hei,
olen vuoden opiskellut työttömän omaehtoisella opintojen tuella (työkkärin tuki).
Vielä on vuosi opintoja jäljellä.
Sitten putoan toimeentulotuen piiriin.
Opinto-oikeuteni yliopistossa on vaarassa eli tavallaan tulevaisuuteni,
jonka varassa on erittäin tärkeä ammatillinen asenteeni, sosiaaliset suhteet,
harrastukset, vapaaehtoistyö, vilkkaampi elämä ja arki lähikaupungissa ´kuolleen´ paikkakunnan sijaan, jossa olen asunut 15 vuotta saamatta koskaan töitä.
Tuntuu siltä, että itsekin olen vaarassa. Eli ahdistusta pukkaa ja tuska tuntuu. Jos en jatka opintojani, menetän pääsykokeissa hankkimani opiskelupaikan. Sitä jota kerkesin seitsemän vuotta havitella ja rakentaa. Viime päivinä olen miettinyt koko tilannettani,mikä ahdistaa ja laadin strategiaa. Suoraan sanottuna pelkään.
Nopeasti kelattuani viestiäsi tekee mieli tokaista, että jos opiskelun sisältö on mielekäs, ei se katoa mihinkään. Todistuksia tarvitaan kyllä mm. joihinkin byrokratian rattaisiin, mutta opiskeluun tai työntekoon niitä ei tarvita. Esimerkiksi on tuettuja työpaikkoja, työkokeiluita, itseopiskelun mahdollisuus, avoimia luentoja yms yms.
Ja miksi ei voisi muuttaa tai elää jatkossakin opiskelupaikkakunnalla? Kontaktit ja puuhat säilyvät siellä kyllä.