitää äitille soittaa ennen ja kysyy onko kaik ok..

Elämä kulkee omaa latuansa, päivä päivän perään, kaikki näyttää menevän hyvin.

Pikemiten ❤

Paidassa on jo kaulus. Mietin, myiskö tutulle sen paidan, vai pitäiskö ittellään.

Kävin just suihkus, näin illalla. Ajatus päästä lämpimän peiton alle. Ei oikee toteutunu.. mut oon puhas.

Aamulla lääkäri, sieltä kävely kotiin päin, matkalla apteekki ja kauppa

Joku käy vessas, kuulin sen.

Petän itteni, petän teijät.

Yritin ottaa pitsanpalan pakkasesta. Et oisin huomenna syöny, mut en kyenny menee lähellekkä pakastinta.

Mietin vielä niitä hedelmiä, jos yrittäis yhden pussin kerrallaan syä pois, tulisi pakkaseen enemmän tilaa. Millasta se sose mahtaa olla, kun on melonia, ananasta ja vähän kaikkea sekaisin. Smoothieksi ei voi tehdä.

Sit mun tarvii noi kylmähaudeteet juua kuukauden sisällä pois.

Huomen täytyy lisää leipää hakea. Oikeastaan muuta en sieltä tarvitsekaan.

Mut kai mä yritän alkaa nukkuu, 8:lta on herätys...

Vaikeaa oli herätä. Ilmeisesti pimeys.

Kävin lääkäris. Maskikielto. Ei oikee 100% tieny mikä oli. Kun otin maskin pois,huomas se jo 1.5m päästä mistä kyse. Antoi jotain kortisoni-hiivarasvaa kokeeks.

Huomenna aamulla meen hakemaan.

Itken, menetän tytön. Missä mun iloinen, jaksava tyttö on. Nykyään ni äksy ja kaukana. En saa otetta häneen enää, en tiä koska soittaa, kun aina on väärä aika. Viesteihin ei vastata. Ja kaikkein surullisinta on etten voi puhua. Hän pyörii hämärä porukassa. Hän juo aina välillä alkossa saamaa juomaa.

Surullisintä täs on se et mä teen kaikkeni. Ku hän tahto villatakin, tein sitä. Nyt se on 2-3kk ollu kesken laatikossa..

Hän on ilmoittanu ettei taho tulla tänne kaupunginosaa. En tiä miksi. Pitääkö mun muuttaa, millä rahalla. Siksi en o nähny häntä ku joskus.

Laitoin hänelle viestin ja kysyin, mitä mun täytyy tehä, mitä hän tshtoo mun tekevän.

Nyt on yritettävä rauhottuu ja soittaa toiselle hoidettavalle.

Mulla sattuu toi viimeks hoidettu hammas. En jaksa soittaa aikaa sille. En halua hoitaa sitä. Kärdin ennemmin kivusta, kun en voi enempää kipulääkettä ottaa.

Maha huutaa tyhjyyttä. Lääkkeiden otto aikakin. En taho syödä vielä. Moneen tuntiin...

Kylki sattuu, ku joku löis miekalla sisään ja ulos. Kipu saa melkein huutamaan.

Tiedän et teen kivun ehkä itse, mielialalla. Nii ku pieni pääkipukin. Oikeastaan koko kroppa sattuu.

Oon 4h maannu sängys, peiton alla. Olen ollu ihan jäässä. Vielä on varpaat jäässä.

Haluaisin soittaa ja kuunnella jonkun va puhuvan. En jaksa ite puhua takas. Koitin tutust- sillä kiire just vessaan. Soitin äitille - ei ollu aikaa puhuu. Tytölle en ees yritä. Tuntuu nii paskalta.

Sisko laitto viestin... viekö hän mun lahjan vanhemmille. Laitoin takas... meen pe isää hoitaa ja jatko suunnitelmia ei ole. Sisko.... viekö hän sen lahjan sinne... vastasin.... en tiä... sisko, kai ja pyhinä siellä käyt. Eli mun on pakko sinne mennä, ku hä lähtee huviajelulle kajaaniin. Mua ei tällä hetkellä vois vähempää kiinnostaa lahjat, eikä joulu. Haluaisin va saada itteni pois täältä pohjamudasta. Tästä tunteettomasta, kivuliaasta elämästä. Mä en jaksa näitä vaihteluita enää. Mä en jaksa joulua enää, mä en jaksa ihmisiä enää, mä en jaksa enää kuunnella tota kellon pimputusta

Et hyvää yötä, en tiiä tuleeko aamu..

