Taas nostaa masennus päätään.. kuudes viikko,eikä yhtää tunnu helpottavan,päinvastoin. Tänään mukaan tuli yhtäkkinen hajoan tähän oloon ahistus kohtaus,jotka jo niin tottuja aikasemmilta masennus kausilta. Mulla siis vuosia ollut diagnoosina toistuva vaikea asteinen masennus ja myös persoonallisuushäiriöitä..
mulla meni noin 3kk suht hyvin,tuntu et elämä vihdoin hymyilee ja toivoin että olisin vihdoin parantunut. Kunnes 6 viikkoa sitten yhtenä aamuna mikään ei ollutkaan mun päässä enään hyvin. Kaikki ilo ja mielenkiinto oli hävinnyt. Ajattelin että no tämmösiä kausia tulee kaikille.. 2 viikkoa toivoin et menee kyllä ohi,kolmantena viikkona aloin pelkäämään uusiko masennus taas,ja neljäntenä viikkona hyväksyin että niin siinä kävi,ja ajattelin että kyllä mä tästä nousen,niin kun ennenkin,mutta 5 viikko kun alko, alko tuntumaan etten jaksa,en jaksa olla sairas jatkuvasti ja nyt kuudes viikko kun alko tuli mukaan se aivan kamala hajoan just nyt tähän oloon ja haluan kuolla just nyt en kestä läjässä,sekoan. Niin kokonais valtasia nuo mun tommoset yht äkkiset pelkotilat on.. se hajoamisen tunne on pahin ja pelottavin.
Lapsuuteni on hyvin traumaattinen ja aikuis elämässä olen kokenut todella rankkoja asioita.
Mutta siis.. miten tämmöistä ainaista masennus uusii kausia jaksaa loputtomiin? Lääkityksenä iso arsenaali eri lääkkeitä yhtä aikaa käytössä ja kokeiltu myös paljon.
Hoitosuhde on hoitajaan ja myös lääkäriin..
perhettä on.. mies vaan ei koskaan ole osannut tukea.. turvaton olo. Ystäviä ei montaa,harvoin edes nään heitä.
Joskus pahimpina hetkinä kun ahdistus on liian suuri ei edes tajua tätä hetkeä kun olo vie mennessään ja haluaa vaan karkuun sitä oloa,pois,turvaan. Pelottaa.
Onko kukaan muu kokenut semmosia todella pelottavia hajoamisen tunteita? Mitkä tulee aivan yht äkkiä ja saa aivan kauhun valtaan ja haluaa vaan karkuun.. tuntuu että sekoaa pää niissä hetkissä.
Näinä vaikeina kausina on vaan niin vaikea jaksaa ajatella että tästä selviää kun jokainen sekuntti tuntuu ikuisuudelta..
Taas on alkanut tuntumaan tekisinkö kuitenkin kaikille vaan palveluksen ja päättäisin päiväni täällä.
Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️
mitä tarkoitit kun kirjoitit että -yritetään jaksaa... vielä huominen..- ? Huolestuin.. et kai tee itsellesi vaan mitään? Vai tulkitsinko kirjoitukseksi jotenkin väärin? Toivottavasti tulkitsin!
Viileällä tosiaan tuntuu että jaksan paremmin,tosin nyt väsyttää ihan kamalasti. Enkä tiedä olenko tulossa flunssaankin,vähän yskää ollut.
kävin tänään ystävän luona pitkästä aikaa. Sen jälkeen iski kamala väsymys,vaikka siellä käynti oli mukava.
Jaksamisia kaikille😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Ei mulla tainnut olla mitään sen suurempia itsetuhoisuuksia mielessä, kun tuon jaksetaan huomiseen -kirjoitin. Kyllähän se mielessä kävi, mutta enemmän ehkä ajatukseni oli, että yritetään jaksaa edes päivä kerrallaan. Ettei vielä tarvitse tietää ja jaksaa pidemmälle... Hyvä, kun kysyit...
Mulla on taas tosi monta käsityöprojektia meneillään yhtä aikaa. Tuntuu, ettei mikään oikein etene... Varsinkin kun istun tässä koneella. Tuntuu sentään helpottavalta, että välillä joku projekti lähenee valmistumista. Tänään saan ehkä yhden työn valmiiksi. En osaa tehdä vain yhtä työtä kerrallaan. Silloin tuntuu, etteivät muut etene. Eivätkä ne etenekään. Kun tekee kaikkea yhtä aikaa, ei mikään tunnu etenevän. Hankalaa.
