Hei 🙂
Olen sairastanut paniikkihäiriötä 90-luvun alusta lähtien, käynyt ryhmä- ja yksilöterapioissa. Vuodesta 2006 olen syönyt lääkettä, joka on tähän mennessä auttanut aika hyvin.
Tämä vuosi on ollut vaikea, edellisessä työpaikassa tuli epäonnistuminen ja minut savustettiin ulos. Vaihdoin työpaikkaa, joka on ihan erilainen maailma, kuin aiemmissa työpaikoissa – olen ikään kuin vaihtanut pöydän toiselle puolelle – toimittajalta asiakkaalle. Lisäksi olen siirtynyt business-maailmasta julkiselle sektorille ja toimiala on minulle ennestään tuntematon. Minulla on suuria vaikeuksia sopeutua, en ole pystynyt ymmärtämään mm. byrokratiaa ja asennetta työntekoon. Halusin vaihtaa julkiselle sektorille, koska siellä on pidemmät lomat, lyhyempi työaika ja kuvittelen olevani enemmän turvassa YT-neuvotteluista ja irtisanomisista.Vastapainona menetin hyvät edut ja hyvän palkan.
Olen vuosi sitten aloittanut jatko-opiskelun ja edennyt nopeaan tahtiin (oma valinta). Kesällä pidin opiskelusta taukoa ja syksyllä huomasin, etten ole palautunut lomailusta huolimatta. Tunsin uupumisen oireita, joten hölläsin hieman tahtiani, mutta siitä huolimatta olen ollut normaalia enemmän väsynyt. Lisäksi pimeys lisää aina väsymystä.
Olin onnettomuudessa ja nyt olen sairaslomalla. Asun yksin, joten olen muiden avun varassa. Olen itsenäinen ja minun on vaikeaa pyytää multa apua. Joulu on minulle ongelma ja pelottava, koska olen perheetön, en jaksa mennä paapomaan iäkkäitä vanhempiani 700 km päähän, veljelläni on omat kuviot ja sisarellani samoin. Sisareni asuu lähellä, mutta ei ole kutsunut minua joulun viettoon, se loukkaa. Minulla ei ole ystäviä, tunnen oloni yksinäiseksi.
Tämän syksyn aikana ja erityisesti sairaslomani aikana paniikkikohtaukset ovat lisääntyneet, tuntuu, että lääkkeestä ei ole enää apua. Taitaa nyt olla vaan liikaa kaikenlaista, että pääni ei kestä. Luulenpa, että pahinta on nyt tämä sairaslomalla oleminen, avuttomana ja yksin. Pelkään etten saa apua, en pääse ruokakauppaan. Sisareni on luvannut auttaa, mutta on kuin tuuliviiri, en uskalla luottaa ja on pettänyt lupauksensa ennenkin kun olen ollut sairas ja tarvinnut apua.
Onko kellään tietoa mistä voisi saada Espoossa apua tällaisessa tilanteessa ? Olisi turvallisempi olo jos tietäisi mistä voi saada apua, rahallapa tietenkin 🙂
Hei Paniikkihäiriö,
Et ole yksin. Uskon että tämän vuoden kaamos ja lumen puute tekee ahdistuksesta ja paniikistä vielä vaikeammin. Tuntuu siltä että lääke lakkaa toimimasta. Olen hankinnut työpisteeseeni kirkasvalon, juon teetä joka paketin mukaan pitäisi rauhoittaa, en juo alkoholia ja nukun päiväuneja. Kuitenkin aamulla kun herään ahdistaa ja ruoka ei pysy vatsassa, olo on heikko ja en tiedä mitä pitäisi tehdä. Eilen itkin suurin osan koko illasta. Joulu pitäisi olla rauhan ja ilon pyhä en tunne sydämmessä kumpaakaa. Tänä vuonna joulu pelottaa minua.
Jessijs kirjoitti 22.12.2011 8:59
Hei Paniikkihäiriö,
Et ole yksin. Uskon että tämän vuoden kaamos ja lumen puute tekee ahdistuksesta ja paniikistä vielä vaikeammin. Tuntuu siltä että lääke lakkaa toimimasta. Olen hankinnut työpisteeseeni kirkasvalon, juon teetä joka paketin mukaan pitäisi rauhoittaa, en juo alkoholia ja nukun päiväuneja. Kuitenkin aamulla kun herään ahdistaa ja ruoka ei pysy vatsassa, olo on heikko ja en tiedä mitä pitäisi tehdä. Eilen itkin suurin osan koko illasta. Joulu pitäisi olla rauhan ja ilon pyhä en tunne sydämmessä kumpaakaa. Tänä vuonna joulu pelottaa minua.
Hei Paniikkihäiriö,
tiedän mistä saa apua ilmaiseksi. Seurakunnasta tai itseksesi henkilöltä, persoonalta nimeltään Jeesus. On auttanut minua moninaisissa ongelmissa kuten burn outissa ja masennuksessa.
Suosittelen lämpimästi katsomaan myös tv7:n kanavia myös netin kautta, paljon hyvää ja rakentavaa ja myös parantavaa ohjelmaa tarjolla.
