Taas nostaa masennus päätään.. kuudes viikko,eikä yhtää tunnu helpottavan,päinvastoin. Tänään mukaan tuli yhtäkkinen hajoan tähän oloon ahistus kohtaus,jotka jo niin tottuja aikasemmilta masennus kausilta. Mulla siis vuosia ollut diagnoosina toistuva vaikea asteinen masennus ja myös persoonallisuushäiriöitä..
mulla meni noin 3kk suht hyvin,tuntu et elämä vihdoin hymyilee ja toivoin että olisin vihdoin parantunut. Kunnes 6 viikkoa sitten yhtenä aamuna mikään ei ollutkaan mun päässä enään hyvin. Kaikki ilo ja mielenkiinto oli hävinnyt. Ajattelin että no tämmösiä kausia tulee kaikille.. 2 viikkoa toivoin et menee kyllä ohi,kolmantena viikkona aloin pelkäämään uusiko masennus taas,ja neljäntenä viikkona hyväksyin että niin siinä kävi,ja ajattelin että kyllä mä tästä nousen,niin kun ennenkin,mutta 5 viikko kun alko, alko tuntumaan etten jaksa,en jaksa olla sairas jatkuvasti ja nyt kuudes viikko kun alko tuli mukaan se aivan kamala hajoan just nyt tähän oloon ja haluan kuolla just nyt en kestä läjässä,sekoan. Niin kokonais valtasia nuo mun tommoset yht äkkiset pelkotilat on.. se hajoamisen tunne on pahin ja pelottavin.
Lapsuuteni on hyvin traumaattinen ja aikuis elämässä olen kokenut todella rankkoja asioita.
Mutta siis.. miten tämmöistä ainaista masennus uusii kausia jaksaa loputtomiin? Lääkityksenä iso arsenaali eri lääkkeitä yhtä aikaa käytössä ja kokeiltu myös paljon.
Hoitosuhde on hoitajaan ja myös lääkäriin..
perhettä on.. mies vaan ei koskaan ole osannut tukea.. turvaton olo. Ystäviä ei montaa,harvoin edes nään heitä.
Joskus pahimpina hetkinä kun ahdistus on liian suuri ei edes tajua tätä hetkeä kun olo vie mennessään ja haluaa vaan karkuun sitä oloa,pois,turvaan. Pelottaa.
Onko kukaan muu kokenut semmosia todella pelottavia hajoamisen tunteita? Mitkä tulee aivan yht äkkiä ja saa aivan kauhun valtaan ja haluaa vaan karkuun.. tuntuu että sekoaa pää niissä hetkissä.
Näinä vaikeina kausina on vaan niin vaikea jaksaa ajatella että tästä selviää kun jokainen sekuntti tuntuu ikuisuudelta..
Taas on alkanut tuntumaan tekisinkö kuitenkin kaikille vaan palveluksen ja päättäisin päiväni täällä.
Palashan se väsymys tottakai taas sieltä. No edes pari päivää meni paremmin jaksamisen kanssa. Eilen taas tuntu että ei vaan yksinkertasesti jaksa edes kävellä senttiäkään. Yritän silti. Vaikkakin sit itkun kanssa,niin kuin eilenkin väkipakolla itkun kanssa menin vähän kävelemään. Kun en tiedä onko parempi vaan väkisin vaikka just itkun kanssa vähän liikkua vai vaan levätä. En tiedä. Kumpaakin olen kokeillut ja en huomaa eroa kumpi olisi muka parempi.
Vihaan itseäni kun olen tämmönen väsynyt rasite kaikille.
Kamalan pitkään kestänyt tää väsymys kausi. Helpottaako enään koskaan. Viime vuonna loppu kesä meni paremmin,mutta kevät/alku kesä samaa väsymystä oli. Viime kesänä sitten kun väsymys väistyi ja olin todella pirteä useita kuukausia niin kerkesin jo ajatella että väsymys on ohi mun elämässä,mutta ei se taaskaan mennyt niin. En tiedä kuinka paljon väsymyksestä on masennus väsymystä ja paljon ms taudin väsymystä. Olkoot mitä on kun helpottais joskus!