Lueskelin tuossa joku päivä MS-taudin Käypä hoito suositusta. Siellä todetaan, että jos on oireita ja Magneettikuvassa leesia/leesioita, mutta taudin kriteerit eivät vielä täyty, seurataan vointia tiheämmin, kuten nyt sinulla.
Muistan lukeneeni, että MS-potilaat saattavat olla herkempiä lämmöllä. En tiedä puhutaanko siinä saunasta vai ihan näistä meidän hellelukemista, mutta muistelen sinun sanoneesi, että olit jotenkin väsyneempi helteiden aikaan. En tiedä, onko tämä sitten kuitenkaan mikään selitys sille.
Toivottavasti sinulla olisi tänään hyvä päivä! Voimia!😍
Hei minävaan00 ja kiitos,kun olit käynyt minulle kirjoittamassa🙂
Joku työkaveri,joka sairastaa MS-tautia,on myös sanonut,että on vaikeampi kestää hellettä.Mutta tämä kesä onkin outo,kun sataa vaan,ainakin täällä meilläpäin.Viime viikolla oli pitkästä aikaa helteinen päivä,ja nyt ei taas tietokaan seuraavasta.Toisaalta onpahan helpompaa esim.öisin,kun ei ole liian kuumaa nukkua.
Miten olet nyt jaksellut?
Hei Jardin Prive ja elämänilohukassa ja mukava kun olitte kirjoittaneet ☺️❤️☺️
mä oikeasti olin huolissani Jardin Prive mitä tarkoitit sillä lauseella,onneksi ymmärsin sen väärin!
mä olin eilen ihan peloissani kun hoitajani antoi mulle ne likvor näytteen tulokset, no ms tauti niidenkin perusteella tai joku infektio, mutta ei borrelioosi. No tuon osasin odottaakin,mutta sitten siinä oli että kun punasoluja ei pitäisi likvorissa olla yhtään,eli pitäisi olla 0 niin mulla oli 140! Sen tiedän että näytteeseen voi sekoittua näytettä ottaessa verta ja se nostaa punasolu arvoa,mutta 140, voiko se muka niin korkeeksi sen nostaa? Ja tietysti netistä kun lukee niin sieltä tulee vain jotain aivoverenvuoto juttuja jos arvot on korkeat. Kai lääkäri olisi jo soittanut jos joku vuoto epäily olisi? Kai? Olisin soittanut polille ja kysynyt,mutta en saa mistään suoraa polin numeroa,menee vaan polien ajanvaraus vaihteeseen, joten sitten luovutin ja ajattelin että kai ne soittaisi? Ja mua hävettää soittaa aina peloissani,on jo varmaan semmonen kuva musta että pelkään koko ajan pahinta aina. Hoitaja sano tänään mulle ettei sen olis sittenkään pitäny antaa niitä tuloksia mulle kun sitten yksin niitä mietin ja pelkään. Onhan se totta. Ja senkään takia en haluis alkaa kyselemään mistään selitystä tolle tulokselle ettei se mun hoitaja joudu pulaan kun on antanut mulle ne tulokset vaikka neurologin piti kertoa ne mulle kahden viikon päästä vasta kun soittaa sillon mulle.
Eilinen oli tosi rankka kaikin puolin.. olin fyysisesti jo heti aamusta aivan väsynyt ja pitkin päivää tuli lisää henkistä kuormaa.. tuntuu välillä että kaikki hajoaa pikkuhiljaa käsiin.. en nyt erittele tässä kaikkea miksi musta tuntuu siltä,mutta tuntuu vaan.. miten me selvitään.. äää mä en tiedä,mä en oikeesti tiedä.
Inhoon itseäni kun olen henkisesti näin epävakaa 😭
koitetaan jaksaa, hetki kerrallaan,liikaa murehtimatta tulevaa tai mennyttä.
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Harmi, kun nuo likvor-näytteen tulokset on epäselvät niiden punasolujen osalta. Miltä tuntuu, kun tuokin näyte viittaa MS-tautiin?
Mulla oli eilen kädessä pieni tuntoyliherkkyys. Nyt se on poissa, joten ei ollut pahenemisvaihe kuitenkaan, mitä heti ekana pelkäsin.
