Cherry77 kirjoitti 8.2.2018 21:23

Täällä on varmaan paniikkihäiriötä sairastavia paikalla?

Olen sairastanut 20 vuotta paniikkihäiriötä ja sekamuotoista ahdistus/masennustilaa. Pahoja jaksoja ollut 5 tähän mennessä, juuri tuosta viidennestä toipumassa tällä hetkellä. Olen työelämässä ja välillä lähes oireeton. Kova työstressi viime keväästä lähtien alkoi saada paniikin pintaan kunnes tilanne kärjistyi jouluna pahaan paniikkiin, ajdistukseen ja masennukseen ja tieni vei psykiatrian päivystykseen. Lääkitys on ollut 20 vuotta, vaihdettu juuri Cipralexiin. Oxamin ja propral tarvittaessa. Olen vihdoin aloittamassa psykoterapiaa, aiemminkin sitä on ehdotettu mutta en ole saanut aikaiseksi/kiinnostus on lopahtanut kun olen toipunut.

Olen työelämässä (tällä hetkellä sairaulomalla kolmatta kuukautta) ja perheellinen.

Miten te muut paniikin kanssa eläjät, tuleeko teille tuommoisia pahenemiskausia vai onko paniikkia jatkuvasti? Mikä laukaisee kohtaukset? Oletteko saaneet psykoterapiaa ja onko ollut apua? Itse veikkaisin vahvasti mm. lapsuuden tapahtumia tämän taustalle kohdallani.

Hei vain! 🙂
Mulla ollut viitisentoista vuotta paniikkia. Talvet on mulla pahempia jaksoja, energia ihan nollassa, ahdistaa melkein joka paikassa. Usein mennyt työkuviot ja koulut penkin alle panikoinnin ja poissaolojen ja sairaslomien takia. Mulla pahentaa ahdistusta stressi. Nyt tuli juuri ero poikaystävästä ja olo aivan kaamea :/ En saa syötyäkään.
Luulisin että itsellä myös koulukiusaaminen aiheutttanut tämän.
Psykoterapiassa ehdin käydä viime vuonna pari kk ennen muuttoa. Oli todella hyvä ja sain paljon apua!

Hei tuhistin! Kiitos vastauksestasi. Onko sinulla joku lääkitys ja tulee oireita silti?

Odotan tuota psykoterapiaa kovasti, jospa se auttaisi. Olen parille terapeutille varannut tutustumiskäynnin.

Minullakin on ollut työpaikan vaihtoa ja paljon sairauslomia taustalla. Nykyisesäs työssäni olen kyllä ollut jo lähemmäs 10 vuotta.

Cherry77 kirjoitti 9.2.2018 10:31

Hei tuhistin! Kiitos vastauksestasi. Onko sinulla joku lääkitys ja tulee oireita silti?

Odotan tuota psykoterapiaa kovasti, jospa se auttaisi. Olen parille terapeutille varannut tutustumiskäynnin.

Minullakin on ollut työpaikan vaihtoa ja paljon sairauslomia taustalla. Nykyisesäs työssäni olen kyllä ollut jo lähemmäs 10 vuotta.

Joo, Venlafaxin ollut kohta vuoden, 150mg annoksella nyt. Sitä ennen oli Citalopram, muistaakseni 20mg annoksella, vuodesta 2010. Venla auttaa kyllä paljon paremmin. Miedoin Opamox on myös varalle.

Kysyin myös Kelasta juuri, että voisiko psykoterapiaa jatkaa kun viime vuonna aloitin edellisellä paikkakunnalla ennen muuttoa. Toukokuulle se kyllä myönnetty, että luulisi saavan jatkaa, vaikka 6kk ollutkin kyllä taukoa :/ Työttömänä ei oikein varaa maksaa koko summaakaan, jos ei Kelan tukea saa.

Itsellä myös parikymmentä vuotta masennus ja ahdistusoireita. Välillä on toki parempia kausia. Olin terapiassa neljä vuotta ja voin suositella. Kannattaa miettiä minkälaiseen terapiaan haluaa. Muistaakseni nimellä Terapiaopas on hyvä ja selkeästi kirjoitettu. Terapianpääsy onnistuu psykiatrin laatimalla lausunnolla Kelaan. Varmasti tuttu juttu.

Itsellä ollut monenlaista lääkettä matkan varrella. Cipralex vaihdettiin itsellä myös venlafaksiiniin (Efexor, Venlafaxin Orion jne.) ja ahdistuneisuuteen Rivatril 0,5mg 1-3 tabl tarvittaessa. On toiminut hyvin.

