Hei Pitkästä aikaan!
Rakkaat kanssa kulkijat. Kyllä elämää on vielä pahan masennuksen jälkeenkin ja minä voin sen varmasti sanoa. En ole vielä puolessa välissäkään, mutta nyt jaksan jo nousta sohvalta ja mennä ulos.
Olin vuosi sitten todella huonossa kunnossa.. Vein aamulla pojan tarhaan ja istahdin sohvalle ja siihen jäin. Viikonloppuisin en nousstu sängystä ja mikään ei tuntunut miltään. Ahdistuskohtaukset iskivät yllättäen monta kertaa päivässä ja en osannut ollenkaan hallita tunteitani. olin pelkkää kaaosta sisältä.
Nyt nousen aamulla ja vien lapseni tarhaan. Pakotan itseni sen jälkeen kävelylenkille tai pyöräilemään. Kotiin tullessa teen hieman kotitöitä ja otan puolen tunnin tirsat, kun taas herään ja käyn suihkussa. Ruoan tekoa ja sitten pitemmän kaavan kautta hakemaan poika tarhasta. Tätä rituaalia teen päivästä toiseen ja en uskalla poiketa, ettei vaan tule takapakkia. Ahdistuskohtaukset pysyvät hieman kurissa lääkkeiden ja terapian avulla. Nyt minun pitää vaan oppia antamaan itselleni lupa nauttia elämästä ja nauraa. Itsekontrolli on todella kovassa.
Kenellä muulla on menossa masennus parempaan suuntaan? Kertokaa tarinanne. On kiva lukea välillä positiivisia tarinoita vaikka pienistäkin edistys askeleista. Haluan tätä siksi, että tämä saattaa auttaa monia taistelemaan lujemmin tätä omituista sairautta vastaan.
Minä olen parantunut enemmän kuin yhteensä kymmeneen vuoteen!
Olen myös yrittänyt tehdä itselleni tiukkaa rutiinia, että pysyy kasassa, eikä jää väjymään sohvalle.
Aktiivisuus on noussut huimasti ja nyt minulla on kaksi harrastusta, koira ja ratsastus.
En kyllä kovin jaksa vielä keskittyä mihinkään, mutta eteenpäin olen menossa, huimasti.
Vielä tammikuussa itkin, pelasin, viiltelin, peitin peilejä...joskus otin lääkkeitä, että nukkkuisi koko päivän.
Tähän on tullut muutos, mutta terve en vielä ole. Lääkityksen aloittamisen jälkeen toipuminen on ollut melko huimaa. Vähän jopa pelottaa. En kyllä silti vaihtaisi nykyoloa mihinkään, milloinkaan.
Hienoa kuulla,että voit paremmin!
Minullakin on ollut hyvin selkeät päivärutiinit lähinnä koirien ansiosta. Ylös ulos lenkille. Ruoanlaittoa, kohta taas lenkille. Netissä pyörimistä ja vielä iltalenkille. Hyvän terapeutin löytyminen on auttanut suunnattomasti! Olen alkanut lopultakin ymmärtämään itseäni ja niitä alitajunnassa olleita ajatuksia, jotka ohjasivat tekojani. Olen ymmärtänyt, että minun ei tarvitse ottaa kaikkia huonoja kokemuksia henkilökohtaisesti ja loukkauksina. Maailma ei pyöri minun napani ympärillä!
Lisäksi annan osan jaksamiseni kunniasta pienelle annokselle lääkettä ja aivojani ravitsevalle terveelliselle ruokavaliolle. Oloni on parantunut sitä mukaa, kun olen alkanut syödä riittävän isoja määriä kalanmaksaöljyä. Mikä tahansa kaupan hyllyltä ostettu kapseli ei riitä toisin kuin aiemmin luulin.