Suunnittelin eilen, etten tänään tekisi juurikaan käsitöitä, vaan siivoaisin. Ajattelin järjestää tavarat pöydiltä pois, laittaa kankaat paikoilleen, vaihtaa lakanat ja pestä ne, ja ehkä jopa pikkuisen imuroida. Kaupassakin pitäisi käydä ostamassa kivennäisvettä.
Olo on väsynyt ja aika surkea. Tuntuu, etten halua tehdä mitään.
Voimia päivääsi!😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Minkälainen vointisi on tänään?
Mä olen aika surkeana. Istun vain tässsä koneella, vaikka tekemistä olisi. Haluan järjestellä paikkoja. Ja tiedän jo, mitä haluan. Mutta aloittaminen tälle päivälle on vaikeaa.
Mietin, miten palkitsen itseäni painon putoamisesta. Nyt päätin, että kun seuraava kymmenluku tulee esiin vaa'an näytöstä, ostan itselleni sisustuskoreja ompelunurkkaukseen. Muovikorit on toimivia, mutta rumia! Se on hyvä palkkio!
Onko poikasi luonanne tänä viikonloppuna?
Hyvää/siedettävää päivän jatkoa!😍
Hei Jardin Prive ja mukava kun olit kirjoittanut ☺️❤️☺️
mä en tiedä miksi mun on vaikea saada aikaseksi edes kirjoittaa tänne, vaatii ponnisteluja että jaksan kirjautua tänne ja kirjoittaa. Luen kyllä joka päivä täältä ketjuja.
Hienoa Jadin Prive tuo sinun painon pudotus 🙂👍
itse olen laihduttanut 41 kiloa, ensin 21 kiloa ennen toista raskautta ja sitten synnytyksen jälkeen vielä 20kiloa, mutta silloin olin jo alipainoinen. Siitä mulle on tullut noin 8kiloa "takaisin", sinänsä hyvä, koska olin tuolloin alipainonen ja ruokavaliokin sitä luokkaa.. itsellä jäi se painon pudotus vähän päälle ja kai se on myös mun keino hallita ahdistusta jollain tavalla. toisen painon pudotuksen, eli tuon 20kilon painon pudotuksen jälkeen, joka oli vuonna 2011 niin mun syöminen ei ole ollut sen jälkeen enään normaalia päivääkään. Mutta en puhu siitä hoitajalle, en ole koskaan puhunut. Mä en osaa enään syödä normaalisti niin kuin ihmiset syö. sinänsä en pidä sitä ongelmana, se on mun elämää, olen jo tottunut siihen, mutta joskus se rasittaa.
on ollut aika rankka viikko henkisesti kuin myös fyysisesti. en tiedä mitä mistään tulee. kaikki tuntuu niin vaikealle. paniikkia puskee välillä. ahdistaa liikkua kotoa mihinkään. olen yrittänyt käydä miehen kanssa joka päivä pienellä kävelyllä, mutta siihen mun liikkuminen sitten taitaakin jäädä, sekin on suoritus että sinne saan itseni raahattua. kaikki vaatii kamalaa ponnistelua ja jos johonkin sitten saan mentyä, olen sen jälkeen fyysisesti kuin henkisesti tosi väsynyt. mä en tiedä mitä he....tiä tästä tulee. voiko väsymykseen väsyä? siltä musta välillä tuntuu. pelkään että kaikki alkaa pikkuhiljaa romahtamaan.. jaksanko mä kantaa tän kaiken kuorman, jaksanko mä tätä vielä edelleen, tietämättä tuleeko enään koskaan pitempää kautta että voisin paremmin, tuleeko sitä, en tiedä, musta tuntuu ettei sitä tule. taas olo lainaten yhtä kirjaa -en halua kuolla, en vain jaksa elää-.
musta tuntuis paremmalle jos mulle annettais lupa hautautua kotiin sohvalle, eikä mun tarviis enään koskaan nousta siitä pois. mä en vaan jaksa enään! 😭
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Mitä sinulle kuuluu nyt? Olit maanantaina niin väsynyt ja surullinen... Tuntuuko elämä yhtä hankalalle?
Mä nukuin aamusta puoli kymmeneen. Harmitti, kun heräsin niin myöhään. Ja nyt päivä on melkein jo ohi. Vielä ehtii tulla masennusta lisää ja pettymystä ja kaikkea tälle päivälle. Mutta tuntuu, etten tänään enää saa tehtyä mitään. Se jo harmittaa.
