Pakko-oireinen häiriö
Haluaisin kuulla mielipiteenne tilanteestani. Eli siis minulla on ollut useita vuosia lieviä pakko-oireita joita esiintyi max. kerran viikossa mutta asia ei kuitenkaan koskaan sen kummemmin elämääni häirinnyt, nyt kuitenkin pakko-oireet ovat pahentuneet huimasti ja ne ovat alkaneet jo haitata elämääni. Minulla ei siis ole diagnosoitu kyseistä sairautta mutta olen kyllä varannut ajan lääkäriin. Sain ajan kuitenkin vasta tämän kuun loppuun ja haluaisinkin kuulla onko jollain (jolla diagnosoitu ocd) samanlaisia oireita vai ylireagoinko vain. En tähän varmaan pysty kaikkia pakko-oireitani luettelemaan mutta minulle tulee pakonomainen tarve laittaa esimerkiksi kengät tiettyyn järjestykseen koska luulen että muuten tapahtuu jotain pahaa. Minulla on pieni lapsi ja esimerkiksi jos meinaan ottaa hänelle vihreän tutin minun onkin pakko ottaa vaalea tai muuten tulee ajatus että jotain pahaa tapahtuu. Ja tuo ei siis tarkoita että otan joka kerta sen vaalean tutin vaan sama voi käydä myös toisinpäin. Joskus on myös sellaistaa että pitää siirtää joku tavara toiseen kohtaan tai pitää ottaa tietty juomalasi. Tiedän että tuo kuulostaa hölmöltä mutta en voi itselleni mitään. Tuossa oli siis vain muutama esimerkki. Vielä yksi esimerkki on että esim.viikko sitten olin ostanut lapselleni uuden paketin vaippoja ja vanhoja oli vielä muutama jäljellä. No tottakai vaipan vaihdon yhteydessä ajattelin että käytän ne vaanhat vaipat loppuun ennen kuin avaan uutta mutta sitten tuli taas sellainen ”pakkoajatus” että pitää ottaakin se vaippa siitä uudesta paketista ettei tapahdu mutään pahaa. Vieläkään en ole voinut niitä vanhoja vaippoja laittaa lapselleni. Samaan tilanteeseen liittyen minun on myös pakko ottaa vaippa aina paketin tietystä reunasta. Vauvan tutissa on kuva ja sen on aina pakko olla oikein päin.. Ja nuita uusia pakko-oireita/-ajatuksia tulee siis koko ajan lisää ja ihan missä tilanteessa sattuu. Minulla on myös urtikaria jonka seurauksena synnytyksen jälkeen hengitystieni turposivat sairaalassa. Kyseisen tapauksen jälkeen olen koko ajan pelännyt että sama toistuu uudestaan. Kun sanoin että pelkään että jotain pahaa tapahtuu lähinnä siis pelkään että jos en tee jotain nuista mieleen tulevista pakko-oireista/-ajatuksista niin hengitystieni turpoaa taas umpeen tai jotain muuta vastaavaa tapahtuu. Pukeminenkin pitää tehdä tietyssä järjestyksessä ja eilen tiskatessa huomasin että saippuapullo oli vinossa ja sitä piti asetella uudelleen monta kertaa.. Tämä alkaa olla henkisesti tosi raskasta.. Toivottavasti joku osaisi sanoa voisiko tämä tosiaan olla pakko-oireista häiriötä vai kuvittelenko vain? Tähän loppuun haluaisin vielä lisätä että en tiedä liittyykö tuohon mutta minulla on myös pakon omainen tarve lukea kirjoittamani teksti monta kertaa koska tuntuu etten kirjoita tarpeeksi selkeästi ja puhuessa mietin koko ajan sanomisiani ja välillä myös monta tuntia keskustelun jälkeen saatan ruveta miettimään sanoinko jotain tyhmää ja ymmärrettiinkö minut varmasti. Tuskin tuo kyllä tähän liittyy mutta ajattelin mainita kuitenkin 🙂
Pelko2 mun mielestä sun oireet viittaa toistamispakkoon? Kirjassa siitä kerrotaan näin: "Heti jos toistamispakosta kärsivälle tulee pelottava ajatus mieleen, hän tuntee pakkoa toistaa jokin toiminta että ajatus ei toteutuisi. Tarkistamispakon tavoin toistamispakkoonkin kuuluu siis katastrofien estäminen. Toisin kuin tarkistamispakossa toistamispakossa ei kuitenkaan ole loogista yhteyttä pakkomielteen ja pakkotoiminnon välillä. Toistamispakkoon liittyy itseasiassa usein maagista ajattelua-esimerkiksi puolison kuoleman voi estää pukeutumalla ja riisuutumalla toistuvasti, kunnes mahdollisen kuoleman ajatus katoaa."