En o kuullu tytöstä mitään.

Sain rasvaa kasvoihin, ei ainakaan satu, kun laitoin sitä.

Laitoin eilen jo hoitajalle peruutusviestin, koska en voi maskia pitää. Hän ei oikein ymmärtänyt. Nyt joutusin tarkentaa.

Päätä alki taas sattuu vähän. Selkä on toiselta puolen kipeenä. Rampa oon. HUomenna aamulla lenkki.

kirjoitin ja kesken kirjoituksen oli rekisteröinti lähtenyt ja viestini mitätöintiin. Nyt ketuttaa ja kaikkea niin paljo ettei kiinnosta enää mikään. MÄ painun sänkyyn ja olen siell aamuun asti.

26 min vesisateessa, mut sai purkaa mieltäni ees hiukan. En tiä auttaako siihen puhuminen.

Nyt jännätään, tuleeko tyttö käymään. Jollei, en mäkään soita perään.

Iho on vähän parempi. Punottaa kivasti.

Pitäis kukat kastella, mut kiinnostus nolla.  Taidan koittaa neuloa....

saloka kirjoitti:
Kylki sattuu, ku joku löis miekalla sisään ja ulos. Kipu saa melkein huutamaan.

Tiedän et teen kivun ehkä itse, mielialalla. Nii ku pieni pääkipukin. Oikeastaan koko kroppa sattuu.

Oon 4h maannu sängys, peiton alla. Olen ollu i...

Kommentti nyt vaan tähän.

On niin totta että oloaan saa pahenemaan ellei huomaa sitä ja suuntaa huomiotaan johonkin esim. Uloslähtemiseen. Tai jhnkn kehon kipua hellittävään venytykseen tms.  Aika usein onni on omissa käsissä.

Tsemejä sinne, kaikilla joulukiireitä ⭐🤸💪❤️👋

Kiitos keskustelua. Samoin sinulle tsemppiä.

On taas vaikea ilta ollu. Äiti ihanoi ostamaansa painopeittoa, kuinka hyvä on ja kun ei tarvii muuta peittoa. Mä itkien kuuntelen tätä melkein joka päivä. Pahemmaksi olon tekee sen, et olen äitille ostanu uuden peiton, kun vanhoissa paleli. Itkien sanoin äitille et toivottavasti isälle tulee lämpimät yöt, eikä joudu palelee pe jälkeen. Mä käytin viimiset 150e joululahjoihin, sis. Tytön lahjan. Tyttö oli ihan innoissaan, kun annoin jo lahjan. Lisälahjana hän sai mun vanhan aktiivirannekkeen.

Nyt mulla ei ole ennen joulua vissiin rahaa, koska apteekkilasku oli 71e. Mihin mä sitä rahaa ees tarviin. En mihinkään. Juu.....

Maskikielto ja pitäis äitin kulkukoirana mennä linja-autolla kaupunkiin. Hän oikee iloisena mulle soitti. Paskat!

Antakaa kaivaa mun mun omaa hautaani johonki.

Olen tänään oksentanu, ei mikään yllätys. Söin ja tein itelleni munakokkelia ja pari ryynäriä. Sinne meni kaikki munat. Pitää keksii millä voitelee kupinmalliset joulutortut, tänä vuonna näin, vai tekeekö niistä blondeja. Olen säästäny 500g torttulevyjä jouluksi. Teen aaton aattona ja yllätän tytön erinlaisella tortulla. Muut ruuat hän joutuu ite tuomaan, maksan ne hänelle. Aattona teen riisipuuron soijakermalla, siihen on jo aineet hommattu.

Mun ja meidän pieni joulu. Katomme kai elokuvia ja tappelemme kumpi nukkuu puhtaiden petivaatteiden alla, mun sängys ->tyttö. Mun pitäis jaksaa viä roskat roskiin ja laittaa pyykit kaappiin.