Oon tässä miettinyt, yrittäisinkö käydä pienellä kävelyllä ulkona. Ei huvittaisi, mutta sittenpä tietäisin, kannattaako samaa yrittää joku päivä uudestaan. Voisi tehdä hyvää mielialalle. Tai sitten ei...
Tyttö tulee homenna mun luo ja on viikon verran. Ja sen jälkeen seuraavalla viikolla mies ehkä tulee tänne. Odotan heitä molempia.
Olen niin pettynyt elämään ja itseeni.☹️
Voimia sinulle!😍
Hei Jardin Prive ja mukava kun kirjoitit ☺️❤️☺️
on ollut mieliala vähän parempi kuin maanantaina. olen yrittänyt säädellä jaksamistani, mikä tuntuu niin jotenkin kurjalle että tämän ikäisenä pitää miettiä mitä oikeasti jaksaa ettei ihan uuvuksiin vedä itseään. yksi meno päivässä ja sen jälkeen tarvitsen lepoa tunnin-pari. häpeän sitä.
nyt kun olen koittanut kuunnella itseäni ja levätä kun siltä tuntuu, tuntuu että jaksan sinänsä päivän paremmin, mutta kuitenkin kannan huonoa omaatuntoa siitä etten jaksa niin kuin muut ikäiseni, haluaisin jaksaa. mutta tämä on mun elämää, kai tämä vaan pitää jotenkin hyväksyä että mä en vaan yksinkertasesti jaksa niin kuin terveet.
kunpa se olisikin jotain pientä oloa että väsyttää, mutta kun se on paljon uuvuttavampaa väsymystä, aivan totaali stop, niin aivoille kuin keholle.
nukun öisin 9-10 tuntia kevyesti, en tiedä kauan nukkuisin jos antaisin itselleni luvan nukkua niin pitkään kun unta riittää. päivisin nukun joskus vielä tunnin verran. tämä ei ole uutta, useampina kesinä sama juttu. ennen kaikki laitettiin masennuksen piikkiin, kai ihminen masentuu myös siitä kun ei yksinkertasesti jaksa ja ei tiedä miksi ei jaksa. mutta onhan mulla myös masennusta ilman ms tautia. ja liuta muita mielenterveys ongelmia, on niillä varmasti osansa väsymykseen.
hoitajani jäi lomalle, seuraava aika hänelle on elokuun puolen välin tienoilla. mutta kyllä mä uskon että mä pärjään sen ajan ihan hyvin, kai. mies jää lomalle viikon päästä, sekin helpottaa ettei tarvitse päiviä olla yksin.
toivon kaikille jaksamisia päiviin ☺️❤️
Hei minävaan00 ja minusta sinun pitää antaa itsellesi lupa levätä,silloin kun siltä tuntuu.Olethan itsekin huomannut,että levättyäsi jaksat jo paremmin.
Kyllä minäkin mietin omaa osaani ja vertaan samanikäisiin työkavereihin...juoksevat maratoneja ja kuntoilevat ja pärjäävät töissä,ja nukkuvat yönsä...en minä vaan😞
Jaksamisia ja haleja sinulle☺️❤️☺️
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
On tämä meidän elämisemme välillä (lue:useimmiten) aika hankalaa verrattuna terveisiin/terveempiin ihmisiin. Kun oppisi elämään niillä resursseilla, jotka on...
Hyvää viikonloppua sinulle!😍
Tää päivä on ollut aivan kamala. Ihan täysi katastrofi. Olo on aivan niin huono kun voi olla. Niin monta tunnetta samaan aikaan. Kaikki elämän vastoin käymiset (isoimmat) puskee läpi voimalla ja mietin miksi helv...ssä edes elän. Miksi olen edes syntynyt tähän maailmaan,en ymmärrä. Eikö tämmösten läpi mädät pas...at vois jäädä syntymättä. Sit laitetaan kamala taakka et jos tapat itsesi joudut helvettiin. Eli sun pitää vaan kärsiä täällä maan päällä ja joku nauraa kun kärsit koko ajan lisää. Mä en v...u enää jaksa tätä elämää. Oon aivan loppu tätä. Hetken voi mennä paremmin mut sit se kaikki pa...ka tulee tuhat kertaa suurempana kerta rysäyksenä päälle,kaikki sortuu.. mieli sortuu..