Joo luin itsekin kirjaa ja huomasin että tää ois toistamispakkoa ja ajatteluritualisointia, kun vielä löytyis keino päästä tästä eroon..:-( ens kuun alussa on vasta terapia-aika enkä koe että mun päivystykseen tämän asian kanssa ainakaan nyt tarvitse mennä
Kun ahdistuksen tunne ei ole enää niin hirvittävää kun esim kk sitten.
Nyt olen päässyt töihin autolla miehen kyydillä niin silloin ei tule ehkä niin voimakkaita ajatuksia, vähän kyllä ensi vko jännittää kun pitää taas alkaa kulkee pyörällä niin kuinka paljon pakko ajatuksia matkalla tuleekaan ja kun yritän etten lähtisi ns. Korjaamaan/mitätöimään mitään ajatusta toiminnolla. Se on hirveetä kun joku ajatus jää mieleen ku polkasee pyörällä ja jos ns tottelen sitä ajatusta ni sit joutuisin niinku kääntyä ja mennä sen kohdan uudelleen pyörällä ja saada ajatuksen näin mitätöitymään, miten turhauttavaa!!:-( joskus teen niin etten lähde korjaamaan sitä vaan yritän kestää sen jännityksrn/ahdistuksen mikä siitä tulee mutta kun välillä se ajatus on niin voimakas etten sitten pysty töissä keskittyy mihinkään, se on ihan hirveetä ja sit se ajatus pysyy ja pysyy mun mielessä ja saatan muistaa sen vielä kuukausienkin jälk että tuossa kohdassa tuli sellainen ajatus.Aatelkaa, että kuulostaa hullulta, eikö?! Ei tällaista vsrmaan tajuu kukaan muu kiin sellanen joka tieyää mistä puhun..
Yritä vain ajatella, että antaa ajatusten tulla. Sinulla on oikeus ajatuksiin ja ajatukset ovat vain ajatuksia, ei sen enempää.
Joo siis tulee ne ajatukset vaikken ajattelekaan, mutta se miten kestän ajatuksien tuoman ahdistuksen enkä lähde tekemään toimintoa uudelleen(toimintoahan ei saisi lähteä tekemään uudelleen vaikka se on ainoa keino päästä ahdustuksesta eroon? Ja se taas jos lähden tekemään sen uudelleen tuo ahdistavan tunteen sen turhuuden takia!)
pelko2 kirjoitti 8.1.2015 10:35
Mä en kyl tajuu et onko nää mun pakko-ajatukset niin erikoisia ettei tuossa kirjassakaan enkä missään foorumeiden keskustelussakasn oo törmänny vastaavaan..? Siellä puhutaan vaan tarkastelu - ja pesemispakoista. Muten mä osaan soveltaa noita kirjan harjotuksis kun siellä ei oo samanlaista tilannetta? Mä en kyl sitä kans tajuu et miten mä hyväksyn pakkoajatuksen kun se on vaan se sen hetken tilanne millo mun pitäisrse ahistava ajatus saada mielestäni pois
Minäkään en löytänyt ensi-enkä toisellakaan lukemalla omaan pakko-oireeseeni suoraa yhteyttä koska en juurikaan joudu ritualisoimaan mutta useammalla lukukerralla siitä missä kerrotaan erilaisista pakko-oireista joita yleisemmin on, kohdan jossa kerrottiin ajattelu ritualisoinnista ja silloin mulla vasta kolahti että siitä mulla on kyse ja siitä uskoisin sinullakin olevan kiinni ettet pysty ymmärtämään mitä ajatuksesi sinulle yrittävät kertoa. Kirjassa on huomattavan paljon kerrottu niistä pakko-oireista joissa ihmiset joutuvat suorittamaan toistamiseen jonkin tarkistuksen tai käsien pesu, jotta saavat olonsa hyväksi.