Aattona tyttö menee johonki aikaa mun vanhemmille viettää aikaa ja siitä alkaa mun yksinäinen joulu. Katon telkkaa ja joko teen paitaa tai sit otan uuden tekeleen. Kaivan jostain lankoja ja puikkoja.

Yksinäisyys jatkuu läpi uv:n ja loppiaisen, jonka jälkeen arki astuu voimaan.  Uv:n en taida katella yhtään ulos. Mietin vuoden raittiutta ja ainakin 6kk kanatonta aikaa. Mietin kutimien ääressä, mistä ehkä ensi vuonna luovun..

Mut nyt on kai aika ottaa yölääkkeet ja pyyhkiä kyynneleet ja mennä nukkuu...

Emmä usko et sä oot sun tyttöö menettämässä minnekään. Eiks sun tyttö oo jo aikuinen? Jos näin on, niin eihän hän olekaan velvollinen kertoilemaan tekemisistään ja menemisistään kenellekään. Ymmärrän kyllä, että huoli äitinä on varmasti kova vaikka lapsi olis minkä ikäinen ja haluis tehdä kaiken ja ylikin hänen puolestaan.
Sanoit itsekin et oot tehny ja yrittänyt tehdä kaiken. Tiiätkö, se riittää. Enempää et voikaan. Et välttämättä saa tyttöäsi kiinni aina, kun hänellä on paljon muutakin tekemistä. Älä ota siitä ainakaan itseesi. Niin nuorilla on ja kuuluukin olla, harmi jos kaikki toi aika kuluu hämäräporukoissa:( . Se, että sanot hänelle että oot aina käytettävissä kun jotain tarttee tai jos tahtoo puhua(jos näin on), riittää hyvin. Oot sanonut sen ja se on tärkeetä. Se noudattaako tyttäresi tätä, on taas hänen asiansa etkä voi sille paljonkaan mitään.

Yritä olla murehtimatta liikaa kokoajan ihan kaikesta. Pidä vaikka huolihetki päivässä millon mussuttelet oikeen olan takaa kaikilla asioilla mitkä on päin hanuria. Muutoin yritä keskittyy hetkeen ja siihen miten moni asia on myös hyvin. Neulot ja teet muuta mistä pidät. Huolia kun ilmenee, yrität siirtää ne seuraavan päivän huolihetkeen jos sen päivän hetki on jo mennyt. "nyt neulon, ja ajatelen tätä murheenaihetta sit huomenna kun sen aika on". kirjota ne asiat vaikka lapulle niin voit käsitellä ne sit tossa omassa murehtimishetkessä kunnolla. Kaikille tuntemuksille on annettava tilaa, myös murehtimiselle. Mut jos se vie suuren osaa päivästä ni kannattaa yrittää antaa tilaa siltä myös muulle. Hiljalleen siihenki voi ehkä oppia.
Sulla on paljon huolta esim sun isästä mikä on ymmärrettävää. Muista myös se et joka asia ei oo hänelläkää huonosti, hänel on perheenjäseniä jotka auttaa häntä. Monella ei ole välttämättä ketään vaan osoite on suoraan joku laitos. Sun isällä on välittäviä ihmisiä ympärillä ja sä kuulut niihin. Isäs käy jossain ryhmissä vissiin? sekin on hyvä asia, moni vanhemmista ihmisistä on tosi yksinäisiä.

Sulla on jotain kipuja usein. Et kuitenkaan oo vaikka vuodepotilaana, ja sun kroppa toimii nii et kykenet liikkumaan jne.

Aina on jotain mihin voi verrata ja kannattaa huomata et kaikki asiat ei välttämättä ookaan nii huonosti miltä omassa päässä tuntuu niiden olevan.

Toivon sulle vähän ilonhetkiä ja hyvää oloakin tähän joulun aikaan<3 yritä myös nauttia.

Huolihetki kuulostaa kyllä ihan hyvältä idealta! En tiedä missä määrin sen tiedostaminen, että omaa oloa on mahdollista pahentaa (kipuja lisätä, surua suurentaa), helpottaa asiaa. Ainakin mulla siihen tiedostamiseen liittyy toisinaan masentuneisuutta/alakuloa ruokkiva tunne siitä, että koska voisin potentiaalisesti parantaa omaa oloani (mutta en ole sitä tehnyt), jollakin tavalla ansaitsen sen kurjuuden, jossa juuri sillä hetkellä olen - minkä en usko pitävän paikkaansa.