Mä en ymmärrä miksi mun pitää elää kun musta on vaan harmia aina kaikille ja en tunne kuuluvani mihinkään. Kunpa en olisi edes syntynyt.
Ihan turha pa...ka vuodatus tämäkin,en muutakaan keksinyt. Olo on niin tuskanen etten osaa varmaan ajatella edes selkeästi,kai,tai sitten nään nyt asiat juuri niin totena kuin ne oikeasti onkin,mun ei olis pitänyt syntyä,se taitaa olla se totuus. Joku yrittää kertoa mulle että luovuta jo!
En jaksa vaan enään elää.
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Kirjoitin tuolla omassa ketjussani, että on ihan mukavasti mennyt, kun tyttö on ollut luonani. Niin, mukavasti on mennyt, mutta... nyt alkaa taas masentaa. Tekisi mieli satuttaa itseäni. Mikä kiertoilmaus!
Miten sinulla meni viikonloppu. Perjantai oli sinulla vaikea...
Voimia!😍
Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️
lauantai tosiaan oli aivan kamala päivä. Mulla kun saattaa mieliala muuttua hetkessä aivan pohjamutiin,joko jonkun tapahtuman vuoksi tai muuten vaan,nyt lauantaina oli kyse tosi ikävästä jutusta joka laukassa mussa suuren tunne skaalan. Sen jälkeen nukuinkin melkein koko sunnuntai päivän,olin totaalisen poikki.
Eilen ja tänään on ollut vähän parempi olla. Vähän olen joka päivä koittanut tehdä jotain ja levätä sitten. Oon tainnut löytää jollakin tavalla omat jaksamiseni rajat,ainakin joissain määrin.
Tyttö menee tänään kaverilleen yökylään ja poika tulee huomenna kotiin.
Viikonloppuna meillä olisi pieni reissu tiedossa tytön kanssa,sitä odotan aika paljon.
Mua vähän ihmetyttää suoraan sanoen tämä mun jaksaminen,nukun yössä 9-10 tuntia ja nyt olen ollut jokusen tunnin hereillä ja jo väsyttää! Tekisi mieli käydä vaan taas nukkumaan. Tätä samaa on ollut monta kuukautta,millon jaksan taistella väsymystä vastaan ja milloin en.
Olen kokeillut että teen jotain,ei mitään vaikutusta,päinvastoin väsyttää kahta kauheammin jos väsyneenä käy vielä jotain tekemäänkin,ehkä sen olen huomannut että se itse lepo auttaa,mutta kun ei tässä jaksais koko loppu elämää levätä pitkin päivää jatkuvasti. Mutta sitäkö se kuitenkin tulee olemaan? Onko kyse nyt vaan mun omasta asenteesta,kapinoin vastaan tosi asiaa. En tiedä. Vuosia mietin miten voi ihmistä väsyttää vain jatkuvasti,eihän tämä tilanne sinänsä ole muuttunut,ehkä se on vain se tieto että tämä ei koskaan helpota joka tekee sitten sen kapinan sitä vastaan etten haluaisi vaan levätä jatkuvasti.
Toivon kaikille voimia päiviinne 😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Mulla on nyt huonompi päivä. Tyttö lähti kotiinsa. Tuntuu kovin tyhjältä. Ja taidan tuntea syyllisyyttäkin, kun olen vähän odottanut, että hän lähtisi, niin saisin tehdä omiani enemmän. Tekee mieli repiä iho rikki.😞
Muistelen, että kysyit joskus, paljonko Nutrilettissa on energiaa, mutten ole siihen vastannut. Tarkistin äsken, ja yhdessä pussissa on 123 kilocaloria. Ja nainen syö niitä 5 päivässä, mies kuusi. Eli normiateriaan verrattuna aika vähän. Ne eivät ole mielestäni mitenkään pahan makuisia, jos nyt eivät hyviäkään. Mutta kyllä niillä varmaan ihan hyvin saa jonkun aterian korvattua, jos haluaa vähentää energian saantia. Mutta jos kerralla tarvitsisi enemmän energiaa, eli haluaisi vaihtaa tavallisen aterian jonkinlaiseen juomaan, kannattaa varmaan valita jotain valmiita proteiini pirtelöitä...
Mä haluan kuolla! Olen syyllinen kaikkeen!