Hei minävaan00 ja kiitos,kun olit käynyt kommentoimassa minun ketjuun.
Luulen,että suurin osa sinun väsymyksestä johtuu nimenomaan tuosta MS-taudista ja että se helpottaa,kun saat siihen lääkityksen☺️❤️
Tuntuu varmaan turhauttavalta nyt joutua odottamaan lisää.
Vaikka minua ei edes väsytä niin paljon kuin sinua,en saa mitään aikaiseksi kotona enkä lähdettyä edes ulos😞 olla öllötän vaan,ei ole kivaa tämäkään.
Jaksamisia😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Terveiset reissusta! Palasin kotiin tänään. On kuuma. Oikeastaan aika ihana sää. Mua ahdistaa. En ole ollut yksin puoleentoista viikkoon. Tekee mieli viillellä. Söin äsken vähän salaattia. Päätä särkee. Hain MS-tauti -lääkkeet apteekista.
Halusin heti kotiin tultua alkaa ommella. En ole päässyt vielä niin pitkälle. Harmittaa! Ehkä yritän pakata kankaita takaisin hyllyille. Josko sitten pääsisi ompelemaan...?
Minkälainen sinun vointisi on ollut viime päivinä?
Voimia!😍
Hei Jardin Prive, mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa ☺️❤️☺️ tai musta aika tuntuu pitkälle.
Oliko sinulla mukava reissu?
Mekin oltiin pienellä matkalla viikonlopun. Oli ihan mukavaa ja jaksoin ihmeen hyvin. Univelkaa tuli siellä, niitä oon eilen illalla ja viime yönä nukkunut pois. toinen jalka mulla on ollut kipeä perjantaista asti, kävellessä pohje ja se jalan ojentaminen suoraksi sattuu, on kävely vähän semmoista vaikeaa. ihan kuin olisi joku kramppi vähän pohkeessa. mutta tänään illalla se on alkanut vähän helpottamaan.
pää mulla on nykiny reilu viikon taas paljon enemmän kuin yhessä vaiheessa, se alkaa taas jo ärsyttämään, inhottavaa kun ei saa hallittua sitä yhtään, sitten kun tulee semmosia yht äkkisiä aika rajujakin nykäyksiä päähän, siis tuosta niskasta niin kun nykäsee koko pään sivulle yks kaks.
henkisestä voinnista.. paniikkia meinannut puskea useampana päivänä, taas vaihteeksi. paniikit iskee usein mulla kuvaan juuri kesäisin, en tiedä yhtään miksi.
aika samoilla oloilla mennään edelleen kuin aikasemminkin. sama katoamisen halu on edelleen, en jaksaisi olla läsnä tässä elämässä. mutta näillä mennään..
toivon kaikille aurinkoa ja jaksamisia ☺️❤️
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Reissu meni ihan hyvin. Nyt on vain sopeutuminen siihen, että on kotona ja yksin. Koko viime viikon vietin tiiviisti reilun kymmenen ihmisen seurassa. Pudotus siitä on raju.
Haluaisin minäkin kadota. Nyt tuntuu, etten jaksa mitään. Olin odottanut ihan älyttömästi, että pääsen kotiin ja ompelemaan, ja nyt mistään ei tule mitään.☹️ Olen hemmetin pettynyt itseeni!
Ehkä tämä on väsymystä. Niin se oli viimekin vuonna. Vaikka univelat on nukuttu pois, ei kaikki henkinen väsymys ole kuitenkaan ohitettu, luulen...
Voimia sinulle! Yritetään jaksaa...😍
Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️
Yritä antaa itsellesi lupa olla väsynyt reissun jälkeen. Kuitenkin muutos on iso kun olit siellä ihmisten joukossa kaikki päivät ja nyt taas yksin. Vaatii varmaan oman aikansa taas tottua olemaan yksin. Asutko sä isossa kaupungissa? Tarkoitan siis että kun menee ulos onko paljon ihmisiä kaduilla ym?