Mä koin ratkaisukeskeisen terapian hyväksi. Terapeutti osasi myös EMDR-terapiaakin. Se oli jännää!
Ensin olin kognitiivis-analyyttisessä ja se oli puuduttavaa. Mutta varmaan toimisi, jos olisi joku tietty asia menneisyydessä jonka arvelee laukaisseen ahdistuksen, paniikin tms.

En jotenkin osaa ajatella millaista terapiaa tarvitsen mutta psykiatri osaa varmaan suositella kun tietää mihin apua kaipaan. Onkohan niillä menneiden kaivelulla lopulta ihan kauheasti merkitystä...itselleni olisi tärkeintä että pärjään arjessa tästäkin eteenpäin vaikka tiedänkin ettei tätä sairautta kokonaan paranneta.

Onko muille määrätty koskaan neuroleptejä paniikkiin/ahdistukseen? Itselleni eka kertaa lääkäri määräsi kun viimeksi kävin päivystyksessä joulun jälkeen. Sanoi ettei enää betzoja kirjoiteta kuulemma näihin vaivoihin... No otin puolikkaan 25 mg Ketipinoria ja nukuin 5 tuntia keskellä päivää...enpä ota toiste. Oma psykiatri onneksi oxepamia kirjoittaa.

Cherry77, Hyvä, etttä sait Oxepamian ahdistuneisuuteen. Ketipinoria ei oikein voi päivällä käyttää, sillä se väsyttävä/unettava niin kuin huomasit. Itsellä Ketipinor on toinut ahdistuneisuuteen, kunhan sen ottaa yksi. Kyllä bentsodiatsepiineja käytetään ahdistuneisuuten, paniikkiin, unettomuuteen niin kuin ennenkin. Ketipinor ei ole paniikkihäiriöön tarkoitettu lääke.

Aina on lääkäreitä, jotka suhtautuvat bentsodiatsepiineihin varovasti tai suorastaan kielteisesti. Niin on ollut ja niin tulee olemaan. Kannattaa keskittäää bentsot yhdelle lääkärille - ja hyvä, että sulla on sellainen.

Terapiaa on monenlaista. Psykiatrin kanssa kannattaa päättää mikä sopii. Hän osaa neuvoa oikeaan suuntaan.

Kaikkea hyvää sulle. Pidä itsestäsi huolta. Ja et ole yksin.

Luin muiltakin keskustelupalstoilta että tuota ketipinoria määrätään aika yleisesti nykyään ahdistukseen...ihme touhua. Otin viime yöksi yhden keripinorin psykiatrin neuvosta kun herään aamuyöllä paniikkiin ja siihen se kyllä toimi. Päiväksi sitten Oxepamia, sekin väsyttää minua mutta en sentään nukahda.

On tämä raskasta tämä elämä tällä hetkellä 😞.

Hei Cherry.

Olen elänyt paniikkihäiriön kanssa kohta 16 vuotta. Ensimmäiset 8 vuotta meni täysin ilman lääkkeitä, koska pelkäsin lääkkeitä. Nyt ollut n. 8v Citalopram ensin 20mg, joka nostettiin muutamia vuosia sitten 30mg, koska sain töissä ä muutaman lievän kohtauksen. Tällä hetkellä wash-out jaksolla Citalopramista Moklobemidiin C:n aiheuttaman yleisen saamattomuuden ja seksihalujen puutteen vuoksi.
Terapiassa kävin alkuun jpnkin verran, mutta kutenaiemmin jo ketjussa mainittiin, analyyttinen eli se perus freudilainen terapia ei tuntunut itsestä auttavalta joten lopetin sen. Nyt hakusalla paikka ratkaisukeskeisestä tai kognitiivisesta, riippuen kumpi näistä kahdesta terapeutista vaikuttaa tämän päivän ja ensiviikon arviointikäynneillä itselle sopivammalta.

Kun saat kohtauksen, millainen se on sinulle (jos sinua, ei haittaa kertoa). En tiedä johtuuko oma kykyni "sietää" pitkin hampain kohtausta elämästä ilman lääkkeitä ja sitä kautta jonkinlaisesta tottumisesta tunteeseen, vai toimivatko lääkkeet sitten kuitenkin siinä taustalla taittamassa pahinta terää. Kuitenkin saadessani kohtauksen tunnen voimakasta levottomuutta ja ahdistusta, pyrin kontrolloimaan sitä erilaisilla liikkeillä jos mahdollista, esim.kämmenen aukaisu ja nyrkkiin laitto kontrolloidusti toisinaan kuitenkin vauhdilla "läpättäen". Saatan myös pirää kättä kevyesti suljetussa nyrkkiasennossa (kuin nyrkissä olisi jotain, tyyliin pieni linnunmuna) ja "vispaan" kättä kuten näkee vanhusten käden vispaavan. (kevyt kiertävä liike ranteesta). Olen myös käyttänyt ihan vain ympäri kävelyä ja jopa mielessäni soittamani pop/disco kappaleen "tanssimista" eli heilun kuin heinäseiväs rytmikkäästi. Samalla pyrin olemaan hyperventiloimatta, toisinaan hampaita yhteen purren kontrolloidakseni hengitystäni.