Mulla on aika eri tavalla sillä ajatukseni kiertää kehää lähtöpisteestä lähtöpisteeseen, saamatta aikaan helpottavaa tunnetta. Yleensä kun aamuisin juutun ajatuskehään, jää mahdollisuuksiksi nousta vuoteesta ja alkaa tekemään jotain tai yrittää päästä uneen takaisi väsyttävällä lääkkeellä. Ei kuitenkaan unilääkkeellä koska on lähdettävä töihin. Yleensä otan joko särkylääkettä tai allergialääkettä jotka aika nopeasti alkavat väsyttämään mutta joista ei jää pitkää väsymystilaa ja siksi pystyn nousemaan töihin. Työaikani vaihtelee ja pystyn sillä vähän muokkaamaan uni/valverytmiäni.
Vaikken kaikkea ymmärrä mitä haluat sanoa, sen ymmärrän että sinunkin ajatuksesi palaavat takaisin samaan lähtöpisteeseen ja se tuo epätoivoisen ja ristiriitaisen olon olon sinulle. Kerroit että vanhatkin ajatukset palaavat häiritsevänä ja minulla on ihan sama juttu. Vanhojen asioiden kelausta joissa ei ole päätä eikä häntää. Mulle on psykologit sanoneet että niissä on kyse traumastressi tilasta, että joku vanha ratkaisematon asia palaa mieleen kummittelemaan ilman yhteyttä olevaan tilanteeseen tai aikaan. Näitä asioita käytiin terapiassa läpi mutta silti ne tulevat ajoittain ajatuksiin.
En nyt muuta osaa sanoa kuin että yrität sitkeesti saada itsesi hyväksymään ajattelupakkosi. Se ei ole helppoa mutta ennen pitkää se alkaa helpottamaan ahdistusta. Jos tämä keino on auttanut minua niin uskon sen auttavan sinuakin. Käytä tätä kannustusta hyväksi ja yritä olla miettimättä mitä pakkoajatteluasi seuraa.
Mä en edelleenkään ymmärrä mitä se tarkoittaa että hyväksyy/toivottaa pakkoajatuksen tervetulleeksi,..?
Mistä Kalex sun ajatus aamulla saa alkunsa ja saatko siis ajatuksen nukkumalla pois vai miten?
Meinaatko että nuo sanat/ajatukset kertovat jotain? Siis ne sanat voi olla ihan vaan tv:stä kuuluvia sanoja tai ihan vaan ympäriltä kuuluvia jutteluiden sanoja. Mitä se voi kertoa?
Mitä tarkoitat että ajatus palaa lähtöpisteeseen? Silleenkö että kun pääsen siinä hetkessä yhdestä ajatuksesta eroon-tulee kohta toinen ajatus ja taas sama toistuu? Silleen mulla ainakin käy.
välillä kun teen vaikka jotain kotiaskaretta ja ajatuksia tulee mieleen niin rupean vaikka hyräilemään jotain laulua niin estän sillä tulevat ajatukset että saan askareen tehtyä, sekin on kuluttavaa kun et voi vaan hiljaa/rauhassa tehdä normi hommaa..!
Jos sulla tulee se vanha juttu mieleen niin rupeatko jotenkin työstämään sitä taas? Mä en tavallaan voi enää työstää sitä vaan mun vaan täytyy yrittää unohtaa se ajatus koska sille tilanteelle ei voi enää mitään, mä en voi siirtää sitä ns ritualisointia myöhemmäksi koska mulla se pitää tehdä juuri sillä hetkellä kun se ajatus tulee, jopa sekin vaikuttaa tilanteeseen jos vaikka mulla on ollu kännykkä taskussa kun se ajatus tulee ja ajan vaikka pyörällä ja rupean tekemään hiukan myöhemmin sitä rituaalia uudelleen korjatakseni häiritsevän ajatuksen ja sitten kun luulin että pääsin ajatuksesta niin huomaankin että olin laittanut Kännyni eri paikkaan niin se ajatuksen korjaaminen ei toiminutkaan, kylläpä kuulostaa typerältä!! Murr ku ärsyttää! Mutta siis tilanne täytyy välillä olla just täsmälleen sama. Tämä on nyt siis "kärjistetty" tilanne eli kerroin millaisia nuo oireet ns pahimmillaan voi olla.