Me asutaan pienessä kylässä, joten täällä on välillä aika yksinäistä, vaikka en sinänsä kaipaa ihmisiä ympärille, mutta joskus koen jonkunlaista turvatonta oloa asua näin "syrjässä". Mä tykkään käydä isoissa kaupungeissa missä on paljon vieraita ihmisiä, mutta on myös mukava palata sieltä oman kodin rauhaan. Sen jälkeen olen usein kamalan väsynyt kun kuluttaa mun energiaa olla ihmisten keskellä kun en ole tottunut semmoiseen. Joskus haluaisin muuttaa isoon kaupunkiin, siellä voisi "hukkua" muiden ihmisten sekaan, mutta en tiedä sitten kauan siellä viihtyisin, eikä ole taloudellisesti edes mahdollista muuttaa, ja henkisesti en tiedä jaksaisinko edes. Mieheni ei halua muuttaa, sekin rajottaa jo paljon niitä haaveita. Ollaan tästä puhuttu jokusen kerran. Mies tykkää asua täällä. Mä joskus tykkään ja joskus en. Ristiriitaista.
Mietin kun kirjoitan että en häpeä mielenterveys ongelmiani mutta kuitenkin toisessa tekstissä kirjoitan että häpeän itseäni, sekin on ristiriitaista. Sinänsä en häpeä mielenterveys ongelmiani, mutta häpeän itseäni, olemassa oloani, en osaa selittää. häpeän käytöstäni. kyllä mä koen olevani erilainen kuin mun tuttava piiri, ja koen olevani alempi arvosempi kuin mun tuttava piiri, eli kai mä sitten kuitenkin häpeän jollain tavalla, mutta en mä peittele ongelmiani, en tietenkään kerro kaikille kaikkea, mutta läheisille kerron paljon. Joskin kirjottelemalla pääsääntöisesti, mutta kuitenkin. ehkä mä en erota enään mikä on mielenterveys ongelmaa ja mikä mun persoonan ongelmaa, ja siksi häpeän mua itseäni kokonaisuudessa, en niinkään mielenterveys ongelmiani.
tyttö lähti kaverille yökylään tänään, on yksi-kaksi yötä. mä yritän saada edes jotain aikaiseksi. eilen olisin mennyt kävelylle mutta se jalka oli niin kipeä etten vaan yksinkertasesti sen vuoksi pystynyt. nyt jalka ei ole enään juur yhtään kipeä, joten tänään pitää yrittää kammeta itteni pienelle kävely lenkille.
nukuin taas yöllä melkein 10 tuntia. mä nukun kesäisin ihan älyttömän paljon usein, usein kesällä nukun 12 tuntia ja jaksan olla hereillä 12tuntia. tätä on ollut jo vuosia. kai se lämpö väsyttää.
koitetaan Jardin Prive jaksaa ☺️❤️☺️ ja myös kaikki muutkin, voimia päiviinne ☺️❤️
Hei,
Sain itseni kävelylle silloin tiistaina ja eilen myös. Pienet lenkit vain, mutta on sekin parempi kuin ei mitään, kai. Tänäänkin kun vielä saisin itseni kävelylle. On mennyt pikkaisen paremmin, jopa jaksamisen kanssa. Kauheasti en ole tehnyt, mutta edes jotain, kun yhdessä vaiheessa en jaksanut oikeastaan yhtään mitään.
Nukkunut olen 10 tuntia yössä edelleen.
Sain eilen nähdä tulokset likvorista, ja nekin viittaa ms-tautiin, mutta kaikki tulokset eivät ole vielä tulleet, niitä odotellaan, mutta viittaa siis ms-tautiin myös likvor näyte.
aika rauhallinen olen nyt ollut ms-taudin suhteen, vaikka mielessä se on ollut usein, mutta ei aiheuta mussa enään semmoista paniikkia ja surua kuin aikaisemmin. vaikka en usko että tässä oli mun sopeutuminen sairauteen.. ehkä tältä osin olen käsitellyt asian, mutta tulevaisuus silti pelottaa.
mietin tässä että lähdenkö ulos vai jäänkö lepäämään sisälle, tänä aamuna mua on väsyttänyt enemmän.
hyvää torstai päivää kaikille ja jaksamisia ☺️❤️
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
En tiedä, miltä musta olisi tuntunut saada vähittäin tietoa ja epäilystä MS-taudista... Mulla se tieto tuli tosi nopeasti, viikossa, kahdessa. Toisaalta mulla itselläni oli pieni epäilys taudista 15 vuotta... Tuntuuko, että saat riittävästi tukea tilanteessasi? Minähän jouduin/pääsin lopulta suljetulle osastolle. Ilman sitä en olisi selvinnyt. Eihän siellä osastolla kukaan keskustellut asiasta kanssani, mutta olin turvassa itseltäni. Liikkumaan pääsin terapiaan ja tyttöä tapaamaan.
