Pakko-oireinen häiriö
Onkohan täällä muita pakko-oireisesta häiriöstä kärsiviä? Itselläni ei ole virallista diagnoosia, mutta oireet ovat niin selvät, etten sellaista edes tarvitse 🙂 Itsellä tämä ilmenee bakteerikammona ja tiettyjen sairauksien pelkona (tarttuvat taudit lähinnä, ei niinkään syövät tms). Lisäksi asioiden tarkastelu on melkoista ennen kotoa lähtemistä.
Tiedän olevani naurettava näiden pelkojeni kanssa. Mutta järkipuhe itselleni ei tunnu auttavan. Esim. eilen sattui sellainen tilanne, että ohikulkija pyysi minulta kauniisti rahaa (oli mahdollisesti koditon, huumeiden käyttäjä tms), ja koska pyysi niin kauniisti pientä summaa, niin annoin hänelle pari kolikkoa. No, rahaa antaessa käteni koski hänen käteensä, ja tästähän taas bakteerikammoni ja pakko-oireeni innostuivat. Hänen kätensä olivat todella likaiset, ihan harmaat. Tiedän ettei taudit tartu käsien välityksellä, mutta pelko ja ahdistus eivät silti ota laantuakseen..
Jos palstalla on muita pakko-oireisesta häiriöstä kärsiviä, niin kuulisin mielelläni vinkkejänne miten oireita saisi mahdolisesti lievennettyä. Hermothan tässä menee 😉
Hei Sp10,
Olen parikymppinen nainen, ja minulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Käyn sen takia terapiassa. Minulla on aivan selkeästi myös pakko-oireita.
Minäkin olen joskus pelännyt nimenomaan vatsatautia aivan kamalasti. Muutaman vuoden takaisen vatsatautiepidemian aikaan minulla oli tuolloin pakonomainen tarve ottaa koko ajan selville, onko epidemian huippu laantunut ja onko oksennustaudille saatu jo rokote. Pelkäsin kamalaa mahatautia aivan hullun lailla.
Nyttemmin pakko-oireet ovat saaneet erilaisia muotoja. Olen joskus pelännyt, että ajatukseni vahingoittavat toisia ihmisiä. Että jos ajattelen esim. että sanonko toiselle/toisesta jotain ilkeää- ja ajatuksesta tulee huono omatunto.
Nyt minulla on välillä pakonomaista epäilyä ja tarkistelua, ettei vaan mitään pahaa tapahdu. Esim. hella pitää aina tarkistaa ennen nukkumaanmenoa, ettei tule tulipaloa. Ovia pitää aina nykiä, ettei kukaan pääse sisälle esim. varastamaan mitään.
Sähköpostit pitää tarkistaa joka arkipäivä, ettei minulta mene mitään tärkeää ohi. Pitää koko ajan olla huolissaan ja murehtia jostakin, jotta on varautunut sitten kun se "paha" tapahtuu.
Ahdistus ja pakko-oireet tulevat silloin, kun olen oikein stressaantunut tai minulla pitäisi olla lomaa. Joskus tulee hetkiä, kun vaan ramppaa eri paikoissa ja soittelee sinne ja tänne neuvontaan että onhan tämä ja tämä ok. Etten vaan ole ansainnut liikaa opintotuen ohella. Etten vaan ole hakenut jonnekkin väärin. Etten vaan ole loman aikana unohtanut hoitaa jotain tärkeää opintoasiaa. Tykkään opinnoistani, mutta liika byrokratia ja liian vähäinen tuki ahdistavat todella paljon ja lisäävät tätä pakonomaista epäilyä ja tarkistelua.
Oletko Sp10 käynyt juttelemassa jonkun kanssa pakko-oireistasi? Kannattaisi puhua jonkun ammattiauttajan kanssa, se voisi helpottaa oireitasi.