Se tuntuukin äärimmäisen nurinkuriselta, että ajatus pitää hyväksyä vaikka siitä haluaa eroon keinolla millä hyvänsä. Ihan samoin ajattelin aluksi ja luin sen kohdan kirjasta moneen kertaan jotta varmistuin asiasta mutta niin siinä sanotaan ja kerrotaan myös syy: Mitä enemmän pakkoajatusta vastaan taistelee sitä sitkeämmin se tulee uudestaan. Ei sitä kiusaava ajatusta silti kannata yrittää saada esiin eli toivottaa tervetulleeksi vaan kun ajatus tulee päähän, sanoo itsekseen, että: Hyväksyn ajatuksen mutta ei se mitään. Se on vain ajatus! Ja vaikka se tunkisi esiin miten montaa kertaa hyvänsä, sitä ei pidä alkaa miettimään miksi se tuli takaisin. Se on tuskallista mutta helpottaa ajan kanssa. Itse käytän keinona myös kirjan ohjetta, jossa neuvotaan kirjoittamaan pakkoajatus paperille ja lukemaan sitä niin kauan että huomaa ajatuksen olevan ihan järjetön. Se on vaikea harjoitus sillä ajatuksen kirjoitukseksi saaminen on erittäin työlästä.
Yrittäessäni nukahtaa uudestaan aamuyöllä, pakkoajatuksen pyöriessä päässäni, yritän ensin hyväksyä sitä ja jos siinä onnistun tulee levollinen olo mutta vain hetkeksi ja kun muutaman kerran olen sitä yrittänyt, nousen pukemaan tai otan väsyttävän lääkkeen. En varmaan saa ajatusta pois mutta ei se myöskään uneen tule. Tätä on aika vaikea muuten kertoa mutta seuraavana aamuyönä tilanne toistuu. Ajatus vaivaa harvoin enää aamiaisella, työmatkalla ei koskaan sillä siellä on toiset ajatukset. Aamuyön pakkoajatus vaihtelee aiheeltaan mutta yhteistä niille on niiden päättymättömyys.
Ajatukseni kertovat ratkaisemattomista asioista. Siis minun mielestä ne ovat jääneet ratkaisematta mutta ne ovat vain mielikuvitusta, ei todellisia ongelmia koska ne on niin järjettömiä.
Minulla sama ajatus muodostuu kehäksi jossa ei ole loppua eikä alkua. Ne eivät johda tyydyttävään ratkaisuun, eivät itseasiassa mihinkään vain noidankehäksi. Jos annan ajatuksen kelata päässäni pidempään alan tuntea pakokauhua ja siksi alan tehdä jotain järkevää johon joudun keskittymään. Ajatuksen hyväksymisessä olen vasta harjoittelija. Joskus minäkin yritän ajatella muuta ja se muu on usein seksuaaliset fantasiat mutta se taitaa juuri olla sitä mitä kirjassakin kerrotaan: Rituaaliajattelua jolla peittää epämielyttävän ajatuskehän.
Sanot että sinulla yksittäinen sana voi tuntua pahalta vaikka kuulet sen esim. TV:stä. Mietin että voisiko se olla jonkin kätketyn muiston avainsana, jonkin sellaisen jonka haluaisit totisesti unohtaa. Vaikkapa häpeällinen tai muuten salattava juttu?
Minuakin ärsyttää tämä pakkoajattelun tolkuttomuus sillä tiedän ihmisiä jotka pystyy olemaan mitään ajattelematta jos niin haluavat. Heillä täytyy olla yliluonnollisia kykyjä ja olen heille tosi kateellinen. Oma katkeruuteni näkyy varmaan päältäni. Aion kuitenkin päästä tästä piinasta ja kirjassakin sitä toistellaan että päätöksen pitää olla luja.
Mitä se ajatusta vastaan taistelu tarkottaa, sitäkö että rupeaa vaik laulaa?
Mä en kyl edelleenkään ymmärrä sitä hyväksymistä et mitä se mun kohdalla tarkottaa, kyllähän se ärsyttää että joku ajatus jää päähän mut se pitää saada pois mielestä, ei se hyväksyminen siihen auta..?
Mulla ei siis mikään tietty sana jää mieleen vaan se on mikä tahansa sana ja yleensä aina siis eri sana. Ne "turvalliset sanat" on aina samoja.
mä/mun mieli vaan keksii aina sillä nopealla hetkellä kun mä vaikka kävelen ja katson jotain vaikka oven karmia ylöspäin niin että jollekin nousee vaikka kova kuume(tulee varmaan siitä kun mun edesmenneellä papalla oli usein keuhkokuume). Mut sit on muitakin ajatuksia mille ei ole tollasta selitystä, esim se kun katson vaikka lapseni jalkaan ja pelkään et sille tapahtuu jotain.
tuleeko sulla joka aamu se sama ajatus?
