Opiskelukaverista ystävä - miten ihmeessä?
Hei! Tarvisin kipeästi teidän apua.
Olen kohta kolmekymppinen nainen, enkä osaa ystävystyä. Aloitin opiskelun viime syksynä, ja nyt olenkin tutustunut yhteen mukavaan, suunnilleen samanikäiseen naiseen. MUTTA: miten ihmeessä ystävystyä? Tarkoitan, että miten päästä pois siitä että puhutaan vaan koulujuttuja? Luulen, että menneisyydessä parhaan ystäväni tekemät temput ovat tehneet jonkinlaisen lukon, etten osaa tai uskalla alitajuntaisesti ystävystyä. Haluaisin kyllä.
Ihmettelen aina, miten toisista esim. koulun alussa tulee niin nopeasti ystäviä ja jakavat syvällisiä juttuja ja muodostavat tiiviin porukan. Itse en ole koskaan päässyt tällaiseen mukaan.
Tuntuu, että oon aluksi ihan pidetty ja mahdollisuuksia ystävystyä olisi jos vain osaisin sen tehdä, mutta en osaa. Olen ajatellut, että minussa varmaan on jotain, joka ärsyttää tai karkottaa muita ihmisiä, mutten tiedä mikä se voisi olla.
Kuitenkin, olen nyt sopinut että nähdään tämän mun opiskelukaverin kanssa vapaa-ajalla. Mutta miten ihmeessä alkaa rakentaa ystävyyssuhdetta? Millaisia asioita kerrotte? Mistä voi kysellä? Milloin kaveruus muuttuu ystävyydeksi? Pelkään myös sellaista fiilistä, että olisin tungetteleva tai jotain sinne päin. Miten alkaisin syventää opiskelukaveruutta ystävyydeksi?
Haluaisin todella ystävystyä, ja tuntuu että samanhenkinen tyyppi on löytynyt. En vain osaa viedä sitä opiskelujutuista ja kevyistä kuulumisien vaihdosta pois, sille tasolle että ystävyys olisi mahdollista. Kaipaisin todella ystävää, sillä tällä hetkellä minulla ei sellaista ole.
Olisin super kiitollinen avusta.
Moi cardiomyopathy! 🙂
Auttaa en valitettavasti osaa, samassa veneessä kun olen. Siispä minäkin kuulisin mielelläni vinkkejä ja kokemuksia, että kuinka ystävyyssuhde saatetaan alulle ja solmitaan.
Tunnen itseni vajaavaiseksi (tässäkin asiassa), kun monille muille niin luonteva ja kuin itsestään tapahtuva asia on minulle kuin salatiedettä. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, mutta en vain osaa viedä suhdetta sen pidemmälle.
Hei cardiomyopathy, en minäkään osaa. Jos pääsisin noin hyvään tilanteeseen, jossa sinä jo olet, ehkä sanoisin hänelle suoraan, että viihdyn hänen seurassaan ja haluaisin tutustua lisää ja tehdä kaikenlaista mukavaa yhdessä, mutta en oikein tiedä, miten tässä iässä ystävystytään uusien ihmisten kanssa, koska nuorena se oli niin erilaista.
Voihan olla, että hänkin tuntee itsensä epävarmaksi, eikä oikein tiedä, mitä tehdä tai sanoa.
Tulee mieleen, että itse voisi aloittaa kertomisen jostain syvällisemmästä, esimerkiksi juuri ystävän kaipuusta ja yksinäisyydestä.
Onko teillä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tiedätkö? Haluaisitko häntä mukaan johonkin, mistä itse pidät? Jos sinulla on tilanne, ettet harrasta oikein mitään etkä tiedä, mistä olisit kiinnostunut, kerro hänelle siitä. Ehkä voit kysyä, onko hänellä joitain selviä mielenkiinnon kohteita. Jos hänkään ei oikein osaa sanoa, olette tässä mielessä samanlaisia, ja siitä voi tulla toisiaan tukevaa kokemusten vertailua. Jos taas olette erilaisia, ehkä voisitte kokeilla toistenne kiinnostuksen kohteita ottamalla toista mukaan, vähän riippuen siitä, mitä se voisi olla.
Tuo tilanne on kyllä vaikea. Näkisin mahdollisuudeksi sen, että ottaa esille omasta itsestään jonkin syvällisemmän vaikean asian, esimerkiksi juuri ystävyyden ja sen, että olisi mukavaa tehdä asioita yhdessä. Ja kertoisi, miten vaikealta se tuntuu.
Eikä kai koulujutuistakaan puhumisessa mitään vikaa sinänsä ole, jos se tuntuu mukavalta. Ymmärrän kyllä, jos kaipaat lisäksi jotain syvällisempää.
Tämän paremmin en oikein osaa sanoa.
Minäkin olen miettinyt miten saada ystäviä, no opiskelu aikoina sain yhden kaverin joka oli hyvä ystävä pitkään olemme vieläkin ystäviä. Miten tosiaan saada ystäviä siinä onkin pulma. Ja jos liikaa avaa avata suutaan käy huonosti, kokemusta on, minä olen pitkään olut yksinäinen, ja tää korona aika on laukaissut yksinäisyyden muutenkin. Voihan netistä kun löytää ystäviä mutta ei sekään ole sama asia.