Tänään taas pistin itseäni. Aina se vähän jännittää, vaikka olen pistänyt jo jotain kolme-neljä vuotta. Vai viisi? En edes enää muista, milloin sain MS-diagnoosin! Voiko siitä olla jo liki 5 vuotta!?😐 En löytänyt pikaisella silmäyksellä papereistani sitä tietoa. Eikä yhtään pahenemisvaihetta sinä aikana! Saan olla onnellinen sen suhteen!
Mun olo on nyt melko masentunut. En saa mitään aikaiseksi. Istun vain tässä koneella ja juon kahvia ja kivennäisvettä. Yhden tilaamani kankaan sain heitettyä pesukoneeseen kutistumaan. Se pitäisi vähän kuivuttuaan silittää kuivaksi, ettei jää ryppyjä. Ja sitten on kaksi peinempää kangaspalaa kutistettavana.
On olo, että kaipaan osastolle. Mutta ei mua oteta sinne.
Toivon voimia päivääsi! Olet ajatuksissani!😍
Hei Jardin Prive ja mukava kun kirjoitit ☺️❤️☺️
Musta tuntuu että mun on ollut helpompi käsitellä ms asiaa kun olen saanut ns sopeutua siihen pikkuhiljaa. Ensi tiedon sain epäilystä 6 viikkoa sitten. Ensimmäiset 3 viikkoa olin asian kanssa aivan maassa ja ajattelin että mun elämä sitten loppui tähän, siitä pikkuhiljaa aloin jollain tasolla hyväksymään asian. Ja osittain se oli jopa helpotus että mun oireille löytyi syy, en olekkaan aivan luulosairas. En sano että vieläkään täysin hyväksyisin asian, tuskin koskaan, mutta pystyn kuitenkin ajattelemaan nyt vähän muutakin. Musta tuntuu että olen saanut tukea asiaan omalta hoitajalta, toiselta terapeutiltani, mieheltäni ja Jardin Prive sinulta ja muiltakin täällä, kiitos ☺️❤️☺️
Ja olen myös lainannut kirjastosta pari ms kirjaa, niistä sain myös paljon tietoa ja ymmärrystä ms taudista. Nyt vielä se minun omahoitaja oli ottanut tämän alueen neuroliittoon yhteyttä puolestani ja kysynyt pitääkö olla diagnoosi että sieltä voi saada tukea, niin ei tarvitse ja sainkin sieltä yhteyshenkilön sähköpostiosoitteen johon voin kirjoittaa, jos oikein ymmärsin hän olisi eräänlainen tukihenkilö ms asiassa. En ole vielä kirjoittanut hänelle, mutta meinasin kirjoittaa joku päivä kyllä.
Sain pitkästä pitkästä aikaa tehtyä vähän ruokaa äsken!! kuukausia mieheni on tehnyt ruuan tai sitten valmis ruokaa ollaan syöty.
tuntuu pienet asiat niin saavutuksilta nykyään elämässä. jotka ennen oli arkipäivää on nykyään iso saavutus.
jotenkin vaan pelottaa yhtään iloita liikaa, etten tipahda liian korkealta taas alas. kun osaisin ottaa pienin askelin ja ei liikaa yhdelle päivällä ja oppisin pysäyttämään itseni enkä touhuisi itseäni ihan loppuun päivän aikana. mulla kun on vähän sitä ongelmaa että joko mennään täysiä tai aivan hitaasti, kun oppisi sen keskitien, ehkä silloin en väsyisi niin, en tiedä. nyt kuitenkin tuntuu että suurimmaksi osaksi olen mennyt todella hitaasti ja alhaalla, jotkut päivät tässä kuukausien aikana myös todella lujaa ja tehnyt aivan liikaa kerralla, pitäisi opetella säännöstelemään jaksamista.