Kivaa saloka että rasva helpotti kasvojen ihoa! Kuulostaa siltä että tyttösi on itsenäistymässä - toivon, että hän selviää kuohuista mahdollisimman kuivin jaloin.

Tsemppiä paljon! 🐼

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: Lisäys, en nähnyt viimeisimpiä viestejä

Zirkoni ja soroppi  💖

Tänään on ollu aktiviteettia,kun jouduin lähtee äitin kanssa kaupunkiin.En tykkää mennä sinne ihmispaljouteen ja kun meillä ei ole kauppatoria, vaan se on työmaa.Kojut ovat jossain, missä lienevät. Käytiin ekana puhelinoperaattorilla ja äiti vaihto liittymät. Sit mentiin kirjakauppaan. Äitiä koitti 3 myyjää kovin avustaa, vaikka äiti sano ettei tarviija mua ne va katto kun huinisin mustan pipon ja mustan maskin kanssa siellä ettien äitiä joka paikasta. Sit eteen tuli vartia, joten pysyin visusti äitin kyljessä kiinni, melkein ainakin. Sit mentiin teekauppaan. Mua harmitti kun en voinu ostaa mitään, olisin halunnu jotain mansikkaista teetä. Sieltä äiti päätti että meemme kattoo niitä kojuja ja sitä kautta kauppaan. Kaupasta ostin 2 nougat rasiaa itelleni ja pullon glögiä, ja laitoin äitin maksamaan ne ees. Sieltä äiti ruinas kahville ja loppujen lopuksi se kahvi näytti oranssilta ja maistu appelsiinilta. Ja mä ku en tykkää kodin ulkopuolella syä enkä jua. Etenkään appelsiinimehua.Koko loppu matka kotiin pelkäsin että maha heittää voltin. Mut onneks sain kotona vielä rauhottua, ennen kun jokapäiväinen reissaaminen otti mahan ja pään päälle. Ei vaa pää kestä sitä että joka päivä olis jotain, maha heittää voltin. No mulla on aikaa tässä.

Tein tossa viimisistä ryynäreistä ja kurkusta ruuan itelleni, se ei vissiin lasketa ruuaksi, mut kumminki söin. Söin mä aiemmin toisen rasian kaikki nougatit.

Ajattelin vielä glögiä tehä täs ku nousen.

Olen  paljon puhunu yhdestä asiasta tytön kans. En o voinu ku neuvoa häntä. Toivon parasta hänelle. Hänellä on ollu paha olla tästä jo kauan. Viime yönäkin, kun en vastannu viestiin, ni hän teki jotain, mistä pelkään että tulee jälkiseurauksia. Sanoin hänelle jos tulee semmonen olo, ni soittaa niin kauan et vastaan. En mä viestin pieneen pimputukseen kuule.

Soitin äitille aiemmin illalla. Äiti vastas, mut lopetti puhelun äkkiä. Syyn hän soitti vielä illalla,sisko oli siel.

Paita kuulumisia.... se ois valmis, mut mä tahon 5+4cm lisää hihaan, joten mä teen. Deadline tai joku semmonen olisi saada se paita jouluna pois puikoilta ja kuvattavaks. Sit joulun jälkeen päättelen langanpäät. Eli vkl:na on kova ruljanssi ku kudin sylissä.

Tyttö puhu et tä hämäräporukka ei ehkä ookka ni hämärä. Saan tietoon aina vähän. Tyttö on tottunu murrosiän porukassa että vkl:t meni kännätes ja oksennelles ympäri pitäjää. Nyt täs hämäräporukas sanottiin tytöl ettei se alko o ilmeisestii oikee heidän juttu ja he vois porukalla mennä vaikka keilaa tai jotain. Tyttö oli ihan ööö... sanoin tytöl et se on sitä aikuisten juttuja. Se mitä näillä kulmilla tapahtu, on historiaa. On muuten hyvä sattuma että tyttö löysi vanhan naapurin täs jossain vaihees, en tiä koska. Nyt he ovat hyviä ystäviä, luulisin.

Huomen olisi viiminen tänä vuonna, isän auttaminen. Vien noi peitot samalla.

Mut äiti käski puhelimes alkaa lukee, teemme siis ni.