En tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua. Olen ollut todella ahdistunut tilanteesta.  Onko tässä perätityöpaikkakiusaamisen makua?   Tässä on luetteloitu ja avattu tilanteita. Olin nuori, tämä oli ensimmäinen tämän alan työpaikkani. Minut palkattiin viimeisen harjoittelun päätteeksi.
Minua painostettiin puhumaan tiimipalaverissa myös yksityisasioistani. En muista näin jälkikäteenkään, että keltään tulevalta työntekijältä olisi tivattu niin paljoa. Melkein kuin kuulustelussa olisi ollut. Tutkintoani ei arvostettu yhtään. Puhuttiin ääneen siitä miten tutkinnollani ei tee käytännössä mitään. Suhtautuminen mua kohtaan vaikutti muuttuvan sitä mukaa kun hoidin työtehtäväni ja sain vaativampia työtehtäviä. Siitä huolimatta, aina kun paikka oli auki, ja kun kyseessä oli saman koulutuksen omaavan työntekijän haku, toive oli jossain muualla kuin ko. koulutuksessa. Ja se tehtiin yhteen ääneen selväksi.
Muiden, ”näiden oikein kouluttautuneiden” kesälomien aikana jouduin hoitamaan itse kolmen ihmisen aluetta yksin. Kyse ei ole mistään palikkahommasta.
Eräs toinen työntekijä muuttui aivan ihmeelliseksi, suoraan sanottuna vollottaa, ihan oikeasti itki päivittäin jatkuvasti minulle ja kaatoi omatkin työnsä niskaani heittäytyen samalla marttyyriksi. Sanoin monta kertaa, että hae apua, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Kaikki tiesivät tilanteen, mutta kukaan ei puuttunut enkä uskaltanut sanoa asiasta, koska pelkäsin että minut leimataan valittajaksi, ja olihan minut leimattu alempaan kastiin jo pelkän tutkintoni perusteella.
Olin huomannut ettei esimieheni vastannut s-posteihini. Hän ei myöskään vastannut puhelimeen.
minulle ei puhuttu myöskään kahvitauoilla. Ruokalassa lakkasin käymästä samaisesta syystä. Olen aina ollut kohtelias ja hyväntuulinen. Tervehdin ja hymyilin aina kun kohtasin. Päässä tosin surrannut siitä saakka kun aloitin harjoittelijana. Nieleskelin pettymistä siitä miten oma tiimiporukka kohteli.Joku sanoo että kaikki ei nyt mene niin kuin pitää. Olen ollut siitä saakka ahdistunut esimieheni kohtaamisesta ja tiimipalaverissa sekä kahvitauoista. 
Kirjoittaessani esitystekstiäni ulkomaan  konferenssiin ja toiseen, Suomessa järjestettävään tilaisuuteen, esimieheni vain tokaisi ”ei täältä ole ennenkään kukaan mihinkään päässyt”. Tarjosin tekstejä monta kertaa kommentoitaviksi. Esimies ei vastannut. Mutta puhui asiasta kyllä tiimipalaverissa vähän kuin ivaten, miten olen menossa sinne ja sinne… . Esimieheni ei koskaan kertonut minulle mahdollisuudesta päivärahaan jne ulkomaantyömatkan ajalta.
Kirjoittaessani projektijulkaisua jouduin tekemään sen yksin. Vaikka olin ollut työssä vasta lyhyen ajan enkä todellakaan tiennyt kaikkea, esimies luki tekstin kerran eikä antanut mitään sisällöllistä palautetta. Kukaan muu tiimistämme lisäkseni ei osallistunut kertaakaan projektiryhmiin, vaikka kutsu oli tullut. Sittemmin kirjassa oli  nimeni ja tekstini ja häpeän silmät päästäni. Tekstiin olisi voinut lisätä niin paljon…
Käytyäni puhumassa eräässä Suomessa järjestetyssä tilaisuudessa kukaan ei huomioinut kutsua tulemalla paikalle. Eräs työntekijä tosin lähetti minulle jonkin ajan kuluttua nettiin laitetun esitykseni linkin ja tekstin, jossa hän ilmaisi ivalliseen sävyyn kuinka pitäisi mennä kuuntelemaan tilaisuutta, jotta tietäisi miten työt pitäisi tehdä. Vastasin hänelle että tilaisuus meni jo.
Sama tilanne toistui kirjoittaessani artikkelia ammattilehteen. Tuntui todella vaikealta, tuleehan siihen loppuun nimen lisäksi organisaation tiedot. Jättää nyt oikeasti yhden ihmisen varaan…
Erästä ulkomaantyömatkaa suunnitellessani ko. esimieheni yritti painostaa minua lähtemästä. En puhunut asiasta kellekään, ja yllätyin täysin kun päällikkö (esimieheni esimies) tuli kertomaan, että minun pitää ehdottomasti lähteä ja antoi samalla erittäin positiivista palautetta työstäni ylipäänsä.
Esimieheni järjesti minulle pakollisen vuosittaisen tavoitekeskustelun kerran viiden vuoden aikana. Ja siinäkin ainoa palaute oli se, että mulla on niin tuore koulutus ettei hän keksi mitään. Mutta ei kertaakaan palautetta työstä. Jopa hän kyseli minulta neuvoja useissa tilanteissa, kuten muutkin.
Eihän tässä nyt mitenkään kaikkea pysty luettelemaan, avaamaan. Mietin, onko tämä nyt ihan oikein? Onko tässä viitteitä kiusaamisesta?