Paniikkioireita vai muuta?
Olen viimeisen kuukauden aikana saanut seuraavanlaisia oireita selkeästi kolme kertaa:
– Kroppani läpi menee pistelevä kuuma aalto joka jättää jälkeensä heikkoa oloa, vapinaa ja huimaavaa oloa (huimausta ei ole kuitenkaan) Tämän jälkeen kun mitaan paineet niin tulos on seuraava: verenpaineeni on n. 150/85 ja pulssi yli 90. Normi arvoni ovat yleisesti 130/60 pulssi 65
Kun oireet menevät ohi, jäljelle jää vai heikotusta ja maratonin juosseen olon. Olen väsynytkin. Sydänfilmi otettu 2 kertaa, mitään poikkeavaa ei ole kuin tiheämpää lyöntiä. Veritulppakokeet ja hapetukset ok. Lääkäri määräsi vielä rasitus ekg:hen. Mutta epäili että olisi paniikkihäiriön tapaista. Minulla ei ole mitään yleisten paikkojen kammoa, voin mennä ja olla.. Mutta pelkääkin nyt että nämä alkavat haittaamaan työtäni ja näin ollen elämääni.. Pidän työstäni ja työtovereista ja huominen työvuoron ajattelu saa aikaan sen että oloni alkaa olemaan kohta ylläolevaa. En todellakaan halua lopettaa työntekoa ja jäädä töistä pois.. Mitä ihmettä tämä on tai mitä ihmettä minä teen????
Onko sulla joku lääkitys? Kuulostaa paniikkioireilta, tai sitten lääkkeen sivuoireilta.
Minulle määrättiin miehen kuoleman jälkeen citalopram lääkitys (10mg/pvä) Muuten lääkkeinä menee satunnaisesti panaod kipulääke, litalgin, librax vatsalääkkeet. Muuta ei ole..
Itekin epäilen kyllä tuota paniikki mahdollisuutta, mutta minulla ei ole niitä klassisia oireita eli mitään pelkotiloja liittyen paikkoihin, tilanteisiin tai ihmisiin...
Mulla oli vastaavia oireita kun lopetin Cipralexin viime talvena ja on ollut myös paniikkikohtauksia, niiden jälkeen on aina väsynyt olo, sellainen todella vetämätön olo. Nykyisin syön Citalopramia 40 mg, eikä oireita ole ollut.
Taas mennään niin maata hipoen että. Ahdistus ja masennus tulevat hyökyinä ylitse ja ikävä on suunnaton olotila. Voin pahoin aika ajoin ja se vetää todellakin koko elämän aika pintapuoliseksi... Painoa on tullut roimasti lisää ja lisää tulee edelleen. Syöminen on ainoa lohtu ja sekään ei tuo kuitenkaan lohtua..
Olen noidan kehässä.. Ja minulla ei ole tukiverkostoa, ystäviä on mutta heillä on omat harrastukset ja elämä muutenkin niin erilaista että yhteytemme on enemmänkin pikaisia kahvittelureissuja.. Kaipaan ystävää, konkreettisesti joka jaksaisi olla myös meillä, lapsista huolimatta. Lapseni ovat erittäin vilkkaita ja energisiä kun joku käy.
Haluaisin vain käpertyä itseeni ja olla.. Elämäni ei ole mistään kotoisin..😭
Kannattaa varmaankin mennä lääkäriin. Tiedän miltä ahdistus ja masennus tuntuu, siihen saa pikalaastarin, eli lääkkeet. Hyvällä tuurilla pääsee vielä erikoissairaanhoitoon, mihin itsellänikin on toive päästä. Olen sairastanut toistuvaa masennusta jo useamman vuoden ajan ja nyt ollaan miettimässä josko diagnoosi on väärä, epäilys kaksisuuntaisesta on. Yksin ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa, sillä on kohtalokkaat seuraukset. Onneksi on edes näitä foorumeita, jossa voi keskustella muiden saman kohtalon kokeneiden kanssa. Ystävä tietysti olisi aina parempi. Toivotan sinulle parempaa huomista, muuhun en pysty.
lisäisin tuohon lääkärille menoon, että tarvittaessa voi käydä toisenkin lääkärin luona juttelemassa jos tuntuu ettei tule kuulluksi. joskus on sattunut ettei lääkäri "ota asiakseen" eikä potilaan kanssa olla samalla aaltopituudella. tästä ei kuitenkaan kannata ottaa itseensä, vaan lääkäreitäkin on "moneen junaan" ja siis tarvittaessa kannattaa mennä toisen lekurin vastaanotolle, jotta tulee kuulluksi! 🙂🌻