Hei kuuntytär, kiitos viestistäsi.

Saan paniikkikohtauksia ennen toistuvan masennuksen pahenemisjaksoja ja joskus satunnaisia väliajoilla.
Paniikkikohtaus lamaa minut täysin, henkiset oireet kovemmat kuin fyysiset, voimakas hulluksi tulemisen pelko ja kuoleman pelko. Jos olen kotona käyn lattialle makaamaan ja teen hengitysharjoituksia ja hoen itselleni että kohta menee ohi. Aina niistä on selvitty mutta viimeksi kun sain kohtauksen johti se masennuksen puhkeamiseen jonka kanssa taistelen nyt parhaillaan.

Hei 🙂
Minulla on ollut kaverina ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö kymmenisen vuotta. Yksin oleminen liittyy paniikkeihin melko vahvasti. Olen työelämässä, työni on epäsäännöllistä vuorotyötä.

Olen ollut psykoterapiassa kahteen otteeseen, joista toinen osa on parhaillaan menossa. Julkiselta puolelta kunnon hoitoa ei saa, koska henkilökunta vaihtuu koko ajan ja hoitajille saa aikoja todella vähän.

Todellakin tuntuu että paniikkien kanssa on kausia jolloin niitä on enemmän, toisinaan vähemmän. Tällä hetkellä paniikkeja on taas melko usein. Usein tiedän omasta olostani kun paniikkia on tulossa. Joskus se tulee täysin pyytämättä ja yllätyksenä. Kammottavaa on kokea paniikki esim autossa tai lenkillä. Pelkään paniikkeja myös etukäteen ja niitä tilanteita ja paikkoja joissa olen paniikin saanut.

Välillä tuntuu että paniikit hankaloittaa elämää ja tuntee itsensä sairaaksi kun näitä on. Pelkäämiseen kuluu niin paljon aikaa ja elämä menee ohi.

Lääkkeinä minulla on peruslääkitys jonka lisäksi paniikkikohtauksiin lääke.

Minulla eniten kohtauksia on tullut julkisissa liikennevälineissä mutta myös kotona, joskus lenkillä ja töissä.
Kyllähän tämä elämänlaatua heikentää ja hyvinä aikoinakin pelko siitä että kohta se taas alkaa...

Alkoholinkäytön olen lopettanut vuosia sitten, en voi ottaa yhtään drinkkiä saamatta kohtausta.

En tiedä onko tästö kummallekaan teidtä, cherry ja tahvola apua, mutta itselleni teki helpommaksi suhtautua paniikkiini kun sisäistin sen, että en ole mikään pöpi, vaan minulla on vain ns välittäjäaine häiriö aivoissa. Eli ruumiini joko ei tuota tarpeeksi tai uudelleen käyttää liikaa serotoniinia aivoissa, joka johtaa sekä paniikkiin että masennuksiinkin.
Siis fyysinen vika, ei mikään korkeamman tahon hämärä homma. (kaikki mielenterveys ongelmat ovat lopulta aivojen sisäisen kemian tms häiriöitä.)
Lääkkeillä siis pyritään oikaisemaan sivojen kemiallista epätasapainoa. 🌻🙂🌻

Välillä tuo ajatus auttaa, välillä ei....☹️

Nyt kun olen masennuksen pohjalla on kamalan vaikeaa saada mistään lohtua. Mutta kuuluu taudinkuvaan 😞

Onko teillä muilla paniikkihäiriöisillä masennuskausia?

Itselläni tuli erikseen jälkikäteen masennus, kun työskentelin porsastuotantosikalassa.
Tästä on nyt kohta puolitoista vuotta, mutta en ole sikalassa työskentelyn lopetettuani saanut masennuskautta, muutamia päiviä ehkä ollut alakuloisempi, riippuen työn hektisyydestä (joka näyttäisi vaikuttavan miulla stressiin ja sitä kautta oireisiin nii paniikkihäiriön kuin masennuksenkin kanssa)