Paniikkihäiriön kanssa eläminen
Täällä on varmaan paniikkihäiriötä sairastavia paikalla?
Olen sairastanut 20 vuotta paniikkihäiriötä ja sekamuotoista ahdistus/masennustilaa. Pahoja jaksoja ollut 5 tähän mennessä, juuri tuosta viidennestä toipumassa tällä hetkellä. Olen työelämässä ja välillä lähes oireeton. Kova työstressi viime keväästä lähtien alkoi saada paniikin pintaan kunnes tilanne kärjistyi jouluna pahaan paniikkiin, ajdistukseen ja masennukseen ja tieni vei psykiatrian päivystykseen. Lääkitys on ollut 20 vuotta, vaihdettu juuri Cipralexiin. Oxamin ja propral tarvittaessa. Olen vihdoin aloittamassa psykoterapiaa, aiemminkin sitä on ehdotettu mutta en ole saanut aikaiseksi/kiinnostus on lopahtanut kun olen toipunut.
Olen työelämässä (tällä hetkellä sairaulomalla kolmatta kuukautta) ja perheellinen.
Miten te muut paniikin kanssa eläjät, tuleeko teille tuommoisia pahenemiskausia vai onko paniikkia jatkuvasti? Mikä laukaisee kohtaukset? Oletteko saaneet psykoterapiaa ja onko ollut apua? Itse veikkaisin vahvasti mm. lapsuuden tapahtumia tämän taustalle kohdallani.