Olisi varmaan hyvä jutella esim. psykiatrin kanssa oireistasi. Minulla on myös sellaista, että keskustelen lähinnä yhden minulle tärkeän henkilön kanssa. Asia ei sinänsä vaivaa minua. Ajattelen, että se johtuu siitä, koska tämä henkilö on minulle tärkeä.

Eikö jokaisen mielikuvitus ole omalla tavallaan rikas?

En tarkoittanut väheksyä äänien kuulemisia.
Väsymystilassa voi jostain syvältä eletystä elämästä nousta jotain mikä herkkää mieltä satuttanut tai jollain tavalla jäänyt mietittytään tai kalvamaan, eli se on näitä oman mielen mutkia ja koukeroita.
Hyvien unien nukkuminen korjaa asiaa.
Lepo.
kun aivot saavat tervettä raikasta ilmaa, syöt jotain ja riittävästi, liikutkin luonnossa tai missä sinua kiinnostaakaan liikkua, paine ja pyörteet pään sisällä voivat asettua uomilleen.
Jos olet toisten(edes jonkun) kanssa jotenkin puheissa, huomiosi suuntautuu itsestä(pään sisästäsi) ulos, ne menneisyyden muistijäljet painuvat pois ahdistamasta tai vaivaamasta.
Jokaisen sisällä on mieletön määrä muistijälkiä,
kehokin muistaa tunnemuistoja.

Hei. Yritin etsiä täältä samankaltaisia ihmisiä, joilla on häiritsevä sisäinen "minä". Ääni tai äänet jotka puhua pajattavat koko ajan. Minulla on toisinaan hyvin negatiivinen ääni joka arvostelee, moittii joko minua tai muita ihmisiä. Huomauttaa esim. autolla ajaessa että mitä jos... Tai muulloinkin itsetuhoisasti yllyttäen tai joskus pelottaa veitset, kun näen niitä jossain mielentilassa. Muutoin olen ihan ok. Mutta väsyneenä, stressaantuneena huomaan että äänet pauhaa päässä, olen äkäinen, vihainen ja agressiivinen läheisiä kohtaan. Jos olen paikassa jossa on kovaa musiikkia, paljon ihmisiä, äänekästä ja melua niin mielessäni alkaa ääni haukkua kaikkia ihmisiä tolloiksi, idiooteiksi, rumiksi yms.
Nyt on soinut mielessä yksi laulu. Se on tosi kaunis laulu, mutta kun se soi koko ajan. Alkoi soimaan kun olin matkustamassa monen päivän reissulla autossa, kuulin sen siinä ja sen jälkeen se on soinut. Herään yöllä ja se kaikuu päässä, musiikkia myöten. tällaista sattuu usein, minusta se on ollut vain mukavaa, mutta nyt se häiritseejo.
Eilen tajusin, kun olin paikassa missä soi kova musiikki, ihmiset nauroi ja puhui, tanssi ym. niin olin erittäin negatiivinen, sisäinen ääni arvosteli koko ajan muita. Ymmärsin kyllä etten tuntenut oloani turvalliseksi ja äänet olivat minun pelkoa etten ole nyt oikeassa paikassa.
Vuosia sitten yritin mennä ääniä kuulevien ryhmään, mutta siinä ryhmässä oli vain skitsofreenikkoja tms. potilaita ja en samaistunut heidän kokemuksiin. En käytä lääkkeitä. Taustalla on asioita, jotka kyllä voivat aiheuttaa tämmöistäkin, mutta haluaisin kuulla mitä muut ovat tehneet että ovat selvinneet näistä ikävistä tilanteista?😝😝

herkät ihmiset kuulevat ja kokevat asiat eri tavalla kuin ns. normaalit, muttei se tarkoita että on sekaisin. Pitää vain hyväksyä itsensä ja ominaisuutensa. Kun jakaa jonkun kanssa kokemuksen niin se asettuu omaan paikkaansa eikä enää pelota että on tulossa hulluksi. Hiljaiset ja ujot eivät pura paineita niinkuin räväkämmät ja sekin aiheuttaa että puhuu sisällään, näin minulle kävi, kun en uskaltanut aukaista suutani "isompien" läsnäollessa. Kun uskaltaa sanoa oman mielipiteen pelosta huolimatta niin on helpompi olla.
Kirjoittaminen auttaa, samoin jonkin soittimen soittaminen tai laulaminen. Tai piirtäminen.
Hulluksi tulemisen pelko oli kova kun aloin ensikertaa tajuta että kuulen ylimääräisiä ääniä kuin muut, häpeä ja pelko oli kova, mutta kun aukaisia suunsa oikeassa paikassa kahden kesken oikean ystävän kanssa niin sepä helpotti, ja kas kummaa kohta tapasin toisen joka myös kuuli ääniä tms.
Tänään tuntuu että kuuleminen on lahja.

Teen työkseni hoitotyötä, psykiatrisella osastolla.
Keskustelimme puoli vuotta sitten ääniä kuulevien koulutusohjelmasta, joka auttaisi meitä tekemään tärkeää työtämme vieläkin paremmin. Tämä aihe kiinnostaa minua älyttömän paljon, kuten kaikki mikä liittyy psyykkisiin oireisiin ja sairauksiin.

Kotiin päästyäni aloin hakemaan vähän etuajassa aiheesta tietoa.. Kun luin "Elämän valo" tms, anteeksi, en muista nimimerkkiäsi kunnolla, mutta näistä "videoclipeistä", heräsi itselleni muisto.. tai jotain siihen suuntaan..

Esim. Kun olen todella vihainen, nään "sieluni silmin", miten voisin repiä toisen osapuolen päänirti. Tai jotain muuta vastaavaa. Luulen että se johtuu pelkästä vihantunteesta, koska olen huomannut lapsesta saakka, että kuvittelen todella paljon tilanteita. Toinen esimerkki: Kun kävelen öisin töistä kotiin, mitä jos raiskaaja käy päälleni? Kuvittelen että hakkaisin hänet todella sairaallakuntoon, ja saan samalla älyttömän määrän adrealiinia.
Tai jos elämäni rakkaimmat ihmiset, vanhempani kuolisivat, tyyliin sairaallassa, ja lääkäri tulisi kertomaan että he ovat menehtyneet, miten käyttäytyisin, huutaisin, itkisin, potkisin kaikkea mitä mahdollista.

En tiedä mistä tämä johtuu.. toisinaan se häiritsee, koska en tiedä onko tämä sairautta vai ei. Hoitoon en halua hakea, koska se ei vaikuta elämääni ja haluan jatkaa tällä alalla ja hakea jatko-koulutukseen syksyllä, toisinaan vaan käy mielessä.

Koskaan en ole näiden mielikuvien pohjalta ketään satuttanut/mitään tehnyt, mutta mieli on vankiloista pahin. Kun clippi on mennyt "ohi", oloni on aika rauhallinen, mutta silti adrealiiniryöppy on päällä. Vaikea selittää..

Hoitaja vai hoidettava?