Päättämättömyys, tavaroiden hukkaaminen,
Mulla on ongelma. Kuten kaikilla täällä jokin on.. Mun ongelmani on päättämättömyys. Kai siihen on jokin diagnoosikin olemassa. Ja mistä se johtuu.. varmaan lapsuudesta ja sen traumoista ja siitä ja tästä.
En osaa ostaa vaatetta ilman suurta pohdintaa. Onko se hyvä, tuleeko sitä käytettyä, onko hinta sopiva, onko muualla edullisempi…
en osaa päättää menenkö elokuviin (kuten kävi eilen) jahkasin niin kauan että se meni ohi.. 😠
en osaa päättää mitä laitan päälle aamulla kun lähden kouluun/töihin. 😟 vaihdan vaatteita edestakaisin, ei tää.. kengät ei sovi… väri väärä.. housut…missä ne edes on.
En osaa päättää mitä syön kun olen liikenteessä ja nälkä iskee. Onko sittenkin jossain edullisempaa ja parempaa.. Joskus jätän syömättä. mutta onneksi järki sanoo jotain siinä vaiheessa. Saatan miettiä että okei syön kotona kun olen kuitenkin tekemässä ruokaa lapsille.. ( matkaa kotiin koulusta /töistä 90km.)
Mutta, kun löydän jotain erittäin hyvää kuten kengät kaupasta silloin en mieti hetkeäkään otanko vai en. Kun ne tuntuvat hyvältä heti tiedän että olen varma päätöksessäni.
kouluun /Töihin lähtiessäni saatan vatvoa hiusten laittoa tai meikkiä niin että kiire tulee.. ja palaan hakemaan jotain kun unohdan ja taas palaan… 😠
Tästä on tullut jo ongelma. Miehenikin sen jo sanoo. Olen opetellut tekemään niin että ensimäinen ajatus tai intuitio asiasta pitää hyväksyä.
Sitten hukkaan tavarani joka paikkaa. Huomasin että olen muuten hukannut yhden takkinikin.. 😟 silmälasit, kännykkä, sormukset, avaimet. Onneksi lapset ovat tallessa. ☺️
onko kellään keinoa tähän hommaan. Miten saan itseni päättäväiseksi ihmiseksi.
Miehen valintakin on ollut 10vuoden prosessi. Kun tiesin mitä haen niin sitä sitten etsin.. ja sain sellaisen. Joku oli juoppo, joku ääliö, joku oli liian lyhyt, joku oli henkisesti väkivaltainen.. Mutta löysin oikean. 😍
Olenko vain liian vaativa?
Minulla on sama ongelma...En tiedä miten kuvailisin sitä. Mutta joskus kaupassakaan en osaa päättää mitä ostan, en osaa päättää mitä tekisin päivällä, minne lähtisin lenkille koiran kanssa. Mitä opiskelisi, saatan pohtia kaksi viikkoa, että pitäisi lähteä käymään kirjastossa...
Ja hukkaan ihan kaiken niin, että se raivostuttaa..kirjoja, vaatteita, avaimia, hanskoja, papereita, päivämääriä, passeja, lista on loputon. Kaikki tuntuu tosi hankalalta...
Aloitin juuri lääkityksen ja terapia on suunnitelmissa.
Tuttuja tuntemuksia, niin tuttuja...
Päättämisen vaikeus johtunee ihan suoraan masennuksesta. Tavaroiden hukkaamisen syytä en tiedä, mutta mä onnistun hukkaamaan tavaroita myös erittäin taitavasti. Joskus olen jotain paperia etsinyt jostain pinosta missä sen pitäisi olla ja kolmannella kerralla vasta on löytynyt.😟
Ei kai tähän auta kuin olla kärsivällinen itseä kohtaan. Voimia meille kaikille!🙂🌻
Meitä on siis muitakin... ihanaa!!🙂 taidan myös hakea apua tähän ongelmaan...
Jonot on kuulemma 2kk pituiset...
sitä odotellessa voin jahkailla taas uusista asioista. Mutta sain ostettua kolme paria kenkiä ilman suuria jahkailuja. ai että mikä voiton tunne!!☺️🙂👍
No on ihanaa! 🙂 Luulin olevani ainut outo pallo pomppimassa täällä..
Tämä haitta arkea ihan suunnattomasti. En oikein uskalla hakea esim. töitä sen takia.
Opiskelu on ollut pitkästä aikaa ihan mukavaa. Saan tehdä sitä kotona ja tavoitteet on tosi matalalla. Läpi kun pääsee niin olen tyytyväinen.
Päivä kerrallaan.
Mielestäni päättämättömyys on ongelma silloin kun sen kokee haittaavan elämäänsä. On ihmisiä,jotka ovat liian vaativia eivätkä siksi saa tehtyä päätöksiä. Sitten on taas tämä toinen ääripää, eli ne jotka tekevät asioita hetken mielijohteesta. Itselläni vaihtelee vähän tilanteen mukaan... jos repäisen ja heittäydyn impulsiivisesti tilanteisiin, joskus en taas pysty tai saa aikaan jotain mitä haluaisin tehdä. Oli tilanne sitten mikä tahansa, niin parastahan se olisi löytää se kultainen keskitie... eli harkitaan jonkun verran esim. vaateostoksia, ettei olla vararikossa, mutta ei pohdita kuitenkaan niin kauan,että vaatteet jää ostamatta ja liikutaan nakuna. (hahahaa, että oonkin hauska!)
Mitä sitten tuohon tavaroiden hukkaamiseen tulee... Itselläni se oli ongelma aikoinaan. Nykyään saatan joskus hukata jotain,mutta en enää mitään tärkeitä tavaroita. Minua auttoi se kun päätin tavaroille tietyn säilytyspaikan.Esim. silmälasit vien aina olohuoneen pöydälle, kun en käytä niitä, avainten ja lompakon paikka on tietyssä laukussa tai lipaston laatikossa, käsilaukun jätän vain makuuhuoneeseen yöpöytäni viereen jne. Minulla ainakin on toiminut.
Mulla päättämättömyys on tullut ongelmaksi ihan selvästi masennuksen myötä. Selvimmin olen huomannut, että reissuun lähtiessä en enää saa pakattua ajoissa. Hyvä, jos edellisenä iltana alan laittaa tavaroita kasaan. 😟 Lähdön hetkellä tuskailen sitten, että onko kaikki tarvittava mukana. Usein jotain jää. 😳
Ennen tein hyvissä ajoin listan tarvittavista tavaroista ja vaatteista. Enää en vain saa aloitettua. Kaikki alkaa jäädä helposti viime hetkeen. Olen jopa alkanut myöhästelemään kun ennen olin aina ajoissa. Se harmittaa.
Tavaroille on mullakin omat paikkansa, mutta ne hukkuu papereihin ja muihin tavaroihin. Löydä sitten sekasotkusta mitään... Joskus tosiaan vasta kolmannen etsinnän aikana onnistuu...