toivoisin että kohta pääsisi uimaan, mä olen niin kylmä herkkä että vesien pitää olla aika lämpimiä että uskallan mennä uimaan. ehkä viikonloppuna jos uskaltautuisin.
hyvää päivän jatkoa kaikille ☺️❤️
Hei minävaan00 ja hyvältä kuulostaa sinun kuulumiset ☺️❤️ Hyvä asia se tukihenkilö ja uskon myös että ajan kanssa vielä lisää helpottaa tämä ms-asia.Onhan se kyllä aikamoinen dg ja varmasti mietityttää.Onneksi nykyisin saa tietoa ja varsinkin vertaistukea ja hoidotkin on kehittyneet.
Minäkään en ole uinut tänä kesänä vielä.Minulle pitää olla tosi lämmintä vettä ennenkuin uskaltaudun uimaan.Huomiselle olis luvattu hellettä saapa nähdä tuleeko.Tänään ollut pilvistä ja vettä satanut nyt monta tuntia.
Jaksamista sinulle 😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Olet ollut paljon aktiivisempi tuossa MS-siassa kuin minä. Olen itse käynyt valikoidusti jonkin verran lukemassa kirjoituksia netistä. Tukihenkilöä mulla ei ole ollut.
Laskeskelin noita vuosia. Ei mulla ole ollut MS kuin pian neljä vuotta. Eli sairaalassa olin muuttoa edeltäneen syksyn.
Vomia sinulle!😍
Hei Jardin Prive ja elämänilohukassa ☺️❤️☺️
mulla oli pojankin sairastumisen kanssa että etsin heti paljon tietoa kyseisestä sairaudesta ja myös sillä tavalla käsittelin asiaa. vaikka eteen tuli paljon kamalaakin luettavaa/kuultavaa, tuli myös paljon hyvää ja myös tietoa itselle miten selvitä sairauden kanssa. nyt omalla kohdalla näköjään toimin ms asiassa samalla tavalla. halusin tietää heti paljon että voin käsitellä asiaa.
oli mukava viikonloppu lasten kanssa, oltiin rannalla perjantai ilta ja koko lauantai ja sunnuntai päivä. mäkin jopa uin vaikka vesi oli melkein jäätävän kylmää vielä, tai musta siis tuntui kylmälle.
kylläpä tänään tuntuukin niin latteelle olo olla taas vain kotona kahdestaan tytön kanssa. tyttö on kyllä kohta lähdössä kaverille, mutta mä varmaan nökötän tämän päivän kotona. viikonloppu oli niin ihana kun oltiin välillä jossain muualla kuin kotona.
tänään mua väsyttää. viikonlopun menin taas niin "täysillä" niin sitä seuraa aina väsymys. tänään sitten vain yritän antaa itselleni luvan levätä. jotenkin vain ahdistaa koko alkanut viikko, arkipäivät lähinnä.
toivon kaikille voimia ☺️❤️
Hei!
Ihanaa kun sulla oli niin kiva viikonloppu lasten kanssa. Lepää nyt ja lataa akkuja.
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Mukavaa, että teillä oli kiva viikonloppu!🙂 Jaksat ehkä paremmin tämän kylmenneen ja sateisen sään?
Mä oon hankkinut MS:stä tietoa netistä, ensi sijaisesti. Kun tämä on nyt rauhallisessa vaiheessa, ei mulla ole suurtakaan tarvetta vertasitukeen. Psyyken kanssa mulla oli vapaaehtoinen tukihenkilö useamman vuoden. Se oli silloin hyvä!
Mua masentaa. Ehkä tässä on osa väsymystäkin. Mutta nyt tekisi mieli luovuttaa...
Yritetään kuitenkin jaksaa... vielä huominen...
Kiva kuulla että viikonloppu oli mukava,usein tuollaiset piristää kun vaan jaksaa lähteä.
Voimia!