Just' vastaan ei pitäisi taistella kun ajatus tulee. Antaa niiden vaan tulla ja mennä. Mutta helppoa se ei ole sillä saman ajattelu alkaa ahdistamaan mieltä ja siksi pitää opetella rentouttamaan itseään. Jo vain, kyllä laulaminenkin rentouttaa ja vie häiritsevät ajatukset päästä siksi aikaa. Itse olen löytänyt äänikirjojen kuuntelusta mainion tavan rentouttaa itseäni ja kuunnellessa tarinaa keskittyneesti ei ahdistavia ajatuksia enää mahdu päähän. Olen myös huomannut että rankat kuntosalitreenit vähentävät pakkoajatuksia, ainakin minulla, kun vetää itsensä ihan piippuun kuntopyörällä tai punttien kanssa, pääsee sellaiseen hurmokseen ja hyvänolon fiilikseen ettei millään lääkkeellä.
Sun on varmaan paras alkaa turvautumaan psykologien apuun ja kertoa tälle ihan kaikki ajatuksesi. Koulutetut ammattiauttajat osaa paljon paremmin auttaa sua kuin täällä keskustelussa koskaan kukaan. Tietysti vertaistukikin auttaa mutta se ei sulle nyt yksin riitä. Voi olla myös paras ettet lue sitä kirjaa enempää ennen kuin olet jutellut terapeutille.
Voidaan jatkaa tätä keskustelua mutta mulla on vaan nämä mun oireet joista voin kertoo mutta sä tarttet oikeeta apua. Jos pystyt lisäämään liikuntaa se auttaa. Paremmin kuin uskotkaan.
Mun aamuyön ajatukset vaihtelee muutamilla aiheilla mutta tänä aamuna ei niitä ollut ja viimeaikoina olen ollut hieman rennompi mitä yleensä. Voi johtua esim. tästä keskustelusta tai siitä että vedin eilen illalla rankan treenin.
Joo siitä terapeutin aika on ens kuun alussa. Nää oireet on suht samanlaisia kun sillo vuosia sitten ja siihen autto lääkitys ja jokunen terapia käynti, toivottavasti nyt auttaa kans!
No niin, parin helpon aamun jälkeen, tänä aamuyönä alkoi taas pakkoajatus vaivata. Heräsin noin kolmelta ja muistin unen jonka olin nähnyt (näen paljon unia). Unessa oli sähköpostini kaapattu kyberhyökkäyksen osaksi ja olin mukana tahattomasti terrori-iskun suunnittelussa. Vaikken tietotekniikasta paljon ymmärräkään, alkoi ajatuskehä kiertää loputtomiin asiasta. Yritin siinä samalla alkaa rentoutusharjoitusta mutta heikolla menestyksellä. Ajatukset sinkoilivat päässäni sekaisena vyyhtinä. Ranskaan tehty terrori-isku päällimmäisenä mutta myös Ukrainan kriisi. Kaikki ajatukset sekaantuivat muodottomaksi möhkäleeksi. Tajusin lopulta etten pystyisi siitä enää pääsemään mieleni herraksi ja nousin pois vuoteesta kävelemään huoneesta toiseen. Edestakainen marhaaminen helpotti hieman oloa ja join muutaman lasillisen vettä, helpottaen oloa lisää. Pukeuduin ja kaivoin CD-soittimen esiin, uppoutuen kuuntelemaan kesken jäänyttä romaania. Alkuun siitä ei tullut mitään, en pystynyt yhtään keskittymään ja nielin magnesium tabletin sillä olin huomannut senkin rauhoittavan mieltä tai sitten lääkeriippuvuus. Sekin jäi ehkä siitä pitkästä mielialalääkekuurista jälkivaikutukseksi. Jatkoin romaanin kuuntelua ja pääsin lopulta pakkoajattelusta sillä erää. Noin parin tunnin kuuntelun jälkeen alkoi väsyttämään, nukahdin sohvalle.
Olisi kiva tietää kuinka moni muu on näin herkkä reagoimaan uutisointiin, joita ihan pursuu eri tiedotusvälineistä kaiken päivää? Avaa radion tai television mihin aikaan päivästä hyvänsä niin aina saa tietää jotain uutta ja entistäkin seikkaperäisempää aiheesta kuin aiheesta. Onko ihmisillä tosiaan näin suuri tiedonjano? Perustuuko uutisointi siihen että me haluamme tietää yhä enemmän ja enemmän vai mistä johtuu jatkuva uutistulva?