Siunattua joulua sinulle ja parantumista!!!
ritu🙂🌻☺️❤️☺️🌻🙂🌻
Jessijs kirjoitti 22.12.2011 8:59
Hei Paniikkihäiriö,
Et ole yksin. Uskon että tämän vuoden kaamos ja lumen puute tekee ahdistuksesta ja paniikistä vielä vaikeammin. Tuntuu siltä että lääke lakkaa toimimasta. Olen hankinnut työpisteeseeni kirkasvalon, juon teetä joka paketin mukaan pitäisi rauhoittaa, en juo alkoholia ja nukun päiväuneja. Kuitenkin aamulla kun herään ahdistaa ja ruoka ei pysy vatsassa, olo on heikko ja en tiedä mitä pitäisi tehdä. Eilen itkin suurin osan koko illasta. Joulu pitäisi olla rauhan ja ilon pyhä en tunne sydämmessä kumpaakaa. Tänä vuonna joulu pelottaa minua.
Hei Jessijis 🙂
Kiitos vastauksestasi 🙂 Olet varmaan oikeassa, lumen puute tekee pimeydestä vieläkin pimeämmän ja siten vaikuttaa mielialaan. Minulla on myös kirkasvalo työpisteessäni ja se tuntuu auttavan hieman. Minulla on lisäksi herätysvalo, mutta se ei auta heräämistä. Mitä teetä sinä juot ja tuntuuko se auttavan oloa ? Toivon sinulle hyvää mieltä ja iloa sydämeen - joulurauhaa 🙂
Kuten osasin jo pelätä, sisareni teki oharit ja ilmoitti tänään illalla tekstiviestillä, että ei tule auttamaan ruokakaupassa käymisessä. Kehotti menemään kauppaan taksilla. Etttä sellasta tälläkin kertaa.
Paniikkikohtaukset taas jyllää päällä kun pelottaa, etten saa ruokaa jouluksi. En saa kantaa raskasta. Tietysti jos menee ostoskärryjen kanssa taksiin, kuski nostaa ostokset taksiin ja taksista kotiin sisälle, hmm voisihan se onnistua. Kantelee sitten ostokset kotona paikalleen tavara kerrallaan. Toinen asia mikä pelottaa on, että jos pyörtyy kauppaan, mutta kaipa ne muut asiakkaat auttaa. Jotenkin tässä täytyy nyt vaan selviytyä ja saada rauhoitettua mieleni, että saan nukuttua yöllä ja jaksan huomenna mennä ruokakauppaan. Täytyy hioa selviytymis-strategiaa 🙂
Ihmeellistä, että minulla on jo hieman rauhallisempi olo kun kirjoitan näitä ajatuksiani tähän - hyvä homma 🙂 Myös se, että Jessijis vastasi minulle, tuli sellainen olo, että joku välittää minusta - kiitos 🙂🌻
Hei Ritu,
kiitos vastauksestasi ja hyvää uutta vuotta 2012 🙂
Hyvää uutta vuotta 2012 myös kaikille muille 🙂
☆¸.°**°.¸☆ ★ ☆¸.☆☆¸.°**°.¸☆
Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat ♥
☆¸.°**°.¸☆ ★ ☆¸.☆☆¸.°**°.¸☆
Oloni on helpottunut kun pääsen itse liikkumaan jo autollakin ja voin toimia taas itsenäisesti. Opin tästä jälleen kerran, että avuttomuus ja muiden apuun turvautuminen on minulle vaikeaa ja käynnistää paniikkioireet. Ollaan perimmäisten ongelmien ytimessä:
1. Toiseen ihmiseen ei voi luottaa, koska
- toinen ihminen on pettänyt ennenkin
- toinen ihminen ajaa vain omaa etuaan
- toinen ihminen vain ottaa, ei anna
- ilmaisia lounaita ei ole
Miten ihmeessä voi oppia luottamaan taas ihmisiin ? Miten voi antaa anteeksi pahaa tehneille ihmisille ? Miten voi päästää irti menneistä ikävistä tapahtumista ja siirtyä elämässä eteenpäin ? Miten voi uskoa tulevaisuuteen ? Miten voi oppia luottamaan elämään ? Miten voi uskoa, että minustakin tulee onnellinen ? Miten rakastaa ja hyväksyä itsensä ? Miten voi lopettaa itsensä piiskaamisen ja tuomitsemisen ? Miten voi lopettaa menneiden murehtimisen, tulevaisuuden pelkäämisen ja elämään tässä hetkessä ? Miten voi oppia huomaamaan elämän positiiviset asiat ja nauttia niistä ? Miten voi oppia olematta vihainen ja katkera muille ihmisille ja itselleen ? Miten voi ottaa uudet ihmiset avoimesti vastaan ja lopettaa olemaan varautunut, vihamielinen, pelokas, uhmakas ja puolustusasemissa ? Miten voi olla purkamatta omaa pahaa oloaan viattomiin ihmisiin ? Mihin muuhun kuin ihmisiin voi purkaa pahaa oloaan ? Miten voi pettyä musertumatta pettymyksen alle ? Miten voi olla muuttamatta vastoinkäymistä katastrofiksi ?
Toivon, että kertoisitte vähäisimmältäkin tuntuvan vinkin millä tai miten olette ratkaisseet edellä mainittuja kysymyksiä omassa elämässänne 🙂