Tämä on toinen kerta kun olen ulkomailla, paossa omaa itseäni, ehkäpä. Olen siis vaihdossa juuri. Rankan koulukiusaamistaustan takia on koulunkäynti vaikeaa.
Hain lääkkeet taas. Kolmas kerta kun olen lääkityksellä. Itsemurha-ajatuksia siis on ollut. Kuraattori kysyi minulta että haluanko kuolla vai enkö vain halua elää. En vain halua elää, se on silti parempi kuin että haluan kuolla. Toivoa siis on. Mietin kuitenkin, että mitä jos ajaudun siihen pisteeseen, että haluan kuolla. En ole hirveästi pitänyt yhteyttä ihmisiin, tunnen itseni arvottomaksi. Ikävintä on, että minulla on hyviä ystäviä. Ei paljon, mutta ei tarvitsekaan.
Seuraava vastoinkäyminen, ja olen valmis vetämään itseni jojoon. Kulissi päällä koko ajan. Halusinkin kysyä onko mahdollista suorittaa koulu verkko-opintoina loppuun? Onko kenelläkään kokemuksia? Suomessa olen opiskellut vuoden, toinen vuosi nyt täällä ulkomailla menossa. En todellakaan halua lopettaa opintojani, mutta on vaan niin pirun vaikeaa.
Moi,
Kyllä verkko-opinnoista kannattaa ainakin kysyä koululta, sillä ne voivat olla mahdollisia, tai ainakin siten että osan kursseista voisi käydä verkossa. Ilman muuta sitä kannattaa kokeilla, ja sulla pitää olla mahdollisuus olla rauhassa ja parantua, kun elämä ja opiskelu tuntuu vaikealta.
Sä et missään nimessä ole arvoton. Mullakin on kohtuullinen tausta kiusattuna olosta, ja se voi vaikuttaa itsetuntoon. Muista että sinussa ei ole mitään vikaa - kiusaaminen EI ole kiusatun syy. Hienoa että sulla on ystäviä, ne voi auttaa pysymään pinnalla ja elämässä kiinni.
Ethän vahingoita itseäsi. Sä ansaitset elämän ja kaiken hyvän. Näistä asioista voi puhua myös terkkarin tai psykologin kanssa, ei kannata jäädä yksin. Halauksia ja paljon jaksamista sulle ☺️❤️
Kiitos vastauksesta villikettu. Nyt on mieli hieman korkeammalla vaikka joka päivä mielessä käy poislähteminen. Lääkäri nosti annosta. Käyn puhumassa tuosta mahdollista vaihtoehdosta, kun Suomessa käyn. Pieni paniikki päällä koko ajan, rauhaton olo, vaikkakin enää en itke itseäni uneen. Varmasti olisin kyllä jo lähtenyt jos ei läheisiä olisi. Samalla, kun läheiset ovat voimavara, ovat he myös taakka.
Milloin elämä alkaa?
Hei tylleröinen! 🙂
Olen itsekin joskus ajatellut läheisistä samalla tavalla kuin sinä, että he voivat olla myös yhdenlainen taakka.
Mitä haluaisit elämältä? Pystytkö näkemään ympärilläsi kauneutta ja hyvää? Olet varmasti ihana ihminen, vaikka oma olosi ei juuri nyt siltä tuntuisikaan. Olet myös rohkea kun olet uskaltanut lähteä ulkomaille, olkoonkin niin että olet itseäsi paossa. Toisilla, kuten minulla itselläni, ulkomaille muuttaminen on jäänyt vain haaveeksi. Tosin lähemmäksikin voi muuttaa itseään ja muita ihmisiä karkuun, sen olen kokenut jo kahdesti. Ei se ehkä kaikkein paras tapa ole kipeitä asioita käsitellä, mutta voi siitä apua olla.
Kun asioihin tulee etäisyyttä, ne pystyy näkemään toisella tapaa, ikään kuin ulkopuolisin silmin. Miksi joutui kokemaan kiusausta? Oliko kiusaajilla itsellään asiat huonosti, minkä vuoksi piti muita kiusata? Olisiko joku, jota pystyisi omien kokemusten pohjalta auttamaan?
Voimia ja iloa sinulle! Toivottavasti syksy näyttäytyy kauniina siellä Ranskassa 🙂🌻
Mietit milloin elämä oikein alkaa. Omasta näkökulmastani voisin ajatella elämäsi jo lähteneen varovaiseen nousuun. Aivan kuten elokuvan alussa saatetaan näyttää ympäristöä, taloja ja puistoja, mihin elokuva sijoittuu. Taustalla soi musiikki ja katsojat odottavat että päähenkilö tulee ruutuun ja elokuva "alkaa".
Sinä, tyllerö, olet oman elämäsi päähenkilö. Me lukijat olemme nyt saaneet pientä esimakua siitä, mihin elämäsi sijoittuu, mistä elokuvasi ensimmäinen kohtaus kertoo. Mutta mitä on tapahtunut aiemmin? Mihin elämä sinua vielä kuljettaa ja minkälaisiin ihmisiin törmäät?
Kaikkea hyvää sinulle, vielä kerran. Jatkathan kirjoittamista tänne? ☺️❤️